Petteri Orpo: Suomea pitää viedä eteen­päin

Julkaistu: 20.08.2019

Ystä­vät, me kaikki tässä huoneessa tiedämme, että Suomea pitää viedä eteen­päin. Tällä hetkellä suunta ei ole sinne, vaan kohti tunk­kaista Korpi­lam­pea. Siksi olen huolis­sani.

Tänään puhun erityi­sesti kolmesta asiasta. Mitä Suomi tarvit­see? Mihin Kokoo­musta tarvi­taan? Ja mitä oppo­si­tio­puo­lue Kokoo­mus on?

Hyvät kuuli­jat,

seura­simme kaikki kevään halli­tus­neu­vot­te­luja tarkalla silmällä. Ilmassa oli toki petty­mystä siitä, että Rinne päätti lähteä muodos­ta­maan vasem­mis­to­hal­li­tusta, mutta ennen kaik­kea ihme­tystä siitä, miten vaalien suurien häviäjä keskusta oli pääty­nyt mukaan Sääty­ta­lolle ja käytän­nössä ratkaisi vasem­mis­to­hal­li­tuk­sen synnyn.

Halli­tus­neu­vot­te­lu­jen ensim­mäis­ten vies­tien joukossa oli se, että halli­tus­oh­jel­maa ryhdy­tään raken­ta­maan ilmiö­poh­jai­sesti. Ajat­te­lin, että hemmetti, juuri noin mekin olisimme sen tehneet. On aivan kiis­ta­tonta, että poli­tii­kalla pitää nyky­ai­kana pystyä vastaa­maan hallin­to­ra­joja laajem­piin koko­nai­suuk­siin. Väes­tön ikään­ty­mi­nen, tekno­lo­gian kehi­tys, muut­to­liik­keet, kaupun­gis­tu­mi­nen, ilmas­ton­muu­tos ja niin edel­leen.

Neuvot­te­luista kantau­tui ulos vies­tejä, joissa kerrot­tiin, että pöydät ilmiöille olivat­kin pöytiä haavei­lulle. Viik­koa myöhem­min paljas­tui, että eivät­hän ne oikeas­taan olleet­kaan mitään ilmiö­pöy­tiä, vaan niissä vain kasat­tiin tuhat ja yksi hyvää kohdetta, jotka paisut­ta­vat julki­sia menoja. Kakun jaka­jista ei ollut Sääty­ta­lon juhlissa pulaa.

Hyvät kuuli­jat,

Rinteen halli­tus on tämän vuosi­tu­han­nen vasem­mis­to­lai­sin halli­tus. Seurat­tuani tätä kesän ajan minun on tullut ikävä vanhoja sosia­li­de­mo­kraat­ti­sia vastuun­kan­ta­jia. Halli­tus puhuu hyvin­voin­tiyh­teis­kun­nan kehit­tä­mi­sestä, mutta uskot­ta­via keinoja sen rahoi­tuk­sen turvaa­mi­seksi ei näy, eikä kuulu.

On halli­tuk­sessa valon­pilk­ku­ja­kin, kuten Tytti Tuppu­rai­nen, joka on otta­nut suve­ree­nisti haltuun euroop­pa­mi­nis­te­rin tehtä­vät, ja on selkeästi Suomen EU-puheen­joh­ta­juu­den näky­vim­mät ja osaa­vat kasvot.

Toivo­tan lämpi­mästi voimia kaikille lippos­lai­sille dema­reille ja haglun­di­lai­sille Rkp:laisille. Tätä järke­vää ja prag­maat­tista vastuul­li­sen talou­den­pi­don, kansain­vä­li­syy­den ja oikeu­den­mu­kai­suu­den yhdis­tel­mää nyky­hal­li­tus kipeästi kaipaisi.

Minusta halli­tus­oh­jel­massa on monta sinänsä hyvää tavoi­tetta. Ongelma vain on se, että ohjelma on kuin hiekalle raken­nettu hulp­pea huvila. Halli­tus on itse­kin sano­nut, että menoja voidaan lisätä vain, jos tiedossa on vastaava määrä tuloja. Jos tuloja ei ole tiedossa, ei meno­ja­kaan pitäisi lisätä. Päämi­nis­teri Rinne sanoi edus­kun­ta­kes­kus­te­lussa kesä­kuussa, että ”ei pysy­viä menoja ennen kuin on pysy­viä tuloja. Emme me sellaista tuulen­tu­paa rakenna.” Näyt­tää siltä, että ei noil­la­kaan puheilla ollut merki­tystä.

