Evästeasetukset Verkkosivumme käyttää välttämättömiä evästeitä, jotta sivut toimivat ja kokemuksesi olisi vieläkin makeampi. Voit lukea lisää käyttämistämme evästeistä ja hallita asetuksiasi evästeasetussivulla. You can read more about them use and control their settings.
Kokoomus.fi / Julkaisut / Politiikka / Puheenjohtaja Stubbin puhe Kokoomuksen Eurooppa-tilaisuudessa

Puheen­joh­taja Stub­bin puhe Kokoo­muk­sen Eurooppa-tilai­suu­dessa

Julkaistu:

Vuonna 1989 Suomi oli hyvin erilai­nen maa kuin tänään.

Naapu­rina oli edel­leen Neuvos­to­liitto. Talous perus­tui pitkälti idän­kaup­paan.

Itäi­nen Eurooppa kävi läpi suurta myller­rystä mutta viral­li­nen Suomi toisti mant­raa puolu­eet­to­muu­desta. Totta kai pelät­tiin, mitä murros tuo tulles­saan.

Mutta sitten, muis­taak­seni elokuussa, eräs suoma­lai­nen polii­tikko puhui Euroo­pan keskus­ta­oi­keis­to­lais­ten kokouk­sessa. Hän ennusti, että Suomi hakee Euroo­pan yhtei­sön jäse­neksi 1990-luvulla ja piti sitä hyvänä ajatuk­sena. Eikä hän ollut kuka tahansa rivi­po­lii­tikko, vaan puolue­joh­taja ja minis­teri. Totta kai siitä nousi poliit­ti­nen myrsky. Kritiikki oli kovaa. Sitä tuli presi­den­tiltä asti.

Mutta eipä se tain­nut tuota puolue­joh­ta­jaa hetkaut­taa, koska hän tiesi olevansa histo­rian oikealla puolella. Kuten olikin.

Eurooppa oli muut­tu­massa ja Suomen piti tart­tua muutok­sen avaa­maan mahdol­li­suu­teen. Ja ottaa paik­kansa osana läntistä Euroop­paa. Niin kuin otti­kin.

Nyt tuo mies istuu tässä edes­säni. Hän on tietysti kokoo­muk­sen pitkä­ai­kai­sin puheen­joh­taja, suuri euroop­pa­lai­nen ja yksi Suomen EU-jäse­nyy­den keskei­sistä arkki­teh­deistä, Ilkka Suomi­nen.

Ilkka, palaamme vielä sinuun.

Mutta nyt ollaan vuodessa 2016. Tästä on tulossa aika­moi­nen vuosi. Histo­rial­li­nen suoras­taan.

Eurooppa on nimit­täin jälleen erit­täin kovan paikan edessä. Ja kun sanon Eurooppa, tarkoi­tan luon­nol­li­sesti myös Suomea. Suomi on osa Euroop­paa, ja mitä Euroo­passa tapah­tuu, tapah­tuu myös Suomelle. Hyvässä ja pahassa.

Meillä on yhtä aikaa käsis­sämme monta isoa haas­tetta:

1. Miten huoleh­dimme turva­pai­kan­ha­ki­joista ja pako­lai­sista tavalla, joka kunnioit­taa heidän ihmi­sar­vo­aan mutta myös tavalla, joka ei vaaranna EU-maiden sisäistä ja keski­näistä yhte­näi­syyttä eikä euroop­pa­lai­sen yhteis­työn tulok­sia? Miten vähen­nämme perus­teet­to­mia turva­paik­ka­ha­ke­muk­sia, jotta voima­va­roja jää autta­maan todel­li­sen avun tarpeessa olevia.

2. Miten vahvis­tamme Euroo­pan turval­li­suutta, kun Ukrai­nassa ja Syyriassa sodi­taan ja terro­rismi on tullut Euroo­pan sydä­meen?

