Evästeasetukset Verkkosivumme käyttää välttämättömiä evästeitä, jotta sivut toimivat ja kokemuksesi olisi vieläkin makeampi. Voit lukea lisää käyttämistämme evästeistä ja hallita asetuksiasi evästeasetussivulla. You can read more about them use and control their settings.
Kokoomus.fi / Julkaisut / Puheet / Petteri Orpo: Suomi ei ole enää koskaan yksin

Petteri Orpo: Suomi ei ole enää koskaan yksin

Julkaistu:

Elämme histo­rial­li­sia hetkiä. Olemme asemoi­massa itsemme entistä voimak­kaam­min osaksi läntistä yhtei­söä puolus­tus­liitto Naton jäsen­maaksi – viimein­kin.

Kiitos Suomen kansalle, joka ymmärsi muut­tu­neen turval­li­suus­ti­lan­teen nopeasti. Suoma­lai­set mahdol­lis­ti­vat tämän. Kiitos myös tasa­val­lan presi­den­tille. Hän on viisaasti ja vahvasti yhdessä valtio­joh­don kanssa johta­nut Suomen Natoon.  

Jäse­nyys norma­li­soi asemamme länsi­mai­sena demo­kra­tiana ja maksi­moi Suomen ja suoma­lais­ten turval­li­suu­den. Ensim­mäi­senä pila­rina meillä on oma vahva puolus­tus, jota vahvis­tamme enti­ses­tään. Toisena taka­namme on koko liit­to­kun­nan voima.

Seuraa­vaksi edus­kunta antaa tukensa Nato-jäse­nyy­delle, ja voimme käyn­nis­tää jäse­nyys­neu­vot­te­lut välit­tö­mästi.

Tämä on ratkai­seva askel. Matka länteen on ollut pitkä ja paikoin kivi­nen, mutta määrä­tie­toi­nen.

Kokoo­muk­sen puheen­joh­ta­jana tunnen suurta tyyty­väi­syyttä, että olemme nyt tässä. Jäse­nyys ja lupauk­set, joita saamme jo nyt merkit­tä­viltä Nato-mailta, tuovat meille uuden­laista turvaa ja selkä­no­jaa. Tämän ovat osoit­ta­neet presi­den­tin vierai­lut niin Bide­nin luokse Valkoi­seen taloon kuin Boris John­so­nin vierailu ja turval­li­suus­so­pi­muk­sen alle­kir­joi­tus Helsin­gissä.

Meidät halu­taan Natoon. Jatkossa olemme yhdessä läntistä liit­to­kun­taa. Jalka­väen­ken­raali Adolf Ehrn­root­hin tunne­taan sano­neen talvi­so­dan opetuk­sena ”ei enää koskaan yksin.” Nyt me voimme vastata hänelle: herra kenraali, me emme ole enää koskaan yksin!

Tähän väliin muutama sana histo­riaa, aloi­te­taan tuosta 700 vuoden takaa. Ja tämä histo­rian­kat­saus täytyy aloit­taa nime­no­maan sieltä kuului­sasta Pähki­nä­saa­ren rauhasta.

Suomi sai ensim­mäi­sen itära­jansa osana Ruot­sin valta­kun­taa Pähki­nä­saa­ren rauhassa vuonna 1323. Tästä satoja vuosia eteen­päin rajamme on ollut lännen ja idän välis­ten konflik­tien kylläs­tämä.

Isovi­han aikana Venä­jän armeija harjoitti Suomessa terro­ria, jonka kaltaista todis­tamme tänä päivänä Ukrai­nassa. Puhe­li­miimme ilmes­tyy päivit­täin järkyt­tä­viä tietoja ja kuvia Ukrai­nan kaupun­geista, joissa sivii­lit kohtaa­vat julmuuk­sia, joiden kuvit­te­limme jääneen jo histo­ri­aan.

Suomen histo­rian aske­leet on otettu usein maail­man­po­li­tii­kan myller­ryk­sen hetkillä.

