• FI
  • SV
  • MENU
    Petteri Orpo: EU on Suomelle turval­li­suu­den tae

    Petteri Orpo: EU on Suomelle turval­li­suu­den tae

    Julkaistu: 06.09.2017 EU Julkaisut Politiikka resolution

    Petteri Orpon puhe Paasi­kivi-seurassa

    Kiitos kutsusta tulla puhu­maan Paasi­kivi-seuran jäse­nille: on erit­täin arvo­kasta päästä jaka­maan näke­myk­siä ulko- ja turval­li­suus­po­li­tii­kasta tällai­seen seuraan.

    On meidän kaik­kien vastuulla pitää huolta siitä, että keskus­telu Suomen ja suoma­lais­ten kannalta tärkeistä asioista ei jää vain ulko- ja turval­li­suus­po­li­tiik­kaan vihkiy­ty­nei­den keski­näi­seksi keskus­te­luksi. Toivon, että jatkamme tätä keskus­te­lua tämän­kin jälkeen muilla fooru­meilla.

    Sata­vuo­tista itse­näi­syyt­tään juhliva Suomi on maail­man maiden joukossa vertaansa vailla oleva menes­tys­ta­rina. Alussa Suomi oli pieni ja köyhä maa Euroo­pan laita­milla, tänään Suomi on monella mitta­rilla vertail­len maail­man paras maa. Kana­da­lai­nen julkaisu Maclean’s kirjoitti vähän aikaa sitten, että Suomi on maail­man vakain, menes­ty­nein, rehel­li­sin, asut­ta­vin, vähi­ten korrup­toi­tu­nut, parhai­ten koulu­tettu, eniten kirjas­ton­kir­joja lainaava, hevi­musiik­kia kuun­te­leva, tasa-arvoi­sin ja eniten maitoa juova maa.

    Kaik­kien näiden hyvien ja hieno­jen asioi­den lisäksi Suomi on avoin yhteis­kunta, jonka perus­ki­viä ovat demo­kra­tia, ihmi­soi­keu­det, oikeus­val­tio­pe­ri­aate ja tasa-arvo. Olemme osa länsi­maista arvo­yh­tei­söä, joka jakaa kans­samme nämä samat arvot ja peri­aat­teet. Olemme Euroo­pan unio­nin jäsen. Olemme soti­laal­li­sesti liit­tou­tu­ma­ton, mutta emme puolu­ee­ton valtio. Emme ole emmekä me halua olla kenen­kään tai minkään välissä vaan aktii­vi­nen tekijä ja osal­lis­tuja maail­man­po­li­tii­kassa.

    Maail­man­po­li­tii­kan nyky­ti­laa kuvaa parhai­ten jatkuva muutos. Keski­näis­riip­pu­vuuk­sien maail­massa Suomi ei voi sulkea silmi­ään Afri­kan väes­tön­kas­vulta, Euroop­paan suun­tau­tu­valta muut­to­liik­keeltä, maail­man kiih­ty­vältä kaupun­gis­tu­mi­selta ja luon­non­va­ro­jen niuk­kuu­delta, koska kaikki nämä asiat vaikut­ta­vat myös Suomeen. Jatkuva muutos voi tuntua kaaos­mai­selta ja aiheut­taa siksi epävar­muutta ja pelkoa tule­vai­suu­desta.

    Kaaok­sen tuntua ei aina­kaan vähennä se, että voimme seurata maail­man tapah­tu­mia reaa­lia­jassa mukana kulke­vilta lait­teil­tamme. Sosi­aa­li­sen median käytön räjäh­dys­mäi­nen kasvu on samaan aikaan demo­kra­ti­soi­nut tiedon­vä­li­tystä, mutta samaan aikaan tehnyt siitä sattu­man­va­rai­sem­paa. Tarvit­semme aivan erilai­sia valmiuk­sia lähde­kri­tiik­kiin ja itse­näi­seen ajat­te­luun, kuin aikana jolloin Suomessa oli vain kaksi tele­vi­sio­ka­na­vaa.

