• FI
  • SV
  • MENU
    Puheen­joh­taja Orpon puhe Kokoo­muk­sen puolue­val­tuus­ton kokouk­sessa Jyväs­ky­lässä

    Puheen­joh­taja Orpon puhe Kokoo­muk­sen puolue­val­tuus­ton kokouk­sessa Jyväs­ky­lässä

    Julkaistu: 20.05.2017 Julkaisut Puheet

    Hyvä puolue­val­tuusto, muut kuuli­jat. Noin puoli­toista kuukautta on kulu­nut siitä, kun Kokoo­mus teki kunta­vaa­leissa paluun Suomen suurim­maksi puolu­eeksi.

    Se oli mukava ilta, kun meidän kaik­kien, koko laajan kent­tä­vä­kemme työ sai palkin­tonsa ihmis­ten anta­mana luot­ta­muk­sena.

    Olemme olleet tutki­tusti Suomen luote­tuin kunta­puo­lue, ja vaali­tu­los kertoo, että niin olemme edel­leen. Kolmas kerta peräk­käin Suomen suurim­maksi kunta­puo­lu­eeksi. Se on histo­rial­li­nen saavu­tus.

    Nämä puolue­val­tuus­ton kokouk­set ovat poli­tii­kan vuosi­kel­lossa hyviä mitta­reita ja välie­tap­peja. Kun viime syksynä kesän puolue­ko­kouk­sen muutok­sien jälkeen kokoon­nuimme Mikke­lissä, gallu­pit näyt­ti­vät meille 17:llä alka­vaa lukua. Oli itsel­lä­ni­kin ohutta epävar­muutta, kun mediassa oli tyypil­li­seen tapaan jo alettu kysy­mään pika­voit­to­jen perään. Moni teistä valoi silloin uskoa keskus­te­lui­den jälkeen, että nyt näyt­tää hyvältä. Se vahvisti omaa tunnel­maani ja niitä linjauk­sia, jota olimme jo päät­tä­neet tehdä.

    Tammi­kuussa puolue­val­tuus­ton kokouk­sessa Helsin­gissä suunta oli jo selkeästi kään­ty­nyt. Silloin aamulla tullut mittaus vahvisti sen, että olemme oikealla tiellä. Tuskin moni­kaan meistä silti oli vielä varma, että vaali­päi­vänä olemme kilpai­li­joi­hin nähden kanna­tuk­sessa yksin aivan omalla kymmen­lu­vulla.

    Sanoin silloin puhees­sani ”Jokai­sessa vaalissa äänet on aina ansait­tava uudes­taan. Kaik­kien panok­sella, pienel­lä­kin, on erityi­sesti kunta­vaa­leissa väliä.” Minusta tuo yksin­ker­tai­nen viesti meni läpi koko orga­ni­saa­tion. Ykkös­puo­lu­een paikka valta­kun­nal­li­sesti antaa meille vahvan valta­kir­jan tehdä työtä ja puhua jatkos­sa­kin suoma­lai­sille tärkei­den asioi­den puolesta. Olemme saaneet taas mahdol­li­suu­den olla luot­ta­muk­sen arvoi­sia. Kokoo­mus ottaa kansan luot­ta­muk­sen vastaan nöyränä ja kiitol­li­sena.

    Tulok­sesta kuuluu suuri kiitos myös teille tässä salissa, jotka teitte väsy­mättä töitä loppuun saakka ja piditte Kokoo­muk­sen lippua korkealla. Helsin­gin menes­tys on äärim­mäi­sen tärkeää, mutta olimme suurin myös muun maan tulok­sella. Kertoo koko kentän onnis­tu­mi­sessa. Juhlat olivat ansai­tut, mutta ne on nyt juhlittu. Nyt ja varsin­kaan nyt ei ole lain­kaan varaa jäädä lekot­te­le­maan tyyty­väi­syy­teen. Päin­vas­toin. Nyt on aika katsoa eteen­päin ja jatkaa määrä­tie­toista työtä.

