Kokoomus.fi / Julkaisut / Puheet / Petteri Orpo: Suomi ei ole enää koskaan yksin

Petteri Orpo: Suomi ei ole enää koskaan yksin

Julkaistu:

Elämme histo­rial­li­sia hetkiä. Olemme asemoi­massa itsemme entistä voimak­kaam­min osaksi läntistä yhtei­söä puolus­tus­liitto Naton jäsen­maaksi – viimein­kin.

Kiitos Suomen kansalle, joka ymmärsi muut­tu­neen turval­li­suus­ti­lan­teen nopeasti. Suoma­lai­set mahdol­lis­ti­vat tämän. Kiitos myös tasa­val­lan presi­den­tille. Hän on viisaasti ja vahvasti yhdessä valtio­joh­don kanssa johta­nut Suomen Natoon.  

Jäse­nyys norma­li­soi asemamme länsi­mai­sena demo­kra­tiana ja maksi­moi Suomen ja suoma­lais­ten turval­li­suu­den. Ensim­mäi­senä pila­rina meillä on oma vahva puolus­tus, jota vahvis­tamme enti­ses­tään. Toisena taka­namme on koko liit­to­kun­nan voima.

Seuraa­vaksi edus­kunta antaa tukensa Nato-jäse­nyy­delle, ja voimme käyn­nis­tää jäse­nyys­neu­vot­te­lut välit­tö­mästi.

Tämä on ratkai­seva askel. Matka länteen on ollut pitkä ja paikoin kivi­nen, mutta määrä­tie­toi­nen.

Kokoo­muk­sen puheen­joh­ta­jana tunnen suurta tyyty­väi­syyttä, että olemme nyt tässä. Jäse­nyys ja lupauk­set, joita saamme jo nyt merkit­tä­viltä Nato-mailta, tuovat meille uuden­laista turvaa ja selkä­no­jaa. Tämän ovat osoit­ta­neet presi­den­tin vierai­lut niin Bide­nin luokse Valkoi­seen taloon kuin Boris John­so­nin vierailu ja turval­li­suus­so­pi­muk­sen alle­kir­joi­tus Helsin­gissä.

Meidät halu­taan Natoon. Jatkossa olemme yhdessä läntistä liit­to­kun­taa. Jalka­väen­ken­raali Adolf Ehrn­root­hin tunne­taan sano­neen talvi­so­dan opetuk­sena ”ei enää koskaan yksin.” Nyt me voimme vastata hänelle: herra kenraali, me emme ole enää koskaan yksin!

Tähän väliin muutama sana histo­riaa, aloi­te­taan tuosta 700 vuoden takaa. Ja tämä histo­rian­kat­saus täytyy aloit­taa nime­no­maan sieltä kuului­sasta Pähki­nä­saa­ren rauhasta.

Suomi sai ensim­mäi­sen itära­jansa osana Ruot­sin valta­kun­taa Pähki­nä­saa­ren rauhassa vuonna 1323. Tästä satoja vuosia eteen­päin rajamme on ollut lännen ja idän välis­ten konflik­tien kylläs­tämä.

Isovi­han aikana Venä­jän armeija harjoitti Suomessa terro­ria, jonka kaltaista todis­tamme tänä päivänä Ukrai­nassa. Puhe­li­miimme ilmes­tyy päivit­täin järkyt­tä­viä tietoja ja kuvia Ukrai­nan kaupun­geista, joissa sivii­lit kohtaa­vat julmuuk­sia, joiden kuvit­te­limme jääneen jo histo­ri­aan.

Suomen histo­rian aske­leet on otettu usein maail­man­po­li­tii­kan myller­ryk­sen hetkillä.

Ensim­mäi­sen maail­man­so­dan kaaok­sen pyör­teissä saavu­timme itse­näi­syy­temme. Osasimme hyödyn­tää tilai­suu­den. Tätä itse­näi­syyttä isovan­hem­pamme puolus­ti­vat talvi- ja jatko­so­dassa menes­tyk­sek­käästi.