Valtio­va­rain­mi­nis­teri Linti­län budjet­tie­si­tys on esima­kua siitä, mitä Suomelle on luvassa. Velkaan­tu­mi­nen kasvaa, julki­set menot paisu­vat, mutta stra­te­gi­sia muutok­sia ei saada aikaan. Päämi­nis­te­rin­kin jutut pyöri­vät toista kuukautta aktii­vi­mal­lin ympä­rillä, vaikka maailma ympä­rillä puhuu aivan muusta. Puhu­taan kaup­pa­so­dasta, brexi­tistä ja Saksan yski­västä talou­desta. Talous­kasvu hyytyy maail­malla ja Euroo­passa.

Nyt pitäisi puhua siitä, miten heik­ke­ne­vään tilan­tee­seen reagoi­daan ja hyvin­voin­tiyh­teis­kun­nan palve­lut turva­taan. Sen sijaan halli­tus ahmii edel­li­sen halli­tuk­sen vaivalla sääs­töön kerää­mät siemen­pe­ru­nat.

Minusta välit­tö­min kriisi, joka uhkaa hyvin­voin­tiyh­teis­kun­taa, on kriisi hyvin­voin­ti­pal­ve­lui­den rahoit­ta­mi­sesta. Kun vuonna 2010 jokaista työi­käistä 100 ihmistä kohden oli 50 lasta ja eläkei­käistä, 2020-luvulla heitä on jo 70. Tämä on valtava haaste sille, että voimme pitää huolta päivä­ko­deista, kouluista, urhei­lu­ken­tistä ja palve­lu­ta­loista. Yhtälö ei yksin­ker­tai­sesti toimi, jos emme tee merkit­tä­viä muutok­sia.

Saat­taa olla niin, että väes­tön ikään­tyessä työs­sä­käy­vien ihmis­ten pitää ottaa nykyistä enem­män vastuuta omasta elämäs­tään. Kaksi asiaa meidän pitää kuiten­kin pystyä lupaa­maan. Lastemme pitää saada paras mahdol­li­nen koulu­tus. Ja ikään­ty­neistä, meidän vanhem­mis­tamme, pitää pystyä pitä­mään huolta.

Antti Rinteen halli­tuk­sen ohjel­maa ei voi sanoa hyvin­voin­tiyh­teis­kun­taa uudis­ta­vaksi ohjel­maksi. Se on kuin ottaisi neljän vuoden köllöt­te­ly­tauon ennen kuin todel­li­set ratkai­sut on pakko tehdä. Työl­li­syys­ta­voit­teen saavut­ta­mi­seksi tarvit­ta­vat keinot lois­ta­vat pois­sao­lol­laan.

Halli­tus jakaa miljoo­nia euroja omai­suus­tu­loja yhteis­kun­nan menoi­hin, jotka ovat luon­teel­taan pysy­viä. Näillä anne­taan hetkeksi helpo­tusta, mutta mitä ihmeen poli­tiik­kaa sellai­nen on, että katso­taan asioita vain neljän vuoden päähän? Valtion omai­suu­den myyn­nillä pitäisi tehdä oikeita inves­toin­teja, jotka tuot­ta­vat pitkällä aika­vä­lillä hyvää suoma­lai­sille. Me olisimme inves­toi­neet kolmen miljar­din myyn­ti­tu­loista kaksi raitei­siin ja kolman­nen korkea­kou­lu­jen pääomit­ta­mi­seen. Nämä olisi­vat olleet oikeita tule­vai­suusin­ves­toin­teja.

Vanha suoma­lai­nen viisaus kehot­taa varau­tu­maan myrs­kyyn jo pouta­säällä. Siksi kokoo­mus tulee­kin esit­tä­mään konkreet­ti­sen työl­li­syys­pa­ke­tin, joka toisi Suomeen 60 000 uutta työpaik­kaa, ja josta päätök­siä voitai­siin tehdä jo heti budjet­ti­rii­hessä. Keho­tan halli­tusta luke­maan ohjel­man tarkasti läpi, koska sen hyviä ideoita saa myös lainata Suomen hyväksi.

