• FI
  • SV
  • MENU
    Opis­ke­li­joi­den opin­to­so­si­aa­li­sessa asemassa päätet­tä­vää
    Twiittaa

    Opis­ke­li­joi­den opin­to­so­si­aa­li­sessa asemassa päätet­tä­vää

    Julkaistu: 15.01.2007 Ohjelmatyö

    Juuri julkais­tun Opis­ke­li­ja­tut­ki­mus 2006:den (OPM 2006:51) mukaan opis­ke­lija kantaa vastuuta toimeen­tu­los­taan. Kevään 2006 kuukausit­tai­nen medi­aa­ni­tulo oli 733 euroa, ja siitä keski­mää­räi­nen opin­to­ra­han ja asumis­li­sän osuus oli noin 35 %:a. Ansio­tu­lot ohit­ti­vat opin­to­tuen määrän prosen­tu­aa­li­sesti, joten hyvällä omal­la­tun­nolla voi väit­tää, että opis­ke­li­jat kanta­vat vastuunsa toimeen­tu­los­taan. Olen­naista on työn­teon vaiku­tus myös opin­to­jen etene­mi­seen.

    Maltil­li­nen, oman alan ansio­työn teke­mi­nen usein edis­tää opin­toja, vahvis­taa opis­ke­lu­mo­ti­vaa­tiota ja tunnetta oikealla alalla opis­ke­lusta. Kuiten­kin 44 %:a koki, että ansio­työn teke­mi­nen hidasti opin­to­jen etene­mistä. Tämä kaikki vaikut­taa luon­nol­li­sesti myös opis­ke­li­jan hyvin­voin­tiin, jossa lepo ja vapaa-aika ovat tärkeitä. Osa-aika­työ on tutki­muk­sen mukaan taval­li­sin työn muoto opis­ke­li­jalle. 41 %:a opis­ke­li­joista oli tehnyt osa-aika­työtä kulu­neen vuoden aikana. Vain 13 %:a ilmoitti, ettei ollut tehnyt lain­kaan ansio­työtä. Neljän­nek­sellä ansio­työ oli vastan­nut hyvin omaa opis­ke­lua­laa, mutta silti suurin osa piti työn­teon syynä toimeen­tu­lon katta­mista (63 %:a). Vuonna 2006 nais­opis­ke­li­joi­den palk­ka­tu­lo­jen medi­aani oli 350 euroa, kun mies­opis­ke­li­joilla se oli 500 euroa. Onko palk­kae­ron syynä opis­ke­luala, työnan­ta­jien asenne vai mikä, tilan­netta ei voi pitää reiluna yksit­täi­sen opis­ke­li­jan kannalta.

    On muis­tu­tet­tava, että opis­ke­li­jat koko­nai­suu­tena ovat hete­ro­gee­ni­nen ryhmä, jolloin keski­mää­räi­nen tai medi­aa­ni­tu­los on vain suun­taa antava tieto. Ryhmit­tely esimer­kiksi tulo­luok­kiin antaa laajem­man kuvan: noin 70 %:a opis­ke­li­joista elää tutki­muk­sen mukaan 8 kuukautta vuodessa pieni­tu­loi­sena, ollen 12 %:sta vähi­ten tienaa­van koti­ta­lou­den joukossa.

    Opin­to­tuki tarvit­see­kin ensi­si­jai­sesti taso­ko­ro­tuk­sia, mutta myös järjes­tel­män raken­teen tarkis­ta­mista. Pienet muutok­set ovat mieles­täni tois­si­jai­sia verrat­tuna opin­to­tuen element­tien tarkis­tuk­seen, mutta houkut­te­le­via huomioida.

    Asumis­li­sän vuokra­raja on pyritty pitä­mään samalla tasolla asumis­tuen yksin asuvan osa-asun­non normin kanssa II kunta­ryh­mässä. Kuiten­kin opis­ke­li­joi­den asumis­li­sän kohdalla tuki ei seuraa kustan­nus­ke­hi­tystä, kuten asumis­tuessa. Asumi­sen kasva­vat kustan­nuk­set syövät suoraa opis­ke­li­jan muuta tuloa.

