Juhan­nus­vii­kolla minulle luovu­tet­tiin Kaike­ni­käi­sille hyvä Suomi -raportti, jossa esitet­tiin keinoja miten varmis­te­taan yhteis­kunta, joka on oikeu­den­mu­kai­nen kaikille suku­pol­ville.

Yhtenä keinona työl­li­syy­sas­teen nosta­mi­seksi ja työurien piden­tä­mi­seksi esite­tään työn ja perheen parem­paa yhteen­so­vit­ta­mista.

Kyse on pikku­lap­si­per­hei­den tarpeista, mutta tule­vina vuosina asia kosket­taa yhä enem­män omista vanhem­mis­taan ja lähi­su­ku­lai­sis­taan huoleh­ti­via aikui­sia.

Työryhmä esit­tää­kin, että esimer­kiksi vanhem­pi­aan hoita­ville on luotava pien­ten lasten osit­tai­sen hoito­va­paan ja ?rahan kaltai­nen järjes­tely helpot­ta­maan ansio­työn ja omais­hoi­don yhteen sovit­ta­mista.

Esitet­tyä hoiva­va­paata on jo aikai­sem­min varmis­tettu lain­sää­dän­nöllä.

Kansan­edus­taja Arto Sato­sen lakia­loit­teen pohjalta lisät­tiin vuonna 2011 työso­pi­mus­la­kiin säädös, jonka mukaan työnan­ta­jan on pyrit­tävä järjes­tä­mään työt niin, että työn­te­kijä voi jäädä määrä­ajaksi pois töistä, jos työn­te­ki­jän pois­saolo on tarpeen hänen perheen­jä­se­nensä tai muun lähei­sen henki­lön erityistä hoitoa varten.

Tänä keväänä tehdyn selvi­tyk­sen (Kaup­pi­nen 2013) mukaan hoiva­va­paata koskeva lain­muu­tos on työpai­koilla heikosti tunnettu.

Työpai­koilla käyte­tään kuiten­kin erilai­sia muita järjes­te­lyjä kuten etätyötä, liuku­vaa työai­kaa, työajan lyhen­nystä.

Kaisa Kaup­pi­sen selvi­tyk­sen mukaan noin viiden­nes työn­te­ki­jöistä huoleh­tii apua tarvit­se­vasta henki­löstä.

Suurin osa huoleh­tii omista tai puoli­son vanhem­mista. Muita huoleh­dit­ta­via ovat oma puoliso, oma tai puoli­son lapsi tai muu suku­lai­nen tai lähei­nen.

Yksi syy hoiva­va­paan käyt­tä­mät­tö­myy­teen lienee se, ettei työstä pois jäämi­nen ole monel­le­kaan mahdol­lista talous­syistä. Hoiva­va­paata tarvi­taan tule­vai­suu­dessa entis­tä­kin enem­män, ja siksi aion käyn­nis­tää toimet hoiva­va­paan korvaus­mal­lin kehit­tä­mi­seksi.

Suoma­lai­sen hoiva­va­paan kehit­tä­mi­sessä voidaan hyödyn­tää Ruot­sin hoiva­va­paa­jär­jes­tel­mää, jonka mukaan työn­te­kijä voi olla työstä pois omai­sen tai lähei­sen vaka­van sairas­tu­mi­sen vuoksi enin­tään 20 viik­koa.

Ruot­sissa korvaus makse­taan sairaus­va­kuu­tuk­sen kautta, mikä voisi olla myös Suomessa tarkoi­tuk­sen­mu­kaista, sillä silloin rahoit­ta­mi­seen osal­lis­tui­si­vat valtio, työnan­ta­jat ja työn­te­ki­jät yhdessä.

Kaiken kaik­ki­aan korvaus­jär­jes­telmä ei vält­tä­mättä tulisi kalliim­maksi, kuin nyky­ti­lanne on.

Jos omai­nen tai lähei­nen joutuu laitok­seen, maksaa se monin­ker­tai­sesti enem­män.

Lisäksi nykyi­sin siinä tilan­teessa varsin usein saa sairas­lo­maa, mikä taas on työnan­ta­jalle kalliimpi vaih­toehto.

Kaike­ni­käi­sille hyvä Suomi ?rapor­tissa on monia muita­kin vartee­no­tet­ta­via keinoja ja huomioita sosi­aa­li­sesti kestä­vän Suomen raken­ta­mi­seksi.

Ensim­mäistä kertaa Suomen histo­riassa meillä on neljä suku­pol­vea yhtä aikaa.

Lapset ja nuoret, työi­käi­set, juuri eläk­keelle siir­ty­neet aikui­set ja ikäih­mi­set.

Tämä on tulosta pitkäi­käi­syy­den lisään­ty­mi­sestä, mistä voidaan olla ylpeitä.

Onhan se hyvin­voin­ti­val­tion merkki ja osoi­tus myös kansan­ter­veys­työn onnis­tu­mi­sesta.

Neljän suku­pol­ven Suomessa on talou­del­li­sen kestä­vyy­den lisäksi nostet­tava tavoit­teeksi yhteis­kun­nan sosi­aa­li­nen kestä­vyys, joka tarkoit­taa oikeu­den­mu­kai­suutta ja tasa­ver­tai­suutta eri suku­pol­vien välillä.

Päätök­siä on arvioi­tava jokai­sen suku­pol­ven näkö­kul­masta.

Paula Risikko
sosi­aali- ja terveys­mi­nis­teri

Kirjoi­tus on julkaistu Pohja­lai­sessa 7.7.2013

Lisää sisältöä samassa kategoriassa