3. Miten saamme Euroo­pan talou­teen uutta puhtia ja uusia työpaik­koja?

4. Ja ettei tulisi liian help­poa, meidän on myös pohdit­tava, mitä teemme jos Britan­nian kansa äänes­tää kesä­kuussa EU-jäse­nyyttä vastaan?

Jos löydämme näihin haas­tei­siin toimi­vat vastauk­set, Euroo­pasta tulee entistä vahvempi. Mutta jos epäon­nis­tumme, tai jos epäröimme liian pitkään, Eurooppa uhkaa hajaan­nus, popu­lis­min nousu ja lopulta tilanne, joka ei ole juuri kenen­kään etujen mukai­nen.

Tilanne on siis vaikea. Haas­teet ovat jätti­läis­mäi­siä.

Olemme monella tapaa saman­lai­sessa murros­koh­dassa kuin vuonna 1950. Silloin Euroo­pan savua­ville raunioille alet­tiin raken­taa koko­naan uutta yhtei­söä. Tai kuin vuonna 1990. Silloin Neuvos­to­lii­ton hajoa­mi­nen avasi neuvos­to­blok­kiin kuulu­neille keski­sen Itä-Euroo­pan maille oven takai­sin osaksi länsi-euroop­pa­laista perhettä.

Olen silti rauhal­li­sin mielin. Nämä­kin haas­teet hoide­taan. Ratkai­suja kyllä löytyy.

Kyse on enem­män siitä, löytyykö päät­tä­jiltä poliit­tista rohkeutta tehdä oikeita päätök­siä. Sellai­sia päätök­siä, kuin tehtiin Ilkan aikana, kun Suomi hakeu­tui ensin Euroo­pan Talous­yh­tei­sön ja myöhem­min Euroo­pan unio­nin jäse­neksi.

Polii­ti­koilla on tämä kuuluisa Junc­ke­rin ongelma: Päät­tä­jät kyllä tietä­vät, mitä pitäisi tehdä, mutta eivät tiedä, miten sen jälkeen voite­taan vaaleja.

Päävies­tini tänään on tässä: Vaikka Euroo­pan tilanne on haas­tava, ratkai­suja kyllä löytyy. Niitä löytyy tiiviim­mästä euroop­pa­lai­sesta yhteis­työstä – ei löyhem­mästä yhteis­työstä. Kaikki on kiinni siitä, löytyykö tämän päivän poliit­ti­silta johta­jilta rohkeutta tehdä oikeita valin­toja. Vaikka ne eivät ole suosit­tuja. Vaikka vaarana olisi tappio seuraa­vissa vaaleissa.

Voin omasta puoles­tani kertoa tässä ja nyt, että Kokoo­mus on valmis teke­mään sen, mitä tilanne vaatii. Emme jää katso­maan kanna­tus­ky­se­lyitä vaan katsomme isän­maan etua. Meillä on esimerk­kejä eri EU-maista, joissa puolu­eet ovat voit­ta­neet vaaleja myös vaikei­den uudis­tus­ten jälkeen.

Kokoo­mus on Ilkka Suomi­sen ajoista asti ollut vahvasti euroop­pa­lai­sen yhteis­työn kannalla. Miksi? Siksi, että kiin­nit­ty­mi­nen länteen, avau­tu­mi­nen uusille mark­ki­noille ja vaikut­ta­mi­nen meitä koske­viin päätök­siin on yksi­se­lit­tei­sesti Suomen oma, kansal­li­nen etu.

Mistä ratkai­suista puhun? Mitä meidän on tehtävä? Käyn kohta kohdalta läpi Kokoo­muk­sen ratkai­sut maahan­muu­ton, turval­li­suu­den ja talou­den euroop­pa­lai­siin haas­tei­siin.