    Kärki­paikka on nyt otet­tava pohjana seuraa­vaa kisaa varten, nimit­täin maakun­ta­vaa­leja. Kun hyödyn­nämme kaiken sen analyy­sin ja tiedon, joka kunta­vaa­lien jälki­poh­din­noista on kerty­nyt ja kertyy koko ajan, olen aivan varma tästä: Niis­sä­kin vaaleissa etenemme. On tunnus­tet­tava, että kunta­vaa­leissa jäi monin paikoin hiukan hampaan koloon – nyt on lois­tava tilai­suus paran­taa asetel­mia niillä alueilla, joilla kunta­vaa­leissa jäi paran­net­ta­vaa.

    Maakun­ta­vaa­lit ovat meille houkut­te­leva haaste ja lois­tava mahdol­li­suus. Mutta niissä pärjää­mi­nen vaatii työtä, raakaa työtä, ja paljon, kaikilla tasoilla.

    Ja meil­le­hän se sopii, me olemme työn puolue.

    Ehdo­kas­a­set­telu on myös maakun­ta­vaa­leissa onnis­tu­mi­sen edel­ly­tys. Haluan nyt haas­taa teitä kaik­kia paitsi lähte­mään itse ehdok­kaiksi, myös hank­ki­maan uusia ehdok­kaita. Meidän kannat­taa laajen­taa hieman näkö­kul­maa ja miet­tiä omissa maakun­nis­sanne sellai­sia­kin ihmi­siä, jotka eivät vält­tä­mättä ole kokoo­mus­lai­sia.

    Ketkä juuri teidän maakun­nas­sanne olisi­vat sellai­sia näky­viä ja arvos­tet­tuja hahmoja, jotka haluai­sitte nähdä Kokoo­muk­sen ehdok­kaina? Miet­ti­kää tällai­sia henki­löitä ja tehkää listaa.

    Kysy­kää ehdolle. Minä lupaan, että puolue­johto, minis­te­ri­ryhmä ja edus­kun­ta­ryhmä autta­vat ja tuke­vat parhaansa mukaan poten­ti­aa­lis­ten ehdok­kai­den saami­sessa listoille. Kokoo­mus ottaa nämä­kin vaalit tosis­saan. Minä uskon ja oikeas­taan tiedän, että mitä vahvem­min Kokoo­muk­sen linja saadaan ohjaa­maan maakun­tien kehi­tystä, sitä parem­min menee maakun­nilla ja ihmi­sillä maakun­nissa. Ja se ratkais­taan tule­vissa maakun­ta­vaa­leissa.

    Eivät maakun­ta­vaa­lit ole todel­la­kaan keskus­tan temmel­lys­kenttä, vaan aidosti suuri mahdol­li­suus Kokoo­muk­selle. Maakun­ta­hal­lin­nossa siir­ry­tään ääni­leik­ku­ri­jär­jes­tel­mästä aidosti kansan­val­tai­seen järjes­tel­mään ja se sopii meille. Kokoo­muk­sen tavoit­teena on olla valta­kun­nan suurin puolue ja ottaa ykkös­paikka aina­kin 5-6 maakun­nassa.

    Hyvä puolue­val­tuusto

    Tämä kansan­liike juhlii ensi vuonna sata­vuo­tista taival­taan, joka kattaa lähes koko itse­näi­sen Suomen histo­rian. Niin kuin tiede­tään, Kansal­li­nen Kokoo­mus­puo­lue perus­tet­tiin joulu­kuussa 1918. Tuo vuosi kaik­kine vaihei­neen oli eräs ratkai­se­vim­mista koko isän­maan myöhem­pien vaihei­den kannalta. Vasta itse­näis­ty­neen maan jakau­tu­mi­nen kahtia oli tuskai­nen, ja yhä tänä­kin päivänä tuon vuoden muis­tot herät­tä­vät syviä tunteita.

    Kokoo­mus perus­tet­tiin Suomeen, joka oli pahasti jakau­tu­nut, kerää­mään sitä taas yhteen ja luomaan uudeksi. Kokoa­maan saman­lai­set arvot jaka­via ihmi­siä yhtei­seen työhön, joka jatkuu tänä­kin päivänä.

    Olemme aina olleet yhteis­kun­nal­li­sena voimana raken­tava ja vakaata kehi­tystä tavoit­te­leva liike.

