Päämi­nisteri, puheen­johtaja Jyrki Kataisen muisto­sanat valtio­neuvos Harri Holkerin poismenon johdosta – kokoomus.fi
MENU
Päämi­nisteri, puheen­johtaja Jyrki Kataisen muisto­sanat valtio­neuvos Harri Holkerin poismenon johdosta

Päämi­nisteri, puheen­johtaja Jyrki Kataisen muisto­sanat valtio­neuvos Harri Holkerin poismenon johdosta

Julkaistu: 08.08.2011 Uncategorized

Suora­sel­käinen isänmaan mies on poissa.

Valtio­neuvos Harri Holkeri oli suora­sel­käinen ja periaat­teel­linen isänmaan mies. Hän teki pitkän päivätyön Suomen ja suoma­laisten hyväksi kansan­edus­tajana, Kansal­lisen Kokoo­muksen puheen­joh­tajana, Suomen Pankin johto­kunnan jäsenenä ja päämi­nis­terinä.

Valtio­neuvos Holkeri oli henkilö, joka kykeni raken­tamaan luotta­musta ihmisiin myös vaikeissa tilan­teissa. Tämä oli yksi tärkeä henki­lö­koh­tainen ominaisuus, joka auttoi häntä saavut­tamaan tuloksia myös merkit­tä­vissä kansain­vä­li­sissä tehtä­vissä. Pohjois-Irlannin ja Kosovon rauhan­vä­li­tys­teh­tävät ja YK:n yleis­ko­kouksen puheen­joh­tajan tehtävät olivat suuria tehtäviä rauhan, ihmisoi­keuksien ja demokratian puolesta. Me suoma­laiset saamme olla ylpeitä siitä työstä, mitä Harri Holkeri suoma­laisena teki maamme rajojen ulkopuo­lella.

Harri Holkeri oli paitsi suoma­lainen valtiomies, myös Kokoo­muksen suurmies. Kokoo­muksen kunnia­pu­heen­johtaja Holkeri ehti pitkän ja kunniakkaan uransa aikana toimia Kokoo­muk­sessa puolue­sih­teerinä, puolueen puheen­joh­tajana, kahdesti presi­dent­tieh­dok­kaana ja ensim­mäisenä kokoo­mus­laisena päämi­nis­terinä sitten Paasi­kiven.

Valtio­neuvos Harri Holkerin poismeno on suru-uutinen meille kaikille.

***

Helsingin Sääty­ta­lossa on avautunut muisto­kirja valtio­neuvos Harri Holke­rille. Muisto­kirja, johon kansa­laiset voivat jättää surun­va­lit­te­lunsa, on avoinna kello 8?16 perjan­taihin 19. elokuuta saakka. Sääty­talon osoite on Snell­ma­ninkatu 9?11.

Valtio­neuvos Holke­rille järjes­tetään valtiol­liset hauta­jaiset. Siunaus­ti­laisuus on Helsingin tuomio­kir­kossa lauan­taina 27. elokuuta klo 10. Kukka­ter­veh­dysten sijaan muista­miset pyydetään osoit­tamaan UNICEF:ille, tili 152930-87, tiedon­antoja kohtaan merkintä ?Harri Holkerin muistolle?.
Valtio­neu­voston tiedote 11.8.2011, jossa lisätietoja:

***

Päämi­nisteri Jyrki Kataisen muistopuhe Harri Holkerin siunaus­ti­lai­suu­dessa 27.8.2011