    Suomen on pidet­tävä oma kurs­sinsa kaaok­sesta huoli­matta.

    Suomen on pidet­tävä oma kurs­sinsa kaaok­sesta huoli­matta. Suomen ulko- ja turval­li­suus­po­li­tii­kan tavoit­teena ei ole ”mahdol­li­sim­man hyvät suhteet” muihin valtioi­hin hyvien suhtei­den vuoksi, vaan suoma­lais­ten turval­li­suu­den ja hyvin­voin­nin takaa­mi­nen. Turval­li­suus ja hyvin­vointi nivou­tu­vat yhteen: ei ole yhtä ilman toista. Käsit­te­len silti ensin turval­li­suutta, erityi­sesti neljästä syystä.

    Pääl­lim­mäi­senä on terro­rismi. Toisena on huoli kansain­vä­li­sen turval­li­suus­jär­jes­tel­män kestä­vyy­destä, jota on järkyt­tä­nyt ennen kaik­kea Venä­jän voima­po­li­tiikka. Kolmas turval­li­suusuhka liit­tyy länsi­mais­ten yhteis­kun­tien sisäi­seen yhte­näi­syy­teen. Popu­lis­ti­set ääri­liik­keet ja ulkoi­nen hybri­di­vai­kut­ta­mi­nen naker­ta­vat näitä sekä sisältä että ulkoa­päin.

    Neljäs asia aset­taa kaikki muut maail­man­po­li­tii­kan haas­teet pers­pek­tii­viin. Jouk­ko­tu­hoa­seet ovat uhka turval­li­suu­delle ja hyvin­voin­nille kaik­kialla maail­massa. Pohjois-Korean vastuu­ton poli­tiikka on hyvä muis­tu­tus siitä, kuinka suuria riskejä ydin­a­sei­siin liit­tyy. Maltin täytyy nyt säilyä kaikilla osapuo­lilla. Kansain­vä­li­sen yhtei­sön on käytet­tävä kaikki mahdol­li­set diplo­maat­ti­set keinot tilan­teesta eteen­päin pääse­mi­seksi.

    Huoli Euroo­pan heiken­ty­neestä turval­li­suus­ti­lan­teesta ja Yhdys­val­to­jen lisään­ty­neet vaati­muk­set reilum­masta taakan­jaosta ovat tehneet selväksi, että Euroo­pan tulee ottaa vastuu omasta puolus­tuk­ses­taan. Eurooppa-neuvosto teki kesä­kuussa päätök­set pysy­västä raken­teel­li­sesta yhteis­työstä ja puolus­tus­ra­has­tosta.

    Euroop­pa­lai­sen puolus­tusyh­teis­työn tiivis­tä­mi­nen on Suomen pitkä­ai­kai­nen tavoite EU-poli­tii­kassa. Suomen etu soti­las­liit­toon kuulu­mat­to­mana maana on, että euroop­pa­lai­nen puolus­tusyh­teis­työ arki­päi­väis­tyy ja että EU saavut­taa nykyistä parem­man kyvyn hallita krii­sejä omalla alueel­laan. Voimme kehit­tää yhtei­siä suori­tus­ky­kyjä miet­ti­mällä, mitä sellai­sia kykyjä tarvit­semme, joihin meillä ei ole yksin varaa.

    Kaik­kein oleel­li­sinta on kuiten­kin vahvis­taa Lissa­bo­nin sopi­muk­sen avun­an­to­vel­voi­tetta. Mitä virkaa hyvillä suun­ni­tel­milla ja raken­teilla on, jos EU-maat eivät tiukan paikan tullen olekaan valmiita autta­maan toisi­aan? Suomen tulkinta on, että avun­an­to­lauseke on jäsen­val­tioita yhtä­läi­sesti velvoit­tava, joka edel­lyt­tää unio­nin jäsen­mailta valmiutta konkreet­ti­sen avun anta­mi­seen. Edus­kun­nan kanta vuodelta 2006 on, että hyök­käys yhtä EU-jäsen­val­tiota kohtaan merkit­sisi muiden apuun tuloa monin keinoin, mukaan lukien soti­laal­li­set toimet. On nime­no­maan Suomen etu työs­ken­nellä sen eteen, että muut EU:n jäsen­maat tulkit­si­si­vat avun­an­to­vel­voi­tetta samalla tavalla.