    Olemme aina olleet yhteis­kun­nal­li­sena voimana raken­tava ja vakaata kehi­tystä tavoit­te­leva liike. Meidän aatteel­li­sessa peri­mäs­sämme syvällä on koko joukko kestä­viä ja juure­via suoma­lai­sia hyveitä sekä rakkaus Suomea kohtaan.

    Kun luen vuonna 1918 annet­tua perus­ta­mis­ju­lis­tusta, oikein hämmäs­tyn, miten suuren osan siitä voi edel­leen koko sydä­mes­tään alle­kir­joit­taa.

    Sovin­nol­li­sen kansa­lais­hen­gen edis­tä­mi­nen, vähä­vä­kis­ten kansa­no­sien tuke­mi­nen, koulusi­vis­tys kaikille, mies­ten ja nais­ten tasa-arvo, työn kunnioi­tus, kaik­kien luot­ta­musta naut­tiva puolu­ee­ton järjes­tys­valta. Kaiken keskiössä on alusta asti ollut ihmi­nen. Myöhem­mät peri­aa­teoh­jel­mat ovat tuoneet mukaan uusia vivah­teita ja teemoja, pitäen liik­keen kiinni maail­man ja aiko­jen muutok­sissa. Esimer­kiksi vuoden 1951 ohjel­massa koros­tui­vat itse­näi­syy­den turvaa­mi­nen ja sodan jälkeis­ten sosi­aa­lis­ten kysy­mys­ten ratkai­se­mi­nen.

    Keskei­sesti esillä olivat myös oikeus­val­tio­pe­ri­aat­teen, demo­kra­tian ja parla­men­ta­ris­min turvaa­mi­nen ja talou­del­li­sen vapau­den puolus­ta­mi­nen – toisin sanoen länsi­mai­sen yhteis­kun­ta­jär­jes­tyk­sen perus­pi­la­rei­den puolus­ta­mi­nen aikana, jolloin monet tuulet puhal­si­vat aivan toiseen suun­taan. Tietyt perus­juon­teet ovat kuiten­kin alusta asti kulke­neet mukana läpi vuosi­kym­men­ten, syntyen aina uudel­leen hieman uuden­lai­seen valoon. Jokai­sessa peri­aa­teoh­jel­mas­saan Kokoo­mus on tavalla tai toisella kysy­nyt, mitä tämä tai tämä arvo meille merkit­see tänä päivänä ja tule­vai­suu­dessa.

    Kun puhumme liik­keestä, puhumme koko Suomen ja kaiken­lais­ten suoma­lais­ten puolu­eesta, joka tekee jatku­vaa työtä isän­maan kehit­tä­mi­seksi aina vain parem­maksi. Samalla meidän on itse kehi­tyt­tävä. Meidän kokoo­mus­lais­ten aatteen on oltava elävä, ja sen on aina pystyt­tävä anta­maan vastauk­sia niihin suuriin kysy­myk­siin, joita kulloi­se­na­kin aikana kansana ja Suomena kohtaamme. Vain elävä aate vie eteen­päin.

    Hyvät ystä­vät

    Nykyi­nen peri­aa­teoh­jel­mamme on palve­lut hyvin, vuodesta 2006 asti se on ollut vahva pohja kaikelle poli­tii­kal­lemme. Ja hyvä se on edel­leen. Se on kuiten­kin aivan erilai­sesta maail­ma­na­jasta kuin missä me nyt elämme. Se on hyvä ohjelma, mutta se on onnel­lis­ten aiko­jen ohjelma.

    Ei ollut tietoa finans­si­krii­sistä, ei velka­krii­sistä, ei kansain­vä­li­sen poli­tii­kan sään­tö­jen siir­ty­mi­sestä syrjään voima­po­li­tii­kan edessä. Ei ollut tietoa koti­mai­sesta talou­den romah­duk­sesta, ei Nokian matka­pu­he­lin­ten tuhosta, ei vuosi­kausia jatku­vasta nolla­kas­vusta eikä hälyt­tä­västä nuori­so­työt­tö­myy­destä.