Hyvät kuuli­jat,

Puolue­kenttä on myller­ryk­sessä läpi Euroo­pan. Heilah­te­lut kanna­tus­mit­tauk­sissa tai vaaleissa ovat suurem­pia kuin vuosi­kym­me­niin. Paikal­leen jämäh­tä­neet puolu­eet menet­tä­vät suosio­taan, ja ilmiöt saat­ta­vat vaikut­taa ratkai­se­vasti vaali­tu­lok­siin. Myös Suomessa. Emme elä enää maail­massa, jossa kaksi suurta puoluetta on halli­tuk­sessa, kolmas oppo­si­tiossa – ja vaalien jälkeen rooleja vaih­de­taan. Se aika on uskoak­seni pysy­västi ohi.

Poli­tii­kasta on tullut yhä voimak­kaam­min kilpai­lua iden­ti­tee­teistä, tunteesta ja luot­ta­muk­sesta.

Ollak­seen suosittu poliit­ti­sen liik­keen pitää tuntua, näkyä ja kuulos­taa jolta­kin. Asioi­den hoita­mi­nen ei yksi­nään riitä, vaan polii­tik­ko­jen täytyy myös muis­taa perus­tella, miksi näin tehdään. Täytyy kertoa, kenen puolesta työs­ken­te­lee ja mitä vastaan aset­tuu.

Mihin Kokoo­musta tarvi­taan tässä muut­tu­neessa poliit­ti­sessa ympä­ris­tössä?

Me olemme kautta histo­rian pysty­neet havain­noi­maan ympä­rillä muut­tu­van maail­man kommel­luk­set, ja sen, miten niihin tulisi reagoida. Me olimme ensim­mäi­siä, jotka lähdimme ajamaan Suomea Euroo­pan unio­niin, viimein­kin aidosti omista asiois­taan päät­tä­väksi länsi­maaksi. Tunnis­tamme parhai­ten mark­ki­na­ta­lou­den kiis­tat­to­man merki­tyk­sen ihmis­ten hyvin­voin­nin lähteenä. Vahva käden­jäl­kemme näkyy siinä, että Suomi on muut­tu­nut sulje­tusta valtio­ka­pi­ta­lis­mista avoi­meksi ja kansain­vä­li­sesti kilpai­lu­ky­kyi­seksi maaksi. Uskomme yksi­löön järjes­tel­mä­läh­töi­syy­den sijaan.

Viime vuosina globa­li­saa­tio, avoin mark­ki­na­ta­lous, länsi­mai­nen libe­raali demo­kra­tia, yksi­lön­va­paus – ne asiat, joiden piti olla histo­rian rauhan­omai­nen loppu­tu­los – ovat tulleet haas­te­tuiksi. Ilmas­ton­muu­tos, muut­to­liik­keet, kaupun­gis­tu­mi­nen, tekno­lo­gian kehi­tys ja väes­tön ikään­ty­mi­nen koet­te­le­vat länsi­mai­sia yhteis­kun­tia.

Nämä ilmiöt huolet­ta­vat ihmi­siä, ja popu­lis­ti­set liik­keet otta­vat tilan­teesta kaiken irti. Suomes­sa­kin on nähty popu­lis­tis­ten perus­suo­ma­lais­ten nousu, lasku ja uusi nousu. Vastuu syö, vastuut­to­muus kasvat­taa.

Perus­suo­ma­lai­set on tällä hetkellä kanna­tus­mit­taus­ten mukaan Suomen suosi­tuin puolue. Se tuo muka­naan suuren vastuun. Tuossa asemassa ei voi enää tyytyä vain osoit­te­le­maan ongel­mia. On meidän, muiden puoluei­den sekä median tehtävä vaatia perus­suo­ma­lai­silta ratkai­suja. Mitä te teki­sitte, jos saisitte päät­tää? Luulen, että tämä on monelle epäsel­vää.