    Pilvi­lin­noja emme rakenna. EU:sta ei edel­leen­kään tehdä puolus­tus­liit­toa eikä PRY hoida Suomen kansal­lista puolus­tusta. Nato on jatkos­sa­kin Euroo­pan soti­laal­li­sesta maan­puo­lus­tuk­sesta huoleh­tiva orga­ni­saa­tio omille jäsen­mail­leen. Suomi huoleh­tii puolus­tuk­ses­taan soti­laal­li­sesti liit­tou­tu­mat­to­mana maana, tiiviissä puolus­tusyh­teis­työssä EU:n, Naton ja pohjois­mai­sen yhteis­työn puit­teissa sekä kahden­vä­lis­ten kump­pa­nei­den kanssa. EU ei vielä pitkään aikaan ole meille puolus­tus­rat­kaisu.

    Siksi Suomi pitää huolta omasta puolus­tus­ky­vys­tään ja tiivis­tää yhteis­työtä avain­kump­pa­nien Ruot­sin, Yhdys­val­to­jen, muiden Pohjois­mai­den, Britan­nian ja Saksan kanssa. Suomelle erityi­sen tärkeää on tiivis­tää kump­pa­nuutta Britan­nian kanssa, koska Britan­nia on Euroo­pan suurim­pia soti­las­mah­teja ja koska maa on lähdössä EU:sta.

    Yhteis­työ Naton kanssa on myös Suomelle tärkeää. Nato on keskei­nen turval­li­suus­toi­mija Euroo­passa ja Itäme­ren alueella. Tätä yhteis­työtä on hyvä hoitaa yhdessä Ruot­sin kanssa. Mutta ero jäse­nyy­den ja kump­pa­nuu­den välillä on selvä. On tärkeää, että yllä­pi­dämme mahdol­li­suutta hakea Naton jäse­nyyttä. Ei yksi­kään järkevä maa sulje vaih­toeh­to­jaan. Jokai­nen itse­näi­nen maa pyrkii takaa­maan turval­li­suu­tensa. Uskon, että myös Venäjä ymmär­tää tämän.

    Uusien raken­tei­den kehit­tä­mi­sen lisäksi Suomi on hank­ki­massa uutta suori­tus­ky­kyä puolus­tuk­seen. Ensi vuosi­kym­me­nellä Suomen meri- ja ilma­puo­lus­tuk­sesta pois­tuu lähes saman­ai­kai­sesti huomat­tava määrä suori­tus­ky­kyä. Halli­tus on aloit­ta­nut korvaa­vien alus- ja hävit­tä­jä­han­kin­to­jen valmis­te­lun. Suomen meri- ja ilma­puo­lus­tus­ky­vyn uskot­ta­vuu­den kannalta hankin­nat ovat vält­tä­mät­tö­miä. Hävit­tä­jä­han­kinta on odote­tusti herät­tä­nyt jo tähän mennessä paljon kiin­nos­tusta.

    Hävit­tä­jien hankin­ta­pro­sessi on monen vuoden mittai­nen. Tarjous­pyyn­nöt lähe­te­tään alku­vuo­desta 2018, varsi­nai­nen hankin­ta­pää­tös tehdään vasta syksyllä 2021 ja uusien hävit­tä­jien käyt­töön­otto tapah­tuu 2025 alkaen. Suomella ei ole ennak­ko­suo­sik­kia. Hävit­tä­jä­vaih­toeh­to­jen kilpai­lu­tus toimeen­pan­naan tasa­puo­li­sesti ja läpi­nä­ky­västi.

