MENU
Salolainen: Suomen panos Afganis­ta­nissa äärim­mäisen tärkeä

Salolainen: Suomen panos Afganis­ta­nissa äärim­mäisen tärkeä

Julkaistu: 18.02.2010 Uncategorized

Afganis­tanin tilan­teesta on käyty eduskun­nassa monta vakavaa keskus­telua. Ja niin pitääkin, sillä kyse on erittäin vakavasta aiheesta.

Kyse on ensisi­jai­sesti niistä afganis­ta­ni­lai­sista, joiden tulevai­suu­de­nuskoa jatkuva turvat­tomuus, huumeet ja korruptio naker­tavat. Mutta samalla on kyse kansain­vä­li­sestä turval­li­suu­desta ja myös meidän suoma­laisten omasta turval­li­suu­des­tamme.

Minul­takin usein kysytään, miksi suoma­laisten pitää kantaa niin suurta huolta Afganis­tanin asioista. Jos he eivät pysty sopimaan omia kiistojaan, mitä se meille kuuluu? Kyllä Afganis­tanin asiat kuuluvat meille, mones­takin syystä:

Ensin­näkin, meillä on inhimil­linen velvol­lisuus auttaa heikom­massa asemassa olevia kanssaih­misiä myös ulkomailla. Ei vain Afganis­ta­nissa, vaan mahdol­li­suuksien mukaan myös muualla. Afganis­tania olemme tukeneet jo vuodesta 2001, ja kokoo­muksen eduskun­ta­ryhmän mielestä työ valuu hukkaan jos nyt annamme periksi. Orastavat edisty­sas­keleet koulu­tuk­sessa, naisten asemassa ja kansan­val­lassa valuvat hiekkaan.

Toiseksi, se mihin suuntaan Afganistan kehittyy, vaikuttaa suoraan myös omaan turval­li­suu­teemme. On muistettava, että Afganistan oli kansain­vä­lisen terro­rismin koulu­tus­keskus. Talebanien paluu valtaan lisäisi terro­rismia, huume­kauppaa ja pakolais­virtoja. Jos sekasorto leviää syvälle Pakis­taniin, kasvaa riski ydina­seiden joutu­mi­sesta terro­ristien käsiin.

Kolman­neksi, kyse on myös YK:n ja koko kansain­vä­lisen yhteistyön uskot­ta­vuu­desta ja tulevai­suu­desta. Jos emme pysty auttamaan Afganis­tania, mitä se kertoo ääriliik­keille, jotka tälläkin hetkellä yrittävät horjuttaa laillisia halli­tuksia Jemenissä, Pakis­ta­nissa ja muualla?

Eli lyhyesti sanottuna: meillä on YK:n mandaa­tilla inhimil­linen velvol­lisuus auttaa afganis­ta­ni­laisia ja se on myös oma kansal­linen etumme.

Tasavallan presi­dentti ja valtio­neu­vosto esittävät eduskun­nalle, että Suomi lisäisi tukeaan Afganis­ta­nille. Presi­dentti Halonen korosti valtio­päivien avajais­pu­heessaan, että päätös syntyi perus­teel­lisen harkinnan jälkeen. Kokoo­muksen eduskun­ta­ryhmä yhtyy presi­dentin ja valtio­neu­voston kantaan.

Tilanne Afganis­ta­nissa on vaikea, mutta ei toivoton. Asian­tun­tijat katsovat, että seuraavan vuoden, puolen­toista aikana kehitys voidaan kääntää parempaan suuntaan. Mutta se edellyttää, että toimimme entistä tehok­kaammin, afganis­ta­ni­laiset ja avunan­ta­jamaat yhdessä. Emme me halua jäädä Afganis­taniin yhdek­sikään ylimää­räi­seksi päiväksi.

Tavoit­teemme on, että suoma­laiset rauhan­tur­vaajat palaavat kotiin heti kun afganis­ta­ni­laiset seisovat tukevammin omilla jaloillaan. Mutta vielä ei olla niin pitkällä, ja sotilaal­lisen läsnäolon jälkeenkin joudumme antamaan erilaista siviili- ja koulu­tusapua. Suoma­lai­silla ei ole ollut tapana jättää työtä kesken. Emmekä jätä nytkään.

Kokoomus on täysin samaa mieltä presi­dentti Halosen kanssa siitä, ettei tällaisia päätöksiä tehdä kepein perustein. Päätös tuen antami­sesta ? etenkin sotilaiden lähet­tä­mi­sestä ? on aina raskas. Tiedämme, että suoma­laisten joukkojen valin­ta­pe­rusteet, koulutus ja varustus ovat huippu­luokkaa, mutta kriisin­hal­lintaan liittyy aina riskejä, joita ei voi täysin poistaa. Siksi halli­tuksen on tehtävä kaikki mahdol­linen joukkojen suoje­le­mi­seksi.

Kokoo­muksen eduskun­ta­ryhmä toivoo rehel­listä ? ja kriit­tis­täkin ? keskus­telua Afganis­tanin tilan­teesta. Mutta samalla toivomme, että keskustelu pysyy asiassa. Keskustelu Afganis­ta­nista on oikea populistin päiväuni, oival­linen tilaisuus kerätä poliit­tisia irtopis­teitä.

Jotkut ovat esimer­kiksi väittäneet, että Suomi olisi mukana Afganis­ta­nissa nöyris­tel­läkseen Yhdys­valtoja ja Natoa. Tällainen on aika löysää ja tarkoi­tus­ha­kuista puhetta. Ovet Natoon ovat Suomelle apposen auki, jos joskus päättäi­simme jäsenyyttä hakea. Ei se Afganis­ta­nista ole kiinni. Tuskin Ruotsikaan on Afganis­ta­nissa edistä­mässä Nato-jäsenyyttään lähet­tä­mällä meitä monin­ker­tai­sesti enemmän sotilaita.

Tiedämme, että tilanne Afganis­ta­nissa on vaikea ja on turha odottaa nopeaa käännettä. Senkin tiedämme, että Afganis­tania ei rauhoiteta pelkin asein. Vastuul­listen tahojen on kyettävä myös neuvot­te­lemaan rauhasta. Siellä tarvitaan myös kehity­syh­teis­työtä, sivii­li­krii­sin­hal­lintaa ja toimia korruption kitke­mi­seksi. Mutta koulujen, teiden, vesijoh­tojen ja muun raken­ta­minen onnistuu vain, jos työlle on riittävän turval­liset olosuhteet. Ja turval­lisuus edellyttää ulkomaisia sotilaita, ainakin vielä toistai­seksi.

Olisi vastuu­tonta antaa periksi nyt ja jättää afganis­ta­ni­laiset Talebanin armoille. Uskon, että täällä eduskun­nassa vallitsee halli­tuksen selon­teosta laaja yksimie­lisyys.


Kuvat


Kokoomus.fi