Perus­tus­la­kia uudis­ta­valla työryh­mällä oli nyt hyvä hetki tarkas­tella, toimiiko perus­tus­la­kimme käytän­nössä niiden peri­aat­tei­den mukai­sesti, jotka nykyistä perus­tus­la­kia valmis­tel­taessa linjat­tiin. Vuoden 2000 perus­tus­la­ki­uu­dis­tuk­sessa linjana oli parla­men­ta­ris­min vahvis­ta­mi­nen ja toimi­val­to­jen selkeyt­tä­mi­nen.

Hetki tarkas­te­luun oli nyt sopiva, koska valta­oi­keuk­sia ei ole sopi­vaa muut­taa kesken istu­van presi­den­tin kauden. Koska vuonna 2012 vali­taan joka tapauk­sessa uusi presi­dentti, oli sopiva nivel­kohta tarkis­tuk­sille nyt. Seuraava sopiva mahdol­li­suus perus­tus­lain toimi­vuu­den tarkas­te­luun on ehkä vasta vuonna 2024.

Ei ole vaati­nut kummois­ta­kaan poli­tii­kan seuraa­mista huoma­tak­seen, että perus­tus­lain tulkin­nasta ja sovel­ta­mi­sesta on ollut koko vuosi­kym­me­nen ajan erilai­sia näke­myk­siä. Tuona aikana presi­den­tin kanssa yhteis­työtä on ehti­nyt teke­mään kolme eri halli­tus­poh­jaa. Ongel­mia ovat tuot­ta­neet risteä­vät tulkin­nat edus­tau­tu­mi­sesta EU-yhteyk­sissä sekä parla­men­taa­ri­sen vastuun puute osassa ulko- ja EU-poli­tiik­kaa.

Valtiomme tärkeim­mistä säädök­sistä ei voi olla pysy­vää tulkin­tae­ri­mie­li­syyttä. Se syö luot­ta­musta poli­tii­kan jatku­vuu­teen yli vaalien ja eri toimi­joi­den. Tämä jatku­vuu­den tuoma sosi­aa­li­nen pääoma on toimi­van demo­kraat­ti­sen yhteis­kun­nan yksi mittari. Siksi toimi­van demo­kra­tian ehto on perus­tus­lain ja sen tulkin­to­jen yksi­se­lit­tei­syys tärkeim­pien säädös­ten kohdalla.

Kokoo­muk­sen johdon­mu­kai­nen linja valtio­sään­tö­uu­dis­tuk­sissa on ollut jo lähes puoli vuosi­sa­taa euroop­pa­lai­sen parla­men­ta­ris­min koros­ta­mi­nen. Se linja ei ole muut­tu­nut - eikä muutu - päivän­po­li­tii­kan peli­ti­lan­teen mukaan. Linja ei myös­kään ole muut­tu­nut eikä muutu riip­puen siitä, kuka tai minkä puolu­een edus­taja on presi­dent­tinä tai sellai­seksi mahdol­li­sesti pyrki­mässä. Kokoo­muk­sen mielestä perus­tus­laki on aivan liian tärkeä asia alis­tet­ta­vaksi puolue- tai henki­lö­po­li­ti­koin­nille.

Kokoo­mus kannat­taa euroop­pa­lai­sen parla­men­ta­ris­min vahvis­ta­mista, koska se on kansan­val­taa parhaim­mil­laan. Edus­kunta edus­taa kansaa. Halli­tuk­sen sekä päämi­nis­te­rin on koko ajan nautit­tava edus­kun­nan enem­mis­tön luot­ta­musta toimiinsa. Päämi­nis­teri ei voi siten toimia omaval­tai­sesti. Linjauk­sista on sovit­tava halli­tuk­sessa yhtei­sesti monen puolu­een kesken. Lisäksi edus­kun­nan luot­ta­mus toimeen­pa­no­val­lalle toimii erin­omai­sena kansan luot­ta­muk­sen mitta­rina vaalien välillä. Se voi myös häipyä hetkessä, kuten nykyi­sen­kin perus­tus­lain aikana on nähty.