Maahan­muutto

Ensin muutama sana maahan­muu­ton mitta­suh­teista. Euroop­paan, myös Suomeen on tullut poik­keuk­sel­li­sen paljon turva­pai­kan­ha­ki­joita. Koko Euroop­paan yli miljoona ja Suomeen viime vuonna 32 000. Se on paljon. Paine on monissa EU-maissa kova. Mutta EU-maiden yhteen­las­kettu väki­luku on yli 500 miljoo­naa. En millään tavalla vähät­tele valtaa­vaa haas­tetta; en kustan­nuk­sia, en kotout­ta­mi­sen vaikeutta, en turval­li­suus­ris­kejä. Mutta en myös­kään usko, että reilut miljoona ihmistä – joista iso osa aidosti tarvit­see suoje­lua ja perus­teetta tulleet pyri­tään palaut­ta­maan takai­sin – olisi­vat uhka Euroo­pan kult­tuu­rille ja elämän­ta­valle. Päin­vas­toin: Jos onnis­tumme kotout­ta­mi­sessa ja saamme uusille euroop­pa­lai­sille työtä, pitkällä tähtäi­mellä he vahvis­ta­vat Euroo­pan taloutta. Siis JOS onnis­tumme.

Toinen huomio talou­den kannalta: Ne, joiden etua palve­lee Euroo­pan heiken­ty­mi­nen, näyt­tä­vät toivo­van, että vapaan liik­ku­vuu­den Schen­gen-alue romah­taa ja EU-maiden välillä pala­taan vanhan­ai­kai­siin raja­tar­kas­tuk­siin. Joka meillä sellaista toivoo, unoh­taa, että vapaalla liik­ku­vuu­della on iso talou­del­li­nen merki­tys myös Suomelle. Saksa­lai­nen Bertels­mann-säätiö on laske­nut, että Schen­ge­nin romah­ta­mi­nen maksaisi EU-maille seuraa­van kymme­nen vuoden aikana vähin­tään 470 miljar­dia euroa, mahdol­li­sesti paljon enem­män. Joka tapauk­sessa se tekisi ison loven EU-maiden jo nyt hauraa­seen talous­kas­vuun. Näin käy, jos kulje­tus­ten kustan­nuk­set kasva­vat ja tava­ran liik­ku­mi­nen hidas­tuu. Vien­nistä riip­pu­vai­selle Suomelle tämä olisi erityi­sen ikävä isku. Myös ihmis­ten vapaa liik­ku­vuus on ollut suoma­lais­ten etu.

Mitä meidän pitää siis tehdä? Tässä kokoo­muk­sen ohjelma. Ja nämä koske­vat siis EU-tasoa. Koti­mai­set toimet kotout­ta­mi­sessa ja muussa vaati­si­vat koko­naan oman puheen.

1. Laite­taan Schen­ge­nin ulko­ra­ja­val­vonta toimi­maan, tarvit­taessa yhteis­voi­min. Tuen ajatusta Euroo­pan yhtei­sestä raja- ja meri­var­tio­jär­jes­tel­mästä. Krei­kan, Italian tai Suomen ulko­raja on myös meidän kaik­kien yhtei­nen ulko­raja. Jokai­sella maalla on ensi­si­jai­nen vastuu – ja velvol­li­suus – hoitaa rajansa. Mutta jos se ei josta­kin syystä onnistu, muilla jäsen­mailla pitää olla oikeus ja velvol­li­suus auttaa. Lähet­tä­mällä raja­var­ti­joita, mate­ri­aa­lia tai vaikka rahaa. Tähän liit­tyy totta kai herk­kyyk­siä. Raja­val­vonta on perin­tei­sesti nähty valtion omana asiana. Mutta tähän­kään ei pidä suhtau­tua tunteel­li­sesti tai ideo­lo­gi­sesti vaan kylmän käytän­nön­lä­hei­sesti. Tehdään se, mikä on järke­vintä. Pide­tään mielessä, että myös Suomella on valvot­ta­va­naan pitkä raja ja voimme hyvin tarvita apua, jos tilan­teet muut­tu­vat nopeasti. Samalla on katsot­tava, että EU:n seuraava rahoi­tus­ke­hys – budjetti – on riit­tä­vän jous­tava vastaa­maan tällai­siin uusiin tarpei­siin.

