Evästeasetukset Verkkosivumme käyttää välttämättömiä evästeitä, jotta sivut toimivat ja kokemuksesi olisi vieläkin makeampi. Voit lukea lisää käyttämistämme evästeistä ja hallita asetuksiasi evästeasetussivulla. You can read more about them use and control their settings.
Kokoomus.fi / Julkaisut / Politiikka / Turvallisuus / Petteri Orpo: Suomi on maail­man vakain ja turval­li­sin maa

Petteri Orpo: Suomi on maail­man vakain ja turval­li­sin maa

Julkaistu:

Puheen­joh­taja Petteri Orpon puhe puolue­val­tuus­tossa 21.1.

Suomen itse­näis­tyessä vuonna 1917 Suomi oli kovin toisen­lai­nen maa kuin nyt. Tuol­loin synty­nyt tyttö – kutsu­taan häntä vaikka Ullaksi – syntyi Euroo­pan laita­maille, köyhään ja jakau­tu­nee­seen maahan. Ullan lapsuu­dessa köyhyys ja vähä­osai­suus eivät olleet Suomessa harvi­nai­sia.

Sotien aikaan kuolema ja pelko tuli­vat tutuiksi koko kansa­kun­nalle. Sotien jälkeen Ulla ja muut ahke­rat suoma­lai­set nosti­vat Suomen maail­man­his­to­riassa liki ennen­nä­ke­mät­tö­mään nousuun.

Tuo nousu tuli kovasta työstä ja sen arvos­tuk­sesta. Tuo nousu tuli sivis­tyk­sestä ja mahdol­li­suuk­sien tasa-arvosta, sellai­sista asioista kuin ylei­nen oppi­vel­vol­li­suus ja äitiys­pak­kaus.

Tuo nousu tuli yhtei­sestä näke­myk­sestä, yhtei­sestä päämää­rästä raken­taa hyvin­voiva Suomi – jotta kukaan Ullan lapsista tai lapsen­lap­sista ei koskaan joutuisi koke­maan sitä puutetta, joka Ullan suku­pol­velle oli arki­päi­vää.

Tänä vuonna synty­vät ullat synty­vät maahan, joka on monella mitta­rilla vertail­len maail­man paras maa. Suomi on maail­man vakain ja turval­li­sin maa. Meidän perus­kou­lu­tuk­semme on maail­man parasta, ja suoma­lai­set ovat maail­man luku­tai­toi­sin kansa. Olemme maail­man huip­puja tasa-arvossa: suoma­lais­ten nais­ten äänioi­keus on maail­man toisiksi vanhin ja Suomi on tytöille toiseksi paras maa maail­massa.

Suoma­lai­set ovat muihin euroop­pa­lai­siin verrat­tuna hyvin tyyty­väi­siä elämäänsä ja me luotamme toisiimme. Me myös luotamme insti­tuu­tioi­himme kuten esimer­kiksi polii­siin, poliit­ti­seen järjes­tel­mään ja oikeus­jär­jes­tel­mään.

Suomi on monin tavoin erin­omai­nen maa. Luulen, että juuri itse­näi­syy­den saavut­ta­nee­seen Suomen synty­nyt tyttö nimeltä Ulla olisi tämän päivän menoa katsoes­saan tyyty­väi­nen.

Kaikesta hyvästä huoli­matta, suoma­lai­sessa yhteis­kun­nassa on paljon kehi­tet­tä­vää. Ihmis­ten ja aluei­den eriar­vois­tu­mi­nen on vakava ongelma, joka huolet­taa suoma­lai­sia.

Minä olen erityi­sen huolis­sani nuorista - niistä nuorista, jotka eivät ole opis­ke­le­massa tai töissä. Nuoren syrjäy­ty­mi­nen merkit­see luot­ta­muk­sen menet­tä­mistä omaan lähiyh­tei­söön, muihin nuoriin ja yhteis­kun­taan.

Meillä on paljon ajan­koh­tai­sia asioita Trum­pista liiken­ne­asioi­hin. Niistä voimme keskus­tella kokouk­ses­samme ja median kanssa puheen jälkeen. Tässä puheessa tänään Suomen juhla­vuo­den alussa haluan erityi­sesti kiin­nit­tää huomiota tule­vai­suu­teen ja meidän nuoriimme.

