Kokoo­mus tukee vahvasti viime vaali­kau­della liik­keelle laitet­tua vanhus­pal­ve­lu­la­kia, jonka tavoit­teena on taata ikäih­mi­sille oikeus laaduk­kai­siin palve­lui­hin. Kokoo­mus haluaa, että vanhus­pal­ve­luita kehi­te­tään siten, että ikäih­mi­set voivat itse valita omaan elämän­ti­lan­tee­seensa parhai­ten sopi­van palve­lu­muo­don.

- Kokoo­muk­selle tärkeintä on laaduk­kaat vanhus­pal­ve­lut ja valin­nan­va­paus. Kaik­kia hoito­muo­toja, niin koti­hoi­toa, omais­hoi­toa kuin laitos­hoi­toa­kin on kehi­tet­tävä. Pain­opis­teen on oltava ennalta ehkäi­se­vissä palve­luissa ja koti­pal­ve­luissa, jotta ikäih­mi­set voivat asua kotona mahdol­li­sim­man pitkään ja tarve laitos­hoi­dolle vähe­nisi. Vanhus­pal­ve­lu­laista ei saa tulla laitos­pal­ve­lu­la­kia, Risikko vaatii.

- Vanhus­pal­ve­lu­lain sisäl­töä on korjat­tava siten, että siihen kirja­taan ikäih­mis­ten oikeus hyvään hoitoon. Kokoo­mus vaatii myös, että lain toteut­ta­mi­seen ohja­taan lisää rahaa kunnille. Kunnilla on oltava tosia­sial­li­nen mahdol­li­suus viedä vanhus­pal­ve­lu­laki käytän­töön. Määrä­ra­ha­li­säys on mitoi­tet­tava lain paran­nel­lun sisäl­lön mukaan.

Kokoo­mus katsoo, että vanhus­pal­ve­lu­la­kiin ei tule beto­noida laitos­hoi­don henki­lös­tö­mi­toi­tuk­sia. Henki­lös­tö­mi­toi­tuk­set eivät ole paras tapa paran­taa vanhus­ten hoitoa. Tämän lisäksi ne veisi­vät vanhus­ten­hoi­don pain­opis­tettä väärään suun­taan: kohti vanhus­ten hoita­mista laitok­sissa. Vanhus­pal­ve­lu­jen henki­lös­tö­suun­nit­te­lun on lähdet­tävä hoidet­ta­van ikäih­mi­sen hoidon tarpeesta, ei mekaa­ni­sesta mitoi­tuk­sesta. Tämä ei kuiten­kaan tarkoita, että laitos­hoi­don kehit­tä­mi­nen unoh­det­tai­siin: kaik­kia palve­luita on kehit­tävä rinnak­kain parhaan hoidon aikaan­saa­mi­seksi.

- Kuntien valtio­no­suuk­sia on osana vält­tä­mä­töntä valtion­ta­lou­den sopeu­tusta jouduttu leik­kaa­maan. Kuntien velvoit­tei­den lisää­mi­nen mekaa­ni­sella henki­lös­tö­mi­toi­tuk­sella ilman kunnol­lista lisä­ra­hoi­tusta ei tästä­kään näkö­kul­masta olisi vastuul­lista poli­tiik­kaa.

Risikko koros­taa, että tutki­mus­ten mukaan vanhus­pal­ve­lu­jen laatuun vaikut­ta­vat monet teki­jät. Henki­lös­tön määrä on yksi, mutta ei ainoa laatu­te­kijä.

- Vanhus­pal­ve­lui­hin tarvi­taan lisää ammat­ti­tai­toi­sia ja vanhus­työ­hön moti­voi­tu­neita hoita­jia ja muita asian­tun­ti­joita. Vanhus­ten­huol­toon tarvi­taan mm. lisää sairaan­hoi­ta­jia, perus- ja lähi­hoi­ta­jia, geriat­reja, fysio­te­ra­peut­teja, sosi­aa­li­työn­te­ki­jöitä ja sosio­no­meja, hammas­lää­kä­reitä ja suuhy­gie­nis­tejä, ravit­se­mus­te­ra­peut­teja, lääkea­lan asian­tun­ti­joita.

Laitos­hoi­don ja koti­pal­ve­lui­den rinnalla myös omais­hoi­don tuke­mi­nen on tärkeää. Omais­hoi­don tuen piirissä on noin 40 000 eri-ikäistä henki­löä. Noin 60 000 omais- ja lähei­saut­ta­jaa auttaa läheis­tään päivit­täin arjen rutii­neissa, kuten pukeu­tu­mi­sessa, pesey­ty­mi­sessä ja ruokai­lussa. Myös nämä arvo­kasta työtä teke­vät omais­hoi­ta­jat tarvit­se­vat tukea jaksaak­seen.

- Henki­lös­tön määrän lisää­mi­nen on ollut vanhus­pal­ve­lu­lain valmis­te­lun alusta alkaen itses­tään­sel­vyys. Henki­lös­tö­kus­tan­nuk­siin on jo menossa suurin osa lain koko­nais­kus­tan­nuk­sista ja sen toimeen­pa­noon vara­tuista miljoo­nista. Kokoo­muk­sen esit­tämä lisä­ra­hoi­tus vanhus­pal­ve­lu­lain toteut­ta­mi­seen tarkoit­taisi, että kunnilla olisi varaa lisätä vanhus­pal­ve­lui­den resurs­seja siellä, missä niitä kipeim­min tarvi­taan.

Lisä­tie­toja:
Sosi­aali- ja terveys­mi­nis­te­rin erityi­sa­vus­taja Ulla Heinola, p. 050 537 49 45

Lisää sisältöä samassa kategoriassa