• FI
  • SV
  • MENU
    Salo­lai­nen: Suomen panos Afga­nis­ta­nissa äärim­mäi­sen tärkeä
    Twiittaa

    Salo­lai­nen: Suomen panos Afga­nis­ta­nissa äärim­mäi­sen tärkeä

    Julkaistu: 18.02.2010 Uncategorized

    Afga­nis­ta­nin tilan­teesta on käyty edus­kun­nassa monta vaka­vaa keskus­te­lua. Ja niin pitää­kin, sillä kyse on erit­täin vaka­vasta aiheesta.

    Kyse on ensi­si­jai­sesti niistä afga­nis­ta­ni­lai­sista, joiden tule­vai­suu­de­nus­koa jatkuva turvat­to­muus, huumeet ja korrup­tio naker­ta­vat. Mutta samalla on kyse kansain­vä­li­sestä turval­li­suu­desta ja myös meidän suoma­lais­ten omasta turval­li­suu­des­tamme.

    Minul­ta­kin usein kysy­tään, miksi suoma­lais­ten pitää kantaa niin suurta huolta Afga­nis­ta­nin asioista. Jos he eivät pysty sopi­maan omia kiis­to­jaan, mitä se meille kuuluu? Kyllä Afga­nis­ta­nin asiat kuulu­vat meille, mones­ta­kin syystä:

    Ensin­nä­kin, meillä on inhi­mil­li­nen velvol­li­suus auttaa heikom­massa asemassa olevia kans­saih­mi­siä myös ulko­mailla. Ei vain Afga­nis­ta­nissa, vaan mahdol­li­suuk­sien mukaan myös muualla. Afga­nis­ta­nia olemme tuke­neet jo vuodesta 2001, ja kokoo­muk­sen edus­kun­ta­ryh­män mielestä työ valuu hukkaan jos nyt annamme periksi. Oras­ta­vat edis­ty­sas­ke­leet koulu­tuk­sessa, nais­ten asemassa ja kansan­val­lassa valu­vat hiek­kaan.

    Toiseksi, se mihin suun­taan Afga­nis­tan kehit­tyy, vaikut­taa suoraan myös omaan turval­li­suu­teemme. On muis­tet­tava, että Afga­nis­tan oli kansain­vä­li­sen terro­ris­min koulu­tus­kes­kus. Tale­ba­nien paluu valtaan lisäisi terro­ris­mia, huume­kaup­paa ja pako­lais­vir­toja. Jos seka­sorto leviää syvälle Pakis­ta­niin, kasvaa riski ydin­a­sei­den joutu­mi­sesta terro­ris­tien käsiin.

    Kolman­neksi, kyse on myös YK:n ja koko kansain­vä­li­sen yhteis­työn uskot­ta­vuu­desta ja tule­vai­suu­desta. Jos emme pysty autta­maan Afga­nis­ta­nia, mitä se kertoo ääri­liik­keille, jotka tällä­kin hetkellä yrit­tä­vät horjut­taa lail­li­sia halli­tuk­sia Jeme­nissä, Pakis­ta­nissa ja muualla?

    Eli lyhyesti sanot­tuna: meillä on YK:n mandaa­tilla inhi­mil­li­nen velvol­li­suus auttaa afga­nis­ta­ni­lai­sia ja se on myös oma kansal­li­nen etumme.

    Tasa­val­lan presi­dentti ja valtio­neu­vosto esit­tä­vät edus­kun­nalle, että Suomi lisäisi tuke­aan Afga­nis­ta­nille. Presi­dentti Halo­nen korosti valtio­päi­vien avajais­pu­hees­saan, että päätös syntyi perus­teel­li­sen harkin­nan jälkeen. Kokoo­muk­sen edus­kun­ta­ryhmä yhtyy presi­den­tin ja valtio­neu­vos­ton kantaan.