Suosi­tuim­man puolu­een puheen­joh­ta­jana Jussi Halla-aholla on merkit­tävä vastuu myös suoma­lai­sen demo­kra­tian ja järjes­täy­ty­neen yhteis­kun­nan puolus­ta­mi­sessa. Toivon todella, että hän ei anna Perus­suo­ma­lais­ten riveissä tilaa kasvaa sellai­selle ajat­te­lulle, jossa väki­val­lan liet­so­mi­nen on sulka hattuun.

Hyvät kuuli­jat,

Kokoo­musta tarvi­taan ratko­maan moni­mut­kai­sia ongel­mia. Ne eivät ääri­päi­den kiis­te­lyllä tai ideo­lo­gi­sella julis­ta­mi­sella ratkea.

Ilmas­ton­muu­tos ja muut­to­liik­keet liit­ty­vät lähi­tu­le­vai­suu­dessa yhä enem­män toisiinsa. Molem­mat kysy­myk­set ovat voimak­kaasti mieli­pi­teitä jaka­via. Kun olen katso­nut keit­tiön pöydässä ilmas­to­tus­kaa pote­vaa 15-vuotiasta tytär­täni, asia on tullut minulle selväksi. Ei ilmas­ton­muu­tok­sen ratkai­se­mi­nen voi olla yksit­täis­ten ihmis­ten vastuulla. On meidän polii­tik­ko­jen tehtävä hakea ratkai­suja, jotta yhden­kään suoma­lai­sen ei tarvit­sisi kokea ahdis­tusta hallit­se­mat­to­masti etene­västä ilmas­ton­muu­tok­sesta.

Niin ilmas­ton­muu­tok­sessa kuin maahan­muu­tossa pätee sama totuus; ratkai­sut eivät löydy ääri­lai­doilta. Ratkai­sut löyty­vät kansain­vä­li­sillä sekä kansal­li­silla toimilla.

Lämmi­te­tään Suomi hiili­va­paasti, vaih­de­taan polt­toai­neet puhtaam­piin ja pääs­töt­tö­miin, raken­ne­taan nopeita kansal­li­sia raideyh­teyk­siä, joilla ihmi­set ja tava­rat kulke­vat, edis­te­tään puhtaita tekno­lo­gioita. Otetaan Euroo­passa ja maail­malla suuri rooli ratkai­su­jen tuojana. Esimer­kiksi aloit­tees­tani synty­nyt maail­man­laa­jui­nen valtion­va­rain­mi­nis­te­rei­den ilmas­to­koa­li­tio on hyvä esimerkki.

Toki myös ihmis­ten käyt­täy­ty­mi­sellä arjes­saan on merki­tystä, vaikka se ei olekaan suurin tekijä. Kokoo­muk­sen vastaus tähän on, että luote­taan ihmi­seen!

Fiksut suoma­lai­set osaa­vat ja halua­vat tehdä ympä­ris­tön puolesta oikeita ratkai­suja.

Maahan­muu­ton osalta meidän on pidet­tävä huoli siitä,  ettei 2015 kriisi pääse koskaan enää tois­tu­maan. Se ratkais­taan euroop­pa­lai­sella yhteis­työllä. Euroo­palla on oltava pitä­vät ulko­ra­jat sekä yhtei­nen teho­kas turva­paikka että palau­tus­po­li­tiikka. Lisäksi tarvi­taan massii­vi­sia toimia lähtö­mai­den autta­mi­seksi.

Meidän on kannet­tava kansain­vä­li­nen vastuumme ja otet­tava osamme pako­lai­sista. Koti­maassa oleel­lista on kotout­taa ne ihmi­set, jotka turvaa ovat saaneet, osaksi suoma­laista yhteis­kun­taa. Työl­lis­ty­mi­nen on avain kotou­tu­mi­seen ja se on kaik­kien etu. Pako­lais­taus­tais­ten maahan­muut­ta­jien työl­li­syy­saste on saatava ylös. Lisäksi Suomi tarvit­see työpe­räistä maahan­muut­toa.

Suoma­lai­sen lakien ja arvo­jen oppi­mi­nen on vält­tä­mä­töntä. Esimer­kiksi kont­rol­li­vä­ki­valta tai nais­ten oikeuk­sien rajaa­mi­nen ei kuulu Suomeen, eikä sen pitäisi kuulua mihin­kään muual­le­kaan. Suomi on vapaa yhteis­kunta, jonka keskei­sim­piin arvoi­hin kuuluu se, että tytöillä ja pojilla on samat oikeu­det.