    Ei arabi­ke­väästä, sitä seuran­neista levot­to­muuk­sista, ei kali­faa­tista eikä Euroop­paa kohdan­neista turva­pai­kan­ha­ki­joi­den vael­luk­sista. Ei Brexi­tistä eikä hybri­di­vai­kut­ta­mi­sesta.

    Jotta ei mene pelkäksi synkis­te­lyksi: Ei ollut toisaalta tietoa myös­kään sosi­aa­li­sesta mediasta, eikä muusta tekno­lo­gian usko­mat­to­man nopeasta kehi­tyk­sestä ja leviä­mi­sestä jatku­vasti edul­li­sem­pana kaik­kien käyt­töön. Maail­man­laa­jui­sesti äärim­mäi­nen köyhyys on vähen­ty­nyt huimaa vauh­tia.

    Vuonna 2006 ei ole ollut tietoa monesta muus­ta­kaan asiasta, joista joita­kin harva piti edes mahdol­li­sina. Maailma on muut­tu­nut, ja ehkä mekin hiukan siinä samalla. Nyt on oikeas­taan paras mahdol­li­nen hetki pysäh­tyä ja katsoa ympä­rille sekä itseemme ja kysyä, keitä me olemme ja mistä meidän aatteemme oikeas­taan on tehty.

    Hyvä puolue­val­tuusto

    Tänä keväänä, itse asiassa tänään konkreet­ti­sesti käyn­nis­tyy peri­aa­teoh­jel­ma­uu­dis­tuk­sen kent­tä­kier­ros. Se alkaa täältä Jyväs­ky­lästä. Puolue­hal­li­tus on päät­tä­nyt, että aate­ti­lai­suuk­sien roads­how kier­tää seuraa­vien kahden­toista kuukau­den aikana kaikki maakun­ta­kes­kuk­set ja suurim­mat kaupun­git.

    Tule­van vuoden aikana Kokoo­muk­sen kenttä käy läpi laajan ajatus­pro­ses­sin, jonka yhtey­dessä avaamme itseämme myös muulle yhteis­kun­nalle. Nämä keskus­kau­pun­geissa pidet­tä­vät aate­kes­kus­te­lut ovat avoi­mia ylei­sölle ja tiedo­tus­vä­li­neille, ja niihin kutsu­taan kans­samme keskus­te­le­maan paikal­li­sista korkea­kou­luista profes­so­reita, tutki­joita ja muita ajat­te­li­joita. Heiltä saamme työhömme tietoa, näkö­kul­maa ja kritiik­kiä­kin.

    Tilai­suuk­sissa käsi­tel­lään laajasti erilai­sia yhteis­kun­nal­li­sia ja ideo­lo­gi­sia teemoja, osa on pienem­piä ja osa suurem­pia. Olen­naista on, että niihin voi jokai­nen halu­tes­saan päästä osal­lis­tu­maan.

    Kier­tu­een järjes­tä­mi­nen näin avoi­mena on uuden­lai­nen tapa tehdä asioita ja oikeas­taan jopa vält­tä­mä­töntä. Nyky­ai­kana meidän on väis­tä­mättä puhut­tava paitsi Kokoo­muk­sesta, myös Suomesta ja koko maail­masta. Aatteemme on osa monien länsi­mais­ten ajat­te­lut­ra­di­tioi­den jatku­moa, ja me puolu­eena samalla tavalla osa paitsi suoma­laista yhteis­kun­taa, myös laajem­min osa kansain­vä­listä maltil­lista keskus­ta­oi­keis­to­laista aateyh­tei­söä monine vivah­tei­neen.

    Tänään Jyväs­ky­lässä tilai­suu­des­samme alus­taa Suomen histo­rian profes­sori Petri Karo­nen, joka kertoo tutki­mus­tie­don pohjalta suoma­lai­sen yhteis­kun­nan kyvystä selviy­tyä krii­seistä. Minis­te­ris­tämme mukana on opetus­mi­nis­teri Sanni Grahn-Laaso­nen, joka johdat­te­lee pohti­maan arvo­jen merki­tystä yhteis­kun­nan raken­ta­mi­sessa parem­maksi.