20–24-vuotiaista nuorista aikui­sista lähes viides­osa oli vuonna 2015 koulu­tuk­sen ja työelä­män ulko­puo­lella. Nuor­ten mies­ten osuus ulko­puo­lella olevista oli suurempi kuin nuor­ten nais­ten.

Tämä ei ole uusi huoli. Edel­li­nen halli­tus yritti hoitaa tätä asiaa siinä kuiten­kaan onnis­tu­matta: esimer­kiksi nuori­so­ta­kuuseen budje­toi­tiin 60 miljoo­naa euroa vuodelle 2013. Valtion­ta­lou­den tarkas­tus­vi­rasto rapor­toi jo syys­kuussa 2014, että huoli­matta kymme­nien miljoo­nien satsauk­sista nuor­ten työt­tö­myys vain kasvoi. Perim­mäi­senä syynä oli heikko talous­ti­lanne.

Jos ei ole työtä, se iskee erityi­sen vahvasti nuoriin, jotka ovat vasta elämänsä alussa. Nuor­ten aikuis­ten elin­taso on vuoden 1990 ja 2013 välillä romah­ta­nut suhteessa muihin ryhmiin.

Huono talous­ti­lanne masen­taa, se vie uskon tule­vai­suu­teen, hävit­tää halun opis­kella. Työl­li­syy­den kasvat­ta­mi­nen on yksi tärkeim­piä toimen­pi­teitä, mitä halli­tus voi tehdä. Sillä me parhai­ten autamme nuoria.

Halli­tus­puo­lu­eet yhdessä sopi­vat työryh­mästä, jonka tehtä­vänä on pohtia keinoja, joilla eriar­vois­tu­mista voitai­siin estää mahdol­li­sim­man varhai­sessa vaiheessa. Tavoit­teena on, että Suomessa kaikki tytöt ja pojat voivat saavut­taa unel­mansa.

Tiedämme jo nyt, että varhais­kas­va­tuk­sen kehit­tä­mi­nen ja osal­lis­tu­mi­sas­teen nosta­mi­nen on parasta syrjäy­ty­mi­sen ehkäi­syä. Tuoreessa tutki­muk­sessa arvioi­tiin koti­hoi­don ja varhais­kas­va­tuk­sen pitkä­ai­kai­sia vaiku­tuk­sia.

Tutki­musai­neisto osoitti, että alle 3-vuoti­aana varhais­kas­va­tuk­sessa olleet jatka­vat toiseen asteen koulu­tuk­seen, mene­vät lukioon ja opis­ke­le­vat korkea­kou­lussa useam­min kuin lapset, jotka eivät ole osal­lis­tu­neet varhais­kas­va­tuk­seen. Yhteys oli sama mata­lasti ja korkeasti koulu­tet­tu­jen vanhem­pien lapsilla.

Suomessa varhais­kas­va­tuk­seen osal­lis­tu­taan vähän. Vain 74 prosent­tia 4-vuotiaista lapsista osal­lis­tuu Suomessa varhais­kas­va­tuk­seen, kun vastaava luku muissa Pohjois­maissa on yli 90 prosent­tia. Erityi­sen ongel­mal­lista on se, että Suomessa varhais­kas­va­tuk­seen osal­lis­tu­vat vähi­ten ne lapset, jotka hyötyi­si­vät siitä eniten.

Halli­tus laskee pieni­tu­lois­ten perhei­den varhais­kas­va­tus­mak­suja yli 700 eurolla vuodessa 1.3. alkaen. Tällä me puutumme eriar­vois­tu­mi­seen. Tavoit­teena on, että yhä useam­malle lapselle olisi mahdol­lista osal­lis­tua varhais­kas­va­tuk­seen ja että yhä useam­malla vanhem­malla, erityi­sesti yksin­huol­ta­jilla, olisi mahdol­li­suus ottaa työtä vastaan.

