Puheen­johtaja Orpon puhe periaa­teoh­jel­ma­se­mi­naa­rissa – kokoomus.fi
MENU
Puheen­johtaja Orpon puhe periaa­teoh­jel­ma­se­mi­naa­rissa

Puheen­johtaja Orpon puhe periaa­teoh­jel­ma­se­mi­naa­rissa

Julkaistu: 20.06.2017 Ohjelmatyö Puheet

Hyvät kuulijat, mikä olisi hienompi tapa suunnata kohti juhan­nusta kuin kokoontua tänne Helsinkiin puhumaan arvoista ja aatteesta?

Viimeisten puolen­toista viikon aikana arvot ovat nousseet poliit­tisen keskus­telun keskiöön, ja tämä tilaisuus osuukin siinä mielessä todella hyvään ajankohtaan. Ehkä on tarpeen todeta, että tämän puheen ajankohta ei ollut millään tavalla käsikir­joi­tettu tai rytmi­tetty yhteen viime viikon halli­tus­ku­vioiden kanssa. Sellaiset väitteet kiistän aivan ehdot­to­masti!

Päivälleen kuukausi sitten, Jyväs­ky­lässä kokoontui Kokoo­muksen puolue­val­tuusto. Silloin käynnistyi konkreet­ti­sesti työ tämän kohta satavuo­tiaan poliit­tisen liikkeen aatteen tuomi­seksi tähän päivään ja vähän siitä ylikin. Tätä on pitkään suunni­teltu, ja nyt juna on konkreet­ti­ses­tikin liikkeellä.

Tämä seminaari tänään on sarjan kolmas tilaisuus, ja tulossa on vielä seitse­män­toista, kaikkialla Suomessa. Nämä kaikki ovat avoimia tilai­suuksia, niin myös tämä. Haluamme kutsua kaikki mukaan puhumaan arvoista kanssamme. Meillä ei ole mitään syytä eikä tarvetta salata sitä, että teemme aatetyötä. Puhun tänään muuta­mista Kokoo­muksen aatteen perus­e­le­men­teistä ja tarkas­telen myös näitä viime­ai­kaisia käänteitä.

Lopuksi meillä on mahdol­lisuus keskus­tella, ja kuulen erittäin mielelläni myös teidän kaikkien ajatuksia näistä päivän aiheista. Varoitan jo etukäteen, että kaikkea mitä sanotte, voidaan käyttää Kokoo­muksen hyödyksi meneillään olevassa periaa­teoh­jel­ma­työssä.

 

Hyvä yleisö,

Jyväs­kylän aateti­lai­suu­dessa touko­kuussa kuulimme professori Petri Karosen ajatuksia ja tutki­mus­tu­loksia siitä, millai­sista asioista muodostuu yhteis­kunnan kyky selviytyä kriiseistä. Siitä tilai­suu­desta jäi erityi­sesti mieleen Karosen huomio, jonka mukaan suoma­laisen yhteis­kunnan kriiseissä useimmat suuret haasteet on kohta­lai­sella menes­tyk­sellä pystytty hoitamaan. Mutta ihmisten henkinen selviy­ty­minen kriiseistä on ollut huonosti hoidettua. Mielestäni esimer­kiksi tässä on kysymys, jota pitäisi pohtia enemmänkin.

Sodan jälkeisenä rauhaan palaa­misen kriisiaikana huomio keskittyi erilaisiin aineel­lisiin ja sosiaa­lisiin kysymyksiin, evakkojen asutta­mi­sesta sodassa vammau­tu­neiden hoidon järjes­tä­miseen sekä tietenkin demokraat­tisen yhteis­kunnan vakaut­ta­miseen. Sodan ja siitä aiheu­tu­neiden muiden vaikeuksien henkiset jäljet jäivät vähälle huomiolle. Kymmenet tuhannet miehet trauma­ti­soi­tuivat pahoin, ja tämä heijastui myös heidän perhei­siinsä ja lähiyh­tei­söi­hinsä.

Hieman vastaava ilmiö on 1990-luvun ”laman lapset”. Syvän talous­kriisin takia sadat tuhannet ihmiset jäivät työttö­miksi ja valtava määrä yrittäjiä ajautui konkurssiin ja jäi pahoin velkaan­tu­neiksi. Osa näistä ihmisistä syrjäytyi pysyvästi, ja kuten tutki­muk­sissa on havaittu, se periytyy. Kun kodissa ilmapiiri on lannis­tunut, eikä ole uskoa siihen, että oman elämän kohen­ta­mi­seksi kannattaa tehdä työtä, apeus ja apatia siirtyvät myös lapsiin. Ongelma ei ole vain talou­del­linen.

