Kokoomus.fi
Ruokaa on aihetta arvostaa

Ruokaa on aihetta arvostaa

Julkaistu: 6.6.12 Uutiset

Suoma­laista ruoka­kes­kus­telua ovat liian pitkään hallinneet maata­louden tukijär­jes­telmät, ruoan kalori­määrät tai ravit­se­mus­si­sällöt. Nämä kaikki ovat tärkeitä asioita mutta ruokaan liittyy paljon enemmän.

Entistä useam­malle meistä ruokaan liittyy paljon arvoja. Ruoan alkuperä halutaan tietää, ruoan tekijöille halutaan saada kasvot, raaka-aineet halutaan saada tuoreina ja mahdol­li­simman käsit­te­le­mät­töminä ja ruoalta odotetaan elämyksiä, tarinoita ja ennen kaikkea aitoutta ja maukkautta. Ruoan tuotannon eetti­syy­destä ollaan entistä kiinnos­tu­neempia. Samalla monet kantavat huolta ruoan tuotannon kestä­vyy­destä niin talouden, ympäristön kuin yhteis­kun­nankin kannalta.

Luomu­ruoka on monelle meistä arvova­linta. Haluamme edistää paikal­listen luonnon­va­rojen kestävää käyttöä ja kierrät­tä­mistä sekä mahdol­li­simman vähäistä uusiu­tu­mat­tomien luonnon­va­rojen käyttöä. Haluamme edistää syömällä luonnon monimuo­toi­suutta ja tarjota uusia liike­toi­min­ta­mah­dol­li­suuksia tuotta­jille sekä luomu­raaka-aineita jalos­ta­ville ja markki­noi­ville yrityk­sille.

Lähiruokaa ostaes­samme haluamme toimia paikal­li­sesti ja tukea oman alueemme yritys­toi­mintaa. Lähiruoalla on monia vahvuuksia: maaseudun elinvoi­mai­suuden vahvis­ta­minen, asiakkaan lähellä toimi­minen, joustavuus, mahdol­lisuus vaikuttaa ympäris­tö­kuor­mi­tukseen sekä lisäarvon tuotta­minen kauppojen ja ammat­ti­keit­tiöiden valikoimiin.

Lähiruoka tuo työtä ja toimeen­tuloa sekä jättää julki­sissa elintar­vi­ke­han­kin­noissa kunta­laisten veroeurot oman alueen käyttöön. Lähiruoan tuottajat ovat yleensä pienempiä yrityksiä, joten lähiruoan edistä­minen antaa piris­tys­ruiskeen ja uran pk-yritysten kasvulle. Lähiruoan avulla voidaan ylläpitää ja kehittää sekä ennen kaikkea siirtää tulevil­lekin sukupol­ville maamme rikasta ruoka­kult­tuuria. Sen käyttö myös edistää kestävän kehityksen mukaista yritys­toi­mintaa, mahdol­listaa ruoan paremman jälji­tet­tä­vyyden sekä antaa tuotta­jille kasvot tuotteen takana.

Halli­tus­oh­jel­massa olemme luvanneet edistää lähiruokaa ja luomua julki­sissa elintar­vi­ke­han­kin­noissa. Vuosi­ta­solla kouluissa, päivä­ko­deissa ja sairaa­loissa ym. tehdään noin 450 miljoonaa ateriaa vuosittain. Asia koskee siis todella suurta joukkoa kansa­lai­siamme.

Julkisten ruoka­pal­ve­luiden asiakkaat ovat usein heitä, jotka itse eivät pysty ateri­aansa vaikut­tamaan vaan sen sisältö on poliit­tisten päätösten kohteena. Kunta­ta­solla päättäjien tulisikin käydä arvokes­kus­telua siitä, onko ruoka vain välttä­mätön kuluerä vai voisiko kunta omilla päätök­sillään vaikuttaa ruoan laatuun, tuotan­to­ta­pojen eetti­syyteen ja elintar­vi­ke­sek­to­rimme tulevai­suuden näkymiin ja kannat­ta­vuuteen. Tällä olisi laajoja välil­lis­vai­ku­tuksia myös muiden alojen työpaik­kojen määrään.