    Tilanne Afga­nis­ta­nissa on vaikea, mutta ei toivo­ton. Asian­tun­ti­jat katso­vat, että seuraa­van vuoden, puolen­toista aikana kehi­tys voidaan kään­tää parem­paan suun­taan. Mutta se edel­lyt­tää, että toimimme entistä tehok­kaam­min, afga­nis­ta­ni­lai­set ja avunan­ta­ja­maat yhdessä. Emme me halua jäädä Afga­nis­ta­niin yhdek­si­kään ylimää­räi­seksi päiväksi.

    Tavoit­teemme on, että suoma­lai­set rauhan­tur­vaa­jat palaa­vat kotiin heti kun afga­nis­ta­ni­lai­set seiso­vat tuke­vam­min omilla jaloil­laan. Mutta vielä ei olla niin pitkällä, ja soti­laal­li­sen läsnä­olon jälkeen­kin joudumme anta­maan erilaista siviili- ja koulu­tus­a­pua. Suoma­lai­silla ei ole ollut tapana jättää työtä kesken. Emmekä jätä nytkään.

    Kokoo­mus on täysin samaa mieltä presi­dentti Halo­sen kanssa siitä, ettei tällai­sia päätök­siä tehdä kepein perus­tein. Päätös tuen anta­mi­sesta ? eten­kin soti­lai­den lähet­tä­mi­sestä ? on aina raskas. Tiedämme, että suoma­lais­ten jouk­ko­jen valin­ta­pe­rus­teet, koulu­tus ja varus­tus ovat huip­pu­luok­kaa, mutta krii­sin­hal­lin­taan liit­tyy aina riskejä, joita ei voi täysin pois­taa. Siksi halli­tuk­sen on tehtävä kaikki mahdol­li­nen jouk­ko­jen suoje­le­mi­seksi.

    Kokoo­muk­sen edus­kun­ta­ryhmä toivoo rehel­listä ? ja kriit­tis­tä­kin ? keskus­te­lua Afga­nis­ta­nin tilan­teesta. Mutta samalla toivomme, että keskus­telu pysyy asiassa. Keskus­telu Afga­nis­ta­nista on oikea popu­lis­tin päivä­uni, oival­li­nen tilai­suus kerätä poliit­ti­sia irto­pis­teitä.

    Jotkut ovat esimer­kiksi väit­tä­neet, että Suomi olisi mukana Afga­nis­ta­nissa nöyris­tel­läk­seen Yhdys­val­toja ja Natoa. Tällai­nen on aika löysää ja tarkoi­tus­ha­kuista puhetta. Ovet Natoon ovat Suomelle appo­sen auki, jos joskus päät­täi­simme jäse­nyyttä hakea. Ei se Afga­nis­ta­nista ole kiinni. Tuskin Ruot­si­kaan on Afga­nis­ta­nissa edis­tä­mässä Nato-jäse­nyyt­tään lähet­tä­mällä meitä monin­ker­tai­sesti enem­män soti­laita.

    Tiedämme, että tilanne Afga­nis­ta­nissa on vaikea ja on turha odot­taa nopeaa kään­nettä. Senkin tiedämme, että Afga­nis­ta­nia ei rauhoi­teta pelkin asein. Vastuul­lis­ten taho­jen on kyet­tävä myös neuvot­te­le­maan rauhasta. Siellä tarvi­taan myös kehi­ty­syh­teis­työtä, sivii­li­krii­sin­hal­lin­taa ja toimia korrup­tion kitke­mi­seksi. Mutta koulu­jen, teiden, vesi­joh­to­jen ja muun raken­ta­mi­nen onnis­tuu vain, jos työlle on riit­tä­vän turval­li­set olosuh­teet. Ja turval­li­suus edel­lyt­tää ulko­mai­sia soti­laita, aina­kin vielä tois­tai­seksi.

    Olisi vastuu­tonta antaa periksi nyt ja jättää afga­nis­ta­ni­lai­set Tale­ba­nin armoille. Uskon, että täällä edus­kun­nassa vallit­see halli­tuk­sen selon­teosta laaja yksi­mie­li­syys.


    Kuvat