    Toivon, että mahdol­li­sim­man moni pystyy jäämään ja osal­lis­tu­maan. Jos tänään ei ehdi mukaan, tilai­suus tarjou­tuu jokai­selle myös omassa piirissä seuraa­van vuoden aikana.

    Puolu­een ohjel­ma­työn verkos­tot ja vaikut­ta­ja­ryh­mät on jo akti­voitu tuot­ta­maan ajatus­pa­pe­reita omien tehtä­vä­aluei­densa näkö­kul­masta.

    Lähiai­koina muun muassa puolue­val­tuusto saa vastat­ta­vak­seen verk­ko­poh­jai­sen ajatus­teh­tä­vän, joka on valmis­teltu Kansion ja Toivo-ajatus­pa­jan yhteis­työnä.

    Piireissä ja paikal­li­syh­dis­tyk­sissä erilais­ten aateil­ta­mien ja muiden tilai­suuk­sien järjes­tä­mi­nen on täysin sallit­tua ja jopa suota­vaa. Kaikki kokoo­mus­lai­nen ajatus­työ tulee näin eri tavoin osaksi peri­aa­teoh­jel­mamme uudis­tusta.

    Tavoit­teena on, että jokai­sella kokoo­mus­lai­sella on mahdol­li­suus olla mukana määrit­te­le­mässä sitä, mikä on meidän yhteis­kun­nal­li­sen ajat­te­lumme perus­kivi vuonna 2018 ja siitä eteen­päin.

    Hyvät ystä­vät

    Tämä halli­tus­tai­val on nyt melko tark­kaan puoles­sa­vä­lissä. On hyvä hetki katsoa hieman taak­se­päin ja arvioida, mitä ensim­mäi­sen puolik­kaan aikana on saatu aikaan ja missä vielä riit­tää tehtä­vää. Puoli­vä­li­rii­hessä kävimme kump­pa­nei­den kanssa taas kerran melko tiuk­ko­ja­kin vään­töjä. Nostan joita­kin esimerk­kejä.

    Ehdot­to­mia onnis­tu­mi­sia puoli­vä­li­rii­hessä oli lukui­sia. Varhais­kas­va­tus­mak­suja alen­ne­taan 70 miljoo­nalla eurolla. Maksut alene­vat jopa satoja euroja pieni- ja keski­tu­loi­silla. Tämä on merkit­tävä työs­sä­käyn­nin kannat­ta­vuutta lisäävä paran­nuk­sia. Työl­lis­ten määrä kasvaa noin neljällä tuhan­nella. Samalla tämä on merkit­tävä käde­no­jen­nus lapsi­per­heille.

    Asumis­tuen indek­soin­tia muutet­tiin, mikä osal­taan auttaa tait­ta­maan valta­vasti paisu­neita asumis­tu­ki­me­noja. Tämä ei ratkaise koko ongel­maa kerralla mutta auttaa alkuun. Varhais­kas­va­tus­mak­sut ja asumis­tuki kuulu­vat kaik­kein pahim­pien kannus­tin­louk­ku­jen sarjaan, ja molem­pien kanssa pääs­tiin eteen­päin. Näillä ratkai­suilla työn­teko tuli taas hitusen aiem­paa kannat­ta­vam­maksi. Viime syksynä sovit­tiin joukosta työl­li­syys­toi­mia, nyt tehtiin lisää ratkai­suja, ja tule­van syksyn budjet­ti­rii­hessä tehdään taas lisää. Kokoo­mus ei ole luovut­ta­nut eikä luovuta työl­li­syys­ta­voit­teesta.

    Teimme panos­tuk­sia. Tämä ei tarkoita sitä, että olisimme luopu­neet tiukasta talous­po­li­tii­kan linjasta. Teimme kohden­nuk­set meno­ke­hyk­sen sisältä ja keskit­tyen muuta­miin kohtei­siin, jolloin saimme vaikut­ta­vam­pia tulok­sia. Ei siis kaik­kea hyvää kaikille, vaan kohden­ne­tusti tärkeim­piin asioi­hin. Nämä kohteet olivat osaa­mi­nen, työl­li­syys ja turval­li­suus sekä pieni ja keski­tu­loi­set perheet.