Kriisien aiheut­tamia henkisiä vahinkoja ei ole oikein osattu ratkaista. Aineel­lisen niukkuuden aikana kuten sodan jälkeen tai suuressa lamassa konkreet­ti­semmat ja helpommin rahassa mitat­tavat kysymykset menevät helposti edelle, ja ihmisten henkinen hyvin­vointi voi jäädä taka-alalle. Aivan hyvä kysymys on, pitäisikö tai voisiko esimer­kiksi tässä arvojär­jestys olla toinen. Tästä toivon kuulevani näkemyk­siänne, kun kohta päästään keskus­te­lemaan.

Yleisesti ottaen suoma­laisen yhteis­kunnan kriiseistä selviy­ty­misen kyky on hyvä. Meillä on vakaat insti­tuutiot ja ennen kaikkea hyvin toimiva julkinen valta. Mitä epävar­mempi aika, sitä tärkeämpää tämä on. Kokoomus puolueena on ollut perus­ta­mi­sestaan saakka vakaan ja luotet­tavan julkisen vallan puolustaja. Se tarkoittaa kansan­val­taisten insti­tuu­tioiden puolus­ta­mista epäde­mo­kraat­tisia voimia vastaan.

Yhteis­kun­nal­lisen vakauden vaali­misen perinne Suomessa on pitkä. Vahva lailli­suuden kunnioitus heijastuu jokapäi­väiseen elämään myös vahvasti turvat­tuina perus­oi­keuksina. Meillä on hyvä perus­tuslaki, joka turvaa ihmisar­voisen elämän lähtö­kohdat jokai­selle. Toisaalta sama perus­tuslaki suojelee yksilöä pahanteon, mieli­vallan ja syrjinnän kohteeksi joutu­mi­selta. Kun yhteis­kun­nassa tehdään päätöksiä ja toimeen­pannaan niitä, ihmisten turvana on oltava vahva yhden­ver­tai­suus­pe­riaate sekä lailli­suus­pe­rusta ja sitä tulkit­se­massa riippu­maton oikeus­laitos. Nämä ovat koko länsi­maisen, vapaan ja sivis­tyneen yhteis­kunnan kulma­kiviä, joita on tiukasti puolus­tettava.

Julkisen vallan tehtäviin kuuluu olennaisena osana yhden­ver­tai­suuden ja tasa-arvon edistä­minen, ja tätä työtä myös Kokoomus haluaa olla mukana tekemässä. Esimer­kiksi kunta­vaalien alla nostimme esiin työn ja perhe-elämän yhteen­so­vit­ta­misen ongelmat. Esitimme niihin konkreet­tisia ratkaisuja julkai­se­malla ”Perheet ja työelämä” -asiakirjan. Tämä herätti jonkin­laista pahen­nusta halli­tus­kump­panien suunnalla. Ei hätää. En aio jatkos­sakaan kysyä muilta puolueilta lupaa naisten ja miesten tasa-arvon ajamiseen yhteis­kun­nassa. Me emme tule luopumaan tavoit­teis­tamme.

 

Hyvät kuulijat,

Politii­kassa usein jopa ylpeillään sillä, että ollaan käytän­nön­lä­heisiä ongel­man­rat­kai­si­joita. Niin teemme monesti myös me kokoo­mus­laiset. Ja käytän­nön­lä­heinen saa olla – ongelmat toki pitää ratkaista. Mutta ei politiikka voi olla vain sitä, että katsellaan ympärille, havaitaan ongelmia ja sitten vain ruvetaan ratkai­semaan niitä. Poliit­tisen liikkeen koko olemas­saolon moraa­linen perusta on siinä, että sillä on ideologia ja arvomaailma, jonka pohjalta sen kannan­muo­dostus ja myös ongel­man­rat­kaisu tapahtuu.

Kun nostetaan katsetta ylös tämän hetken konkreet­ti­sista ongel­mista ja niiden välit­tömän ratkai­se­misen keinoista, ilman kunnol­lista käsitystä arvope­rus­tasta ajaudutaan tuulia­jolle. Arvot eivät ole vain luettelo sanoja, jotka liitetään juhla­pu­heiden jatkoksi. Ne ovat merikortteja, joiden avulla pystytään suunnis­tamaan silloinkin, kun päivit­täisten kysymysten ja päälle kaatuvien tilan­teiden sumu peittää suuret linjat.

Arvopuo­lueena oleminen tarkoittaa sitä, että mitä tahansa ei voi hyväksyä, ja jotkin toiset asiat on hoidettava, vaikka se olisi vaikeaa.