Suora­sel­käinen isänmaan mies!
Tämä on se määri­telmä, jolla tiedo­tus­vä­lineet ja kansa­laiset ovat luonneh­tineet edesmen­nyttä ystäväämme ja merkit­tävää suoma­laista vaikut­tajaa, valtio­neuvos Harri Holkeria.
Luonneh­dinta on ehdot­to­masti oikea. Tämän jokainen Harri Holkerin tuntenut ja häntä seurannut pystyy mielessään tuntemaan ja sielu­jensa silmissä näkemään oikeaksi. Periaat­teel­lisuus ja vastuun­kan­tajuus olivat hänen ominai­suuk­siaan, jotka tulivat esille niin kotimaan toimissa kuin merkit­tä­vissä kansain­vä­li­sissä tehtä­vis­säkin.
Harri Holkeri oli mies, jonka käden­jälki Suomessa ja kansain­vä­li­ses­tikin vahvistui ja kirkastui ajan saatossa. Tehtävät kasvoivat, vastuu lisääntyi ja ajattelu sekä henkiset voima­varat kehit­tyivät valtio­mies­mit­toihin. Kodin perintö - isänmaan­rakkaus, kristil­liset elämä­narvot ja vastuun­tun­toisuus - olivat Holkerin henkinen kivijalka, jonka perus­talle rakentui kunnioi­tettava elämän­kaari ja yhteis­kun­nal­linen ajattelu.
Tätä perustaa tarvit­tiinkin, kun eteen tuli tehtäviä ja tilan­teita, jotka olivat haasta­vuu­dessaan erittäin mittavia. Vaikeuksien edessä Harri Holkeri oli parhaim­millaan. Usein hän toisti lempi­lausah­duk­siaan: “Elämässä ei pääse tekemään helppoja päätöksiä, ellei ensin ole valmis vaikeisiin ratkai­suihin.” ja ” Politii­kassa on aika ajoin hyvä pysähtyä pohtimaan pennien ja prosenttien sijasta aatteel­lisia perus­ky­sy­myksiä.” Hänelle oli ominaista se, että hän myös toimi niin kuin sanoi. Nuo aforis­min­omaiset ilmaisut eivät olleet vain korulauseita vaan elämä­noh­jeita hänelle itselleen.
40 vuotta sitten silloin 34-vuotias puolue­sih­teeri oli tällaisen haasteen edessä. Juha Rihtniemen jälkeen Kokoo­muksen puheen­joh­tajuus lankesi tehtävään vielä valmis­tau­tu­mat­to­malle Harri Holke­rille. Ratkai­sulle ei ollut vaihtoehtoa, mutta vaikea se oli. Ilman elämän­kat­so­muk­sel­lisia ja yhteis­kun­nal­lisia perus­arvoja taakka olisikin ollut ylivoi­mainen tälle Euroopan nuorim­malle konser­va­tii­vi­joh­ta­jalle. Ponnis­tusa­lustana oli ihanteel­lisuus, joka kiteytyi Rihtniemen hauta­paateen ikuis­tet­tuihin J.J. Nervan­derin säkeisiin:
           Henkeni sä löydät aina sieltä,
           missä hehku­vimmin sytyt­tävät mieltä
           valo, vapaus ja Isänmaa.
Harri Holkerin työtä kokoo­muksen puheen­joh­tajana leimasi kaksi suurta kysymystä: Puolueen yhteis­työ­ka­navien avaaminen muihin poliit­tisiin liikkeisiin ja halli­tus­paitsion purka­minen. Tavoilleen uskol­lisena Holkeri antoi näillekin pyrki­myk­sille miete­lause­tyyp­piset ilmai­sunsa. Päämääränä oli “hovikel­poinen puolue” joka viedään halli­tukseen “paraa­tioven kautta”.
Suhde presi­dentti Urho Kekkoseen, ulkopo­liit­tinen uskot­tavuus ja oman puolueväen yhtenäisyys olivat asioita, joiden saman­ai­kainen vahvis­ta­minen vaati taitoa, näkemystä ja neuvot­te­lu­kykyä. Holkeri halusi tehdä Kokoo­muk­sesta aatteel­li­sesti ja järjes­töl­li­sesti eheän, parla­men­taa­ri­sesti vahvan halli­tus­puo­lueen, joka osallistuu suoma­laiseen vallan­käyttöön kanna­tuk­sensa edellyt­tä­mällä painoar­volla. Tavoitteet eivät täysi­mää­räi­sesti toteu­tuneet vielä hänen puheen­joh­ta­ja­kau­dellaan, mutta vankka perusta silloin raken­nettiin.
* * *