    Melkein sadan miljoo­nan panos­tuk­set turval­li­suu­teen tule­vat suureen tarpee­seen. Polii­sien määrä voidaan säilyt­tää tämän vuoden tasolla, mutta myös suoje­lu­po­liisi ja raja­var­tio­lai­tos saivat lisä­re­surs­seja. Teimme myös täyden­tä­viä linjauk­sia harmaan talou­den torju­mi­seksi.

    Pieni mutta tärkeä päätös oli velal­lis­ten aseman helpot­ta­mi­nen konkurssi- ja ulos­ot­to­lain­sää­dän­nön muutok­silla. Tämä antaa lisä­ti­laa monille yrit­te­liäille ihmi­sille, jotka tahtoi­si­vat tehdä töitä. Ympä­ristö sai myös tärkeän tuen, kun vanho­jen metsien suoje­luoh­jel­man, Metson rahoi­tusta lisät­tiin. Tämä on tärkeää aikana, jolloin lisäämme metsiemme käyt­töä merkit­tä­västi. Samaan aikaan on luon­non moni­muo­toi­suu­desta huoleh­dit­tava.

    Vastaa­via tärkeitä ja oike­aan suun­taan vieviä ratkai­suja on riihen paperi täynnä, eikä tässä aika riitä käydä kaik­kea läpi.

    Moni tavoi­teltu asia jäi tällä erää toteu­tu­mat­ta­kin. Esimer­kiksi perhe­va­paa­uu­dis­tuk­sen käyn­nis­tä­mi­seen meillä Kokoo­muk­sella olisi ollut täysi valmius. Tunne­tuista syistä siinä ei kuiten­kaan pystytty etene­mään. Sanon kuiten­kin: Tämä asia ei poistu agen­dalta, ja Sannia tässä sovel­taen laina­tak­seni: Me jatkamme tämän asian ajamista niin kauan, että siitä tulee totta.

    Samalla on pakko todeta, että odotuk­sen riihen suhteen olivat monilla epärea­lis­ti­sia. Etujär­jes­töissä esiin­tyi käsi­tyk­siä, että halli­tus­oh­jelma siellä noin vain kirjoi­te­taan uudel­leen. Täytyy aina pitää mielessä, että halli­tus­oh­jelma on tehty koko neljän vuoden kaudeksi, ja sen toteut­ta­mi­nen vaatii malt­tia. Puolus­tan siis halli­tuk­sen teke­mistä, vaikka tunnus­tan, että olisimme monessa kohdassa olleet valmiit mene­mään pidem­mälle ja nopeam­min.

    Päälinja kuiten­kin pitää, ja isossa kuvassa olemme menossa oike­aan suun­taan. Työl­li­syys­ta­voite on tärkein. Sen mukana tavoit­teet talou­den kohe­ne­mi­sesta ja velkaan­tu­mi­sen tait­tu­mi­sesta joko seiso­vat tai kaatu­vat.

    Siksi sanon teille nyt ja lähe­tän vies­tin myös kump­pa­neille: Mikäli syksyn budjet­ti­rii­hessä ennus­teet työl­li­syy­destä eivät ole parem­min tavoi­teu­ralla, meidän on jälleen yhdessä pohdit­tava uusia keinoja ja tehos­tet­tava vanhoja. Esimer­kiksi pk-yritys­ten työl­lis­tä­mis­ha­luk­kuu­teen ja työl­lis­tä­mis­kyn­nyk­sen madal­ta­mi­seen on vält­tä­mä­töntä löytää vaikut­ta­via keinoja.

    Yhdestä asiasta riiheen liit­tyen on syytä olla aivan erityi­sen iloi­sia. Haluan, että kaikki muis­ta­vat tämän päivän vies­tis­täni aina­kin tämän:

    Halli­tus­oh­jel­man koulu­tus­sääs­töt ovat takana. Nyt raken­ne­taan uutta. Nostan joita­kin esimerk­kejä. Panos­tamme yritys­ten tuote­ke­hi­tyk­seen, uudis­tu­mi­seen, huip­pu­tut­ki­muk­seen ja tutki­muk­sen vaikut­ta­vuu­teen osoit­ta­malla Teke­sille määrä­ra­hoja yhteensä 70 miljoo­naa euroa vuosille 2018 ja 2019.