Suomi selvisi kylmästä sodasta prag­maat­ti­sen puolu­eet­to­muus­po­li­tii­kan kautta, mutta hyödyn­simme tällöin­kin kaikki mahdol­li­suu­det liik­kua kohti länttä. Nyt olemme jälleen uudessa histo­rian taite­koh­dassa.

Kokoo­mus on johdon­mu­kai­sesti edis­tä­nyt länsi­suun­tau­tu­mista koko histo­riansa ajan. Tämän vuoksi olimme halli­tus- ja ulko­po­liit­ti­sessa pait­siossa käytän­nössä aina 1980-luvun loppuun asti.

Kokoo­mus­lai­nen ajat­telu oli kuiten­kin histo­rian oikealla puolella: länsi, demo­kra­tia ja vapaus ovat arvot, jotka ovat kestä­neet aikaa, ja joiden puolesta tais­te­lemme yhä.

Tuimme voimak­kaasti Suomen EEC-vapaa­kaup­pa­so­pi­musta 1970-luvulla. EEC:tä vastus­tet­tiin kiivaasti tuon ajan kansan­liik­keissä.

Neuvos­to­lii­ton hajoa­mi­sen jälkeen Suomi loi nopeasti ulko­po­liit­ti­sen nahkansa uudel­leen, ja haki EU:n jäse­nyyttä. Kokoo­mus oli EU-jäse­nyy­den voimak­kain puolus­taja ja edis­täjä. Kunnia­pu­heen­joh­ta­jamme Ilkka Suomi­nen ennusti vuonna 1989, että Suomi liit­tyy EU:n jäse­neksi jo lähi­vuo­sina. Ja sai tästä hyvästä tupen­ra­pi­nat monelta poliit­ti­selta suun­nalta. Mutta kuin­kas kävi­kään.

Viimei­sen 30 vuoden aikana Suomi on ollut selkeästi osa länttä EU:n jäse­nenä ja syven­tä­nyt yhteis­työtä Naton ja läntis­ten kump­pa­nei­den kanssa olematta kuiten­kaan Naton jäsen.

Samalla aina Neuvos­to­lii­ton hajoa­mi­sesta viime helmi­kuun 24. päivään asti Suomessa on eletty tietyn­laista jälki­suo­met­tu­nei­suu­den aikaa. Yhteis­kun­tamme on halun­nut uskoa talous­si­tei­den muok­kaa­van naapu­rin ajat­te­lua. Paikoin on oltu liian sini­sil­mäi­siä Venä­jän tarkoi­tus­pe­rien suhteen. Nyt meillä on yhteis­kun­tana virhei­den tunnis­ta­mi­sen aika.

Kuten presi­dentti Niinistö sanoi Venä­jän hyökät­tyä: naamiot on nyt riisuttu.

Siksi aika on viimein kypsä sille, että otamme paik­kamme puolus­tus­liitto Natossa. Tämä ymmär­re­tään viimein laajasti.

Jäse­nyy­temme myötä 1340 kilo­met­rin mittai­sesta rajas­tamme tulee myös Nato-rajaa. Näen tämän koko Pohjois-Euroop­paa vakaut­ta­vana teki­jänä.

Lähes tarkal­leen 700 vuotta Pähki­nä­saa­ren rauhan jälkeen Suomen alue on ankku­roitu tuke­vasti länteen. Yksi asia säilyy varmana jatkos­sa­kin: myös Naton jäse­nenä Suomen puolus­tus­voi­mien tärkein tehtävä on nime­no­maan Suomen puolus­ta­mi­nen.

Suomi on ylpeä histo­rias­taan, mutta myös Kokoo­mus voi olla ylpeä histo­rias­taan. Olemme kannat­ta­neet Naton jäse­nyyttä viral­li­sesti jo 16 vuoden ajan. Olemme tehneet niin, vaikka olemme olleet asian kanssa yksin koko tämän ajan.