Kokoo­muk­sen lääk­keet eriar­vois­tu­mi­sen torju­mi­seksi ovat mahdol­li­suuk­sien tasa-arvo, koulu­tus ja kannus­ta­vuus. Me haluamme, että tämä yhteis­kunta tarjoaa hyvän elämän edel­ly­tyk­set ja mahdol­li­suu­den kehit­tää itse­ään kaikille suoma­lai­sille.

Kaik­kein olen­nai­sinta on varmis­taa, että jokai­nen nuori pääsee koulu­tuk­seen. Yhteis­kun­taan ja työelä­mään kiin­nit­ty­mi­nen on vaikeam­paa, jos nuori ei ole suorit­ta­nut vähin­tään toisen asteen koulu­tusta.

Halli­tus panos­taa erityi­sesti niiden nuor­ten ja nuor­ten aikuis­ten tuke­mi­seen, jotka ovat keskeyt­tä­neet koulu­tuk­sen. Ensi vuonna halli­tus lisää 10 miljoo­naa euroa nuor­ten aikuis­ten osaa­mis­oh­jel­maan. Koulu­tus­paik­ko­jen lisäyk­set kohden­ne­taan perus­tuen varassa olevien nuor­ten aikuis­ten koulut­ta­mi­seen, jotta heistä jokai­sella on mahdol­li­suus päästä töihin ja raken­taa omaa elämäänsä.

Tote­sin jo aiem­min, että työl­li­syy­den nosta­mi­nen on yksi tärkeim­piä toimen­pi­teitä, millä voimme estää nuor­ten syrjäy­ty­mistä. Sen lisäksi, sosi­aa­li­turva tarvit­see uudis­ta­mista.

Tämän päivän Suomessa käytämme enem­män ja enem­män rahaa tarkoi­tuk­se­namme auttaa ihmi­siä, mutta oikeasti emme auta heitä.

Sosi­aa­li­tur­va­jär­jes­telmä raken­net­tiin aivan toisen­lai­siin olosuh­tei­siin, aikaan jolloin työt­tö­myys oli useim­mi­ten väliai­kaista. Kuten Kelan eläk­keelle jäänyt pääjoh­taja Hyssälä on toden­nut, nykyi­sen kaltaista tuki­au­to­maat­ti­sys­tee­miä yhteis­kun­tamme ei enää kestä.

Esimerk­kejä kannus­tin­lou­kuista riit­tää. Meillä on samaan aikaan yli sata­tu­hatta pitkä­ai­kais­työ­töntä ja kymme­niä tuhan­sia avoi­mia työpaik­koja. Esimer­kiksi Uuden­kau­pun­gin auto­teh­taalla on huutava pula teki­jöistä – on käsit­tä­mä­töntä jos avoi­mena olevista työpai­koista ei löydy töitä nuorille.

Passi­voiva sosi­aa­li­tur­va­jär­jes­telmä on erityi­sesti nuor­ten kannalta haital­li­nen. Osa nuorista päätyy jo varhain tuki­kier­tee­seen, jota ei onnis­tuta katkai­se­maan. Järjes­telmä, joka ei tue nosta­malla pystyyn vaan passi­voi­malla, ei ole oikein nuoria tai keitään muita­kaan kohtaan.

Sosi­aa­li­tur­vaa on uudis­tet­tava niin, että se kannus­taa ihmistä osal­lis­tu­maan ja aktii­vi­suu­teen. Tämä voi tarkoit­taa pien­ten ja lyhy­tai­kais­ten töiden vastaa­not­ta­mi­sen lisäksi esimer­kiksi vapaa­eh­tois­työn teke­mistä. Jos työtä ei ole juuri sillä hetkellä tarjolla, kaiken­lai­nen toime­liai­suus on siinä­kin tilan­teessa parem­paa sosi­aa­li­tur­vaa kuin täysi toimet­to­muus. Hiila­mon työryh­män työ antaa hyvä pohjan osal­lis­tu­van sosi­aa­li­tur­van kehit­tä­mi­seen.