Hyvät kuuli­jat,

Kolmen maail­man­laa­jui­sen ilmiön ymmär­tä­mi­sessä kokoo­mus on kiis­tatta ykkö­nen. Me tunnis­tamme kaupun­gis­tu­mi­sen, tekno­lo­gian kehi­tyk­sen ja väes­tön ikään­ty­mi­sen haas­teet ja mahdol­li­suu­det. Kokoo­mus on Suomen suurin kaupun­ki­puo­lue ja kaupun­ki­po­li­tii­kan ykkö­nen. Me tunnis­tamme kaupun­kien kasvun vaati­mat tarpeet, kaupun­gis­tu­mi­sen erityis­piir­teet, uhat ja mahdol­li­suu­det. Me suhtau­dumme uteli­aasti tekno­lo­gi­seen kehi­tyk­seen ja sen tuomiin mahdol­li­suuk­siin.

Väes­tön ikään­ty­mi­sestä johtu­vaan hyvin­voin­tiyh­teis­kun­nan rahoi­tus­krii­siin kokoo­muk­sella on parhaat lääk­keet. Talous­kasvu, työl­li­syys, vero­tus ja ihmis­ten hyvin­vointi ovat meidän leipä­la­jiamme. Jotta hyvin­voiva yhteis­kunta voidaan turvata tule­ville suku­pol­ville, tarvi­taan keskus­ta­oi­keis­to­laista poli­tiik­kaa, joka on toimi­vin vaih­toehto työpaik­ko­jen ja talous­kas­vun lisää­mi­seksi.

Paljon puhu­taan siitä, että uuden ajan ilmiöt sata­vat ääri­lai­to­jen pussiin. Tämä on totta vain niin kauan kuin annamme sen olla! Meillä on valtava vahvuus kaupun­gis­tu­mi­seen, tekno­lo­gi­sen kehi­tyk­seen sekä ikään­ty­mi­seen liit­ty­vissä megat­ren­deissä. Maltil­li­sia, mutta määrä­tie­toi­sia ratkai­suja tarvi­taan myös ilmas­ton­muu­tok­sen torju­mi­seksi ja muut­to­liik­kei­den kestä­väksi ratkai­suksi.

Ystä­vät,

Mitä Kokoo­mus sitten on?

Minun kokoo­muk­seni on tinki­mä­tön ahke­ruu­den, vapau­den ja vastuul­li­suu­den puolus­taja. Me uskomme ihmi­seen itses­tään ja toisis­taan huoleh­ti­maan kyke­ne­vänä yksi­lönä. Uskomme siihen, että jokai­sella on oltava mahdol­li­suus vaikut­taa oman elämänsä suun­taan ja oppia koko elämänsä ajan. Jokai­nen ihmi­nen on ainut­laa­tui­nen ja arvo­kas, ei järjes­tel­män muura­hai­nen.

Vapau­teen kuuluu erot­ta­mat­to­mana osana vastuu. Se tarkoit­taa, että kun ihmi­nen toteut­taa vapaut­taan, hän ottaa vasta­tak­seen samalla valin­to­jensa seurauk­set, sekä kiel­tei­set että myön­tei­set. Hyvä ja reilu yhteis­kunta kannus­taa vastuul­li­seen toimin­taan ja palkit­see siitä. Vastuu tarkoit­taa tänä päivänä yhä enene­vissä määrin vastuuta luon­non moni­muo­toi­suu­desta ja ilmas­ton­muu­tok­sen torju­mi­sesta. Ihmi­sen välin­pi­tä­mät­tö­myy­den vuoksi tuhou­tu­nut luonto tai elin­kel­vo­ton maapallo rajoit­tai­si­vat tule­vien suku­pol­vien vapautta enem­män kuin mikään muu.