    Opin­to­tuen tarve­har­kinta kiris­tyy yhtä tahtia tulo­ra­jan jälkeen­jää­nei­syy­den takia, mikä ohjaa opin­to­tu­kea yhä pieni­tu­loi­sem­malle ryhmälle suhteessa ylei­seen ansio­tu­lo­ke­hi­tyk­seen. Näin opin­to­tuen vaikut­ta­vuus heik­ke­nee. Se, että suuri osa tuen­saa­jista, opis­ke­li­joista, nostaa opin­to­tu­kea ei kuiten­kaan tarkoita, että opin­to­tu­kea tulisi myön­tää myös niille, joilla ei ole tarvetta talou­del­li­seen tukeen. Tulo­ra­joilla on tarkoi­tuk­sensa, mutta rajan tulisi seurata ansio­tu­lo­ke­hi­tystä.

    Opis­ke­li­jan puoli­son tulo­jen vaiku­tuk­sen opin­to­tuen tarve­har­kin­taan tulisi pois­taa, sillä on kovin vanhan­ai­kaista olet­taa vaikka avopa­rin tuke­van toisi­aan talou­del­li­sesti. Toimeen­pa­nossa lähtö­koh­tana on, että samassa (solu)asunnossa asuvat eri suku­puolta olevat henki­löt tulki­taan auto­maat­ti­sesti yhteis­ta­lou­deksi, vaikka todel­li­suu­dessa niin ei olisi. Oikein tulkin­nan saa vain pyytä­mällä oikai­sua, mikä sekin on merkil­li­nen menet­te­ly­tapa. Ratkaisu tähän ei ole olet­taa auto­maat­ti­sesti kaik­kia samassa asun­nossa asuvia yhteis­ta­lou­deksi, vaan pois­taa koko puoli­son tulo­jen vaiku­tus. Usein se tarkoit­taii nais­opis­ke­li­jan talou­del­lista itse­näi­syyttä jo työs­sä­käy­västä poikays­tä­västä, niin kustan­nus­vai­ku­tuk­sel­taan pieni muutos olisi terve­tul­lut. Vuosi­ta­solla se olisi 1,8 miljoo­naa euroa.

    Soke­rina pohjalla on muutok­sista kiireel­li­sin ja merkit­tä­vin. Opin­to­ra­han koro­tus. Opis­ke­li­ja­jär­jes­tö­jen 15 %:n koro­tus­vaa­ti­mus opin­to­ra­haan jäi toteu­tu­matta joulun alla budjet­ti­kier­rok­sella. Jos otet­tai­siin mikä tahansa muu perus­toi­meen­tu­loa turvaava etuus, asetet­tai­siin se aika­ja­nalle, jossa etuutta olisi leikattu 12 vuotta sitten (1995) ja viimeksi koro­tettu 15 vuotta sitten (1992), oltai­siin jo koko kansan voimin barri­ka­deilla ja halli­tus kaatuisi. Poik­keuk­sen näyt­tää teke­vät opis­ke­li­joi­den toimeen­tu­lo­ky­sy­myk­set.

    On kaksi vaka­vaa syytä korot­taa opin­to­ra­haa ja tarkis­taa opin­to­tu­kea koko­nai­suu­des­saan: yksin­ker­tai­sesti opin­to­raha on abso­luut­ti­selta tasol­taan pieni ? 259 euroa kuukau­dessa. Toiseksi, sosi­aa­li­sen oikeu­den­mu­kai­suu­den kuuluu kolah­taa myös opis­ke­li­joille. Jos hyvin­voin­tiyh­teis­kunta ei avaudu oikeu­den­mu­kai­sena opis­ke­li­joille, äänes­tä­vät he jaloil­laan. Tai parem­min­kin lento­li­puil­laan ja lähte­vät ulko­maille.

    Elina Laavi
    sosi­aa­li­po­liit­ti­nen sihteeri, Suomen yliop­pi­las­kun­tien liitto SYL


    Kuvat