Petteri Orpon puhe Paasikivi-seurassa – kokoomus.fi
MENU
Petteri Orpon puhe Paasikivi-seurassa

Petteri Orpon puhe Paasikivi-seurassa

Julkaistu: 06.09.2017 Puheet

Kiitos kutsusta tulla puhumaan Paasikivi-seuran jäsenille: on erittäin arvokasta päästä jakamaan näkemyksiä ulko- ja turval­li­suus­po­li­tii­kasta tällaiseen seuraan. On meidän kaikkien vastuulla pitää huolta siitä, että keskustelu Suomen ja suoma­laisten kannalta tärkeistä asioista ei jää vain ulko- ja turval­li­suus­po­li­tiikkaan vihkiy­ty­neiden keski­näi­seksi keskus­te­luksi. Toivon, että jatkamme tätä keskus­telua tämänkin jälkeen muilla fooru­meilla.

Satavuo­tista itsenäi­syyttään juhliva Suomi on maailman maiden joukossa vertaansa vailla oleva menes­tys­tarina. Alussa Suomi oli pieni ja köyhä maa Euroopan laita­milla, tänään Suomi on monella mitta­rilla vertaillen maailman paras maa. Kanada­lainen julkaisu Maclean’s kirjoitti vähän aikaa sitten, että Suomi on maailman vakain, menes­tynein, rehel­lisin, asuttavin, vähiten korrup­toi­tunut, parhaiten koulu­tettu, eniten kirjas­ton­kirjoja lainaava, hevimusiikkia kuunteleva, tasa-arvoisin ja eniten maitoa juova maa.

Kaikkien näiden hyvien ja hienojen asioiden lisäksi Suomi on avoin yhteis­kunta, jonka perus­kiviä ovat demokratia, ihmisoi­keudet, oikeus­val­tio­pe­riaate ja tasa-arvo. Olemme osa länsi­maista arvoyh­teisöä, joka jakaa kanssamme nämä samat arvot ja periaatteet. Olemme Euroopan unionin jäsen. Olemme sotilaal­li­sesti liittou­tu­maton, mutta emme puolu­eeton valtio. Emme ole emmekä me halua olla kenenkään tai minkään välissä vaan aktii­vinen tekijä ja osallistuja maail­man­po­li­tii­kassa.

Maail­man­po­li­tiikan nykytilaa kuvaa parhaiten jatkuva muutos. Keski­näis­riip­pu­vuuksien maail­massa Suomi ei voi sulkea silmiään Afrikan väestön­kas­vulta, Eurooppaan suuntau­tu­valta muutto­liik­keeltä, maailman kiihty­vältä kaupun­gis­tu­mi­selta ja luonnon­va­rojen niukkuu­delta, koska kaikki nämä asiat vaikut­tavat myös Suomeen. Jatkuva muutos voi tuntua kaaos­mai­selta ja aiheuttaa siksi epävar­muutta ja pelkoa tulevai­suu­desta.

Kaaoksen tuntua ei ainakaan vähennä se, että voimme seurata maailman tapah­tumia reaalia­jassa mukana kulke­vilta laitteil­tamme. Sosiaa­lisen median käytön räjäh­dys­mäinen kasvu on samaan aikaan demokra­ti­soinut tiedon­vä­li­tystä, mutta samaan aikaan tehnyt siitä sattu­man­va­rai­sempaa. Tarvit­semme aivan erilaisia valmiuksia lähde­kri­tiikkiin ja itsenäiseen ajatteluun, kuin aikana jolloin Suomessa oli vain kaksi televi­sio­ka­navaa.

Suomen on pidettävä oma kurssinsa kaaok­sesta huoli­matta. Suomen ulko- ja turval­li­suus­po­li­tiikan tavoit­teena ei ole ”mahdol­li­simman hyvät suhteet” muihin valtioihin hyvien suhteiden vuoksi, vaan suoma­laisten turval­li­suuden ja hyvin­voinnin takaa­minen. Turval­lisuus ja hyvin­vointi nivou­tuvat yhteen: ei ole yhtä ilman toista. Käsit­telen silti ensin turval­li­suutta, erityi­sesti neljästä syystä.