Olemme edis­tä­neet Suomen ja Naton yhteis­työn sekä tran­sat­lant­ti­sen turval­li­suu­den syven­tä­mistä kaikissa niissä halli­tuk­sissa, joissa olemme olleet mukana. Lisäksi olemme voimak­kaasti tuke­neet puolus­tusyh­teis­työtä Yhdys­val­to­jen ja muiden läntis­ten liit­to­lais­ten kanssa.

Ajamiimme päätök­siin lukeu­tu­vat muun muassa Nato-kump­pa­nuus ja Horne­tien hankin­nat 1990-luvulla, HX-hank­keen valmis­telu, mate­ri­aa­li­han­kin­nat muun muassa JASSM-ohjus­ten, Stin­ge­rien ja GLRMS rake­tin­hei­tin­jär­jes­tel­mien osalta, liit­ty­mi­nen Naton nopean joukon toimin­taan, Naton edis­te­tyn kump­pa­nis­ta­tuk­sen saami­nen ja isän­tä­maa­so­pi­muk­sen neuvot­telu Naton kanssa sekä keski­näi­sen harjoi­tusyh­teis­työmme syven­tä­mi­nen viime vaali­kau­den aikana.

Monista näistä käytiin kiivas­ta­kin poliit­tista debat­tia puoluei­den kesken. Kokoo­mus leimat­tiin usein Nato-intoi­li­jaksi, Nato-kiih­koi­li­jaksi tai Nato-haukaksi. Samat leima­kir­veet ovat varmasti lentä­neet monen tässä­kin salissa istu­van suun­taan. Venäjä, Venäjä, Venäjä, kuten puolus­tus­mi­nis­teri Häkä­mies luon­nehti vuonna 2007. Syytet­tiinpä meitä jopa Suomen ajami­sesta Natoon salaa­kin. Tämä ei vali­tet­ta­vasti moni­puo­lue­hal­li­tuk­sissa onnis­tu­nut.

Kuiten­kaan ilman tätä työtä emme voisi Suomessa puhua nyt siitä, että Suomi läpäi­see Naton jäse­nyys­neu­vot­te­lut päivässä tai parissa. Ilman tätä pitkää pohjus­tus­työtä Naton pääsih­teeri ja lännen johta­jat eivät nyt toivot­taisi meitä avosy­lin terve­tul­leiksi. Kun pohja­työ on tehty hyvin, jäse­nyys­kin onnis­tuu ripeästi. Mikäli yhdel­lä­kään poliit­ti­sella taholla ei olisi ollut valmiuk­sia puhua Naton puolesta, Suomen hakeu­tu­mi­nen jäse­neksi voisi olla huomat­ta­vasti vaikeam­paa.

Nato-optios­sa­kin oli osalle polii­ti­kois­tamme vielä pures­kel­ta­vaa, kun mieli­pi­deil­masto muut­tui kerta­hei­tolla Nato-myön­tei­seksi.

Suoma­lai­set ovat tässä asiassa viisaita. Pitkään ymmär­ret­tä­västi halut­tiin uskoa, että perin­tei­nen valittu turval­li­suus­po­li­tii­kan linja takaa turval­li­suu­temme pitkälle tule­vai­suu­teen. Mutta helmi­kuun 24. päivänä tuo kaikki muut­tui ja suoma­lai­set ymmär­si­vät. Venäjä petti lupauk­sensa, ja on peiliin katso­mi­sen aika.

Kuten heti alkuun sanoin­kin, viime kädessä Suomessa Nato-ohjat otti kuiten­kin käsiinsä kansa. Kyllä kansa tietää! Kiitos suoma­lai­sille!

