Sari Multala: Halu­taanko turpeesta eroon – vai ei?

Kokoo­muk­sen tavoit­teena on, että fossii­lis­ten polt­toai­nei­den merkit­tävä käyttö voima­lai­tok­sissa päät­tyy vuoteen 2040 mennessä ja turpeen osalta vuoteen 2035 mennessä. Enem­mistö halli­tus­puo­lueista kannatti vielä ennen vaaleja turpeen polton alas­ajoa sekä yritys­tu­kien karsi­mista. Vihreät lupa­si­vat karsia yritys­tu­kia jopa kahden miljar­din euron edestä vuoteen 2025 mennessä.

Valtio­va­rain­mi­nis­teri Linti­län keski­viik­kona 14.8. pitä­mässä tiedo­tus­ti­lai­suu­dessa kävi ilmi, että halli­tus ei ole luopu­massa turpeen vero­tuesta. Vero­tuesta, johon tämän vuoden arvioi­den mukaan käyte­tään lähes 190 miljoo­naa euroa.

Sen sijaan halli­tus korot­taa polt­toai­neen vero­tusta ympä­ris­tö­syi­hin vedo­ten. Taval­li­set veron­mak­sa­jat kärsi­vät tästä ratkai­susta ja joutu­vat ympä­ris­tö­tal­koi­den maksa­jiksi. Kokoo­muk­sen edus­kun­ta­ryh­män puheen­joh­taja Kai Mykkä­nen on esit­tä­nyt, että polt­toaine- ja diesel­ve­ro­jen koro­tuk­set korvat­tai­siin turpeen vero­tuesta luopu­malla. Tähän ehdo­tuk­seen valtio­va­rain­mi­nis­teri ei vali­tet­ta­vasti tart­tu­nut.

Suoluon­non merki­tys on suuri luon­non moni­muo­toi­suu­den kannalta. Halli­tus­ten­vä­li­nen ilmas­to­pa­neeli IPCC:n tuoreessa maan­käyt­tö­ra­por­tissa vaadi­taan nopeita toimia metsien ja maan hiili­nie­lu­jen vahvis­ta­mi­seksi. Tarvit­semme kunnian­hi­moi­sen suo- ja kosteik­koa­luei­den tilan paran­ta­mi­sen tähtää­vän toimin­taoh­jel­man, jolla pystymme turvaa­maan luon­non moni­muo­toi­suutta ja paran­ta­maan vesis­tö­jemme tilaa.

Halli­tuk­sen on otet­tava erityi­sesti turhaan ojitet­tu­jen suoa­luei­den ennal­lis­ta­mi­nen osaksi ohjel­maansa. Yhtenä ojitusin­toa lisää­vänä teki­jänä on nähty niin sano­tut Kemera-tuet, joita valtio maksaa ojitus­mää­rien perus­teella.

Meidän on kannet­tava vastuumme luon­non moni­muo­toi­suu­desta.

Suopoh­jais­ten metsien ojitus tulisi kuiten­kin rajata vain vält­tä­mät­tö­mään mini­miin ravin­ne­va­lu­mien estä­mi­sen kannalta tärkeim­millä alueilla ja tukea kunnos­tuso­ji­tuk­sen vesien­suo­je­lu­rat­kai­su­jen paran­ta­mista. Lisäksi tulisi selvit­tää, missä määrin jatkuva kasva­tus ja muut mene­tel­mät voisi­vat toimia ratkai­suna ja päivit­tää tarvit­taessa metsän­hoito-ohjeet ja tukieh­dot edis­tä­mään tätä tavoi­tetta.

Meidän on kannet­tava vastuumme luon­non moni­muo­toi­suu­desta. Myös kovat puheet ilmas­ton­muu­tok­sen hillit­se­mi­seksi näyt­tä­vät jääneen puheen tasolle. Nyt on vihreällä ilmasto- ja ympä­ris­tö­mi­nis­te­rillä näytön paikka – budjet­ti­rii­heen on vielä aikaa.

Sari Multala, kansan­edus­taja, ympä­ris­tö­va­lio­kun­nan jäsen