Siellä missä on kaupunki, on myös kokoo­mus. Kaupun­gis­tu­mi­nen on tosia­sia ja Suomelle suuri mahdol­li­suus. Kaupun­gis­tu­mista tapah­tuu, koska ihmi­set muut­ta­vat yhä enene­vässä määrin kaupun­kei­hin – työn, opis­ke­lun tai vaik­kapa rakkau­den perässä. Kaupun­gis­tu­mi­nen koskee koko Suomea, ei vain Helsin­kiä. Samoi­hin kaupun­kie­lä­män kysy­myk­siin jouk­ko­lii­ken­teestä, kaavoi­tuk­sesta, elin­kei­no­po­li­tii­kasta ja koulu­tuk­sesta törmä­tään kaupun­geissa ympäri Suomen aina Rova­nie­meltä Joen­suu­hun ja Vaasasta Porvoo­seen. Kaupun­gis­tu­mi­sen kään­tö­puoli on maaseu­dun hilje­ne­mi­nen, se tarvit­see omat ratkai­sunsa.

Hyvät kuuli­jat,

Kokoo­mus tulee teke­mään määrä­tie­toi­sesti töitä sen eteen, että vahvis­tamme asemaamme koulu­tus- ja sivis­tys­puo­lu­eena. Kuten jo halli­tus­neu­vot­te­luissa näimme, puna­vih­reät puolu­eet eivät pysty­neet toteut­ta­maan lupauk­si­aan siitä, että koulu­tuk­sen rahoi­tusta nostet­tai­siin jopa miljar­dilla. Pysy­vät meno­li­säyk­set jäivät noin 200 miljoo­naan, mikä on varmasti petty­mys monelle lupauk­siin usko­neelle äänes­tä­jälle.

Oikeas­taan koulu­tuk­sen rahoi­tuk­sessa tapah­tui käänne jo vuonna 2017, kun koulu­tuk­sen määrä­ra­hoja ryhdyt­tiin hiljal­leen nosta­maan. Tämä halli­tus jatkaa samaa linjaa, muttei muuta dramaat­ti­sesti kurs­sia, jolla koulu­tus­pa­nos­tuk­sia on viimei­sinä vuosina tehty. Koulu­tuk­seen panos­te­taan, mikä on hyvä, mutta panos­tuk­sen osuus meno­li­säyk­sistä jää vali­tet­ta­van pieneksi.

Nykyi­sen halli­tuk­sen linjauk­sissa koulu­tuk­sen rahoi­tuk­sesta on yksi perus­ta­van­laa­tui­nen ongelma. En ymmärrä sellaista poli­tiik­kaa, jossa varhais­kas­va­tuk­seen, perus­o­pe­tuk­seen ja amma­til­li­seen koulu­tuk­seen panos­te­taan vain neljän vuoden mittai­silla kerta­luon­toi­silla panos­tuk­silla.  Ei amma­til­lis­ten opet­ta­jien tarve ole vain neljäksi vuodeksi, puhu­mat­ta­kaan perus­o­pe­tuk­sen tai varhais­kas­va­tuk­sen tasa-arvosta. Onko tosi­aan niin, että neljän vuoden kulut­tua tasa-arvo on saavu­tettu, eikä määrä­ra­hoja enää tarvita? En usko.

Meidän vaih­toeh­tomme on se, että julki­sen talou­den liik­ku­ma­va­rassa tehdään aidosti valin­toja, ja tärkein niistä on sivis­tys.

Kertaan: tule­vai­suusin­ves­toin­tien miljar­deista kaksi suun­tai­simme raitei­siin, yhden korkea­kou­lu­jen pääomit­ta­mi­seen. Tulemme esit­tä­mään syksyn vaih­toeh­to­bud­je­tissa vaih­toeh­tomme Rinteen halli­tuk­sen määrä­ai­kai­selle rahan­ja­ko­po­li­tii­kalle, ja teemme stra­te­gi­sen panos­tuk­sen koulu­tuk­sen pysy­viin määrä­ra­hoi­hin.

Hyvät kuuli­jat,

Kokoo­mus on Suomen kansain­vä­li­sin puolue. Me näemme Suomen erot­ta­mat­to­mana osana länti­siä libe­raa­leja demo­kra­tioita. Viimeis­ten vuosi­kym­me­nien, ja erityi­sesti 2010-luvun aikana maailma on muut­tu­nut pienem­mäksi ja keski­näis­riip­pu­vai­sem­maksi kuin koskaan aiem­min. Esimer­kiksi talou­den osalta Suomi nousee ja laskee maail­man­ta­lou­den mukana.