Kaikki nuoret eivät suin­kaan ole passi­voi­tu­massa. Erityi­sen ilah­tu­nut olen siitä, että nuoret ovat entistä kiin­nos­tu­neem­pia yrit­tä­jyy­destä. Vuosi­tu­han­nen alussa vain pari prosent­tia 18–24-vuotiaista suoma­lai­sista kertoi aiko­vansa perus­taa yrityk­sen lähim­män kolmen vuoden aikana. Nyt vastaa­vasta ikäryh­mästä jo joka viides arvioi suun­taa­vansa yrit­tä­jäksi. Vain reilussa 10 vuodessa tapah­tu­nut muutos on suoras­taan huima.

Suunta on erit­täin terve­tul­lut, sillä yrit­tä­jä­kun­tamme ikään­tyy nopeasti. Kaipaamme mark­ki­noille uusia tule­vai­suu­den teki­jöitä.

Mikä näitä mille­ni­aa­le­jamme eli 80- ja 90-luvuilla synty­neitä sitten ajaa yrit­tä­mään? Liian help­poa olisi vedota yksi­no­maan pitkit­ty­nee­seen mata­la­suh­dan­tee­seen tai elin­kei­no­ra­ken­teen murrok­seen. Ne näyt­te­le­vät vain sivuo­saa.

Vastauk­set löyty­vät nuor­ten muut­tu­neista arvoista ja asen­teista. Yhä useampi nuori tavoit­te­lee työltä vakaan toimeen­tu­lon lisäksi mahdol­li­suutta tehdä hyvää laajem­massa viite­ke­hyk­sessä, joko paikal­li­sesti, kansal­li­sesti tai globaa­listi.

Nuor­ten palo yrit­tä­mi­seen on minusta hyvä lahja 100-vuoti­aalle Suomelle. Samalla se on havah­dut­tava haaste meille päät­tä­jille. Meidän on pystyt­tävä tarjoa­maan näille nuorille sellai­set olosuh­teet, joissa yrit­tä­mi­nen ja työ kannat­ta­vat. Aina­kin seuraa­vissa asioissa meidän on mieles­täni vält­tä­mä­töntä onnis­tua.

Ensin­nä­kin, oppi­lai­tos­temme on pystyt­tävä tarjoa­maan kaikille nuorille kaikilla koulu­tusas­teilla konkreet­ti­sia paik­koja kokeilla ja harjoi­tella yrit­tä­jyyttä. Toiseksi, työmark­ki­noi­demme on elet­tävä tätä päivää, jossa yrit­tä­jyys sen kaikissa muodoissa on mahdol­lista ja jotta yhä useampi voi työl­lis­tyä pk-yrityk­siin. Raken­teemme eivät voi jäädä savu­piippu-Suomen aika­kau­delle. Tarvit­semme lisää työpaik­ka­ta­son sopi­mista, jotta nuoremme eivät jää yrit­tä­mään yksin, vaan palk­kaa­vat matkaansa myös muita.

Yrit­tä­mi­sestä innos­tu­nei­den kannus­ta­mi­sen lisäksi, meidän täytyy kyetä kannus­ta­maan työuransa alussa olevia nuoria, jotka ovat menossa tai jo mukana työelä­mässä. Kankeat toimin­ta­ta­vat eivät ole tätä päivää. Nuoret halua­vat tehdä töitä, mutta eivät millä ehdoilla tahansa. Heidän toivee­naan on työelämä, joka jous­taa niin, että se mahdol­lis­taa työn, perheen perus­ta­mi­sen, harras­tus­ten ja matkus­te­lun yhdis­tä­mi­sen. Tämä sama pätee luon­nol­li­sesti kaiken ikäi­siin työn­te­ki­jöi­hin.

Kokoo­muk­sen tavoite on parempi työelämä. Se saavu­te­taan esimer­kiksi lisää­mällä mahdol­li­suuk­sia liuku­vaan työai­kaan, etä- ja osa-aika­työ­hön sekä opin­to­va­paa­seen.

Erityi­sesti haluan koros­taa vanhem­pain­va­paa­jär­jes­tel­män uudis­ta­mi­sen tärkeyttä siten, että se tukee tasa-arvoista vanhem­muutta ja lisää pien­ten lasten vanhem­pien työl­li­syyttä. Perheen ja työn yhteen­so­vit­ta­mi­nen on tehtävä helpom­maksi.