Ensim­mäi­sen maail­man­so­dan kaaok­sen pyör­teissä saavu­timme itse­näi­syy­temme. Osasimme hyödyn­tää tilai­suu­den. Tätä itse­näi­syyttä isovan­hem­pamme puolus­ti­vat talvi- ja jatko­so­dassa menes­tyk­sek­käästi.

Suomi selvisi kylmästä sodasta prag­maat­ti­sen puolu­eet­to­muus­po­li­tii­kan kautta, mutta hyödyn­simme tällöin­kin kaikki mahdol­li­suu­det liik­kua kohti länttä. Nyt olemme jälleen uudessa histo­rian taite­koh­dassa.

Kokoo­mus on johdon­mu­kai­sesti edis­tä­nyt länsi­suun­tau­tu­mista koko histo­riansa ajan. Tämän vuoksi olimme halli­tus- ja ulko­po­liit­ti­sessa pait­siossa käytän­nössä aina 1980-luvun loppuun asti.

Kokoo­mus­lai­nen ajat­telu oli kuiten­kin histo­rian oikealla puolella: länsi, demo­kra­tia ja vapaus ovat arvot, jotka ovat kestä­neet aikaa, ja joiden puolesta tais­te­lemme yhä.

Tuimme voimak­kaasti Suomen EEC-vapaa­kaup­pa­so­pi­musta 1970-luvulla. EEC:tä vastus­tet­tiin kiivaasti tuon ajan kansan­liik­keissä.

Neuvos­to­lii­ton hajoa­mi­sen jälkeen Suomi loi nopeasti ulko­po­liit­ti­sen nahkansa uudel­leen, ja haki EU:n jäse­nyyttä. Kokoo­mus oli EU-jäse­nyy­den voimak­kain puolus­taja ja edis­täjä. Kunnia­pu­heen­joh­ta­jamme Ilkka Suomi­nen ennusti vuonna 1989, että Suomi liit­tyy EU:n jäse­neksi jo lähi­vuo­sina. Ja sai tästä hyvästä tupen­ra­pi­nat monelta poliit­ti­selta suun­nalta. Mutta kuin­kas kävi­kään.

Viimei­sen 30 vuoden aikana Suomi on ollut selkeästi osa länttä EU:n jäse­nenä ja syven­tä­nyt yhteis­työtä Naton ja läntis­ten kump­pa­nei­den kanssa olematta kuiten­kaan Naton jäsen.

Samalla aina Neuvos­to­lii­ton hajoa­mi­sesta viime helmi­kuun 24. päivään asti Suomessa on eletty tietyn­laista jälki­suo­met­tu­nei­suu­den aikaa. Yhteis­kun­tamme on halun­nut uskoa talous­si­tei­den muok­kaa­van naapu­rin ajat­te­lua. Paikoin on oltu liian sini­sil­mäi­siä Venä­jän tarkoi­tus­pe­rien suhteen. Nyt meillä on yhteis­kun­tana virhei­den tunnis­ta­mi­sen aika.

Kuten presi­dentti Niinistö sanoi Venä­jän hyökät­tyä: naamiot on nyt riisuttu.

Siksi aika on viimein kypsä sille, että otamme paik­kamme puolus­tus­liitto Natossa. Tämä ymmär­re­tään viimein laajasti.

Jäse­nyy­temme myötä 1340 kilo­met­rin mittai­sesta rajas­tamme tulee myös Nato-rajaa. Näen tämän koko Pohjois-Euroop­paa vakaut­ta­vana teki­jänä.

Lähes tarkal­leen 700 vuotta Pähki­nä­saa­ren rauhan jälkeen Suomen alue on ankku­roitu tuke­vasti länteen. Yksi asia säilyy varmana jatkos­sa­kin: myös Naton jäse­nenä Suomen puolus­tus­voi­mien tärkein tehtävä on nime­no­maan Suomen puolus­ta­mi­nen.

Suomi on ylpeä histo­rias­taan, mutta myös Kokoo­mus voi olla ylpeä histo­rias­taan. Olemme kannat­ta­neet Naton jäse­nyyttä viral­li­sesti jo 16 vuoden ajan. Olemme tehneet niin, vaikka olemme olleet asian kanssa yksin koko tämän ajan.