2. Kitke­tään ihmis­sa­la­kul­je­tus. Ihmi­set, jotka teke­vät rahaa tois­ten ihmis­ten äärim­mäi­sellä hädällä, ovat häikäi­le­mät­tö­miä, röyh­keitä rikol­li­sia, jotka meidän täytyy pysäyt­tää ja saada vastuuseen teois­taan. Tarvit­semme tiivistä yhteis­työtä eri maiden ja eri toimi­joi­den kesken.

3. Hoide­taan maahan­tu­li­joi­den vastaan­otto ulko­ra­joilla parem­min, tarvit­taessa yhteis­voi­min. Ihmi­sille pitää tarjota kohtuul­li­set olosuh­teet. Yhtä tärkeää on, että heidät rekis­te­röi­dään ja heidän asiansa käsit­tely tapah­tuu nopeasti. He, joilla on perus­teet saada turva­paikka, ohja­taan eteen­päin, ja he, joilla perus­teita ei ole, ohja­taan takai­sin. Oleel­lista on se, että jokai­nen otetaan vastaan ja kohda­taan ihmi­sar­von mukai­sesti.

4. Uudis­te­taan Dublin-järjes­telmä niin, ettei mihin­kään maahan kohdistu kohtuu­ton paine. Nyt sään­tönä on, että maahan­tu­lija on sen maan vastuulla, johon hän tulee. Mutta onko se enää kohtuul­li­nen vaati­mus, kun Kreik­kaan tulee tuhan­sia ihmi­siä päivässä? Ja onko se enää Suomen omal­ta­kaan kannalta järke­vää, kun Venä­jästä saat­taa tulla uusi reitti turva­pai­kan­ha­ki­joille? On järke­väm­pää, että taak­kaa turva­paik­ka­ha­ke­mus­ten käsit­te­lystä voidaan jakaa tai ottaa yhtei­seu­roop­pa­lai­seen hoitoon. Suomen pitää vält­tää joutu­masta tilan­tee­seen, jossa me joudumme yksin käsit­te­le­mään suuren määrän turva­paik­ka­ha­ke­muk­sia. Meidän pitää auttaa muita ja edel­lyt­tää, että myös meitä aute­taan, jos tilanne vaatii.

5. Lisä­tään huma­ni­taa­rista maahan­muut­toa. Se tarkoit­taa, että perus­teet­to­mat haki­jat havai­taan heti ja heidät ohja­taan takai­sin. Vasta­pai­noksi lisä­tään pako­lais­ten vastaa­not­ta­mista. Siis ihmis­ten, jotka ovat aidosti ja oikeasti suoje­lun tarpeessa. Aloi­te­taan Turkista, koska tarvit­semme Turkin yhteis­työtä. Anne­taan YK:n pako­lais­jär­jes­tön arvioida ihmis­ten tarpeita, ja sijoi­te­taan pako­lai­set eri puolille Euroop­paa. Tähän pitää saada kaikki EU-maat mukaan, koska mitä pienempi joukko maita ottaa vastaan pako­lai­sia, sitä isompi taakka lankeaa kulle­kin maalle. En usko, että kaik­kia saadaan mukaan vapaa­eh­toi­selta pohjalta. Tarvi­taan kannus­ti­mia. Sellai­sia voisi löytyä vaikka EU:n rakenne- ja kohee­sio­ra­hoista. Ellei jäsen­maalla ole soli­daa­ri­suutta muita EU-maita kohtaan ottaa vastaan pako­lai­sia, miksi muiden pitäisi olla soli­daa­ri­sia ja antaa sellai­sille maille rahal­lista tukea? En tarkoita nykyistä rahoi­tus­ke­hystä, josta on jo sovittu, vaan tule­vasta. Ja kyllä – orga­ni­soitu huma­ni­taa­ri­nen maahan­muutto tarkoit­taa myös sitä, että Suomen pako­lais­kiin­tiötä noste­taan huomat­ta­vasti. En voi nyt antaa tark­kaa lukua mutta huomat­ta­vasti.