Mikään määrä pragmaat­ti­suutta ei saa ajaa meitä törmäys­kurs­sille perus­ar­vo­jamme vastaan. Maail­man­his­to­riasta löytyy karmai­sevia esimerkkejä seurauk­sista, kun perus­arvoja aletaan nakertaa.

Meillä on erilaisia puolueita siitä syystä, että ihmisillä on joistakin keskei­sis­täkin arvoa­se­tel­mista eriäviä näkemyksiä. Parla­men­taa­ri­sessa demokra­tiassa päätök­senteko tapahtuu erilaisten aatesuun­tausten yhteis­työssä, ja siinä erilaisia arvopohjia joudutaan sovit­tamaan yhteen. Se juuri on demokratian hienoutta, että erilai­sista arvoläh­tö­koh­dista pystytään kuitenkin tekemään yhteis­työtä ja raken­tamaan yhteis­kuntaa. Vaaleissa kansa päättää, mille arvopoh­jalle halutaan antaa enemmän painoarvoa kuin jollekin toiselle arvopoh­jalle.

On monen­laisia arvoja, ja se juuri on demokratian rikkautta. Mutta relati­visteja emme ole. Kaikki ei todel­lakaan käy. Todel­lakin on olemassa oikeita ja vääriä arvoja. Juuri tästähän arvoissa syvim­millään on kysymys: Hyvästä ja pahasta, oikeasta ja väärästä. Vääriä arvoja ovat sellaiset arvot, joiden pohjalta voidaan oikeuttaa esimer­kiksi ihmisten tahal­linen vahin­goit­ta­minen tai korjaa­mat­toman tuhon tekeminen luonnolle. Politii­kassa tehtä­vämme on arvojen ja oikeuksien punnit­se­minen keskenään. Esimer­kiksi sanan­vapaus on perus­oikeus, mutta tämä ei oikeuta rasismia ja vihapu­hetta.

Kokoo­muksen nykyi­sessä periaa­teoh­jel­mas­sakin tehdään selväksi, että vaikka kanna­tamme moniar­voi­suutta, yleis­maa­il­mal­li­sista ihmisoi­keuk­sista ja perus­va­pauk­sista ei voida tinkiä. Meille tämä ei ole mikään näkökul­mista saivar­telun kysymys.

 

Hyvä yleisö,

Kuten alussa totesin, viime päivinä arvoky­sy­mykset ovat nousseet poliit­tisen keskus­telun keskiöön. Reilu viikko sitten yksi halli­tus­puo­lueista pani uusiksi koko puolue­joh­tonsa. Jussi Halla-aho ja hänen tukijansa ottivat haltuunsa koko Perus­suo­ma­laisen puolueen johdon. Ensim­mäinen analyysi tilan­teesta oli, että se ei ole enää sama puolue, jonka kanssa kaksi vuotta sitten menimme Smolnaan ja tulimme sieltä ulos halli­tus­kump­pa­neina. Halli­tuksen maltil­lisen EU- ja maahan­muut­to­linjan takuu­miehenä ollut puheen­johtaja Soini ja koko johto heitettiin tylysti ulos ja korvattiin Homma­foo­rumin tukemilla edusta­jilla.

Siinä jouduttiin perus­ky­sy­mysten äärelle. Meidän, Kokoo­muksen, oli pakko kysyä itsel­tämme, mikä meidän arvopoh­jamme on. Onko se sellainen, että voimme olla samassa halli­tuk­sessa sellaisen puolueen kanssa, joka on Jussi Halla-ahon ja hänen tausta­voi­miensa käsissä? Olisimmeko avaamassa ovia halli­tus­valtaan Jussi Halla-aholle ja sitä arvomaa­ilmaa edusta­ville voimille, jotka hänet nostivat Perus­suo­ma­laisten johtoon?

Jos muuten jonkun vielä tekee mieli kysyä, mikä se arvomaailma on, kannattaa käydä katso­massa, mitä Homma­foo­ru­milla ihmisistä kirjoi­tetaan juuri tälläkin hetkellä. Tai millaista palau­tetta Perus­suo­ma­lai­sista lähteneet ei-halla-aholaiset kansan­edus­tajat ovat viimeisen viikon aikana saaneet. Ministeri Sampo Terho julkai­sikin osan tätä palau­tetta. Sosiaa­li­sessa mediassa huudetaan kuolemaa pettu­reille, uhataan väkival­lalla näitä kansan­edus­tajia ja heidän perheitään.

Se ei ole oikea tapa kohdata toinen ihminen. Se ei ole sivis­tynyt tapa kohdata lähim­mäinen. Eikä se ole kokoo­muk­selle hyväk­syttävä tapa osallistua yhteis­kun­nal­liseen keskus­teluun.