Harri Holkerin päämi­nis­te­ri­kausi osui haasteel­liseen aikaan. Suomea oli uudis­tettava ja avattava niin, talou­del­li­sesti kuin kansain­vä­li­ses­tikin. Uudis­tetun Suomen mahdol­li­suudet ja vapaudet sokai­sivat monet hetkel­li­sesti uskomaan helppoon kasino­maa­ilmaan.
Politii­kassa täytyy osata kantaa vastuuta vaikei­nakin aikoina, vaikka ongelmien syyt olisi­vatkin muualla. Vaikeuksien takaa Harri Holke­rista siilautui todel­linen henki­lökuva vastuun kanta­vasta, itsensä likoon pistä­västä ja sanansa pitävästä miehestä.
Nämä ominai­suudet olivat vahvasti esillä myös silloin, kun Harri Holkeri oli kahdesti Kokoo­muksen presi­dent­tieh­dok­kaana vuosina 1982 ja 1988. Holke­rille ehdok­kuu­dessa oli kysymys muustakin kuin valtaan pyrki­mi­sestä. Asettu­minen käytet­tä­väksi oli osa poliit­tista järjes­telmää, jota hän halusi tukea. Ja jo ehdokkuus sinänsä oli hänelle suuri isänmaal­linen kunnia-asia, niin kuin hän itse asian ilmaisi.
* * *
On kysytty, milloin Harri Holkeria ryhdyttiin pitämään todel­lisena valtio­miehenä. Ehkä jo päämi­nis­teriys ja kaksin­ker­tainen presi­dent­tieh­dokkuus antoivat siihen aihetta. Mutta kiistat­to­maksi asia tuli merkit­tävien kansain­vä­listen vastuiden kautta 1990- ja 2000-luvuilla.
Vuodesta 1995 vuoteen 1998 hän toimi Pohjois-Irlannin aseiden­luo­vu­tusta selvi­telleen kansain­vä­lisen ryhmän jäsenenä ja yhtenä sen kolmesta puheen­joh­ta­jasta. Tässä proses­sissa hänen yhteis­työ­ky­kynsä ja neuvot­te­lu­kes­tä­vyy­tensä tulivat vahvasti esiin. Neuvot­te­lu­kunnan keula­hahmona toiminut Yhdys­val­ta­lainen senaattori George Mitchell luonnehti Holkeria Yleis­ra­diolle antamassaan televi­sio­haas­tat­te­lussa seuraa­vasti: “Hyvä sovit­telija, varma mies, johon voi luottaa. Voin sanoa, että ilman Harri Holkerin panosta sopimusta ei olisi syntynyt.”
Sovit­te­lutyön mitta­vuu­desta kertoo se, että neuvot­te­lujen sopija­puolet palkittiin vuonna 1998 Nobelin rauhan­pal­kin­nolla.
Harri Holkerin valtio­mie­suran huipennus ja ehkä myös henki­lö­koh­tainen elämän­työ­pal­kinto oli YK:n yleis­ko­kouksen puheen­joh­tajuus 2000-2001. Siinä tehtä­vässä hän sai kansain­vä­listä tunnus­tusta neuvot­te­lu­tai­dostaan, johta­mis­ky­vystään ja humaa­nista ajatte­lustaan.
Isänmaan miehestä oli kasvanut kansain­vä­linen valtiomies, jonka lapsuu­desta perityt arvot olivat saaneet jatkokseen voimakkaan asenteen kehity­savun, kansain­vä­lisen solidaa­ri­suuden ja rauhan puolesta.
Harri Holkerin perus­arvot eivät olleet muuttuneet, mutta niiden painopiste oli liikkunut kansain­vä­lisen inhimil­lisen vastuun­tunnon suuntaan. YK-tehtä­vissä nähdyn ja koetun perus­teella hän toi vahvasti esiin näkemyksen, että kehitys­maiden tyttöjen koulu­tuksen ja ihmisoi­keuksien kohen­ta­minen on tärkeintä työtä maail­man­rauhan puolesta.
Harri Holkerin luonteeseen kuului syväl­linen ihmisyyden pohti­minen ja lämmin inhimil­lisyys. Tämä tuli esiin paitsi yksityi­se­lä­mässä myös politii­kassa. Kirjansa Itsenäisiä ajatuksia hän päättää lukuun, joka on otsikoitu “kaikkein tärkeim­mästä - ihmisestä”. Siinä hän painotti, että “yhteis­kun­nal­li­sessa toimin­nassa ei ole mitään muuta hyväk­syt­tävää tavoi­tetta kuin ihmisyyden asian ajaminen. Politiikka on parhaim­millaan ihmisen palve­le­mista.”
Omalla toimin­nallaan ja kaikissa tehtä­vissään Harri Holkeri osoitti, että nämä sanat olivat hänen oman työnsä pysyvä ohjenuora.

Kokoomus.fi