6. Yhte­näis­te­tään käytän­töjä niin, että turva­pai­kan­ha­ki­joi­den ei tarvitse liik­kua EU-maasta toiseen. Nyt eri mailla on erilai­set kritee­rit turva­pai­kan myön­tä­mi­selle ja erilai­set etuu­det turva­pai­kan saaneille. Se johtaa väis­tä­mättä siihen, että haki­jat pyrki­vät tiet­tyi­hin maihin tois­ten sijasta. Samalla kun käytän­töjä yhte­näis­te­tään, pitää aset­taa rajoi­tuk­sia sille, että turva­paik­kaa haetaan useasta EU-maasta. Tässä on hyvä huomata, että liik­ku­mi­nen on totta kai vapaata viimeis­tään sitten kun tulija on saanut EU-maan kansa­lai­suu­den.

7. Viimei­senä, enem­män koti­mai­sena mutta silti erit­täin tärkeänä kohtana. Se, että Suomeen tuli viime vuonna 32000 turva­pai­kan­ha­ki­jaa (joista arvioi­den mukana alle puolet saa turva­pai­kan), ei uhkaa suoma­laista yhteis­kun­taa. Uusi tilanne teet­tää kovasti työtä, se aiheut­taa kuluja, se vaatii sulat­ta­mista ja siihen varmasti liit­tyy riskejä. Onnis­tu­nut loppu­tu­los vaatii vaivan­nä­köä molem­milta osapuo­lilta: suoma­lai­silta jous­ta­vuutta, lämmintä sydäntä ja avara­kat­sei­suutta sekä turva­pai­kan­ha­ki­joilta paikal­li­sen kult­tuu­rin kunnioit­ta­mista ja halua kotou­tua. Mutta ei Suomi yhteis­kun­tana ei ole vaarassa. Kestämme kyllä.

Turval­li­suus

Britan­nian päämi­nis­teri David Came­ron puhui viime maanan­taina parla­men­tissa maansa EU-jäse­nyy­den puolesta. Puhe oli kaik­ki­aan erin­omai­nen, mutta yksi kohta jäi soimaan korvissa. Came­ron sanoi:

“Tämä ei ole oikea hetki jakaa Länttä. Kun elämän­ta­paamme, arvo­jamme ja vapauk­siamme haas­te­taan, meidän on haet­tava voimaa yhteis­työstä.”

Vali­tet­ta­vasti on monia, jotka toivo­vat Euroo­pan hajaan­tu­van, riite­le­vän ja heik­ke­ne­vän. Vali­tet­ta­vasti myös Venäjä näyt­tää toivo­van sitä. Ja niin toivo­vat terro­ris­tit­kin.

Meidän ei pidä alis­tua ulkoi­seen painos­tuk­seen. Meidän kannat­taa pysyä yhdessä, koska yhdessä olemme vahvem­pia.

Turval­li­suu­dessa on paljon tehtä­vää ja paljon on myös tekeillä.

Yksi Suomelle aivan keskei­nen asia on EU-maiden keski­näi­sen soli­daa­ri­suu­den ja avun­to­vel­voit­teen vahvis­ta­mi­nen. Siitä­hän sovit­tiin Lissa­bo­nin sopi­muk­sessa. Mutta käytän­nössä avun­an­to­vel­voi­tetta ei ole kokeiltu ennen kuin nyt Parii­sin terrori-isku­jen jälkeen.

Ranska pyysi muilta EU-mailta apua vedo­ten avun­an­to­lausek­kee­seen. Ja me muut lupa­simme apua, Suomi ensim­mäis­ten joukossa. EU-maiden keski­näi­nen soli­daa­ri­suus turval­li­suu­dessa on erityi­sen tärkeää Suomelle, koska emme kuulu natoon. Siksi meidän pitää tehdä osamme, jotta sopi­muk­set ja lupauk­set lunas­te­taan.