Sellai­selle puheelle, sellai­selle ajatus­maa­il­malle ei voi olla sijaa siellä, missä päätetään isänmaan ja suoma­laisten asioista. Ei ainakaan Kokoo­muksen hyväk­syn­nällä. Tämän haluan tehdä aivan totaa­lisen selväksi.

Kokoo­mus­laisuus on ihmis­lä­heinen ja kaikkien yksilöiden yhden­ver­tai­suutta korostava aate. Kokoo­muksen lähtö­kohtana ja päämääränä on yksilö. Olemme ihmiseen uskova puolue. Aatteemme lähtö­kohtana on hyvää tahtova, hyvään kykenevä ihminen. Ihminen, joka itse oman eettisen vakau­muk­sensa pohjalta kykenee toimimaan oikein, välittää lähim­mäi­sestään ja kantaa vastuunsa itsestään ja lähiym­pä­ris­töstään.

Kokoo­mus­lai­suuteen aatteena kuuluu ihmisten välinen tasa-arvo ja kansojen keski­näisen ymmär­ryksen ja rauhan­omaisen kanssa­käy­misen edistä­minen. Kokoo­muksen arvoihin ei sovi puhe, joka ajaa ihmis­ryhmiä toisiaan vastaan. Emme voi antaa hiljaista hyväk­syntää toisten loukkaa­mi­selle tai vähät­te­lylle näiden synty­perän, perhe­taustan, ihonvärin, sukupuolen tai seksu­aa­li­suuden tai muunkaan henkilöön liittyvän seikan takia.

Me haluamme kantaa myös globaalia vastuuta hädäna­laisten ihmisten autta­mi­seksi. Yksi konkreet­tinen asia voisi olla pakolais­kiintiön nosta­minen, jota ministeri Risikko on esittänyt. Sille olisi tilaa, koska turva­pai­kan­ha­ki­joiden määrä on vähen­tynyt.

Nämä ovat länsi­maisia arvoja, joille liberaali demokratia perustuu. Ne eivät ole kauppa­ta­varaa, niistä ei neuvo­tella eikä tehdä kompro­misseja. Ei siinä ole mitään välimuotoja, onko jokai­sella yksilöllä sama ihmisarvo vai ei.

Perus­ar­vojen lisäksi kyse on ihan vain perin­tei­sistä hyvistä käytös­ta­voista. Ihmisestä kertoo hyvin paljon se, miten hän puhuu toisista. Kokoo­mus­laiseen eetokseen kuuluu kunnioittava käytös ja aggres­sii­vi­suu­desta pidät­täy­ty­minen. Pelkkä tiedol­linen oppineisuus ei riitä. Ilman sydämen sivis­tystä korkeakaan koulutus ei johda hyvään.

Näistä lähtö­koh­dasta minä ja hyvin yksituu­mai­sesti koko puolueen johto ja eduskun­ta­ryhmä päädyimme lopulta melko helposti siihen loppu­tu­lokseen, joka nyt on jo tiedossa halli­tus­po­li­tiikan jatkon osalta.

Asiat etenivät viime viikolla hyvin nopeasti. Perus­suo­ma­laiset hajosivat, kun Jyväs­kylän puolue­ko­kouk­sessa murskattu soini­lainen siipi erosi Perus­suo­ma­laisten ryhmästä ja perusti uuden. Tämän uuden ryhmän kanssa päästiin pian sopuun siitä, että hallitus jatkaa työtään ilman halla-aholaisia. Kaksi vuotta sitten yhdessä tehdyn, hyvän halli­tus­oh­jelman toteut­ta­mista jatketaan.

Sanoin Helsingin Sanomille hiukan kulmik­kaasti, että meillä on nyt sama hyvä hallitus ilman häiri­köitä. Eikä minulla ole mitään tarvetta pehmentää tuota analyysia.

Voin sanoa koko sydämestäni, että monien kaoot­tis­tenkin vaiheiden jälkeen tämä oli mahdol­li­sista ratkai­suista isänmaan kannalta paras. Hallitus on nyt arvopoh­jaltaan lujempi ja yhtenäi­sempi. Siinä iso merkitys on ollut tällä viime päivinä monilla tasoilla käydyllä arvokes­kus­te­lulla.

Tietenkin voi aina kysyä, onko tämä uusi ryhmä ilman halla-aholaisia todella jotenkin aiempaa lähei­sempi kokoo­muk­selle. Ymmärrän hyvin tämän pohdinnan, ja moni on minunkin kanssani tullut tästä keskus­te­lemaan. Vastaus kysymykseen on, että heidän ei tietenkään tarvitse olla Kokoo­muksen kanssa samaa mieltä kaikesta, ja heillä voi ja saa olla erilaiset arvopai­no­tukset kuin Kokoo­muk­sella. Se on osa normaalia demokratiaa.