    Turval­li­suus­ra­ken­tei­den ja suori­tus­ky­vyn lisäksi yhteis­kun­nan muutos­jous­ta­vuus eli resi­lienssi on osa Suomen ja suoma­lais­ten turval­li­suutta. Vaikut­ta­mi­sen ja painos­tuk­sen keinot ovat moni­nai­sia ja siksi myös puolus­tus on kasva­vassa määrin muuta­kin kuin soti­laal­lista toimin­taa. Tarkoi­tan maamme kesto­ky­kyä tilan­teessa, jossa painos­tus tapah­tuu esimer­kiksi ener­gian­saan­nin hanka­loit­ta­mi­sen, tieto­verk­kois­ku­jen, hallit­se­mat­to­man maahan­tu­lon tai aggres­sii­vi­sen mieli­pi­teen­muok­kauk­sen keinoin. Esimer­kiksi Saksan tiedus­te­lu­pal­ve­lun johto on julki­sesti lausu­nut pelkää­vänsä Venä­jän sekaan­tu­mista Saksan liit­to­päi­vä­vaa­lei­hin.

    Euroo­pan unio­nilla on toimi­valta ja keinot vahvis­taa jäsen­mai­densa puolus­tusta näitä uhkia vastaan.

    Euroo­pan unio­nilla on toimi­valta ja keinot vahvis­taa jäsen­mai­densa puolus­tusta näitä uhkia vastaan. Suomeen perus­tet­tava hybri­di­kes­kus on tähän tärkeä panos, vaikka keskus ei suoraan EU:n alai­suu­teen tule­kaan. Tärkeää on myös vahvis­taa yhteistä ulko­ra­ja­val­von­taa ja tiivis­tää terro­ris­min torjun­taa tuke­vaa tiedus­te­lu­tie­don vaih­toa.

    Kuten jo aiem­min tote­sin, turval­li­suus ja hyvin­vointi kulke­vat käsi kädessä. Kestä­vällä pohjalla oleva valtion­ta­lous ja terveet talou­den raken­teet lisää­vät osal­taan turval­li­suutta ja takaa­vat sen, että maan itse­mää­rää­mi­soi­keus säilyy. Suomen talou­den tila on valoi­sampi kuin aikoi­hin. Talous kasvaa hyvää vauh­tia ja suoma­lais­ten luot­ta­mus tule­vai­suu­teen on kasva­nut.

    Vaikka voim­me­kin itse tehdä paljon talou­temme kohe­ne­mi­sen eteen, totuus on, että Suomeen vaikut­taa paljon myös se, mitä muualla tapah­tuu.

    Euroo­passa talous­kasvu on vahvis­tu­massa ja työt­tö­myys laskussa. Myön­tei­sestä kehi­tyk­sestä huoli­matta Euroo­pan talous­huo­lia ei ole pyyhitty pois. Euroa­lu­een kilpai­lu­ky­kyä rasit­ta­vat ikään­tyvä väestö ja jäykät talou­den raken­teet. Totuus kuiten­kin on, että raken­teel­lis­ten uudis­tus­ten teke­mi­nen on kunkin jäsen­maan omissa käsissä.

    Maail­man­ta­lou­den näky­miä heiken­tää uhka poliit­ti­sen nokit­te­lun kärjis­ty­mi­sestä kaup­pa­so­daksi. Yhdys­val­to­jen sisään­päin kään­ty­mi­nen ja vähäi­seltä vaikut­tava kiin­nos­tus kansain­vä­li­seen sään­tö­poh­jai­seen yhteis­työ­hön ja sen kehit­tä­mi­seen uhkaa pienen maan vaiku­tus­mah­dol­li­suuk­sia. Yksi suuri riski Suomen ja suoma­lais­ten hyvin­voin­nille on Britan­nian EU-ero ja sen vaiku­tuk­set EU:n toimin­taan. Brexit ei ole eikä voi olla EU27:n agenda, vaan se mitä EU27 tekee ja mihin se jatkossa keskit­tyy. Suomen on oltava erityi­sen tark­kana kaiken­lai­sen protek­tio­nis­miin viit­taa­van­kaan suhteen.

