Suoma­laista ruoka­kes­kus­te­lua ovat liian pitkään hallin­neet maata­lou­den tuki­jär­jes­tel­mät, ruoan kalo­ri­mää­rät tai ravit­se­mus­si­säl­löt. Nämä kaikki ovat tärkeitä asioita mutta ruokaan liit­tyy paljon enem­män.

Entistä useam­malle meistä ruokaan liit­tyy paljon arvoja. Ruoan alku­perä halu­taan tietää, ruoan teki­jöille halu­taan saada kasvot, raaka-aineet halu­taan saada tuoreina ja mahdol­li­sim­man käsit­te­le­mät­tö­minä ja ruoalta odote­taan elämyk­siä, tari­noita ja ennen kaik­kea aitoutta ja mauk­kautta. Ruoan tuotan­non eetti­syy­destä ollaan entistä kiin­nos­tu­neem­pia. Samalla monet kanta­vat huolta ruoan tuotan­non kestä­vyy­destä niin talou­den, ympä­ris­tön kuin yhteis­kun­nan­kin kannalta.

Luomu­ruoka on monelle meistä arvo­va­linta. Haluamme edis­tää paikal­lis­ten luon­non­va­ro­jen kestä­vää käyt­töä ja kier­rät­tä­mistä sekä mahdol­li­sim­man vähäistä uusiu­tu­mat­to­mien luon­non­va­ro­jen käyt­töä. Haluamme edis­tää syömällä luon­non moni­muo­toi­suutta ja tarjota uusia liike­toi­min­ta­mah­dol­li­suuk­sia tuot­ta­jille sekä luomu­raaka-aineita jalos­ta­ville ja mark­ki­noi­ville yrityk­sille.

Lähi­ruo­kaa ostaes­samme haluamme toimia paikal­li­sesti ja tukea oman alueemme yritys­toi­min­taa. Lähi­ruo­alla on monia vahvuuk­sia: maaseu­dun elin­voi­mai­suu­den vahvis­ta­mi­nen, asiak­kaan lähellä toimi­mi­nen, jous­ta­vuus, mahdol­li­suus vaikut­taa ympä­ris­tö­kuor­mi­tuk­seen sekä lisä­ar­von tuot­ta­mi­nen kaup­po­jen ja ammat­ti­keit­tiöi­den vali­koi­miin.

Lähi­ruoka tuo työtä ja toimeen­tu­loa sekä jättää julki­sissa elin­tar­vi­ke­han­kin­noissa kunta­lais­ten veroeu­rot oman alueen käyt­töön. Lähi­ruoan tuot­ta­jat ovat yleensä pienem­piä yrityk­siä, joten lähi­ruoan edis­tä­mi­nen antaa piris­tys­ruis­keen ja uran pk-yritys­ten kasvulle. Lähi­ruoan avulla voidaan yllä­pi­tää ja kehit­tää sekä ennen kaik­kea siir­tää tule­vil­le­kin suku­pol­ville maamme rikasta ruoka­kult­tuu­ria. Sen käyttö myös edis­tää kestä­vän kehi­tyk­sen mukaista yritys­toi­min­taa, mahdol­lis­taa ruoan parem­man jälji­tet­tä­vyy­den sekä antaa tuot­ta­jille kasvot tuot­teen takana.

Halli­tus­oh­jel­massa olemme luvan­neet edis­tää lähi­ruo­kaa ja luomua julki­sissa elin­tar­vi­ke­han­kin­noissa. Vuosi­ta­solla kouluissa, päivä­ko­deissa ja sairaa­loissa ym. tehdään noin 450 miljoo­naa ateriaa vuosit­tain. Asia koskee siis todella suurta jouk­koa kansa­lai­siamme.

Julkis­ten ruoka­pal­ve­lui­den asiak­kaat ovat usein heitä, jotka itse eivät pysty ateri­aansa vaikut­ta­maan vaan sen sisältö on poliit­tis­ten päätös­ten kohteena. Kunta­ta­solla päät­tä­jien tuli­si­kin käydä arvo­kes­kus­te­lua siitä, onko ruoka vain vält­tä­mä­tön kuluerä vai voisiko kunta omilla päätök­sil­lään vaikut­taa ruoan laatuun, tuotan­to­ta­po­jen eetti­syy­teen ja elin­tar­vi­ke­sek­to­rimme tule­vai­suu­den näky­miin ja kannat­ta­vuu­teen. Tällä olisi laajoja välil­lis­vai­ku­tuk­sia myös muiden alojen työpaik­ko­jen määrään.

