Paula Risikko: Kevättä kohti – kokoomus.fi
MENU
Paula Risikko: Kevättä kohti

Paula Risikko: Kevättä kohti

Julkaistu: 21.01.2016 Uncategorized

Kansan­edus­tajien ja muiden päättäjien yksi tärkeim­mistä valmiuk­sista on kyetä ennakoimaan tulevia tilan­teita sekä valmis­tautua niihin mahdol­li­simman hyvin. Eduskun­tatyön alkaessa on hyvä ennakoida mitä tuleman pitää.

Kevään pääteemoja tulevat olemaan talous, turva­pai­kan­ha­ki­joihin liittyvät toimen­piteet sekä sote- ja itsehal­lin­toa­lue­uu­distus.

Ensin talou­desta. Valtion budjetin koko tänä vuonna on 54,4 miljardia euroa. Valtion­velan arvioidaan nousevan peräti 106 miljardiin euroon. Tänä vuonna velkaa otetaan lisää noin 5,3 miljardia ja korko­menot ovat valtavat. Tästä syystä on jouduttu moniin määrä­ra­ha­leik­kauksiin.

Lisäksi normien purulla pyritään saamaan yhden miljardin säästö ja sote-uudis­tuk­selle on asetettu jopa kolmen miljardin kestä­vyys­vajeen korjaus­ta­voite.

Talous­ti­lanne huomioon ottaen ei siis ole ihme, että yhteis­kun­ta­so­pi­musta kaivat­taisiin nyt kipeästi. Jos sitä ei saada, joudumme käsit­te­lemään korvaa­viksi toimiksi valmis­teltuja lakeja, jotka eivät todel­lakaan ole kenel­läkään mieluisia. Joudumme etsimään myös lisäsäästöjä.

Turva­pai­kan­ha­ki­joiden tulo on hieman hidas­tunut, mutta edelleen väkeä tulee. Hallitus on tehnyt ja tekee monia toimen­pi­teitä, jotta tilanne pystytään pitämään hallin­nassa. Haasteet eivät kuitenkaan ole vielä läheskään ohitse.

Vaikka Suomessa olevista vain yksi kolmasosa saisi turva­paikan, on sekin suuri määrä. Heidän sijoit­ta­mi­sensa kuntiin sekä niissä tapah­tuvat kotout­tamis-, koulutus- ja työllis­tä­mis­toimet vaativat sekä resursseja että yhteis­kunnan yleistä toimi­vuutta.

Omat vaativat haasteensa yhteis­kun­nalle tuovat myös ne ihmiset, jotka eivät saa turva­paikkaa Suomesta.

Kolmantena isona teemana ovat itsehal­lin­toa­lueiden muodos­ta­miseen sekä sosiaali- ja tervey­den­huollon järjes­tä­miseen liittyvät yksityis­kohdat.

Tähän mennessä on sovittu, että maahamme muodos­tetaan 18 itsehal­lin­toa­luetta, maakuntaa, joista 15 järjestää myös sosiaali- ja tervey­den­huollon. Muita tehtäviä ko. hallin­non­ta­solle ovat nykyisten maakun­ta­liit­tojen tehtävät, osa ELY-keskusten tehtä­vistä, mahdol­li­sesti pelas­tus­toimen tehtäviä sekä ehkä myös nykyisiä minis­te­riöiden hoitamia tehtäviä.

Sitä, otetaanko valtion aluehal­linnon (AVI) tehtäviä tässä ruljans­sissa luupin alle, ei vielä ole päätetty. Itse pitäisin todella outona, jos niitä ei otettaisi mukaan selvi­tykseen. Viime kaudella tehtiin jo pohjatyöt, joten valmista tietoa on vaikka millä mitalla.

Sosiaali- ja tervey­den­huollon uudis­tuksen eteenpäin viemisen suurimmat päätet­tävät asiat ovat asiakkaan valin­nan­va­pauden toteut­ta­minen sekä soten rahoitus. On päätettävä perus­ra­hoi­tuk­sesta, monika­na­va­ra­hoi­tuksen purka­mi­sesta sekä valin­nan­va­pauden rahoi­tuk­sesta.

Perus­ra­hoi­tuk­sessa vaihtoeh­toina ovat valtion rahoitus tai uusi verotustaso eli maakun­tavero. Tällä hetkellä valtion rahoitus on ensisi­jainen vaihtoehto sotelle. Valtion ohjaus on sovittu niin vahvaksi, että olisi aika erikoista, jos valtiolla olisi valta, mutta ei rahoi­tusin­stru­menttia sen käyttä­miseen.

Joka tapauk­sessa koko valtio­no­suus­jär­jes­telmä on uudis­tettava ja varmis­tettava, että kunnille jää riittävät resurssit selviytyä sekä vielä kannuste hoitaa vastuulleen jäävä terveyden ja hyvin­voinnin edistä­minen.

 

Kirjoitus on julkaistu Ilkassa 21.1.2016


Kokoomus.fi