Sari Sarko­maa ja Lenita Toivakka: Vanhem­muu­den kulut tasan - äiti­riski tasan

Julkaistu: 19.12.2013

Halli­tuk­sen julkai­se­massa raken­ne­po­liit­ti­sen ohjel­man toimeen­pa­no­pää­tök­sessä tode­taan, että selvi­tys vanhem­muu­den kustan­nus­ten tasaa­mi­sen eri malleista ja niiden kustan­nuk­sista on tehty, ja että halli­tus jatkaa arvioin­tia vanhem­muu­den kustan­nus­ten tasaa­mi­sesta työmark­ki­na­jär­jes­tö­jen kanssa.

Pelkkä asioi­den selvit­tä­mi­nen ei riitä

Jo useaan halli­tus­oh­jel­maan sisäl­ty­nyt vanhem­muu­den kustan­nus­ten eri mallien jatkuva selvit­tä­mi­nen ei kuiten­kaan riitä vaan nyt on löydet­tävä ja tehtävä ratkai­suja kustan­nus­ten oikeu­den­mu­kai­seksi jaka­mi­seksi. Asia ei etene, jos jäädään odot­ta­maan työmark­ki­na­jär­jes­tö­jen toimia vaan halli­tuk­sen on oltava aloit­teel­li­nen, kannus­tet­tava työmark­ki­na­jär­jes­töjä asiassa samalla tavalla kuin se kannusti maltil­li­seen työmark­ki­na­rat­kai­suun.

Työnan­ta­jien vanhem­muu­desta aiheu­tu­vien kustan­nus­ten jaka­mi­nen kohte­lisi yrityk­siä tasa­puo­li­sem­min ja loisi edel­ly­tyk­siä kasvulle. Pk-yrityk­set uskal­tai­si­vat nykyistä parem­min palkata uusia työn­te­ki­jöitä, kun talou­del­li­nen riski piene­nisi. Kyse on ennen kaik­kea yrit­tä­jyy­den edis­tä­mi­sestä.

Vanhem­muu­den kustan­nuk­sista aiheu­tuva “äiti­riski” näkyy nais­val­tais­ten yritys­ten kannat­ta­vuu­dessa. Kustan­nuk­set syövät kovalla tavalla nais­val­tais­ten alojen, kuten palvelu-, hoiva- ja hoitoa­lan yritys­ten kasvu- ja työl­lis­tä­mis­mah­dol­li­suuk­sia. Näillä aloilla on suuret kasvu­mah­dol­li­suu­det ja me tarvit­semme nais­val­tai­sille aloille enem­män yrit­tä­jyyttä ja työnan­ta­jia sekä myös lisää lapsia.

Yksi vauva maksaa äidin työnan­ta­jalle noin 12 000 euroa. Keskei­sim­mät kulue­rät ovat raskau­desta johtu­vat pois­sao­lot, äitiys­lo­malla kerty­vät loma­ra­hat sekä sairaan lapsen hoito­ku­lut. Kustan­nuk­set on joka tapauk­sessa jonkun makset­tava ja tällä hetkellä se ?joku? on perhe­va­paita käyt­tä­vien nais­ten työnan­ta­jat.

Kyse on yrit­tä­jyy­den jarrusta ja siitä, että naisia palk­kaa­vat yrit­tä­jät ovat kilpai­lu­ti­lan­teessa eriar­voi­sessa asemassa suhteessa miehiä palk­kaa­viin. Yrit­tä­jien eläköi­ty­mi­sen myötä tarvit­semme uusia yrit­tä­jiä enem­män kuin koskaan. Yrit­tä­jyy­den ja työl­lis­tä­mi­sen merkit­tä­vin jarru joutaa nyt romu­kop­paan.

Parem­pia tapoja vanhem­muu­den kulu­jen tasaa­mi­seen

Hyvä askel eteen­päin ?äiti­ris­kin? kitke­mi­sessä olisi kerta­kor­vauk­sen maksa­mi­nen äidin työnan­ta­jalle, mikäli hän palaa saman työnan­ta­jan palve­luk­seen raskau­den ja perhe­va­pai­den jälkeen. Se korvaisi vaikeasti lasket­ta­via tapaus­koh­tai­sia kustan­nuk­sia, kuten sijais­ten rekry­tointi ja pereh­dyt­tä­mi­nen.
Korvaus olisi toimiva ratkaisu vuosi­kym­me­net keskus­te­lussa olleen mitta­van yhteis­kun­nal­li­sen ongel­man ratkai­se­mi­seen. Nuor­ten nais­ten vaikeus päästä pysy­vään työsuh­tee­seen kielii siitä, että ongelma on todel­li­nen ja vakava.

Lisäksi kanna­tet­ta­vaa on itse­näi­nen vanhem­pain­va­kuu­tus, joka toisi selkeästi esiin sen, millai­sia kustan­nuk­sia vanhem­pai­ne­tuuk­sista työnan­ta­jalle ja palkan­saa­jalle tulee. Vakuu­tus mahdol­lis­taa vanhem­muu­den kustan­nus­ten jaka­mi­sen, mutta myös rahoi­tuso­suuk­sien muutok­sen kuten valtio­val­lan osuu­den vahvis­ta­mi­sen.

Ei ole tätä vuosi­sa­taa, että yllä­pi­dämme järjes­tel­miä, jotka suosi­vat mies­ten palk­kaa­mista. Niin kauan kuin naisista aiheu­tuu enem­män kustan­nuk­sia työnan­ta­jalle kuin miehistä, jatkuu nais­ten syrjintä työmark­ki­noilla. ?Äiti­ris­kin? kitke­mi­seen on tehtävä konkreet­ti­sia päätök­siä vielä tämän vaali­kau­den aikana.

 

Sari Sarko­maa ja Lenita Toivakka

Kirjoit­ta­jat ovat Kokoo­muk­sen kansan­edus­ta­jia

 

Yrittäjyyskiertue