Meidän kulut­ta­jien pitäisi kiin­nit­tää enem­män huomiota ruoan ja sen raaka-ainei­den alku­pe­rään ja nähdä turval­li­suus ja jälji­tet­tä­vyys arvo­te­ki­jöinä sinänsä. Tarvit­semme selvästi enem­män infor­maa­tiota oman ruokamme tuotan­to­ta­voista, raaka-aineista ja koko siitä ketjusta, mitä pitkin ruoka kulkee pellolta tai nave­tasta lauta­selle.

Tässä meillä kaikilla on yhtei­nen tehtävä. Vain tunte­malla ruoan alku­pe­rän ja teki­jät voimme myös aidosti arvos­taa ruokaa. Arvos­tus näkyy ennen kaik­kea osto­va­lin­nois­samme ravin­to­loi­den linjas­toissa tai kaupan kassalla, jos osaamme ja uskal­lamme perätä ostok­sil­tamme tuoreutta, aitoutta ja lähellä tuotet­tua laatua.

Meidän täytyy myös huoleh­tia ruoan tuotan­non kannat­ta­vuu­desta. Tämä ei ole helppo tehtävä näinä niuk­kuu­den ja sääs­tö­jen aikoina mutta tähän pyri­tään esimer­kiksi kohden­ta­malla nykyi­siä tukia enem­män aktii­vi­ti­loille.  Tilo­jaan kehit­tä­ville vilje­li­jöille on annet­tava mahdol­li­suuk­sia yrit­tää ja ennem­min­kin suun­nat­tava sääs­töjä tuotan­to­aan jääh­dyt­te­le­ville tiloille. Meidän on tässä vaikeassa talou­del­li­sessa tilan­teessa luotava tule­vai­suu­den toimin­tae­del­ly­tyk­siä niille tuot­ta­jille, jotka nykyi­sessä epävar­massa talou­del­li­sessa tilan­teessa halua­vat jatkaa ja kehit­tää toimin­taansa.

Ruoka on maail­ma­laa­jui­nen kasvuala ja sitä se tulee olemaan Suomes­sa­kin.  Maail­man elin­tar­vi­ke­jär­jestö FAO on arvioi­nut, että tuotan­non tulisi kasvaa 70 % vuoteen 2050 mennessä, jotta maapal­lon kasvava väestö saadaan ruokit­tua. Kunkin maan tulee kantaa kortensa kekoon tähän haas­tee­seen vastat­taessa sillä ruoka­tur­vasta huoleh­ti­mi­nen kuuluu lähtö­koh­tai­sesti itse­näi­sen valtion perus­vel­vol­li­suuk­siin.

Minulle on tärkeää myös toimiva mark­ki­na­ta­lous. Koko ruoka­ket­jun on toimit­tava avoi­milla ja reiluilla peli­sään­nöillä. Tilanne, missä keskit­ty­nein osa ketjua kasvat­taa osuut­taan muiden kustan­nuk­silla, ei ole tervettä mark­ki­na­ta­loutta. Suomen ruoka­kauppa on Euroo­pan keskit­ty­neintä, mihin EU-komis­sio­kin kiin­nitti tällä viikolla huomiota.   Viran­omai­sille tarvi­taan­kin nykyistä parem­mat valvon­nan väli­neet ja mahdol­li­suu­den puut­tua kaup­pa­ta­po­jen vääris­ty­miin.

Toivon, että ruoka­kes­kus­telu jatkuu, laaje­nee ja kerää erilai­sia näkö­kul­mia yhteen. Suomessa on rikas ruoka­kult­tuuri, maail­man puhtaim­mat maaperä- ja vesi­va­rat, koulu­tettu ammat­ti­kunta ja koko ruoka­ket­jua sitout­tava elin­tar­vik­kei­den laatu­työ. Nämä ovat teki­jöitä, joista suoma­lai­nen hyvä ja laadu­kas ruoka muodos­tuu.

Kolumni Savon Sano­missa 3.6.2012

Lisää sisältöä samassa kategoriassa