Päällim­mäisenä on terro­rismi. Toisena on huoli kansain­vä­lisen turval­li­suus­jär­jes­telmän kestä­vyy­destä, jota on järkyt­tänyt ennen kaikkea Venäjän voima­po­li­tiikka. Kolmas turval­li­suusuhka liittyy länsi­maisten yhteis­kuntien sisäiseen yhtenäi­syyteen. Populis­tiset ääriliikkeet ja ulkoinen hybri­di­vai­kut­ta­minen naker­tavat näitä sekä sisältä että ulkoapäin.

Neljäs asia asettaa kaikki muut maail­man­po­li­tiikan haasteet perspek­tiiviin. Joukko­tu­hoaseet ovat uhka turval­li­suu­delle ja hyvin­voin­nille kaikkialla maail­massa. Pohjois-Korean vastuuton politiikka on hyvä muistutus siitä, kuinka suuria riskejä ydina­seisiin liittyy. Maltin täytyy nyt säilyä kaikilla osapuo­lilla. Kansain­vä­lisen yhteisön on käytettävä kaikki mahdol­liset diplo­maat­tiset keinot tilan­teesta eteenpäin pääse­mi­seksi.

Huoli Euroopan heiken­ty­neestä turval­li­suus­ti­lan­teesta ja Yhdys­val­tojen lisään­tyneet vaati­mukset reilum­masta taakan­jaosta ovat tehneet selväksi, että Euroopan tulee ottaa vastuu omasta puolus­tuk­sestaan. Eurooppa-neuvosto teki kesäkuussa päätökset pysyvästä raken­teel­li­sesta yhteis­työstä ja puolus­tus­ra­has­tosta.

Euroop­pa­laisen puolus­tusyh­teistyön tiivis­tä­minen on Suomen pitkä­ai­kainen tavoite EU-politii­kassa. Suomen etu sotilas­liittoon kuulu­mat­tomana maana on, että euroop­pa­lainen puolus­tusyh­teistyö arkipäi­väistyy ja että EU saavuttaa nykyistä paremman kyvyn hallita kriisejä omalla alueellaan. Voimme kehittää yhteisiä suori­tus­kykyjä mietti­mällä, mitä sellaisia kykyjä tarvit­semme, joihin meillä ei ole yksin varaa.

Kaikkein oleel­li­sinta on kuitenkin vahvistaa Lissa­bonin sopimuksen avunan­to­vel­voi­tetta. Mitä virkaa hyvillä suunni­tel­milla ja raken­teilla on, jos EU-maat eivät tiukan paikan tullen olekaan valmiita auttamaan toisiaan? Suomen tulkinta on, että avunan­to­lauseke on jäsen­val­tioita yhtäläi­sesti velvoittava, joka edellyttää unionin jäsen­mailta valmiutta konkreet­tisen avun antamiseen. Eduskunnan kanta vuodelta 2006 on, että hyökkäys yhtä EU-jäsen­val­tiota kohtaan merkitsisi muiden apuun tuloa monin keinoin, mukaan lukien sotilaal­liset toimet. On nimenomaan Suomen etu työsken­nellä sen eteen, että muut EU:n jäsenmaat tulkit­si­sivat avunan­to­vel­voi­tetta samalla tavalla.

Pilvi­linnoja emme rakenna. EU:sta ei edelleenkään tehdä puolus­tus­liittoa eikä PRY hoida Suomen kansal­lista puolus­tusta. Nato on jatkos­sakin Euroopan sotilaal­li­sesta maanpuo­lus­tuk­sesta huolehtiva organi­saatio omille jäsen­mailleen. Suomi huolehtii puolus­tuk­sestaan sotilaal­li­sesti liittou­tu­mat­tomana maana, tiiviissä puolus­tusyh­teis­työssä EU:n, Naton ja pohjois­maisen yhteistyön puitteissa sekä kahden­vä­listen kumppa­neiden kanssa. EU ei vielä pitkään aikaan ole meille puolus­tus­rat­kaisu.