Nämä meidän kanssamme jatkavat entiset perus­suo­ma­laiset ovat ihan samoja ihmisiä kuin ennen halla-ahon nousua puheen­joh­ta­jaksi. Mutta kun tiedän ja tunnen tätä väkeä, kyllä minulla on vahvat odotukset sen suhteen, että tuo ryhmä ei anna tilaa ihmis­ryhmien välisen vastak­kai­na­set­telun lietso­mi­selle. Vanhan SMP:n ohjelman lähtö­kohtana oli seuraava virke: ”Jokainen ihminen ja jokainen elämä on arvokas”.

Ainakin minä pystyn kyllä allekir­joit­tamaan tämä aivan sellai­senaan.

 

Hyvät kokoo­mus­laiset, hyvä yleisö

Alussa viittasin Jyväs­kylän aatese­mi­naa­rissa käsiteltyyn yhteis­kunnan kykyyn selviytyä kriiseistä. Siitä haluan nostaa esiin vielä yhden huomion: tärkeä yhteis­kuntaa koossa pitävä voima on luottamus.

Jos ihmiset voivat luottaa siihen, että heitä kohdellaan oikein, heille ei synny tarvetta alkaa rikkoa yhdessä asetettuja rajoja. Kun ihminen luottaa siihen, että hän saa tarvit­taessa asiansa käsitel­lyksi ja hän tulee kuulluksi, hän pysyy järjes­täy­tyneen yhteis­kunnan kehikon sisäpuo­lella.

Tästä syystä esimer­kiksi oikeus osoittaa mieltään ja sanan­vapaus ovat erittäin tärkeitä periaat­teita. Meillä on melko lähel­läkin esimerkkejä pelot­ta­vasta kehitys­ku­lusta. Kansa­lais­va­pauksien muren­ta­minen, oikeus­lai­toksen politi­soi­tu­minen ja opposition tukah­dut­ta­minen ovat ilmiöitä, joista olemme kuulleet ihan lähia­lueilta. Ne eivät vie kohti järjes­tystä vaan kohti kaaosta. Demokra­tiassa olennaista on, että julkinen valta nauttii kansan luotta­musta, ja jos luottamus menee, päättäjät vaihdetaan vapailla ja reiluilla vaaleilla.

Toimies­samme politii­kassa meidän on vahvis­tettava ihmisten luotta­musta edustuk­sel­liseen demokra­tiaan. Tässä auttaa se, että vaaleissa ei luoda katteet­toman hyviä mieli­kuvia esimer­kiksi siitä, miten paljon uutta hyvää pystytään jakamaan. Olemme antaneet aika paljon tasoi­tusta esimer­kiksi viime eduskun­ta­vaa­leissa, kun pidimme kiinni realis­ti­sesta talouden tilan­ne­ku­vasta emmekä lähteneet kilpailuun siitä, kuka eniten vähät­telee valtion tulojen ja menojen epäta­sa­painoa. Tämä on monen mielestä kamree­ri­maista ajattelua, mutta minä mieluummin sanoisin sitä rehel­li­syy­deksi.

Olen tottunut siihen, että suoma­laiset ymmär­tävät tiukatkin ratkaisut, kun ne reilusti ja selkeästi pystytään perus­te­lemaan. Me emme perusta päätöksiä toivea­jat­teluun tai mieli­ku­vi­tukseen – vaan faktoihin, silloinkin kun se tuntuu raa’alta. Tämä on todel­lista äänes­täjien kunnioit­ta­mista.

Hyvä länsi­mainen arvopohja ja demokraat­tinen yhteis­kunta sallii eri mieltä olemisen ja suorastaan edellyttää sitä. Suomi on huippusi­joilla monissa luoki­tuk­sissa, jotka mittaavat perus­va­pauksien kuten sanan­va­pauden toteu­tu­mista. Ihmisten on voitava luottaa siihen, että mieli­pi­teensä saa sanoa. Mutta vapauteen kuuluu myös vastuu: On oltava selvää, että esimer­kiksi väkivaltaan yllyt­tä­minen ei ole hyväk­syt­tä­vyyden rajojen sisäpuo­lella.

Pidetään Suomi hyvänä maana myös tulevai­suu­dessa, vaalitaan hyviä arvoja ja ollaan ylpeitä siitä.

 

Muutokset puhut­taessa mahdol­lisia.


Kokoomus.fi