    Suomen talou­den vienti vetää hyvin pitkään jatku­neista Venäjä-pakot­teista huoli­matta. Se on erit­täin hyvä uuti­nen. Me haluamme hyvää naapu­ruutta Venä­jän kanssa, mutta meidän on pidet­tävä kiinni omista peri­aat­teis­tamme. Jos tingimme niistä, olemme kalte­valla pinnalla. EU on reagoi­nut päät­tä­väi­sesti Krimin anas­tuk­seen ja Venä­jän toimiin Ukrai­nassa. Pakot­teet eivät tieten­kään ole itse­tar­koi­tus, vaan väline. Pakot­teet eivät muuta tilan­netta hetkessä, mutta uskot­ta­vuus edel­lyt­tää, että niistä pide­tään kiinni.

    Peri­aat­teista kiinni pitä­mi­nen ei tarkoita, ettei Venä­jän kanssa pidä olla vuoro­pu­he­lua tai yhteis­työtä. Esimer­kiksi Itäme­ren lento­tur­val­li­suu­den kohen­ta­mi­nen pienen­tää riskejä, edis­tää luot­ta­musta, avaa väylää Naton ja Venä­jän vuoro­pu­he­lulle. Yhteis­työ Arkti­sen neuvos­ton puit­teissa antaa tilaa arkti­sen ympä­ris­tön ja yhteis­työn kohen­ta­mi­selle.

    Afri­kan hyvin­vointi on EU:n ja sitä kautta myös Suomen kohta­lon­ky­sy­mys. Afri­kan maiden väes­tön­kasvu ja siihen nähden riit­tä­mä­tön talous­kasvu ajavat ihmi­siä Euroop­paan. Muut­to­liik­keen hallinta edel­lyt­tää massii­vi­sia toimia Euroo­pan unio­nilta. Se edel­lyt­tää vakau­den ja työpaik­ko­jen luomista naapu­rus­tos­samme, yhteistä turva­paik­ka­po­li­tiik­kaa, teho­kasta kotout­ta­mista, toimi­vaa palau­tus­jär­jes­tel­mää sekä maahan­muut­to­vi­ran­omais­ten, raja­val­von­nan, polii­sin ja oikeus­lai­tok­sen oikein mitoi­tet­tua resur­soin­tia.

    Ennen kesää EU-maiden valtio­va­rain­mi­nis­te­rit käsit­te­li­vät Pohjois-Afri­kan tilan­netta. Johto­pää­tös oli, että kehi­ty­syh­teis­työllä tulisi tukea talou­del­lista ja yhteis­kun­nal­lista vakautta sekä yksi­tyi­sen rahoi­tuk­sen kana­voi­tu­mista inves­toin­tei­hin. EU:n tuli­si­kin ottaa suurempi rooli kansain­vä­lis­ten ja monen­kes­kis­ten rahoi­tus­lai­tos­ten, kuten Maail­man­pankki, Kansain­vä­li­nen valuut­ta­ra­hasto, Euroo­pan inves­toin­ti­pankki ja Euroo­pan jälleen­ra­ken­nus- ja kehi­tys­pankki, resurs­sien koor­di­noin­nissa.

    Nais­ten oikeu­det ja nais­ten yhteis­kun­nal­li­sen aseman paran­ta­mi­nen on Suomen kärki­ta­voit­teita kehi­ty­syh­teis­työssä. Viimeksi kesällä annoimme yli 20 miljoo­naa euroa lisää rahaa nais­ten ja tyttö­jen seksu­aali- ja lisään­ty­mis­ter­veys­työ­hön Afri­kassa. Väes­tön­kasvu Afri­kassa ei tule hidas­tu­maan, ellei­vät yhä useam­mat afrik­ka­lai­set naiset saa itse päät­tää ehkäi­systä.