On asioita, joita voimme tehdä itse, mutta paljon on asioita, jotka tapah­tu­vat Suomen ulko­puo­lella ja kosket­ta­vat meitä. Siksi Suomen on äärim­mäi­sen tärkeää olla mukana kaikissa niissä pöydissä, joissa meidän asiois­tamme pääte­tään. Viimei­nen pöytä, jossa Suomi ei ole mukana on Nato. Kokoo­mus tulee teke­mään määrä­tie­toi­sesti töitä, jotta Suomi liit­tyisi osaksi Natoa, länsi­maista puolus­tus­rat­kai­sua.

Meistä kansain­vä­li­nen yhteis­työ on lähtö­koh­tai­sesti hyvä asia. Lisään­ty­nyt keski­näis­riip­pu­vuus vähen­tää konflik­tien uhkaa, erikois­tu­mi­nen talou­dessa lisää hyvin­voin­tia ja tiivis­tyvä yhteis­työ mahdol­lis­taa rajat ylit­tä­vien ongel­mien ratkai­sun. Meille kansain­vä­li­syys ja isän­maal­li­suus eivät ole pois­sul­ke­via, vaan toisi­aan tuke­via asioita.

Kokoo­mus on myös isän­maal­li­nen puolue. Meille isän­maal­li­suus on myön­tei­nen voima, joka tarkoit­taa kiin­ty­mystä koti­maa­han. Isän­maal­li­suus on meille suoma­lai­sille tärkei­den asioi­den, kuten suoma­lai­sen luon­non, suku­puol­ten tasa-arvon ja demo­kra­tian puolus­ta­mista. Meidän mieles­tämme tämä maa ja sen vapaat arvot ovat puolus­ta­mi­sen arvoi­sia. Niiden puolus­ta­mista varten kunnioi­tamme lakia ja järjes­tystä sekä arvos­tamme puolus­tus­voi­mia, joiden tehtä­vänä on turvata tämän maan säily­mi­nen vapaana.

Kokoo­mus on arvo­puo­lue. Vapaus ja vastuu, sivis­tys, mahdol­li­suuk­sien tasa-arvo, kannus­ta­vuus, välit­tä­mi­nen, kansain­vä­li­syys ja isän­maal­li­suus ovat asioita, joiden varaan raken­namme poli­tiik­kaa. Poli­tiikka ilman arvoja ei ole johdon­mu­kaista, eikä kestä aikaa. Kokoo­muk­sen arvot ovat kestä­neet jo sata vuotta, ja minusta ne kestä­vät edel­leen.

Hyvät kuuli­jat,

Kokoo­muk­sen vaih­toehto halli­tuk­selle on Suomi, jossa katso­taan vaali­kautta pidem­mälle. Me emme tee asioita seuraa­via vaaleja, vaan seuraa­vaa suku­pol­vea ajatel­len.

Esitämme ratkai­suja, jotka vievät suomea eteen­päin. Niin pitäisi toimia myös halli­tuk­sen.

Oppo­si­tio antaa mahdol­li­suu­den kirkas­taa ajatuk­siamme. Seuraa­van neljän vuoden aikana tehtä­vämme on täyt­tää kokoo­muk­sen reppua laaduk­kaalla ohjel­ma­työllä. Päivi­tämme puolu­een stra­te­gian, panos­tamme aate- ja ohjel­ma­työ­hön sekä valmis­tau­dumme jo puolen­toista vuoden päässä häämöt­tä­viin kunta­vaa­lei­hin.

Meidän tavoit­teemme on olla Suomen johtava keskus­ta­oi­keis­to­lai­nen edis­tys­puo­lue, jolla on selkeä visio alati seka­vam­maksi käyvästä maail­masta ja uskot­ta­vim­mat keinot suoma­lais­ten onnel­li­suu­den, hyvin­voin­nin ja turval­li­suu­den takaa­mi­seksi, myös tule­vai­suu­dessa.

 

Petteri Orpon puhe puolue­joh­don kesä­ko­kouk­sessa Turussa  20.8.2019

Muutok­set puhut­taessa mahdol­li­sia.