Olemme edis­tä­neet Suomen ja Naton yhteis­työn sekä tran­sat­lant­ti­sen turval­li­suu­den syven­tä­mistä kaikissa niissä halli­tuk­sissa, joissa olemme olleet mukana. Lisäksi olemme voimak­kaasti tuke­neet puolus­tusyh­teis­työtä Yhdys­val­to­jen ja muiden läntis­ten liit­to­lais­ten kanssa.

Ajamiimme päätök­siin lukeu­tu­vat muun muassa Nato-kump­pa­nuus ja Horne­tien hankin­nat 1990-luvulla, HX-hank­keen valmis­telu, mate­ri­aa­li­han­kin­nat muun muassa JASSM-ohjus­ten, Stin­ge­rien ja GLRMS rake­tin­hei­tin­jär­jes­tel­mien osalta, liit­ty­mi­nen Naton nopean joukon toimin­taan, Naton edis­te­tyn kump­pa­nis­ta­tuk­sen saami­nen ja isän­tä­maa­so­pi­muk­sen neuvot­telu Naton kanssa sekä keski­näi­sen harjoi­tusyh­teis­työmme syven­tä­mi­nen viime vaali­kau­den aikana.

Monista näistä käytiin kiivas­ta­kin poliit­tista debat­tia puoluei­den kesken. Kokoo­mus leimat­tiin usein Nato-intoi­li­jaksi, Nato-kiih­koi­li­jaksi tai Nato-haukaksi. Samat leima­kir­veet ovat varmasti lentä­neet monen tässä­kin salissa istu­van suun­taan. Venäjä, Venäjä, Venäjä, kuten puolus­tus­mi­nis­teri Häkä­mies luon­nehti vuonna 2007. Syytet­tiinpä meitä jopa Suomen ajami­sesta Natoon salaa­kin. Tämä ei vali­tet­ta­vasti moni­puo­lue­hal­li­tuk­sissa onnis­tu­nut.

Kuiten­kaan ilman tätä työtä emme voisi Suomessa puhua nyt siitä, että Suomi läpäi­see Naton jäse­nyys­neu­vot­te­lut päivässä tai parissa. Ilman tätä pitkää pohjus­tus­työtä Naton pääsih­teeri ja lännen johta­jat eivät nyt toivot­taisi meitä avosy­lin terve­tul­leiksi. Kun pohja­työ on tehty hyvin, jäse­nyys­kin onnis­tuu ripeästi. Mikäli yhdel­lä­kään poliit­ti­sella taholla ei olisi ollut valmiuk­sia puhua Naton puolesta, Suomen hakeu­tu­mi­nen jäse­neksi voisi olla huomat­ta­vasti vaikeam­paa.

Nato-optios­sa­kin oli osalle polii­ti­kois­tamme vielä pures­kel­ta­vaa, kun mieli­pi­deil­masto muut­tui kerta­hei­tolla Nato-myön­tei­seksi.

Suoma­lai­set ovat tässä asiassa viisaita. Pitkään ymmär­ret­tä­västi halut­tiin uskoa, että perin­tei­nen valittu turval­li­suus­po­li­tii­kan linja takaa turval­li­suu­temme pitkälle tule­vai­suu­teen. Mutta helmi­kuun 24. päivänä tuo kaikki muut­tui ja suoma­lai­set ymmär­si­vät. Venäjä petti lupauk­sensa, ja on peiliin katso­mi­sen aika.

Kuten heti alkuun sanoin­kin, viime kädessä Suomessa Nato-ohjat otti kuiten­kin käsiinsä kansa. Kyllä kansa tietää! Kiitos suoma­lai­sille!