Työpaik­ka­so­pi­mista on julki­sessa keskus­te­lussa tehty palkan­saa­ja­vas­tai­nen toimi, vaikka meidän ajatuk­semme on, että se on järke­västi toteu­tet­tuna myös työn­te­ki­jöi­den etu. Jous­toja tarvi­taan ja työpaik­ka­so­pi­mi­nen on yksi tapa lisätä jous­toa työelä­mään.

Asioista sopi­mi­nen yrit­tä­jän ja työn­te­ki­jän välillä nousee arvoonsa eten­kin huonoina aikoina. Yhdessä sopi­malla voidaan varmis­taa, että vaikeuk­siin joutu­nut yritys pääsee pahim­man yli, eivätkä ihmi­set joudu työt­tö­miksi. Silloin kaikki voit­ta­vat.

Hyvät ystä­vät, Kunta­vaa­lei­hin on enää reilut 80 päivää. Kun olen pyytä­nyt ihmi­siä aset­tu­maan ehdolle kunta­vaa­leissa, minulta on kysytty, onko kunnan­val­tuus­toilla sote-uudis­tuk­sen jälkeen enää mitään päätet­tä­vää. Vastauk­seni on, että kyllä on, hyvin­kin paljon. Kunnan­val­tuu­te­tuilla on edel­leen paljon vastuuta ja päätän­tä­val­taa ihmis­ten joka­päi­väi­sistä asioista.

Toisin kuin maakun­nille, kunnille jää itse­hal­linto, ylei­nen toimi­valta ja vero­tusoi­keus. Päivä­hoito, koulut, kult­tuuri, nuori­so­työ, liikunta, ympä­ristö, kaavoi­tus ja elin­kei­no­po­li­tiikka ovat jatkos­sa­kin kuntien vastuulla.

Minä aina­kin innos­tun näistä asioista! Jo aikoi­naan kaupun­gin­val­tuu­tet­tuna ja Turun nuori­so­lau­ta­kun­nan puheen­joh­ta­jana olin perus­ta­massa ilta­päi­vä­ker­ho­toi­min­taa Turkuun.

Mitä tulee koulu­tuk­seen, tällä halli­tus­kau­della perus­kou­lun ja lukion valtio­no­suuk­sia ei ole leikattu. Edel­li­sen halli­tuk­sen aikana leikat­tiin perus­kou­lun valtio­no­suuk­sista vuosi­ta­solla 251 miljoo­naa euroa vuonna 2015, aiem­pina vuosi­na­kin yli 100 miljoo­nan määrä­ra­ha­vä­hen­nyk­set.

Tämä halli­tus uudis­taa perus­kou­lua uudella peda­go­gii­kalla ja uusilla oppi­mi­sym­pä­ris­töillä. Opet­ta­jan­kou­lu­tuk­seen, digi­taa­li­siin mate­ri­aa­lei­hin ja digiop­pi­mi­sen kehit­tä­mi­seen, liikun­nan lisää­mi­seen kouluissa, kiel­ten­ope­tuk­sen varhais­ta­mi­seen ja taiteen ja kult­tuu­rin harras­tus­tun­tei­hin panos­te­taan tällä halli­tus­kau­della yhteensä yli 120 miljoo­naa euroa enem­män.

Tätä taus­taa vasten oppo­si­tion puheet siitä, että he kunnissa estä­vät halli­tuk­sen koulu­tus­sääs­töt on kysee­na­lai­sella pohjalla. Vaikka koulu­tuk­sesta on jouduttu sääs­tä­mään, niin kuntiin ja perus­o­pe­tuk­seen se ei ole merkit­tä­västi kohden­tu­nut.

Koulu­tus­po­li­tii­kassa tapah­tuu kunta­ta­solla paljon posi­tii­vi­sia asioita, joita voi ottaa esille ehdok­kuutta miet­ti­vien kunta­lais­ten kanssa. Joiden­kin kuntien talous­ah­dinko on johta­nut ja johtaa paikal­li­siin sääs­töi­hin kouluista. Siksi tarvi­taan kokoo­mus­lai­sia päät­tä­jiä, joilla on koulu­tuk­sen arvos­tus kohdil­laan.

