Tänä syksynä suoma­lai­set kohtaa­vat saman­ai­kai­sesti useita haas­teita. Edessä on vaikea talvi. Venä­jän hyök­käys­so­dasta lauen­nut ener­gia­kriisi johtaa sähkön ja lämmön hinnan monin­ker­tais­tu­mi­seen. Hinto­jen laaja-alai­nen nousu ei jää pelk­kään ener­gi­aan, vaan vaikut­taa myös ruokaan ja muihin hyödyk­kei­siin. Korko­jen nousu osuu asun­to­ve­lal­li­sen lisäksi velkai­seen valtioon. Suomea kohtaa­vat saman­ai­kai­sesti ener­gia­kriisi, ruoka­kriisi ja velka­kriisi. Lisäksi talou­temme syök­syy taan­tu­maan. Pian meillä on edes­sämme palve­lui­den kriisi.

Tästä on kuiten­kin pääs­tävä yli. Toimia tarvi­taan, jotta suoma­lai­set kodit eivät ajaudu kohtuut­to­maan ahdin­koon. Siksi polii­tik­ko­jen on oltava prag­maat­ti­sia: suoma­lais­ten on saatava ensi talvena lämpöä ja sähköä asun­toi­hinsa, ja teol­li­suu­den on saatava tarvit­tava ener­giansa, jotta talou­den pyörät eivät täysin hyydy. Tuhan­sien euro­jen sähkö­las­kut sähkö­läm­mit­tei­sissä omako­ti­ta­loissa voivat olla todel­li­suutta ensi talvena. Tilanne on kestä­mä­tön.

Suurim­man euro­mää­räi­sen laskun maksaa taval­li­nen, työssä käyvä omassa kodis­saan asuva suoma­lai­nen. Hän maksaa kyllä veronsa, mutta saa vasti­neeksi yhä vähem­män. Reaa­li­palk­ko­jen romah­ta­mi­nen näkyy suoraan arjessa. Kuinka paljon taloa voidaan lämmit­tää, mitä ruokaa oste­taan. Ylimää­räi­seen ei juuri jää rahaa.

Kokoo­mus on ehdot­ta­nut useita keinoja tilan­teen helpot­ta­mi­seksi. Niitä ovat palk­ka­ve­ron keven­nyk­set ja kohden­ne­tut toimen­pi­teet sähkön hintaan, esimer­kiksi sähkön arvon­li­sä­ve­ron alen­ta­mi­nen. Lisäksi olemme ehdot­ta­neet työmat­ka­vä­hen­nyk­sen korot­ta­mista ja sekoi­te­vel­voit­teen madal­ta­mista myös tule­vana vuonna. Myös koti­ta­lous­vä­hen­nyk­sen koro­tus ja laajen­ta­mi­nen auttaisi monia. Meidän on kannet­tava vastuuta niistä suoma­lai­sista, joihin sähkö­mark­ki­noi­den kriisi kovin­ten osuu.

Halli­tus tarjoaa vaih­toeh­toa, jossa menoja kasva­te­taan velaksi. Kokoo­mus tarjoaa vaih­toeh­toa, jossa kasva­te­taan tuloja. Halli­tus on budjet­ti­rii­hes­sään lisän­nyt jälleen miljar­deja valtio­va­rain­mi­nis­te­riön budjet­tie­si­tyk­sen perään. Velkaan­tu­mi­nen ei kuiten­kaan voi jatkua loput­to­miin. Halli­tus näyt­tää kuiten­kin heit­tä­neen pyyh­keen kehään.

Halli­tuk­sen toimet tarjoa­vat pientä laas­ta­ria ensi talveksi, mutta pidempi aika­väli on unoh­tu­nut. On varmaa, että emme ole nyt viimei­sessä krii­sissä, jonka Suomi kohtaa. Suomen talous ei kasva ensi vuonna ennus­tei­den mukaan lain­kaan, mutta korko­me­not lauk­kaa­vat huimissa luke­missa. Tämän halli­tuk­sen poli­tii­kan jäljiltä perus­pal­ve­lui­den turvaa­mi­nen­kin on vaaka­lau­dalla, sillä rahat ovat lopussa.

Menoja on helppo lisätä, mutta nyt tulisi miet­tiä myös sitä mistä saadaan tuloja. Onko ainoas­taan niin että suoma­lais­ten pitää hoitaa inflaa­tio pienen­tä­mällä omaa kulu­tus­taan? Eikö olisi myös niin, että valtio­kin osal­lis­tuisi talkoi­siin vähen­tä­mällä julkista kulu­tusta, eli pienen­tä­mällä menoja.

Meidän on saatava aikaan kasvua ja hillit­tävä velkaan­tu­mista. Ratkaisu uuden ongel­man edessä ei voi aina olla uusi valtion­tuki. Suomi tarvit­see vastuuta omasta talou­des­taan. Vain siten voimme huoleh­tia suoma­lais­ten hyvin­voin­nista, palve­luista ja turval­li­suu­desta.

Lisää sisältöä samassa kategoriassa