Siksi Suomi pitää huolta omasta puolus­tus­ky­vystään ja tiivistää yhteis­työtä avain­kump­panien Ruotsin, Yhdys­val­tojen, muiden Pohjois­maiden, Britannian ja Saksan kanssa. Suomelle erityisen tärkeää on tiivistää kumppa­nuutta Britannian kanssa, koska Britannia on Euroopan suurimpia sotilas­mahteja ja koska maa on lähdössä EU:sta.

Yhteistyö Naton kanssa on myös Suomelle tärkeää. Nato on keskeinen turval­li­suus­toimija Euroo­passa ja Itämeren alueella. Tätä yhteis­työtä on hyvä hoitaa yhdessä Ruotsin kanssa. Mutta ero jäsenyyden ja kumppa­nuuden välillä on selvä. On tärkeää, että ylläpi­dämme mahdol­li­suutta hakea Naton jäsenyyttä. Ei yksikään järkevä maa sulje vaihtoeh­tojaan. Jokainen itsenäinen maa pyrkii takaamaan turval­li­suu­tensa. Uskon, että myös Venäjä ymmärtää tämän.

Uusien raken­teiden kehit­tä­misen lisäksi Suomi on hankki­massa uutta suori­tus­kykyä puolus­tukseen. Ensi vuosi­kym­me­nellä Suomen meri- ja ilmapuo­lus­tuk­sesta poistuu lähes saman­ai­kai­sesti huomattava määrä suori­tus­kykyä. Hallitus on aloit­tanut korvaavien alus- ja hävit­tä­jä­han­kin­tojen valmis­telun. Suomen meri- ja ilmapuo­lus­tus­kyvyn uskot­ta­vuuden kannalta hankinnat ovat välttä­mät­tömiä. Hävit­tä­jä­han­kinta on odote­tusti herät­tänyt jo tähän mennessä paljon kiinnos­tusta.

Hävit­täjien hankin­ta­pro­sessi on monen vuoden mittainen. Tarjous­pyynnöt lähetetään alkuvuo­desta 2018, varsi­nainen hankin­ta­päätös tehdään vasta syksyllä 2021 ja uusien hävit­täjien käyttöönotto tapahtuu 2025 alkaen. Suomella ei ole ennak­ko­suo­sikkia. Hävit­tä­jä­vaih­toeh­tojen kilpai­lutus toimeen­pannaan tasapuo­li­sesti ja läpinä­ky­västi.

Turval­li­suus­ra­ken­teiden ja suori­tus­kyvyn lisäksi yhteis­kunnan muutos­jous­tavuus eli resilienssi on osa Suomen ja suoma­laisten turval­li­suutta. Vaikut­ta­misen ja painos­tuksen keinot ovat moninaisia ja siksi myös puolustus on kasva­vassa määrin muutakin kuin sotilaal­lista toimintaa. Tarkoitan maamme kesto­kykyä tilan­teessa, jossa painostus tapahtuu esimer­kiksi energian­saannin hanka­loit­ta­misen, tieto­verk­kois­kujen, hallit­se­mat­toman maahan­tulon tai aggres­sii­visen mieli­pi­teen­muok­kauksen keinoin. Esimer­kiksi Saksan tiedus­te­lu­pal­velun johto on julki­sesti lausunut pelkää­vänsä Venäjän sekaan­tu­mista Saksan liitto­päi­vä­vaa­leihin.

Euroopan unionilla on toimi­valta ja keinot vahvistaa jäsen­mai­densa puolus­tusta näitä uhkia vastaan. Suomeen perus­tettava hybri­di­keskus on tähän tärkeä panos, vaikka keskus ei suoraan EU:n alaisuuteen tulekaan. Tärkeää on myös vahvistaa yhteistä ulkora­ja­val­vontaa ja tiivistää terro­rismin torjuntaa tukevaa tiedus­te­lu­tiedon vaihtoa.

Kuten jo aiemmin totesin, turval­lisuus ja hyvin­vointi kulkevat käsi kädessä. Kestä­vällä pohjalla oleva valtion­talous ja terveet talouden rakenteet lisäävät osaltaan turval­li­suutta ja takaavat sen, että maan itsemää­rää­mi­soikeus säilyy. Suomen talouden tila on valoi­sampi kuin aikoihin. Talous kasvaa hyvää vauhtia ja suoma­laisten luottamus tulevai­suuteen on kasvanut.