Olen huojen­tu­nut, että edus­kun­ta­puo­lu­eet näyt­tä­vät viimein löytä­neen lähes yksi­mie­li­sen linjan asiaan, vaik­ka­kin julki­set päätök­set näyt­tä­vät edel­lyt­tä­vän letka­jenk­kaa muis­tut­ta­via koreo­gra­fioita päivä­mää­rien osalta: kaikki tietä­vät, mitä myös viimei­senä jonossa tuleva aikoo tehdä, vaikka liik­keet olisi­vat­kin hieman jäljessä.

Loppu­jen lopuksi kansal­li­nen yksi­tuu­mai­suus on näin suuressa ratkai­sussa erit­täin merkit­tä­vässä roolissa. Ilman kansa­kun­nan yksi­tuu­mai­suutta ja tukea tätä päätöstä ei nyt voitaisi tehdä.

Suomen olemas­sao­lon ja itse­näi­syy­den kannalta on äärim­mäi­sen tärkeää, että olemme osa läntis­ten demo­kra­tioi­den liit­to­kun­taa. Venä­jän uhka ei tule häviä­mään lähi­tu­le­vai­suu­dessa.

Maail­man­po­li­tii­kassa on nyt suurinta väri­nää 30 vuoteen. Demo­kra­tioi­den ja auto­ri­taa­ris­ten valtioi­den leirit tiivis­ty­vät. Näiden välille uhkaa muodos­tua uuden­lai­nen, 2000-luvun rautae­si­rippu.

Tila liit­tou­tu­mi­sen ja liit­tou­tu­mat­to­muu­den välillä kaven­tuu. Suomi on selvästi vapai­den demo­kra­tioi­den rinta­massa puolus­ta­massa niitä vapau­den arvoja, joihin uskomme.

Meille kysy­mys ei ole pelkäs­tään plus­sien ja miinuk­sien yhteen­las­kusta – kyse on siitä, mihin jouk­koon Suomi kuuluu ja mikä on Suomen paikka maail­man maiden joukossa. Me emme ole emmekä jää mille­kään harmaalle vyöhyk­keelle. Suomen paikka on lännessä.

Nato-jäse­nyy­den myötä meidän on arvioi­tava uudes­taan turval­li­suus- ja puolus­tus­po­li­tii­kan lisäksi myös ulko­po­li­tiik­kaamme. Pet Shop Boys -bändin klas­sik­ko­kap­pale Go West on jälleen ajan­koh­tai­nen ja antaa meille suun­taa.

Kun idän auto­ri­taa­ris­ten valtioi­den riskit syven­ty­vät ja reali­soi­tu­vat ja kaup­pamme Venä­jän kanssa loppuu, Suomen kaup­pa­po­li­tii­kan tulee aktii­vi­sesti avata reit­tejä ja väyliä yrityk­sil­lemme toimia entistä voimak­kaam­min Yhdys­val­to­jen mark­ki­noilla.

Pohjois­mai­nen yhteis­työ tiivis­tyy, kun kaikki pohjois­maat jaka­vat saman turval­li­suusyh­tei­sön. Yhtei­nen euroop­pa­lai­nen turval­li­suus­po­li­tiikka saa lisä­pon­ti­men, kun sekä Suomi ja Ruotsi liit­ty­vät Naton puolus­tus­suun­nit­te­lun piiriin. Loppu­jen lopuksi Nato on koko Euroo­pan puolus­tus­rat­kaisu.

Seuraa­vaksi meidän on käytävä keskus­telu siitä, millai­nen Naton jäsen­maa Suomi olisi, mikä mahdol­li­sesti muut­tuisi ja miten me osal­lis­tui­simme Naton toimin­taan. Mikä olisi Suomen Nato-malli?

Saadak­semme parhaan hyödyn ja turvan jäse­nyy­destä, meidän ei tule aset­taa jäse­nyy­delle ennak­koeh­toja. Haluamme olla täysi­val­tai­nen Nato-maa täysin oikeuk­sin, mutta myös velvol­li­suuk­sin.

Nato on arvo­kas Suomelle, mutta myös Suomi tuo paljon Natoon: huoleh­dimme itses­tämme ja tuomme vakautta Pohjois-Euroop­paan. Kukaan ei tätä esimer­kiksi Washing­to­nin matkal­lani epäil­lyt tai kiis­tä­nyt.

