Pidem­millä työurilla hyvin­vointia

Eläke­työ­ryhmien työtä on uutisoitu viime viikkoina jänni­tys­näy­telmän tavoin. Päähuomio on välillä kiinnit­tynyt enemmänkin siihen, kuka kiistelee kenenkin kanssa kuin mistä oikein on pohjim­miltaan kysymys. Kyse on siitä, että väestön ikään­tyessä nopeasti hyvin­voin­tiyh­teis­kun­tamme palve­lujen ja tulon­siir­tojen rahoitus ei ole enää kestä­vällä pohjalla. Jos julkisen talouden vakau­delle ei tehdä jotakin, ajautuu Suomi tulevina vuosi­kym­meninä velka­kier­teeseen.

Koska haluamme turvata päivä­hoidon, perus­koulun, terveys­kes­kukset ja muut arvos­ta­mamme hyvin­voin­tiyh­teis­kunnan palvelut, on tehtävä joukko toimen­pi­teitä. Työurien maltil­linen piden­tä­minen on näistä toimista kaikkein tärkein - ja samalla myös sosiaa­li­sesti oikeu­den­mu­kaisin ja tasa-arvoisin.
Vastus­ta­malla konkreet­tisia toimia työurien piden­tä­mi­seksi, kannattaa suurempia menoleik­kauksia.

Suoma­laiset ikään­tyvät Euroopan nopeinta vauhtia. Seuraavana kahte­na­kym­menenä vuotena eläke­läisten ja lasten suhdeluku verrattuna työssä­käyviin kasvaa yli puolella. Tämä aiheuttaa valtavat paineet eläkkeiden ja hyvin­voin­tiyh­teis­kunnan rahoi­tukseen. Samalla elini­kämme ja terveet vuodet nousevat koko ajan. Jo tämän vuoksi eläköi­ty­mi­sikää on aivan luonnol­lista nostaa. Tästä ovat niin poliit­tiset puolueet, työmark­ki­na­jär­jestöt kuin eläkeyh­tiötkin samaa mieltä.

Valtio­va­rain­mi­nis­teriön eilen julkaisema selvitys osoittaa, että raju kansain­vä­linen taantuma on vain pahen­tanut lähtö­ti­lan­net­tamme. Vienti ja verotulot ovat romah­taneet. Haluamme silti pitää huolta yhtei­sistä palve­luista sekä pieni­tu­loisten etuuk­sista. Kenel­täkään ei ole leikattu ja pieni­tu­loisten etuuksia on paran­nettu. Elvytys on ollut menes­tys­tarina. Raken­nusalan toimilla estettiin alan massa­työt­tömyys. Julkiset inves­toinnit ja teiden raken­ta­minen on kaikkien aikojen huippu­ta­solla tänä vuonna. Veron­alen­nukset ovat taanneet ostovoiman kasvun ja ihmisten luotta­muksen.

Tällä kaikella on kuitenkin hintansa. Velkaan­numme nyt nopeasti. Valtio otti viime vuonna velkaa kymmenen miljardia ja tänä vuonna jo kolme­toista. Velkaan­tu­minen jatkuu samaa tahtia myös tulevina vuosina. Laskua on ryhdyttävä maksamaan heti taantu­masta noustuamme. Kriisi on heittänyt menot ja tulot pysyvästi epäsuhtaan.

Hallitus otti hyvin­voin­tiyh­teis­kunnan pelas­ta­misen haasteen vastaan viime keväänä ja teki omat ehdotuk­sensa tuotta­vuuden paran­ta­mi­seksi ja työurien piden­tä­mi­seksi. Keinoja työurien piden­tä­mi­seksi hallitus esitteli useita. Ainoa ehto itse keinoille on niiden konkreet­tinen toimivuus. Tarvitaan todel­lisia tuloksia, jotta julki­sessa talou­dessa ammottava aukko saadaan kurottua umpeen.

Kuten totesin, työurien piden­tä­mistä, eläkeiän nosto mukaan lukien, vastus­ta­malla tulee samalla kannat­ta­neeksi suurempia leikkauksia ja rajumpia veron­ko­ro­tuksia kun laman laskun­maksun aika koittaa. Työurien piden­tä­minen kahdella vuodella auttaa välttämään lasken­nal­li­sesti kuuden miljardin leikkaukset valtion menoista. Pelkkä eläkeiän nosto ei tietenkään riitä, vaan yhtä lailla on kehitettävä myös työssä jaksa­mista ja iäkkäämpien joustavaa työntekoa. Samoin opintoihin pääse­mistä ja niistä valmis­tu­mista on saatava nopeu­te­tuksi nykyi­sestä.

Käytet­tä­vissä olevia vaihtoehtoja hyvin­voin­tiyh­teis­kunnan pelas­ta­mi­seksi on viisi: työurien piden­tä­minen, julkisen sektorin tuotta­vuuden lisää­minen, talous­kasvua vauhdit­tavien verouu­dis­tusten tekeminen, veron­ki­ris­tykset ja menojen leikkaukset. Kokoomus kannattaa näistä ennen muuta kolmea ensin mainittua. Tällaista sosiaa­li­sesti oikeu­den­mu­kaista ja vastuul­lista politiikkaa noudat­ta­malla joudutaan vähiten turvau­tumaan veron­ki­ris­tyksiin tai menoleik­kauksiin hyvin­voin­tiyh­teis­kunnan pelas­tus­tal­koissa.
[Kirjoitus on julkaistu Turun Sanomissa 2.2.2010]