Vaikka voimmekin itse tehdä paljon talou­temme kohene­misen eteen, totuus on, että Suomeen vaikuttaa paljon myös se, mitä muualla tapahtuu.

Euroo­passa talous­kasvu on vahvis­tu­massa ja työttömyys laskussa. Myöntei­sestä kehityk­sestä huoli­matta Euroopan talous­huolia ei ole pyyhitty pois. Euroa­lueen kilpai­lu­kykyä rasit­tavat ikääntyvä väestö ja jäykät talouden rakenteet. Totuus kuitenkin on, että raken­teel­listen uudis­tusten tekeminen on kunkin jäsenmaan omissa käsissä.

Maail­man­ta­louden näkymiä heikentää uhka poliit­tisen nokit­telun kärjis­ty­mi­sestä kauppa­so­daksi. Yhdys­val­tojen sisäänpäin käänty­minen ja vähäi­seltä vaikuttava kiinnostus kansain­vä­liseen sääntö­poh­jaiseen yhteis­työhön ja sen kehit­tä­miseen uhkaa pienen maan vaiku­tus­mah­dol­li­suuksia. Yksi suuri riski Suomen ja suoma­laisten hyvin­voin­nille on Britannian EU-ero ja sen vaiku­tukset EU:n toimintaan. Brexit ei ole eikä voi olla EU27:n agenda, vaan se mitä EU27 tekee ja mihin se jatkossa keskittyy. Suomen on oltava erityisen tarkkana kaiken­laisen protek­tio­nismiin viittaa­vankaan suhteen.

Suomen talouden vienti vetää hyvin pitkään jatku­neista Venäjä-pakot­teista huoli­matta. Se on erittäin hyvä uutinen. Me haluamme hyvää naapu­ruutta Venäjän kanssa, mutta meidän on pidettävä kiinni omista periaat­teis­tamme. Jos tingimme niistä, olemme kalte­valla pinnalla. EU on reagoinut päättä­väi­sesti Krimin anastukseen ja Venäjän toimiin Ukrai­nassa. Pakotteet eivät tietenkään ole itsetar­koitus, vaan väline. Pakotteet eivät muuta tilan­netta hetkessä, mutta uskot­tavuus edellyttää, että niistä pidetään kiinni.

Periaat­teista kiinni pitäminen ei tarkoita, ettei Venäjän kanssa pidä olla vuoro­pu­helua tai yhteis­työtä. Esimer­kiksi Itämeren lento­tur­val­li­suuden kohen­ta­minen pienentää riskejä, edistää luotta­musta, avaa väylää Naton ja Venäjän vuoro­pu­he­lulle. Yhteistyö Arktisen neuvoston puitteissa antaa tilaa arktisen ympäristön ja yhteistyön kohen­ta­mi­selle.

Afrikan hyvin­vointi on EU:n ja sitä kautta myös Suomen kohta­lon­ky­symys. Afrikan maiden väestön­kasvu ja siihen nähden riittä­mätön talous­kasvu ajavat ihmisiä Eurooppaan. Muutto­liikkeen hallinta edellyttää massii­visia toimia Euroopan unionilta. Se edellyttää vakauden ja työpaik­kojen luomista naapu­rus­tos­samme, yhteistä turva­paik­ka­po­li­tiikkaa, tehokasta kotout­ta­mista, toimivaa palau­tus­jär­jes­telmää sekä maahan­muut­to­vi­ran­omaisten, rajaval­vonnan, poliisin ja oikeus­lai­toksen oikein mitoi­tettua resur­sointia.

Ennen kesää EU-maiden valtio­va­rain­mi­nis­terit käsit­te­livät Pohjois-Afrikan tilan­netta. Johto­päätös oli, että kehity­syh­teis­työllä tulisi tukea talou­del­lista ja yhteis­kun­nal­lista vakautta sekä yksityisen rahoi­tuksen kanavoi­tu­mista inves­toin­teihin. EU:n tulisikin ottaa suurempi rooli kansain­vä­listen ja monen­kes­kisten rahoi­tus­lai­tosten, kuten Maail­man­pankki, Kansain­vä­linen valuut­ta­ra­hasto, Euroopan inves­toin­ti­pankki ja Euroopan jälleen­ra­kennus- ja kehitys­pankki, resurssien koordi­noin­nissa.