Esimerk­kejä toimi­van parla­men­ta­ris­min vasta­koh­dasta voi hakea presi­dentti Urho Kekko­sen kaudelta. Silloin koko ulko­po­li­tiikka ja käytän­nössä sisä­po­li­tiik­ka­kin oli yhden ihmi­sen vallassa, riip­pu­matta käyty­jen vaalien tulok­sista. Mikään vaali­voitto ei riit­tä­nyt esimer­kiksi avaa­maan ovia halli­tuk­seen, jos se ei presi­den­tille sopi­nut. Ja presi­dentti taas valit­tiin jatka­maan valit­si­ja­mies­ten väli­tyk­sellä, puoluei­den ohjauk­sessa, välillä jopa poik­keus­lailla. Siitä oli kansan­valta kaukana.

Kokoo­muk­sella avoin toimin­ta­tyyli

Kokoo­mus on jo vuosia toimi­nut vähän toisin, kuin mihin suoma­lai­sessa poli­tii­kassa on totuttu. Tärkeim­mät ohje­nuo­ramme ovat avoi­muus ja rehel­li­syys. Kuun­te­lemme kansa­lai­sia ja vasti­neeksi kerromme avoi­mesti mitä mieltä olemme ja millä perus­teilla. Suoma­lai­set ovat saaneet liian kauan tottua siihen, että puolu­eet muti­se­vat ympä­ri­pyö­reyk­siä ja halua­vat päät­tää asioista sulje­tuissa kabi­ne­teissa. Me haluamme kansa­lai­set keskus­te­le­maan ja arvioi­maan asioita. Tämä tyylien ero näkyy myös presi­den­tin valta­oi­keuk­sien tarkas­te­lussa.

Kokoo­mus kertoi jo puolue­ko­kouk­sensa linjauk­sella kesällä 2008 perus­tel­lun ja selkeän näke­myk­sensä asiaan. Kansa­lai­set ja muut puolu­eet pystyi­vät siltä pohjalta arvioi­maan omia näke­myk­si­ään. Kokoo­muk­sen kanta ja iden­ti­teetti asiassa on ollut koko ajan selvä.

Myös toimin­ta­tyy­limme on ollut johdon­mu­kai­nen. Perus­tus­laki on mieles­tämme niin tärkeä asia yhteis­kun­nas­samme, että sen uudis­ta­mi­nen ei saa olla puolue­po­liit­ti­sen takti­sen kinas­te­lun tai halli­tus-oppo­si­tio­po­li­tii­kan väli­neenä. Siksi olemme halun­neet hakea edus­kun­ta­puo­luei­den laajan enem­mis­tön, mukaan lukien kolmen suuren puolu­een, yhtei­sym­mär­rystä asiassa. Tätä yhtei­sym­mär­rystä on haettu Taxel­lin komi­teassa.

Toimin­ta­ta­pamme on myös se, että yhdessä sovit­tuun linjaan sitou­du­taan. Jos edel­ly­tyk­siä halua­miimme uudis­tuk­siin laajalla parla­men­taa­ri­sella pohjalla ei ole, niin hyväk­symme asian. Itsear­voi­nen voit­ta­jien ja häviä­jien etsi­mi­nen ratkai­suista on lähinnä surul­lista. Olemme puolueina altis­ta­neet itsemme proses­siin, jossa jokai­sella on veto-oikeus uudis­tuk­siin. Silloin edetään hitaim­man tahdissa. Tällai­nen prosessi on kuiten­kin perus­tus­la­kia tarkas­tel­taessa tarpeeksi arvo­kas sekä osoit­taa kauko­nä­köistä viisautta. Näin tulemme myös Taxel­lin työryh­män loppu­tu­lok­seen suhtau­tu­maan.

En lähde arvuut­te­le­maan muiden puoluei­den motii­veja heidän kantoi­hinsa. Sen voin kuiten­kin vakuut­taa, että Kokoo­mus on tule­vai­suu­des­sa­kin perus­tus­la­kia tarkas­tel­taessa samalla linjalla. Siihen ei vaikuta puolu­eemme oppo­si­tio- tai halli­tus­a­sema, päivän­po­liit­ti­nen peli­ti­lanne eikä kulloi­sen­kin tai mahdol­li­sesti seuraa­van presi­den­tin puolue­kanta tai henkilö.
[Kirjoi­tus on julkaistu MTV3:n verk­ko­ko­lum­nina 7.2.2010]

« Takai­sin

Lisää sisältöä samassa kategoriassa