Asumi­nen on edel­leen kunta­ta­son asia. Asumi­sen kalleus eten­kin pääkau­pun­ki­seu­dulla ja muissa kasvu­kes­kuk­sissa on ongelma. Jos ihmi­sillä ei ole varaa asua niissä kaupun­geissa, joihin suurin osa uusista työpai­koista syntyy, on se myös este koko maan talous­kas­vulle ja hyvin­voin­nille.

Viime syksyn budjet­ti­rii­hessä tehtiin toimia asun­to­tuo­tan­non vauh­dit­ta­mi­seksi. Asun­to­tuo­tan­toa on edel­leen lisät­tävä ja kunnilla on kaavoi­tus­mo­no­po­lin halti­joina ratkai­sun avai­met käsis­sään.

Näistä asioista, jotka vaikut­ta­vat päivit­täin jokai­sen meidän arkeen ja sen toimi­vuu­teen, tarvi­taan päät­tä­mään kokoo­mus­lai­sia. Nyt valit­ta­viin valtuus­toi­hin tarvi­taan sekä “muutos­joh­ta­jia” että “arjen asian­tun­ti­joita”.

Muutos­joh­ta­jille on käyt­töä, kun kuntien toimin­taym­pä­ristö muut­tuu kerralla histo­rial­li­sen paljon. Ei ole lain­kaan vähä­pä­töi­nen tehtävä vaikut­taa siir­ty­mä­ajan sote-palve­lui­den järjes­tä­mi­seen ja myötä­vai­kut­taa samalla kunta­päät­tä­jänä maakun­ta­uu­dis­tuk­sen alueel­li­seen suun­taan soten osalta.

Tarve “arjen asian­tun­ti­joille” on todel­li­nen. Kuntien jäljelle jäävät tehtä­vät, päivä­hoito, koulut, kult­tuuri, nuori­so­työ, liikunta, ympä­ristö, kaavoi­tus ja elin­kei­no­po­li­tiikka, ovat kaikki erit­täin tärkeitä ja merkit­tä­viä tehtä­viä, joilla vaiku­te­taan kunta­lais­ten päivit­täi­seen elämään ja arjen suju­vuu­teen.

Ja vaikka sote-tehtä­vät siir­ty­vät maakun­nille, ansait­see aktii­vi­nen ja suuri senio­rien joukko hyviä muita palve­luita ja mahdol­li­suuk­sia.

Tämä kaikki pitää huomioida myös toimin­ta­ta­voissa. Mennään kohti uutta ihmi­set ja asiat edellä, ei hallin­non ehdoilla.  Anne­taan ihmi­sille enem­män tilaa osal­lis­tua.

Ehdok­kaaksi voi aset­tua vielä muuta­man viikon ajan. Mikään ei ole juuri nyt tärkeäm­pää kuin kannus­taa ihmi­siä aset­tu­maan ehdolle. Kysy­tään siis ihmi­siä ehdolle! Pahinta mitä voi tapah­tua on, että henkilö kiel­täy­tyy.

Meillä on edes­sämme pitkä ja työn­täy­tei­nen kevät, mutta yleensä kun kovasti tekee töitä jonkin asian eteen, lopulta se palkit­see. Minis­te­rit, minä, Paula, Sanni ja Kai kier­rämme kuntia ja kaupun­keja ympäri Suomen yhteensä usei­den kymme­nien päivien verran. Puolue­sih­teeri Peso­nen on ollut jo puoli vuotta maata kier­tä­vällä radalla ja tekee lois­ta­vaa työtä kentällä. Mari-Leena ja vara­pu­heen­joh­ta­jat Janne ja Antti kier­tä­vät paljon. Sillä ei kuiten­kaan yksin ole merki­tystä, vaan vaali­voit­toon tarvi­taan jokai­nen meidän aktiivi.

Kokoo­mus on tällä hetkellä Suomen suurin kunta­puo­lue. Sitä ei voi ajatella itses­tään­sel­vyy­tenä. Jokai­sessa vaalissa äänet on aina ansait­tava uudes­taan. Kaik­kien panok­sella, pienel­lä­kin, on erityi­sesti kunta­vaa­leissa väliä.