Suomen puolus­tus raken­tuu jatkossa kolmelle tasolle. Oma vahva ja itse­näi­nen puolus­tus pysyy itse­näi­syy­temme tärkeim­pänä kivi­jal­kana myös jatkossa. Tästä pidämme huolta. Toiseksi puolus­tusyh­teis­työn tiivis­ty­mi­nen pohjois­mai­den ja Iso-Britan­nian kanssa Naton sisällä luo turvaa arkti­selta alueelta itäme­relle. Yhtei­set harjoi­tuk­set Pohjo­lan puolus­ta­mi­seksi tule­vat eittä­mättä lisään­ty­mään.

Kolman­tena Nato-pilari täyden­tää ja vahvis­taa puolus­tus­ky­kyämme anta­malla käyt­töömme myös tule­vien liit­to­lais­ten kyvyk­kyy­det, tiedus­te­lu­tie­don ja mate­ri­aa­li­tuen. Taka­namme on koko liit­to­kun­nan ja Yhdys­val­to­jen sota­voima. Tämä on suuri asia – näin takaamme maksi­maa­li­sen pidäk­keen ja puolus­tus­ky­vyn.

Suomi ei ole uhka kenel­le­kään, sillä Suomi huoleh­tii omasta turval­li­suu­des­taan. Myös­kään Nato ei ole uhka, sillä kyseessä on puolus­tus­liitto. Maan­tiede ei kuiten­kaan poistu mihin­kään. Venäjä on ja pysyy naapu­ri­namme. Siksi odotamme myös sitä aikaa, että Venä­jällä muutok­set parem­paan käyn­nis­ty­vät, ja naapu­ruus­suh­detta voidaan taas paran­taa. Me emme halun­neet asioi­den etene­mistä nyky­ti­laan.

Suomelle on tärkeää, että Nato-jäse­nyy­temme etenisi mahdol­li­sim­man turval­li­sesti ja määrä­tie­toi­sesti rati­fioin­nin aikana. Tämä on myös Yhdys­val­to­jen ja Nato-maiden etu. Terveh­din ilolla laajaa keskus­te­lua turval­li­suusa­vusta, jota Suomi ja Ruotsi voivat saada proses­sin aikana.

Olemme tehneet vahvaa diplo­maat­tista työtä jo pitkään raken­taen hyviä suhteita tärkei­den kump­pa­niemme suun­taan. Tämä työ kantaa nyt hedel­mää. Osana kansain­vä­listä yhtei­söä ja omaa puolus­tusta vahvis­taen Suomi on voima­kas.

Tätä histo­rial­lista hetkeä kannat­taa vaalia. Suomen hakeu­tu­mi­nen Naton jäse­neksi toteut­taa kokoo­muk­sen – ja monen meistä henki­lö­koh­tai­sen - pitkä­ai­kai­sen tavoit­teen.

Ilon lisäksi tunnel­maan sekoit­tuu kuiten­kin myös surua. Tilanne on seurausta Venä­jän impe­ria­lis­ti­sista tavoit­teista ja pyrki­myk­sestä alis­taa toinen kansa tahtoonsa. Todel­li­suu­dessa Ukrai­nan urhea kansa ja puolus­ta­jat osta­vat Suomelle aikaa. Venä­jän ollessa sidottu Ukrai­nan rinta­maan, pystymme vapaam­min liik­ku­maan kohti jäse­nyyttä.

Olemme Ukrai­nalle velkaa paljon. Siksi meidän on jatket­tava kaiken avun: puolus­tuk­sel­li­sen, huma­ni­taa­ri­sen ja talou­del­li­sen avun anta­mista. Emme saa unoh­taa heidän tais­te­lu­aan, sillä he tais­te­le­vat verel­lään meidän arvo­jemme puolesta.