Naisten oikeudet ja naisten yhteis­kun­nal­lisen aseman paran­ta­minen on Suomen kärki­ta­voit­teita kehity­syh­teis­työssä. Viimeksi kesällä annoimme yli 20 miljoonaa euroa lisää rahaa naisten ja tyttöjen seksuaali- ja lisään­ty­mis­ter­veys­työhön Afrikassa. Väestön­kasvu Afrikassa ei tule hidas­tumaan, elleivät yhä useammat afrik­ka­laiset naiset saa itse päättää ehkäi­systä.

Viime kädessä Afrikan maiden hyvin­vointi ja kestävä talous­kasvu on niiden omissa käsissä. Meidän on kuitenkin autettava niin paljon kuin voimme.

Ilmas­ton­muutos on uhka hyvin­voin­nil­lemme. Kun Yhdys­vallat irrot­tautuu Pariisin sopimuk­sesta, meidän muiden on tehtävä vielä enemmän. Suomen kaltai­selle osaamis­val­tai­selle talou­delle ilmas­ton­muu­toksen torjunta on kuitenkin myös valtava mahdol­lisuus. Puhtaita tekno­lo­gioi­tamme ja osaamis­tamme tarvitaan ilmas­to­tal­koissa. Maailma on kiihty­vällä vauhdilla herää­mässä puhtaiden ratkai­sujen hyödyn­tä­miseen. Tasavallan presi­dentti Niinistö sai jopa presi­dentti Trumpin toisiin ajatuksiin.

Hyvät Paasikivi-seuran jäsenet,

Miten me saavu­tamme kaikki ulko- ja turval­li­suus­po­liit­tiset tavoit­teemme? Kerron ensin, mitä ei ainakaan kannata tehdä: Suomen ei kannata vetäytyä kuoreen ja kuvitella, että kaikki maailman paha saadaan sillä pysymään ulkopuo­lella. Jos Suomi ei ole valmis auttamaan muita, miksi kukaan auttaisi meitä. Suomi on pieni maa, mutta se ei estä olemasta aktii­vinen ja näkyvä toimija.

Meidän pitää näkyä. Ei siksi, että lipun liehut­ta­minen tai minis­terin naaman näkyminen olisi tavoite itsessään. Vaan siksi, että meidän pitää osoittaa maail­malla, että Suomi on kiinnostava, osaava ja tärkeä maa, jonka kanssa kannattaa tehdä yhteis­työtä. Suomella on myös poliit­tisia tavoit­teita – kansain­vä­linen vakaus, demokratia, ihmisoi­keudet, oikeus­val­tio­pe­riaate ja tasa-arvo. Pienet valtiot tarvit­sevat kansain­vä­lisiä pelisääntöjä. Ilman kansain­vä­listä oikeutta vallitsee puhdas vahvimman oikeus.

Meistä on hyötyä maailman ongelmien ratko­mi­sessa, joten meidät kannattaa ottaa mukaan keskeisiin pöytiin. Sitä kautta pääsemme vaikut­tamaan meille tärkeisiin asioihin. Esimer­kiksi Arktisen neuvoston puheen­joh­tajuus on erinomainen foorumi tuoda esille meille tärkeitä tavoit­teita. Suomen asemasta kertoo se, että tasavallan presi­dentti on puolen vuoden aikana tavannut Yhdys­valtain presi­dentin, Venäjän presi­dentin, Japanin päämi­nis­terin ja Kiinan presi­dentin.

Suomi ei ole eikä saa olla ajopuu. Meidän on aistittava maail­malla tapahtuva muutos ja suhteu­tettava oma toimin­tamme sen mukai­seksi, omia arvojamme unohta­matta. Turval­li­suuden ja hyvin­voinnin paras tae Suomelle ja suoma­lai­sille on EU-jäsenyyteen sitou­tu­minen ja EU:n kehit­tä­miseen panos­ta­minen.

Kiitos.

(Muutokset puhut­taessa mahdol­lisia).


Kokoomus.fi