    Rahoi­tusta suun­na­taan kasvua vauh­dit­ta­viin yritys­ten, korkea­kou­lu­jen, tutki­mus­lai­tos­ten ja valtion yhteis­hank­kei­siin. Suomen Akate­mialle vara­taan vastaa­vasti yhteensä 50 miljoo­naa euroa lippu­laiva-tutki­mus­kes­kit­ty­mien toteut­ta­mi­seen vuosina 2018 ja 2019. Lippu­lai­vat perus­te­taan yliopis­to­jen ja tutki­mus­lai­tos­ten yhtey­teen.

    Halli­tus hakee lisä­pa­nos­tuk­sia osaa­mi­seen ja koulu­tuk­seen myös pääomi­tuk­sen avulla. Teke­sille ja Suomen Akate­mialle vara­taan molem­mille 60 miljoo­nan euron pääomi­tus. Lisäksi valtio varau­tuu pääomit­ta­maan amma­til­li­sen koulu­tuk­sen oppi­mi­sym­pä­ris­töjä ja -väli­neitä omis­ta­vaa ja yllä­pi­tä­vää osaa­mis­kes­kusta tai muuta yhtiötä yhteensä 80 miljoo­nalla eurolla.

    Kaiken kaik­ki­aan Opetus- ja kult­tuu­ri­mi­nis­te­riö sai riihestä vuodelle 2018 70 miljoo­nan lisä­pa­nos­tuk­set sekä osaa­mi­nen 200 miljoo­nan euron pääomi­tuk­sen.

    Sivis­tys­ko­ko­nai­suu­teen kuuluu myös aiem­min mainittu varhais­kas­va­tus­mak­su­jen alen­ta­mi­nen pieni- ja keski­tu­loi­silla. Samaan aikaan koko koulu­tus­jär­jes­telmä käy läpi suurem­paa refor­mien koko­nai­suutta kuin koskaan.

    Tois­tan: Nyt koulu­tuk­sessa raken­ne­taan uutta. Näillä lisäyk­sillä ei saatu maail­maa valmiiksi, mutta ne ovat kuiten­kin merkit­tä­viä ja niistä on syytä aidosti iloita. Puoli­vä­li­rii­hessä aloi­timme koulu­tus­kään­teen. Me olemme sivis­tyk­sen puolue, tämä on syvällä meidän aattees­samme, eikä mikään tai kukaan ota tätä meiltä pois.

    Hyvä puolue­val­tuusto

    Puheen­joh­taja Rinne kehotti vappu­pu­hees­saan halli­tusta eroa­maan. Minä kyllä ymmär­rän, että vappu­pu­heen tarkoi­tuk­sena on saada pakka­sessa värjöt­te­le­vät joukot reip­paalle mielelle, mutta rajansa kaikella. Nytkö halli­tuk­sen pitäisi heit­tää hans­kat tiskiin, kun vihdoin talou­dessa on nähty käänne parem­paan.

    Talous kasvaa, työt­tö­myys vähe­nee ja luot­ta­mus nousee. Tämäkö on sellai­nen tilanne, jossa päämi­nis­te­rin tulisi jättää eron­pyyn­tönsä? Haluan sanoa aivan suoraan, että en ole pitkään aikaan kuul­lut hölmöm­pää vaati­musta kuin minkä puheen­joh­taja Rinne vappu­pu­hees­saan esitti. Heidän itsensä kannat­taisi siir­tyä EI -puolu­een roolista KYLLÄ -puolelle. Kaik­kea vastus­ta­malla tätä maata ei raken­neta.

    Sata­vuo­tias Suomi ei ansaitse halli­tus­krii­siä. Kokoo­mus on sitou­tu­nut maan kurs­sin kään­tä­mi­seen. Meidän tehtä­vämme on pitää kiinni siitä, että halli­tus­oh­jel­man hyvästä työn linjasta pide­tään kiinni ja rohkaista kump­pa­neita rohkei­siin uudis­tuk­siin. Meistä ei yksi­kään uudis­tus jää kiinni.