Presi­dentti ja halli­tus linja­si­vat marras­kuussa, että ”Suomi toimii siten kuin se toivoisi toimit­ta­van itse­ään kohtaan”. Ja että ”Suomi tukee Rans­kaa käytet­tä­vis­sään olevin keinoin”.

Olemme jo anta­neet Rans­kan käyt­töön yhteis­käy­tössä olevan kulje­tus­ko­neen lento­tun­teja. Viime perjan­taina päätimme lisätä panos­tamme kurdi­jouk­ko­jen koulu­tuk­sessa Irakin Erbi­lissä. Pidän tätä erit­täin tärkeänä jo Suomen oman turval­li­suu­den kannalta.

Itäme­ren alueen turval­li­suus­ti­lanne on heiken­ty­nyt Ukrai­nan krii­sin seurauk­sena. Venäjä on koven­ta­nut voima­po­li­tiik­kaansa Geor­gian sodasta lähtien. Näimme jo silloin, mitä tule­man pitää. Se on totta kai ollut suuri petty­mys meille kaikille, jotka toivoimme Venä­jän lähen­ty­vän Euroop­paa. Toisin kävi, vali­tet­ta­vasti.

Suomi on tiiviisti osa länttä. Jo EU-soli­daa­ri­suus merkit­see sitä, että puolemme on selvä, jos toista EU-maata uhataan. Suomi auttaa mahdol­li­suuk­siensa mukaan, omien päätös­tensä pohjalta.

Silti on muis­tet­tava, että EU ei ole soti­las­liitto eikä siitä sellaista edes tarvitse tulla. Yhtei­sen puolus­tuk­sen hoitaa useim­mille jäsen­maille nato.

EU:n pitää kuiten­kin olla entistä vahvempi turval­li­suus­liitto. Se tarkoit­taa 1) entistä vahvem­paa soli­daa­ri­suutta ja valmiutta antaa apua; 2) entistä määrä­tie­toi­sem­paa otetta kansain­vä­li­sessä krii­sin­hal­lin­nassa; 3) entistä yhte­näi­sem­pää ulko­po­li­tiik­kaa suhteessa mm. Venä­jään; 4) stra­te­gista otetta kehi­tys­a­puun ja huma­ni­taa­ri­seen apuun; 5) käytän­nön toimia terro­ris­min­vas­tai­sesta tais­te­lusta esimer­kiksi tiedus­te­lu­vi­ran­omais­ten kesken.

Talous

Kaiken pohjalla on tietysti vahva talous. Euroop­pa­lai­sen hyvin­voin­nin, turva­paik­ka­ti­lan­teen, myös turval­li­suu­den hoita­mi­nen edel­lyt­tää vahvaa taloutta.

Euroo­pan talous on terveh­ty­mään päin. Odotet­ta­vissa on oras­ta­vaa kasvua. Krii­si­maat ovat pääosin pääs­seet jaloil­leen ja kiinni talous­kas­vuun. Laina­ko­rot ovat edel­leen ennä­tys­ma­ta­lalla. Talous- ja raha­liit­toa on paik­kailtu ja korjailtu. Pank­kiu­nioni ja pääoma­mark­ki­nau­nioni etene­vät.

Mutta kaikki on vielä hauraalla pohjalla. Maail­man­ta­lou­desta, eten­kin Kiinasta, kuuluu huoles­tut­ta­via uuti­sia, jotka vaikut­ta­vat Euroop­paan. Eikä Euroo­pan pank­kien tilanne ole kaikilta osin vielä­kään riit­tä­vän hyvä.

Suurin virhe nyt olisi lopet­taa talou­den raken­tei­den uudis­ta­mi­nen. Otetaan esimerk­kiä sellai­sista maista kuten Portu­gali, Espanja, Irlanti ja Latvia, jotka ovat tehneet osin kipei­tä­kin uudis­tuk­sia. Nyt ne ovat EU:n nopeim­min kasva­via talouk­sia.