Olen huojen­tu­nut, että edus­kun­ta­puo­lu­eet näyt­tä­vät viimein löytä­neen lähes yksi­mie­li­sen linjan asiaan, vaik­ka­kin julki­set päätök­set näyt­tä­vät edel­lyt­tä­vän letka­jenk­kaa muis­tut­ta­via koreo­gra­fioita päivä­mää­rien osalta: kaikki tietä­vät, mitä myös viimei­senä jonossa tuleva aikoo tehdä, vaikka liik­keet olisi­vat­kin hieman jäljessä.

Loppu­jen lopuksi kansal­li­nen yksi­tuu­mai­suus on näin suuressa ratkai­sussa erit­täin merkit­tä­vässä roolissa. Ilman kansa­kun­nan yksi­tuu­mai­suutta ja tukea tätä päätöstä ei nyt voitaisi tehdä.

Suomen olemas­sao­lon ja itse­näi­syy­den kannalta on äärim­mäi­sen tärkeää, että olemme osa läntis­ten demo­kra­tioi­den liit­to­kun­taa. Venä­jän uhka ei tule häviä­mään lähi­tu­le­vai­suu­dessa.

Maail­man­po­li­tii­kassa on nyt suurinta väri­nää 30 vuoteen. Demo­kra­tioi­den ja auto­ri­taa­ris­ten valtioi­den leirit tiivis­ty­vät. Näiden välille uhkaa muodos­tua uuden­lai­nen, 2000-luvun rautae­si­rippu.

Tila liit­tou­tu­mi­sen ja liit­tou­tu­mat­to­muu­den välillä kaven­tuu. Suomi on selvästi vapai­den demo­kra­tioi­den rinta­massa puolus­ta­massa niitä vapau­den arvoja, joihin uskomme.

Meille kysy­mys ei ole pelkäs­tään plus­sien ja miinuk­sien yhteen­las­kusta – kyse on siitä, mihin jouk­koon Suomi kuuluu ja mikä on Suomen paikka maail­man maiden joukossa. Me emme ole emmekä jää mille­kään harmaalle vyöhyk­keelle. Suomen paikka on lännessä.

Nato-jäse­nyy­den myötä meidän on arvioi­tava uudes­taan turval­li­suus- ja puolus­tus­po­li­tii­kan lisäksi myös ulko­po­li­tiik­kaamme. Pet Shop Boys -bändin klas­sik­ko­kap­pale Go West on jälleen ajan­koh­tai­nen ja antaa meille suun­taa.

Kun idän auto­ri­taa­ris­ten valtioi­den riskit syven­ty­vät ja reali­soi­tu­vat ja kaup­pamme Venä­jän kanssa loppuu, Suomen kaup­pa­po­li­tii­kan tulee aktii­vi­sesti avata reit­tejä ja väyliä yrityk­sil­lemme toimia entistä voimak­kaam­min Yhdys­val­to­jen mark­ki­noilla.

Pohjois­mai­nen yhteis­työ tiivis­tyy, kun kaikki pohjois­maat jaka­vat saman turval­li­suusyh­tei­sön. Yhtei­nen euroop­pa­lai­nen turval­li­suus­po­li­tiikka saa lisä­pon­ti­men, kun sekä Suomi ja Ruotsi liit­ty­vät Naton puolus­tus­suun­nit­te­lun piiriin. Loppu­jen lopuksi Nato on koko Euroo­pan puolus­tus­rat­kaisu.

Seuraa­vaksi meidän on käytävä keskus­telu siitä, millai­nen Naton jäsen­maa Suomi olisi, mikä mahdol­li­sesti muut­tuisi ja miten me osal­lis­tui­simme Naton toimin­taan. Mikä olisi Suomen Nato-malli?

Saadak­semme parhaan hyödyn ja turvan jäse­nyy­destä, meidän ei tule aset­taa jäse­nyy­delle ennak­koeh­toja. Haluamme olla täysi­val­tai­nen Nato-maa täysin oikeuk­sin, mutta myös velvol­li­suuk­sin.