Tänään­kin saatiin viit­teitä siitä, että olemme oikealla polulla ja luot­ta­mus Kokoo­musta kohtaan on kasvussa vaikeasta halli­tus­työstä huoli­matta. Vaali­päi­vään on vielä aikaa ja jokai­nen päivä käyte­tään täysi­mää­räi­sesti.

Tehdään yhdessä Kokoo­muk­sesta Suomen suurin kunta­puo­lue. Kiitos teille kaikille jo nyt puolu­een menes­tyk­sen eteen tehdystä työstä!

Alussa kerroin teille ”Ullasta”. Ullan nuoruu­dessa koulu­tus oli harvo­jen herk­kua. Yliop­pi­las oli harvi­nai­nen ja suuresti arvos­tettu henkilö, joka kulki vapusta syys­kuu­hun yliop­pi­las­lakki pääs­sään merk­kinä korkeasta oppiar­vos­taan. Nyky­ään noin kolman­nek­sella väes­töstä on korkea-asteen tutkinto. Koulu­tus­ta­son nousu selit­tää kehi­tyk­semme vauraaksi pohjois­mai­seksi hyvin­voin­ti­val­tioksi.

Koulu­tus­taso on kuiten­kin Suomessa jäämässä jälkeen muista kehit­ty­neistä maista. Tämän päivän pari­kymp­pistä ihmi­sistä useampi on pelkän perus­kou­lun varassa kuin viisi­kymp­pi­sistä. Ellei tähän tehdä muutosta, 15 vuoden kuluessa jäämme OECD-keskiar­von alapuo­lelle koulu­tus­ta­sos­samme.

Emme saa koskaan alis­tua tai suos­tua sellai­seen ajat­te­lu­ta­paan, jossa tämä on muka riit­tä­vän hyvä taso. On pyrit­tävä aina eteen­päin, sillä jokai­nen suoma­lai­nen lapsi ja nuori ansait­see maail­man­luo­kan koulu­tuk­sen.

MIT:n profes­sori Erik Bryn­jolfs­son pelkää, että mennei­syy­teen taker­tu­vat polii­ti­kot ja edun­val­vo­jat tuhoa­vat tule­vai­suu­den. Tekno­lo­gia tarjoaa meille valta­vasti mahdol­li­suuk­sia, mutta ilman järke­vää poli­tiik­kaa tekno­lo­gian murros lisää tuloe­roja. Se taas vaikut­taa osal­taan siihen, miten oikeu­den­mu­kai­seksi ihmi­set yhteis­kun­nan koke­vat. On polii­ti­koista kiinni, miten yhteis­kunta ja sen raken­teet vastaa­vat ja sopeu­tu­vat muutok­seen, ja miten hyvin uudis­tuk­set palve­le­vat lopulta ihmistä.

Uudis­ta­mi­nen ei ole Kokoo­muk­selle itsei­sarvo, vaan väline siihen, että Suomi olisi vielä­kin parempi maa myös tule­vai­suu­dessa. Jo vuoden 1920 puolue­ko­kouk­sessa hyväk­syt­tiin peri­aate, jonka mukaan Kokoo­muk­sen arvo­maa­il­maa hallit­see kansan koko­nai­se­tua edis­tävä uudis­tus­mie­li­syys.

Minä ja Kokoo­mus teemme asioita vain suoma­lais­ten vuoksi, suoma­lais­ten etu mieles­sämme. Emme minkään etujär­jes­tön ja busi­nek­sen etu mielessä. Suomen uudis­ta­mi­nen on vält­tä­mä­töntä, jotta meidän ei enää koskaan tarvit­sisi ottaa pois hyvin­voin­nis­tamme ja palve­luis­tamme.

Uudis­ta­mi­sen rinnalla on huoleh­dit­tava julki­sen talou­den tasa­pai­nosta. Tuo vält­tä­mä­tön, mutta välillä vähän epäkii­tol­li­nen tehtävä on taas kuten niin monesti aiem­min­kin annettu Kokoo­muk­sen hoidet­ta­vaksi.