Meidän kulut­tajien pitäisi kiinnittää enemmän huomiota ruoan ja sen raaka-aineiden alkuperään ja nähdä turval­lisuus ja jälji­tet­tävyys arvote­ki­jöinä sinänsä. Tarvit­semme selvästi enemmän infor­maa­tiota oman ruokamme tuotan­to­ta­voista, raaka-aineista ja koko siitä ketjusta, mitä pitkin ruoka kulkee pellolta tai navetasta lauta­selle.

Tässä meillä kaikilla on yhteinen tehtävä. Vain tunte­malla ruoan alkuperän ja tekijät voimme myös aidosti arvostaa ruokaa. Arvostus näkyy ennen kaikkea ostova­lin­nois­samme ravin­to­loiden linjas­toissa tai kaupan kassalla, jos osaamme ja uskal­lamme perätä ostok­sil­tamme tuoreutta, aitoutta ja lähellä tuotettua laatua.

Meidän täytyy myös huolehtia ruoan tuotannon kannat­ta­vuu­desta. Tämä ei ole helppo tehtävä näinä niukkuuden ja säästöjen aikoina mutta tähän pyritään esimer­kiksi kohden­ta­malla nykyisiä tukia enemmän aktii­vi­ti­loille.  Tilojaan kehit­tä­ville vilje­li­jöille on annettava mahdol­li­suuksia yrittää ja ennem­minkin suunnattava säästöjä tuotan­toaan jäähdyt­te­le­ville tiloille. Meidän on tässä vaikeassa talou­del­li­sessa tilan­teessa luotava tulevai­suuden toimin­tae­del­ly­tyksiä niille tuotta­jille, jotka nykyi­sessä epävar­massa talou­del­li­sessa tilan­teessa haluavat jatkaa ja kehittää toimin­taansa.

Ruoka on maail­ma­laa­juinen kasvuala ja sitä se tulee olemaan Suomes­sakin.  Maailman elintar­vi­ke­jär­jestö FAO on arvioinut, että tuotannon tulisi kasvaa 70 % vuoteen 2050 mennessä, jotta maapallon kasvava väestö saadaan ruokittua. Kunkin maan tulee kantaa kortensa kekoon tähän haasteeseen vastat­taessa sillä ruoka­tur­vasta huoleh­ti­minen kuuluu lähtö­koh­tai­sesti itsenäisen valtion perus­vel­vol­li­suuksiin.

Minulle on tärkeää myös toimiva markki­na­talous. Koko ruoka­ketjun on toimittava avoimilla ja reiluilla pelisään­nöillä. Tilanne, missä keskit­tynein osa ketjua kasvattaa osuuttaan muiden kustan­nuk­silla, ei ole tervettä markki­na­ta­loutta. Suomen ruoka­kauppa on Euroopan keskit­ty­neintä, mihin EU-komis­siokin kiinnitti tällä viikolla huomiota.   Viran­omai­sille tarvi­taankin nykyistä paremmat valvonnan välineet ja mahdol­li­suuden puuttua kauppa­ta­pojen vääris­tymiin.

Toivon, että ruoka­kes­kustelu jatkuu, laajenee ja kerää erilaisia näkökulmia yhteen. Suomessa on rikas ruoka­kult­tuuri, maailman puhtaimmat maaperä- ja vesivarat, koulu­tettu ammat­ti­kunta ja koko ruoka­ketjua sitouttava elintar­vik­keiden laatutyö. Nämä ovat tekijöitä, joista suoma­lainen hyvä ja laadukas ruoka muodostuu.

Kolumni Savon Sanomissa 3.6.2012


Kokoomus.fi