Nato on arvo­kas Suomelle, mutta myös Suomi tuo paljon Natoon: huoleh­dimme itses­tämme ja tuomme vakautta Pohjois-Euroop­paan. Kukaan ei tätä esimer­kiksi Washing­to­nin matkal­lani epäil­lyt tai kiis­tä­nyt.

Suomen puolus­tus raken­tuu jatkossa kolmelle tasolle. Oma vahva ja itse­näi­nen puolus­tus pysyy itse­näi­syy­temme tärkeim­pänä kivi­jal­kana myös jatkossa. Tästä pidämme huolta. Toiseksi puolus­tusyh­teis­työn tiivis­ty­mi­nen pohjois­mai­den ja Iso-Britan­nian kanssa Naton sisällä luo turvaa arkti­selta alueelta itäme­relle. Yhtei­set harjoi­tuk­set Pohjo­lan puolus­ta­mi­seksi tule­vat eittä­mättä lisään­ty­mään.

Kolman­tena Nato-pilari täyden­tää ja vahvis­taa puolus­tus­ky­kyämme anta­malla käyt­töömme myös tule­vien liit­to­lais­ten kyvyk­kyy­det, tiedus­te­lu­tie­don ja mate­ri­aa­li­tuen. Taka­namme on koko liit­to­kun­nan ja Yhdys­val­to­jen sota­voima. Tämä on suuri asia – näin takaamme maksi­maa­li­sen pidäk­keen ja puolus­tus­ky­vyn.

Suomi ei ole uhka kenel­le­kään, sillä Suomi huoleh­tii omasta turval­li­suu­des­taan. Myös­kään Nato ei ole uhka, sillä kyseessä on puolus­tus­liitto. Maan­tiede ei kuiten­kaan poistu mihin­kään. Venäjä on ja pysyy naapu­ri­namme. Siksi odotamme myös sitä aikaa, että Venä­jällä muutok­set parem­paan käyn­nis­ty­vät, ja naapu­ruus­suh­detta voidaan taas paran­taa. Me emme halun­neet asioi­den etene­mistä nyky­ti­laan.

Suomelle on tärkeää, että Nato-jäse­nyy­temme etenisi mahdol­li­sim­man turval­li­sesti ja määrä­tie­toi­sesti rati­fioin­nin aikana. Tämä on myös Yhdys­val­to­jen ja Nato-maiden etu. Terveh­din ilolla laajaa keskus­te­lua turval­li­suusa­vusta, jota Suomi ja Ruotsi voivat saada proses­sin aikana.

Olemme tehneet vahvaa diplo­maat­tista työtä jo pitkään raken­taen hyviä suhteita tärkei­den kump­pa­niemme suun­taan. Tämä työ kantaa nyt hedel­mää. Osana kansain­vä­listä yhtei­söä ja omaa puolus­tusta vahvis­taen Suomi on voima­kas.

Tätä histo­rial­lista hetkeä kannat­taa vaalia. Suomen hakeu­tu­mi­nen Naton jäse­neksi toteut­taa kokoo­muk­sen – ja monen meistä henki­lö­koh­tai­sen - pitkä­ai­kai­sen tavoit­teen.

Ilon lisäksi tunnel­maan sekoit­tuu kuiten­kin myös surua. Tilanne on seurausta Venä­jän impe­ria­lis­ti­sista tavoit­teista ja pyrki­myk­sestä alis­taa toinen kansa tahtoonsa. Todel­li­suu­dessa Ukrai­nan urhea kansa ja puolus­ta­jat osta­vat Suomelle aikaa. Venä­jän ollessa sidottu Ukrai­nan rinta­maan, pystymme vapaam­min liik­ku­maan kohti jäse­nyyttä.

Olemme Ukrai­nalle velkaa paljon. Siksi meidän on jatket­tava kaiken avun: puolus­tuk­sel­li­sen, huma­ni­taa­ri­sen ja talou­del­li­sen avun anta­mista. Emme saa unoh­taa heidän tais­te­lu­aan, sillä he tais­te­le­vat verel­lään meidän arvo­jemme puolesta.