Uskon Ukrai­nan voit­ta­van, sillä lopulta vapaus voit­taa. Mieles­täni itse­näi­selle Ukrai­nalle tulee raken­taa polku kohti samoja länti­siä raken­teita, joista Suomi saa naut­tia. Ukraina haluaa Euroo­pan unio­nin jäse­neksi, ja heille on tarjot­tava uskot­tava tie euroop­pa­lai­seen perhee­seen.

Venä­jän oligar­keilta taka­va­ri­koi­tuja varoja pitäisi voida käyt­tää Ukrai­nan autta­mi­seen ja maan jälleen­ra­ken­ta­mi­seen. Ajatus jälleen­ra­ken­ta­mi­sesta antaa ukrai­na­lai­sille toivoa tule­vasta, parem­mista ajoista. Tässä työssä Suomi aikoo olla mukana.

Nato-jäse­nyys ei ole meille pääte­py­säkki. Kokoo­mus jatkaa työtä Suomen itse­näi­syy­den turvaa­mi­seksi ja palve­lee isän­maata oppo­si­tios­ta­kin. Olen vilpit­tö­män kiitol­li­nen saades­sani johtaa tätä upeaa jouk­koa näinä aikoina.

Enti­sen kokoo­muk­sen puheen­joh­ta­jan presi­dentti Paasi­ki­ven ajatusta tosi­asioi­den tunnus­ta­mi­sesta voisi mukailla seuraa­vasti: ympä­röi­vät tosi­asiat täytyy myös tunnis­taa, ja lopulta tosi­asioi­hin täytyy määrä­tie­toi­sesti tart­tua, jos maail­maa haluaa muut­taa.

Nyt on Suomen hetki tart­tua ohikii­tä­vään hetkeen ja hypätä histo­rian oikealle puolelle. Nato ei ole oiko­tie onneen, mutta krii­sien keskellä se tarjoaa Suomelle mahdol­li­suu­den opti­mis­miin. Emme ole enää lastu maail­man­po­li­tii­kan laine­hilla tai lamaan­tu­nut ajopuu. Emme jämähdä pysäh­ty­nee­seen tilaan tai kangistu kauhusta, vaan otamme kohta­lomme omiin käsiimme ja muovaamme kansa­kun­tana oman valoi­san tule­vai­suu­temme. Lähde­tään raken­ta­maan 2020-luvun Nato-Suomea!

Petteri Orpon puhe puolue­val­tuus­ton kevät­ko­kouk­sessa. Muutok­set puhut­taessa mahdol­li­sia.

Lisää sisältöä samassa kategoriassa

20.3.2024

Heikki Autto: Vain vahva talous ja työl­li­syys takaa­vat Suomen menes­tys­ta­ri­nalle jatkon – koko Suomessa

Kokoo­muk­sen ryhmä­pu­heen­vuoro väli­ky­sy­myk­seen halli­tuk­sen alueel­li­sesti syrji­västä poli­tii­kasta. Muutok­set puhut­taessa mahdol­li­sia. Suoma­lais­ten ahke­ruus ja osaa­mi­nen, niistä kumpuava kasvu ja kilpai­lu­kyky sekä

13.3.2024

Petteri Orpo: “Se, miten toimimme tänään määrit­tää suku­pol­vemme perin­nön”

Päämi­nis­teri Petteri Orpon puhui Euroo­pan parla­men­tin täysis­tun­noissa Stras­bour­gissa 13.3.2024. Puhe muutos­va­rauk­sin. Alku­pe­räi­nen puhe pidetty englan­niksi. Arvoisa puhe­mies, hyvä Roberta, arvoi­sat Euroo­pan

21.2.2024

Timo Heino­nen: Suomen viesti Natossa on selkeä: kannamme vastuumme ja tuotamme turval­li­suutta.

Kokoo­muk­sen ryhmä­pu­heen­vuoro valtio­neu­vos­ton selon­te­koon edus­kun­nalle Puolus­tus­voi­mien osal­lis­tu­mi­sesta Naton rauhan ajan yhtei­sen puolus­tuk­sen tehtä­viin vuonna 2024. Muutok­set puhut­taessa mahdol­li­sia. Me liityimme

Skip to content