Nyt on tärkeää, että pank­kiu­nioni etenee. Yhtei­nen pank­ki­val­vonta ja krii­sin­rat­kai­su­me­ka­nismi ovat jo toimin­nassa. Jäsen­mai­den on vain saatava lain­sää­dän­tönsä ajan­ta­salle. Seuraa­vaksi työn alla on yhtei­nen talle­tus­suoja. Sekin on Suomen etujen mukai­nen pitkällä tähtäi­mellä, sitten kun sen edel­ly­tyk­set täyt­ty­vät. Suomen keskit­ty­nyt pank­ki­jär­jes­telmä hyötyisi euroop­pa­lai­sesta talle­tus­suo­jasta. Mutta emme halua edetä ennen kuin euroop­pa­lais­ten pank­kien riskejä on pienen­netty, kansal­li­sia talle­tus­suo­jia karru­tettu ja lain­sää­dän­töä yhden­mu­kais­tettu.

Euroa kriti­soi­daan paljon. Moni luulee, että Suomen ja Euroo­pan talous­vai­keu­det ovat euron syytä. Olen eri mieltä. On totta, että talous- ja raha­liitto oli keske­ne­räi­nen raken­nelma, kun se perus­tet­tiin. Jälki­kä­teen voi sanoa, että oli virhe lähteä liik­keelle kun EMU ei ollut valmis. Mutta puheet euron hajot­ta­mi­sesta tai Suomen eroa­mi­sesta ovat turhia. Kummas­sa­kaan ei ole mitään järkeä. Niistä olisi paljon enem­män hait­taa. Peruu­tus­pei­liin on euro­kes­kus­te­lussa katsottu jo kylliksi, nyt on katsot­tava eteen­päin – talous- ja raha­lii­ton tule­vai­suu­teen.

Olemme pääs­seet talous- ja raha­lii­ton kehit­tä­mi­sessä eteen­päin. Mutta valmis se ei ole vielä­kään. En tiedä, voiko se koskaan olla valmis, koska maailma ympä­rillä muut­tuu koko ajan.

Siksi työtä on jatket­tava. Viisainta on edetä askel kerral­laan. En usko isoi­hin harp­pauk­siin. Oleel­lista on tehdä, mikä on järke­vää ja riisua euroa­lu­een kehit­tä­mi­nen turhasta mystii­kasta. Monet vastus­ta­vat uudis­tuk­sia ihan vain peri­aat­teesta, ymmär­tä­mättä talou­den dyna­miik­kaa.

Euroo­pan talous on paljon muuta­kin kuin euro. Meidän pitää ottaa iso loikka eteen­päin palve­lui­den vapaassa liik­ku­vuu­den, digi­taa­lis­ten sisä­mark­ki­noi­den, vapaa­kaup­pa­so­pi­mus­ten, kier­to­ta­lou­den ja ener­gi­au­nio­nin kanssa. Nämä ovat isoja asioita, joihin liit­tyy osin risti­rii­tai­sia intres­sejä. On jäsen­val­tiota ja vanhoja teol­li­suu­den aloja, jotka haraa­vat vastaan. Suomen etu on, että näissä asioissa pääs­tään eteen­päin. Se edel­lyt­tää kovaa työtä ja EU-asioi­den osaa­mista.

Olemme siis monella tapaa tien­haa­rassa: Haluam­meko elää Euroo­passa, joka riite­lee, hajaan­tuu ja alkaa purkaa yhteis­työn saavu­tuk­sia. Se on kyynis­ten, omaa etua tavoit­te­le­vien popu­lis­tien toive. Se on myös meidän ulkois­ten vastus­ta­jiemme toive. Ei ole sattu­maa, että Venäjä tukee joita­kin Euroo­pan popu­lis­ti­liik­keitä.