Uskon Ukrai­nan voit­ta­van, sillä lopulta vapaus voit­taa. Mieles­täni itse­näi­selle Ukrai­nalle tulee raken­taa polku kohti samoja länti­siä raken­teita, joista Suomi saa naut­tia. Ukraina haluaa Euroo­pan unio­nin jäse­neksi, ja heille on tarjot­tava uskot­tava tie euroop­pa­lai­seen perhee­seen.

Venä­jän oligar­keilta taka­va­ri­koi­tuja varoja pitäisi voida käyt­tää Ukrai­nan autta­mi­seen ja maan jälleen­ra­ken­ta­mi­seen. Ajatus jälleen­ra­ken­ta­mi­sesta antaa ukrai­na­lai­sille toivoa tule­vasta, parem­mista ajoista. Tässä työssä Suomi aikoo olla mukana.

Nato-jäse­nyys ei ole meille pääte­py­säkki. Kokoo­mus jatkaa työtä Suomen itse­näi­syy­den turvaa­mi­seksi ja palve­lee isän­maata oppo­si­tios­ta­kin. Olen vilpit­tö­män kiitol­li­nen saades­sani johtaa tätä upeaa jouk­koa näinä aikoina.

Enti­sen kokoo­muk­sen puheen­joh­ta­jan presi­dentti Paasi­ki­ven ajatusta tosi­asioi­den tunnus­ta­mi­sesta voisi mukailla seuraa­vasti: ympä­röi­vät tosi­asiat täytyy myös tunnis­taa, ja lopulta tosi­asioi­hin täytyy määrä­tie­toi­sesti tart­tua, jos maail­maa haluaa muut­taa.

Nyt on Suomen hetki tart­tua ohikii­tä­vään hetkeen ja hypätä histo­rian oikealle puolelle. Nato ei ole oiko­tie onneen, mutta krii­sien keskellä se tarjoaa Suomelle mahdol­li­suu­den opti­mis­miin. Emme ole enää lastu maail­man­po­li­tii­kan laine­hilla tai lamaan­tu­nut ajopuu. Emme jämähdä pysäh­ty­nee­seen tilaan tai kangistu kauhusta, vaan otamme kohta­lomme omiin käsiimme ja muovaamme kansa­kun­tana oman valoi­san tule­vai­suu­temme. Lähde­tään raken­ta­maan 2020-luvun Nato-Suomea!

Petteri Orpon puhe puolue­val­tuus­ton kevät­ko­kouk­sessa. Muutok­set puhut­taessa mahdol­li­sia.

Lisää sisältöä samassa kategoriassa

11.6.2022

Petteri Orpo: Tarvit­semme jokaista ja jokai­sen panosta

Haluat­teko tietää, mitä minulla on tänään taskus­sani? Lähellä sydän­täni. (poimii esiin Nato-tasku­lii­nan). Olen kanta­nut tätä muka­nani vuosia. Tänään, tässä salissa

19.5.2022

Mykkä­nen: Finland’s mission to strengt­hen NATO’s common defence

The Natio­nal Coali­tion Party’s group speech in Parlia­ment of Finland 17.5.2022 , MP Kai Mykkä­nen Hono­rable spea­ker, “The begin­ning of

17.5.2022

Mykkä­nen: Nato-jäse­nyys avaa ovia euroop­pa­lai­selle puolus­tusyh­teis­työlle

”Kaiken viisau­den alku on tosi­asioi­den tunnus­ta­mi­nen”. Presi­dentti J.K. Paasi­kivi kuvasi näillä sanoilla ulko­po­li­tiik­kaa itse­näi­syys­päi­vänä 1944, muutama kuukausi jatko­so­dan päät­ty­mi­sen jälkeen.

Skip to content