    Viime kädessä Afri­kan maiden hyvin­vointi ja kestävä talous­kasvu on niiden omissa käsissä. Meidän on kuiten­kin autet­tava niin paljon kuin voimme.

    Ilmas­ton­muu­tos on uhka hyvin­voin­nil­lemme. Kun Yhdys­val­lat irrot­tau­tuu Parii­sin sopi­muk­sesta, meidän muiden on tehtävä vielä enem­män. Suomen kaltai­selle osaa­mis­val­tai­selle talou­delle ilmas­ton­muu­tok­sen torjunta on kuiten­kin myös valtava mahdol­li­suus. Puhtaita tekno­lo­gioi­tamme ja osaa­mis­tamme tarvi­taan ilmas­to­tal­koissa. Maailma on kiih­ty­vällä vauh­dilla herää­mässä puhtai­den ratkai­su­jen hyödyn­tä­mi­seen. Tasa­val­lan presi­dentti Niinistö sai jopa presi­dentti Trum­pin toisiin ajatuk­siin.

    Hyvät Paasi­kivi-seuran jäse­net,

    Miten me saavu­tamme kaikki ulko- ja turval­li­suus­po­liit­ti­set tavoit­teemme? Kerron ensin, mitä ei aina­kaan kannata tehdä: Suomen ei kannata vetäy­tyä kuoreen ja kuvi­tella, että kaikki maail­man paha saadaan sillä pysy­mään ulko­puo­lella. Jos Suomi ei ole valmis autta­maan muita, miksi kukaan auttaisi meitä. Suomi on pieni maa, mutta se ei estä olemasta aktii­vi­nen ja näkyvä toimija.

    Meidän pitää näkyä. Ei siksi, että lipun liehut­ta­mi­nen tai minis­te­rin naaman näky­mi­nen olisi tavoite itses­sään. Vaan siksi, että meidän pitää osoit­taa maail­malla, että Suomi on kiin­nos­tava, osaava ja tärkeä maa, jonka kanssa kannat­taa tehdä yhteis­työtä. Suomella on myös poliit­ti­sia tavoit­teita – kansain­vä­li­nen vakaus, demo­kra­tia, ihmi­soi­keu­det, oikeus­val­tio­pe­ri­aate ja tasa-arvo. Pienet valtiot tarvit­se­vat kansain­vä­li­siä peli­sään­töjä. Ilman kansain­vä­listä oikeutta vallit­see puhdas vahvim­man oikeus.

    Meistä on hyötyä maail­man ongel­mien ratko­mi­sessa, joten meidät kannat­taa ottaa mukaan keskei­siin pöytiin. Sitä kautta pääsemme vaikut­ta­maan meille tärkei­siin asioi­hin. Esimer­kiksi Arkti­sen neuvos­ton puheen­joh­ta­juus on erin­omai­nen foorumi tuoda esille meille tärkeitä tavoit­teita. Suomen asemasta kertoo se, että tasa­val­lan presi­dentti on puolen vuoden aikana tavan­nut Yhdys­val­tain presi­den­tin, Venä­jän presi­den­tin, Japa­nin päämi­nis­te­rin ja Kiinan presi­den­tin.

    Suomi ei ole eikä saa olla ajopuu. Meidän on aistit­tava maail­malla tapah­tuva muutos ja suhteu­tet­tava oma toimin­tamme sen mukai­seksi, omia arvo­jamme unoh­ta­matta. Turval­li­suu­den ja hyvin­voin­nin paras tae Suomelle ja suoma­lai­sille on EU-jäse­nyy­teen sitou­tu­mi­nen ja EU:n kehit­tä­mi­seen panos­ta­mi­nen.

    Kiitos.

    Muutok­set puhut­taessa mahdol­li­sia