Vai haluam­meko elää Euroo­passa, joka yhdessä löytää ratkai­sut yhtei­siin talou­den, hyvin­voin­nin ja turval­li­suu­den haas­tei­siin.

Kokoo­muk­sen vastaus on ilman muuta jälkim­mäi­nen: Me raken­namme tule­vai­suu­den Euroop­paa, joka ei pelkää yhteis­työtä eikä yhteis­työ­hön perus­tu­vaa vauras­tu­mista, hyvin­voin­tia ja turval­li­suutta.

Tämän pitää näkyä myös meidän toimin­nas­samme. Lupaan, että kokoo­mus toimii halli­tuk­sessa yhte­näi­sen Euroo­pan puolesta. Teiltä pyydän, että tuette tätä linjaa omassa toimin­nas­sanne ja omissa puheis­sanne.

Suomella ja Euroo­palla on edes­sään vaikeita päätök­siä. Ne eivät vält­tä­mättä ole suosit­tuja mutta ne on tehtävä. Me kokoo­mus­mi­nis­te­rit teemme, mitä pitää tehdä. Mutta tarvit­semme siihen teidän tukea. Osal­lis­tu­kaa keskus­te­luun ja autta­kaa meitä pitä­mään Suomen Eurooppa-poli­tiikka oikeilla raiteil­laan.

Kokoo­mus on aina ollut Suomen johtava Eurooppa-puolue. Kiitos Ilkan, Pertti Salo­lai­sen, Sauli Niinis­tön, Jyrki Katai­sen, Sirpa Pieti­käi­sen ja monien muiden minis­te­rien, kansan­edus­ta­jien, meppien ja muiden aktii­vien. Aiomme olla johtava Eurooppa-puolue myös tästä eteen­päin. Se on tänä päivänä entistä tärkeäm­pää. Euroo­pan unio­nilla on Suomessa entistä vähem­män puolus­ta­jia. Moni puolus­ta­ja­kin pitää suunsa mieluum­min kiinni.

Uskal­le­taan sanoa, mitä ajat­te­lemme. Uskal­le­taan puolus­taa Euroop­paa. Uskal­le­taan katsoa eteen­päin. Ja uskal­le­taan tehdä viisasta ja vastuul­lista Eurooppa-poli­tiik­kaa.

Lisää sisältöä samassa kategoriassa

5.2.2024

Anna-Kaisa Ikonen: “Kai me pystymme parem­paan kuin yhteen sola­riu­miin?”

Millaista olisi yritys­ten, kuntien tai hyvin­voin­tia­luei­den työ, jos todella uskal­tai­simme kokeilla, selviäm­mekö hieman pienem­mällä normi­tuk­sella? Nyt on elämämme tilai­suus, kirjoit­taa

4.12.2023

Pirjo Mäljä Hämeen Kokoo­muk­sen toimin­nan­joh­ta­jaksi, Joonas Pulliai­nen puolu­een euro­vaa­li­koor­di­naat­to­riksi

Kokoo­muk­sen puolue­hal­li­tus on valin­nut HTM Pirjo Mäljän Hämeen Kokoo­muk­sen toimin­nan­joh­ta­jaksi 2.1.2024 alkaen. Mäljä siir­tyy tehtä­vään Euroo­pan parla­men­tin avus­ta­jan tehtä­västä. Hänellä on pitkä

15.11.2023

Timo Heino­nen: “Nopealle, jous­ta­valle ja muokat­ta­valle krii­sin­hal­lin­ta­ky­vylle on tarvetta”

Kansan­edus­taja Timo Heino­sen pitämä Kokoo­muk­sen edus­kun­ta­ryh­män ryhmä­puhe Edus­kun­nan keskus­tel­lessa valtio­neu­vos­ton selon­teosta Soti­las­osas­ton aset­ta­mi­sesta korke­aan valmiu­teen osana Rans­kan, Belgian ja Suomen

Skip to content