Kaikki tietä­vät, että vaali­kes­kus­te­lut ovat enim­mäk­seen soke­rilla kuor­ru­tet­tua tavoi­te­lau­lan­taa. Tavoit­teet­kin ovat toki tärkeitä, mutta nyt meidän kaik­kien polii­tik­ko­jen olisi pois­tut­tava muka­vuusa­lu­eelta. On viimei­nen hetki ennen vaaleja puhua myös uhkista ja reali­tee­teista: siitä, miten palve­lut rahoi­te­taan, mihin lopu­ton velalla mässäily johtaa, ja kuinka paljon suoma­lais­ten kukka­roista halu­taan vielä nyhtää.

Sosi­aali- ja terveys­pal­ve­luita ei saada paran­net­tua, jos talou­temme ei ole terve. Ja sitä Suomen talous ei todel­la­kaan ole. Julki­nen talous on ollut kroo­ni­sesti alijää­mäi­nen yli kymme­nen vuotta. Jotta emme ajau­tuisi hallit­se­mat­to­man velkaan­tu­mi­sen tielle, tulisi Suomen Pankin mukaan julkista taloutta vahvis­taa jopa 10 miljar­dilla eurolla lähi­tu­le­vai­suu­dessa. Tämä on siis lähtö­ti­lanne ja edel­ly­tys sille, että edes nykyi­set palve­lut voidaan rahoit­taa.

Vasem­mis­to­hal­li­tuk­sen läpi runnoma hallin­to­uu­dis­tus tarkoit­taa kaik­kea muuta kuin helpo­tusta yhtä­löön. Sosi­aali- ja terveys­pal­ve­lut koko­nai­suu­tena maksa­vat lähi­vuo­sina yli kuusi miljar­dia euroa nykyistä enem­män. Lisäksi pelkkä uuden hallin­non pystyt­tä­mi­nen nielee jopa yli neljä miljar­dia. Halli­tus ei ole pysty­nyt kerto­maan, miten palk­ka­me­not ja tieto­jär­jes­tel­mien uudis­ta­mi­nen alueilla rahoi­te­taan. Jos ratkai­sua ei löydy, rahat ovat pois nykyi­sistä palve­luista. Olisi rehel­listä kertoa tämä äänes­tä­jille ennen vaaleja.

Huoles­tut­ta­vinta on, että vasem­mis­to­puo­luei­den edus­ta­jat tunte­vat kyllä julki­sen talou­den tilan, mutta eivät siitä piit­taa. Valtio­va­rain­mi­nis­te­riö on seik­ka­pe­räi­sesti selit­tä­nyt heille, mihin on varaa. Silti ilma on sakea­naan halli­tus­puo­luei­den höttöi­siä vaali­lu­pauk­sia.

Rahoi­tet­ta­vana ovat siis jatku­vasti kasva­vat sote-menot, sote-hallin­non valta­vat pystyt­tä­mis­kus­tan­nuk­set ja päälle vasem­mis­ton miljar­di­luo­kan vaali­lu­pauk­set. Samaan aikaan tosia­sia on, että talous­kas­vun ennus­te­taan hiipu­van. Kertaa­kaan en ole kuul­lut halli­tus­puo­luei­den johta­jilta ehyttä ajatusta siitä, miten tämä kaikki rahoi­te­taan. Lisä­me­not ilman tietoa tuloista uhkaa­vat hyvin­voin­tiyh­teis­kun­nan tärkeitä palve­luita.

Kokoo­mus­kin on esit­tä­nyt alue­vaa­lioh­jel­mas­saan monia vahvis­tuk­sia ihmis­ten palve­lui­hin. Mieles­tämme esimer­kiksi tera­pia­ta­kuulla on vält­tä­mä­töntä luoda Suomeen mata­lan kynnyk­sen mielen­ter­vey­den perus­taso. Vanhus­ten palve­lui­hin osoit­tai­simme lisää resurs­seja. Ratkai­seva ero kokoo­muk­sen ja muiden puoluei­den välillä on siinä, että olemme esit­tä­neet myös keinoja meno­jen rahoit­ta­mi­seksi ja velkaan­tu­mi­sen vähen­tä­mi­seksi. Vaih­toeh­to­bud­jet­timme sisäl­tää panos­tuk­sia moniin tärkei­siin palve­lui­hin, mutta samaan aikaan miljar­di­luok­kaa pienem­pää velkaan­tu­mista.

Talou­den reali­tee­tit ovat olemassa nyt ja vaalien jälkeen. Me kokoo­muk­sessa haluamme kehit­tää palve­luita. Haluamme hyödyn­tää digi­ta­li­saa­tion ja palve­luse­te­lei­den mahdol­li­suuk­sia. Järjes­töjä ja yrityk­siä tarvi­taan palve­lui­den tuot­ta­jiksi. Me haluamme turvata ihmis­ten nopean hoitoon­pää­syn ja laaduk­kaat, ihmis­lä­hei­set palve­lut kaik­kialla Suomessa.

Siksi on vält­tä­mä­töntä lopet­taa puhe pelkäs­tään siitä, miten veron­mak­sa­jien rahoja käyte­tään enem­män. Sen sijaan on puhut­tava useam­min siitä, miten teki­simme asioita parem­min. Tähän keskus­te­luun kannus­tan kaik­kia puolueita. Vaalien jälkeen ympäri Suomea voi olla lukui­sia petty­neitä vasem­mis­to­lai­sia alue­val­tuu­tet­tuja, kun lupauk­sia ei pysty­tä­kään lunas­ta­maan. Ja vielä useam­pia petty­neitä vasem­mis­ton äänes­tä­jiä.

Me kokoo­mus­lai­set puhumme talou­desta paljon juuri siksi, että vain terve talous takaa terveet perus­pal­ve­lut. Vain korkea työl­li­syys ja vahva talous mahdol­lis­ta­vat panos­tuk­set lasten­suo­je­luun, vanhus­pal­ve­lui­hin ja pelas­tus­a­se­miin. Vain vastuul­li­nen talou­den­pito takaa, että meillä on varaa maksaa riit­tä­vän monelle palo­mie­helle, lääkä­rille ja hoita­jalle riit­tä­vää palk­kaa. Hyvin­vointi ei kasva jaka­malla yhä enem­män yhä vähem­mästä. Olisiko siis aika puhua myös rahasta?

Lisää sisältöä samassa kategoriassa