Kansan­edus­ta­jien ja muiden päät­tä­jien yksi tärkeim­mistä valmiuk­sista on kyetä enna­koi­maan tule­via tilan­teita sekä valmis­tau­tua niihin mahdol­li­sim­man hyvin. Edus­kun­ta­työn alkaessa on hyvä enna­koida mitä tule­man pitää.

Kevään päätee­moja tule­vat olemaan talous, turva­pai­kan­ha­ki­joi­hin liit­ty­vät toimen­pi­teet sekä sote- ja itse­hal­lin­toa­lue­uu­dis­tus.

Ensin talou­desta. Valtion budje­tin koko tänä vuonna on 54,4 miljar­dia euroa. Valtion­ve­lan arvioi­daan nouse­van peräti 106 miljar­diin euroon. Tänä vuonna velkaa otetaan lisää noin 5,3 miljar­dia ja korko­me­not ovat valta­vat. Tästä syystä on jouduttu moniin määrä­ra­ha­leik­kauk­siin.

Lisäksi normien purulla pyri­tään saamaan yhden miljar­din säästö ja sote-uudis­tuk­selle on asetettu jopa kolmen miljar­din kestä­vyys­va­jeen korjaus­ta­voite.

Talous­ti­lanne huomioon ottaen ei siis ole ihme, että yhteis­kun­ta­so­pi­musta kaivat­tai­siin nyt kipeästi. Jos sitä ei saada, joudumme käsit­te­le­mään korvaa­viksi toimiksi valmis­tel­tuja lakeja, jotka eivät todel­la­kaan ole kenel­lä­kään mielui­sia. Joudumme etsi­mään myös lisä­sääs­töjä.

Turva­pai­kan­ha­ki­joi­den tulo on hieman hidas­tu­nut, mutta edel­leen väkeä tulee. Halli­tus on tehnyt ja tekee monia toimen­pi­teitä, jotta tilanne pysty­tään pitä­mään hallin­nassa. Haas­teet eivät kuiten­kaan ole vielä lähes­kään ohitse.

Vaikka Suomessa olevista vain yksi kolmas­osa saisi turva­pai­kan, on sekin suuri määrä. Heidän sijoit­ta­mi­sensa kuntiin sekä niissä tapah­tu­vat kotout­ta­mis-, koulu­tus- ja työl­lis­tä­mis­toi­met vaati­vat sekä resurs­seja että yhteis­kun­nan yleistä toimi­vuutta.

Omat vaati­vat haas­teensa yhteis­kun­nalle tuovat myös ne ihmi­set, jotka eivät saa turva­paik­kaa Suomesta.

Kolman­tena isona teemana ovat itse­hal­lin­toa­luei­den muodos­ta­mi­seen sekä sosi­aali- ja tervey­den­huol­lon järjes­tä­mi­seen liit­ty­vät yksi­tyis­koh­dat.

Tähän mennessä on sovittu, että maahamme muodos­te­taan 18 itse­hal­lin­toa­luetta, maakun­taa, joista 15 järjes­tää myös sosi­aali- ja tervey­den­huol­lon. Muita tehtä­viä ko. hallin­non­ta­solle ovat nykyis­ten maakun­ta­liit­to­jen tehtä­vät, osa ELY-keskus­ten tehtä­vistä, mahdol­li­sesti pelas­tus­toi­men tehtä­viä sekä ehkä myös nykyi­siä minis­te­riöi­den hoita­mia tehtä­viä.

Sitä, otetaanko valtion alue­hal­lin­non (AVI) tehtä­viä tässä ruljans­sissa luupin alle, ei vielä ole päätetty. Itse pitäi­sin todella outona, jos niitä ei otet­taisi mukaan selvi­tyk­seen. Viime kaudella tehtiin jo pohja­työt, joten valmista tietoa on vaikka millä mitalla.

Sosi­aali- ja tervey­den­huol­lon uudis­tuk­sen eteen­päin viemi­sen suurim­mat päätet­tä­vät asiat ovat asiak­kaan valin­nan­va­pau­den toteut­ta­mi­nen sekä soten rahoi­tus. On päätet­tävä perus­ra­hoi­tuk­sesta, moni­ka­na­va­ra­hoi­tuk­sen purka­mi­sesta sekä valin­nan­va­pau­den rahoi­tuk­sesta.

Perus­ra­hoi­tuk­sessa vaih­toeh­toina ovat valtion rahoi­tus tai uusi vero­tus­taso eli maakun­ta­vero. Tällä hetkellä valtion rahoi­tus on ensi­si­jai­nen vaih­toehto sotelle. Valtion ohjaus on sovittu niin vahvaksi, että olisi aika erikoista, jos valtiolla olisi valta, mutta ei rahoi­tusin­stru­ment­tia sen käyt­tä­mi­seen.

Joka tapauk­sessa koko valtio­no­suus­jär­jes­telmä on uudis­tet­tava ja varmis­tet­tava, että kunnille jää riit­tä­vät resurs­sit selviy­tyä sekä vielä kannuste hoitaa vastuul­leen jäävä tervey­den ja hyvin­voin­nin edis­tä­mi­nen.

 

Kirjoi­tus on julkaistu Ilkassa 21.1.2016

Lisää sisältöä samassa kategoriassa