Kokoomus.fi
Petteri Orpo: Työlli­syyden hoidon kokonais­vastuu on annettava kunnille

Petteri Orpo: Työlli­syyden hoidon kokonais­vastuu on annettava kunnille

Julkaistu: 6.2.16 Uutiset

Työttömyys on Suomen suurimpia ongelmia. On selvää, että työlli­syyden hoito on Suomessa epäon­nis­tunut, kun työttömiä on lähes 378 000 ja kuitenkin samaan aikaan on yli 61 000 avointa työpaikkaa.

Työttömyys on kansa­ta­lou­delle hukkaa ja tulee valtavan kalliiksi valtiol­lekin työttö­myys­turvan ja menetet­tyjen verotu­lojen vuoksi. Ennen kaikkea työttömyys on jokai­selle sen kohtaa­valle ihmiselle ja hänen lähei­silleen murhe.

Työlli­syyteen vaikut­tavat monet asiat, kuten talous­suh­danteet, koulu­tuksen ja yritysten osaamis­tar­peiden kohtaanto, työpaik­kojen ja asuin­paik­kojen välimatkat, työlain­sää­dännön jäykkyydet sekä talouden raken­ne­muutos. Yksi merkittävä tekijä on kuitenkin se, kuinka tehok­kaasti työtä etsivät löytävät itselleen mahdol­li­sesti sopivat avoinna olevat työpaikat. Merkit­tävää on myös se, kuinka paljon yritysten toimin­taym­pä­ristö sopeutuu sen mukaan, millaista työvoimaa kysytään ja olisi tarjolla.

Tällä hetkellä työnvä­li­tyk­sestä eli töiden etsimi­sestä vastaavat TE-toimistot, jotka ovat osa valtion aluehal­lintoa ELY-keskusten kautta. Osa työnvä­li­tyk­sestä toimii hyvin, mutta kokonaisuus on jäänyt pirsta­lei­seksi.

Kunnat ja valtio pallot­te­levat asiaa. TE-toimis­toilla ei nimittäin ole juuri mitään mahdol­li­suutta vaikuttaa siihen, minkä­lai­sessa ympäris­tössä mahdol­liset työllis­täjät eli yritykset toimivat. ELY-keskus­tenkin tehtävät ovat yleis­tason kehit­tä­mis­teh­täviä tai säädeltyä viran­omais­toi­mintaa. TE-toimis­toilla ei myöskään ole sisäsyn­tyistä kannus­tinta työttö­myyden paran­ta­miseen: työ perustuu valtion normi- ja tulos­oh­jaukseen. ELY-keskukset tai TE-toimistot tai niiden henki­löstö eivät hyödy parane­vasta työlli­syy­destä.

Suomessa kaavoitus, koulutus toiselle asteelle saakka, maankäyttö, paikal­lis­lii­kenne, raken­nus­val­vonta ja muut yritysten toimin­taym­pä­ristöön vaikut­tavat asiat kuuluvat kunnille. Tämä on luonnol­lista ja selkeää, koska kuntien ja kaupunkien on tarkoitus vastata suurin piirtein ihmisten luonnol­lisia työssä­käynti- ja asioin­tia­lueita.

Kunnalla on myös selkeät kannus­timet työlli­syyden ja yritysten toimin­taym­pä­ristön hoitoon: niiden verotulot riippuvat töissä käyvien ihmisten maksa­masta kunnal­lis­ve­rosta, yritysten maksa­masta yhtei­sö­ve­rosta sekä kumpienkin kiinteis­tö­ve­roista. Myös valituilla kunta­päät­tä­jillä on vahva kannustin, koska vaaleissa heitä voidaan arvioida työlli­syys­ti­lanteen mukaan.

Tällä hetkellä kunnilta puuttuu kuitenkin elintärkeä työkalu, työnvä­litys. Kunnille on jo vastuu­tettu pitkä­ai­kais­työt­tömien työllis­tä­mistä - vaikka niillä ei ole mahdol­li­suuksia vaikuttaa työllis­ty­miseen ennen sitä! Kuntien vastuu­tusta työlli­syy­destä onkin jo kokeiltu, ja tulokset ovat olleet lupaavia.

Kokoo­muksen mielestä työlli­syyden hoito on annettava kokonai­suu­dessaan kunnille. Niille on annettava valta, vastuu ja vapaus tehdä kaikkensa, jotta suoma­laiset pääsi­sivät töihin. Tämä olisi merkittävä loikka parempaan työlli­syyden hoitoon. Kunnat voisivat halutessaan hoitaa tehtävää yhteis­työssä muiden kuntien kanssa. Tämä on järkevää, koska kunnat ovat hyvin eriko­koisia.

Työlli­syyden hoidon vastuun ja resurssien siirto TE-toimis­toilta kunnille onnistuu halli­tuksen alueuu­dis­tuksen yhtey­dessä, kun ELY-keskusten tehtävät muutenkin arvioidaan uudelleen. Alueuu­distus on merkittävä mahdol­lisuus parantaa julkisen vallan toiminnan tehoa.

Uudis­tuk­sessa järke­vintä on vahvistaa kuntia ja kaupun­ki­seutuja, jotka ovat ihmis­lä­heinen paikal­lis­de­mo­kratian taso ja tulevai­suu­dessa elinvoiman, sujuvan arjen ja sivis­tyksen hoitajia.

Maakun­nista tulee tehdä erikois­tu­neita tahoja, jotka vastaavat ennen kaikkea sosiaali- ja terveys­pal­ve­luista parhaalla mahdol­li­sella tavalla ja tukevat kaupun­ki­seutuja elinvoiman paran­ta­mi­sessa. Valtio toimii edelleen yleisten sääntöjen asettajana, koordinoi toimintaa sekä varmistaa, että taloutta hoidetaan järke­västi ja että perus­pal­velut toimivat koko maassa.

Digita­li­saation tuomat mahdol­li­suudet tulee hyödyntää täysi­mää­räi­sesti, ja jatkos­sakin Suomessa kannattaa olla yhteinen työnvä­li­ty­sa­lusta ja paranevat sähköiset palvelut, joista huoleh­ditaan valta­kun­nal­li­sella koordi­naa­tiolla. Työnvä­li­tykseen pitää vahvasti ottaa mukaan myös yksityisen sektorin kumppa­neita, jotka täyden­tävät palve­lu­kenttää tehok­kaasti.

Halli­tuksen alueuu­dis­tuk­sessa mielessä tulee koko ajan pitää uudis­tuksen suuret tavoitteet: kestä­vyys­vajeen umpeen kurominen vähintään kolmella miljar­dilla eurolla, tehok­kaampi julkinen sektori ja paremmat sosiaali- ja terveys­pal­velut muun muassa valin­nan­va­pauden kautta.

Päivän­selvää on, että uudis­tuk­sessa verotus ei saa kiristyä. Hallin­to­mallit ja byrokratia eivät saa viedä huomiota näistä tavoit­teista. Suomi tarvitsee ratkaisuja, joilla on aidosti vaiku­tusta hyvin­voin­tiyh­teis­kunnan pelas­tus­tal­koissa.

 

 


Kokoomus.fi