?Sosi­aali- ja tervey­den­huol­lon palve­lu­ra­ken­ne­uu­dis­tuk­sessa on olen­naista pitää kiinni perus­ter­vey­den­huol­lon, erikois­sai­raan­hoi­don ja sosi­aa­li­pal­ve­lu­jen yhdis­tä­mi­sestä. Sosi­aali- ja terveys­pal­ve­lui­den uudis­ta­mi­seksi tarvi­taan enem­män kuin pikku­vii­lauk­sia, raken­tei­ta­kin on uudis­tet­tava?, sanoo sosi­aali- ja terveys­mi­nis­teri Paula Risikko.

Halli­tus­oh­jel­massa on linjattu, että sosi­aali- ja tervey­den­huolto on jatkossa vahvo­jen perus­kun­tien vastuulla. Poik­keuk­sena on mahdol­lista perus­taa kuntien yhtei­nen sote-alue.

?Julki­suu­dessa on keskus­teltu siitä, että maas­samme on jatkos­sa­kin paljon pieniä kuntia. Siitä huoli­matta on pidet­tävä huolta, että esimer­kiksi perus- ja erikois­ta­son tehtä­vät yhdis­te­tään mahdol­li­sim­man laajasti?, minis­teri Risikko painot­taa.

Risi­kon mukaan haavoit­tu­vim­mat ryhmät kuten pieni­tu­loi­set vanhuk­set, muis­ti­häi­riöistä kärsi­vät, vammai­set, mielen­ter­vey­son­gel­mista kärsi­vät, työt­tö­mät, syrjäy­ty­neet nuoret ja köyhät lapsi­per­heet jäävät nykyi­sin joko koko­naan vaille tarpeen­mu­kai­sia palve­luja tai joutu­vat odot­ta­maan niitä liian kauan.

?Nyky­ti­lan­teessa palve­lu­jen käyt­tä­jät kärsi­vät palve­lu­jen pirs­ta­lei­suu­desta, viiveistä ja väliin­pu­toa­mi­sesta. Tähän on saatava muutos.?

Myös talou­del­li­sia voima­va­roja ja henki­lös­töä voidaan suun­nata tarkoi­tuk­sen­mu­kai­sesti ja tasa­pai­noi­sesti, kun perus­ta­son ja erikois­ta­son palve­luja integroi­daan.

?Nyt erikois­sai­raan­hoito laskut­taa omansa suorit­tei­den perus­teella kunnilta ja perus­ter­vey­den­huol­lossa joudu­taan sääs­tä­mään. Se näkyy hoito­jo­noina ja henki­lö­kun­ta­pu­lana. Kuiten­kin ennal­taeh­käi­sevä ja pitkä­jän­tei­nen kansan­ter­veys­työ on juuri sitä, mihin voima­va­roja pitää suun­nata enem­män?, minis­teri Risikko toteaa.

Erit­täin tärkeä tule­vai­suu­den kysy­mys on ikään­ty­nei­den palve­lu­jen uudis­ta­mi­nen. Niiden suun­ni­tel­mal­li­nen kehit­tä­mi­nen ja voima­va­ro­jen hallittu lisää­mi­nen tarpeen kasvaessa vaatii kanto­ky­kyä ja yhteis­työtä sosi­aali- ja tervey­den­huol­lon sekä kuntien välillä.

Risi­kon mukaan perus­ter­vey­den­huol­lon ja erikois­sai­raan­hoi­don raja-aitoja madal­ta­malla ja pääl­lek­käi­syyk­siä purka­malla voidaan paran­taa työvoi­man riit­tä­vyyttä.

?Isom­massa koko­nai­suu­dessa työnan­ta­jalla on enem­män resurs­seja palkata työn­te­ki­jöitä ja huoleh­tia riit­tä­vistä henki­lös­tö­mää­ristä. Työolo­suh­teita pysty­tään kehit­tä­mään pitkä­jän­tei­sesti, kun laajempi osa palve­luista on saman toimi­jan vastuulla. Henki­lös­töllä on parempi mahdol­li­suus osaa­mi­sensa käyt­tä­mi­seen, ammat­ti­tai­don yllä­pi­tä­mi­seen ja kehit­tä­mi­seen sekä moni­puo­li­seen työn­ku­vaan?, Risikko arvioi.

Tiiviim­mässä yhteis­työssä para­ne­vat myös konsul­taa­tio­mah­dol­li­suu­det, eikä poti­laita tarvitse siir­rellä niin paljon. Lisäksi yhte­näi­siä tieto­jär­jes­tel­miä voidaan kehit­tää tehok­kaam­min ison koko­nai­suu­den sisällä.

Yhteys­tie­dot: erityi­sa­vus­taja Ulla-Mari Heinola, p. 050 537 4945

Lisää sisältöä samassa kategoriassa