Miten Suomi pärjää tule­vai­suu­dessa ja miten kaikki hyöty­vät siitä? Vastaus on turval­li­nen muutos, jossa kaikki pide­tään mukana. Siitä tässä on kysy­mys. Seka­vassa ja moni­mut­kai­sessa maail­massa ainut varma asia on muutos. Se voi huolet­taa ja jopa pelot­taa­kin, ja paikal­laan pysy­mi­nen voi alkaa tuntua turval­li­sem­malta.

Muutok­sen ei tarvitse olla pelot­tava asia. Tarkoi­tus on, että asiat tehdään aina parem­min kuin ennen. Ja tavoite on, että suoma­lai­set voivat parem­min kuin ennen.

Nais­ten äänioi­keus, oppi­vel­vol­li­suus, äitiys­pak­kaus ja monet muut meille tänä päivänä itses­tään selviltä tuntu­vat asiat ovat aika­naan olleet suuria muutok­sia. Mitä ovat ne asiat, uudet kansa­kou­lu­lai­tok­set ja äitiys­pak­kauk­set, joita Suomi voi juhlia täyt­täes­sään 200 vuotta?

Mitä­kö­hän Ulla tahtoisi sanoa meille, 100-vuotiasta Suomea juhli­ville? Sanoi­siko hän, että ”jääkää tähän, älkää vain muut­tako mitään”. Vai sanoi­siko hän että ”Suomi on selvin­nyt pahem­mas­ta­kin, ei muuta kuin kääri­tään hihat?” Sanoi­siko hän ”lait­ta­kaa rajat kiinni ja jättä­kää sotaa pake­ne­vat oman onnensa nojaan”?

Mitä luulette, meni­sikö Ulla face­boo­kiin päivit­täin hauk­ku­maan, panet­te­le­maan, irvai­le­maan ja riite­le­mään eri mieltä olevien kanssa? Vai jakai­siko hän saman torin penkin ihan kenen tahansa kanssa, oli sitten mitä mieltä asioista tahansa, ja jaksaisi olla ystä­väl­li­nen? Jaksaisi kuun­nella ja yrit­tää ymmär­tää erilai­suut­ta­kin? Varmasti.

Uskon, että Ulla kehot­taisi juhli­maan 100-vuotiasta Suomea ja sen hyviä puolia, ja korjaa­maan sen heik­kouk­sia. Minä henki­lö­koh­tai­sesti uskon, että nuoriin panos­ta­mi­nen on avain Suomen menes­ty­mi­seen myös jatkossa.

Me tiedämme jo mitä pitää tehdä, käydään siis töihin, jotta Suomi olisi yhtä hyvä, ellei parem­pi­kin, maa 200-vuoti­aana.

Lisää sisältöä samassa kategoriassa

10.9.2024

Suomen turval­li­suu­den takaa­mi­nen on tärkein tehtä­vämme

Kokoo­muk­sen ryhmä­pu­heen­vuoro UTP-selon­­teosta. Muutok­set puhut­taessa mahdol­li­sia. Arvoisa puhe­mies, Suomen uuden aika­kau­den ulko- ja turval­li­suus­po­li­tiikka on koottu ensim­mäistä kertaa yksiin kansiin.

30.5.2024

Maria Rauta­nen: ”Ener­giao­ma­va­rai­suus on huol­to­var­muus­asia”

Ener­gia­po­li­tiikka on tärkeä osa Suomen ja koko EU:n turval­li­suutta. Ilman huol­to­var­maa ener­giaa olemme todella haavoit­tu­vai­sia ihmi­sen tai luon­non aiheut­ta­man kata­stro­fin

24.5.2024

Susanne Päivä­rinta: ”Suomen turva on vahva Eurooppa”

Elämme massii­vis­ten haas­tei­den ja kasain­vä­lis­ten jännit­tei­den aikaa. Venä­jän hyök­käys­sota Ukrai­nassa jatkuu, Suomi on sulke­nut itära­jansa. Venä­jän suun­nalta voimme odot­taa jatkos­sa­kin

Skip to content