Evästeasetukset Verkkosivumme käyttää välttämättömiä evästeitä, jotta sivut toimivat ja kokemuksesi olisi vieläkin makeampi. Voit lukea lisää käyttämistämme evästeistä ja hallita asetuksiasi evästeasetussivulla. You can read more about them use and control their settings.
Kokoomus.fi / Julkaisut / Politiikka / Sivistys / Omille siiville – syrjäy­ty­mi­sen ehkäisy

Omille siiville – syrjäy­ty­mi­sen ehkäisy

Julkaistu:

Edus­kun­ta­puo­lu­eet julkai­si­vat perjan­taina 12.10.2018 ratkai­sunsa, joilla ehkäis­tään nuor­ten syrjäy­ty­mistä seuraa­valla halli­tus­kau­della. Ratkai­sut esitel­tiin osana Suomen Nuori­so­yh­teis­työ - Allianssi ry:n järjes­tä­mää “Ratkais­taan Suomen suurin ongelma” -tilai­suutta.

Yleistä

Kokoo­mus näkee nuor­ten syrjäy­ty­mi­sen erit­täin vaka­vana ongel­mana. Se on sitä totta kai yhteis­kun­nal­li­sesta näkö­kul­masta. Mutta tätä­kään asiaa ei pitäisi ajatella ensi­si­jai­sesti tilas­toina tai raha­sum­mina. Olen­nai­sem­paa on, että kyse on ainut­ker­tai­sista yksi­löistä, joista jokai­sella pitäisi olla yhtä­läi­set mahdol­li­suu­det olla oma itsensä, tavoi­tella päämää­ri­ään ja kokea merki­tyk­sel­li­syyttä. Aivan liian monen kohdalla nyky­ti­lanne on jotain muuta.

Suurin osa nuorista saa ja on saanut kotoa ja koulusta hyvät eväät jatko-opin­toi­hin, työhön ja monen­lai­seen yhteis­kun­nan jäse­nenä toimi­mi­seen. Monen kohdalla näin ei kuiten­kaan ole. Syystä tai toisesta kyky pysyä mukana sään­nöl­li­sessä elämän­ryt­missä, itsensä kehit­tä­mi­sessä ja vastuul­li­seen aikui­suu­teen kasva­mi­sessa on heiken­ty­nyt. Tiedämme, että tilanne on jatkues­saan inhi­mil­li­sesti raskas. Mitä kauem­min työn ja opis­ke­lun ulko­puo­lella olemi­nen kestää, sitä enem­män ongel­mia kasau­tuu.  Riip­pu­vuus toimeen­tu­lo­tuesta, psykiat­ri­set ongel­mat ja rikos­tuo­miot kaikki yleis­ty­vät, mitä pidem­pään työn ja opis­ke­lun ulko­puo­lella ollaan.

Tässä koos­teessa on kokoo­mus­lai­sia linjauk­sia keinoista, joilla nuor­ten syrjäy­ty­mistä voidaan ehkäistä. Linjauk­set perus­tu­vat muun muassa puolue­ko­kouk­sessa hyväk­syt­tyi­hin ohjel­miin ja aloit­tei­siin sekä puolu­een lapsi- ja perhe­po­liit­ti­siin linjauk­siin. Aihe on keskei­sessä roolissa myös tule­vassa edus­kun­ta­vaa­lioh­jel­massa, jonka valmis­telu on parhail­laan käyn­nissä.

Varhai­set vuodet

Kun nuori on pudon­nut koulu­tuk­sen ja sosi­aa­lis­ten verkos­to­jen ulko­puo­lelle ja ajau­tu­nut polulle kohti pysy­vää huono-osai­suutta, taus­talla voi olla vuosi­kausien kehi­tys. Varhais­kas­va­tuk­sen, perus­kou­lun ja toisen asteen koulu­tuk­sen sekä esimer­kiksi nuori­so­työn keinoin avun ja tuen tarve voidaan tunnis­taa ja saada tarvit­tava apu löytä­mään perille. Vanhem­muu­den ja kotien tuke­mi­nen esimer­kiksi neuvo­la­jär­jes­tel­män keinoin ja näitä keinoja vahvis­ta­malla on myös vält­tä­mä­töntä. Parhaat­kaan palve­lut eivät vält­tä­mättä riitä estä­mään nuoren syrjäy­ty­mistä, jos kodissa ei ole voima­va­roja toteut­taa hyvää vanhem­muutta.

Laadu­kas varhais­kas­va­tus on koulu­tus­jär­jes­tel­mämme ensim­mäi­nen askel.

Varhais­kas­va­tuk­seen osal­lis­tu­mi­nen on lapsen oikeus. Kokoo­muk­sen tavoit­teena on, että jokai­nen lapsi pääsee osal­lis­tu­maan laaduk­kaa­seen, peda­go­gi­seen varhais­kas­va­tuk­seen. Laadu­kas varhais­kas­va­tus tasoit­taa erilai­sista taus­toista tule­vien lasten lähtö­koh­tien eroja ja siten edis­tää tasa-arvoa. Suomessa varhais­kas­va­tuk­seen osal­lis­tu­mi­nen on heikom­paa kuin pohjois­maissa ja muissa OECD-maissa. Aivan liian moni lapsi jää koko­naan ulko­puo­lelle. Erityi­nen ongelma on, että vähi­ten osal­lis­tu­vat ne lapset, jotka hyötyi­si­vät varhais­kas­va­tuk­sesta kaik­kein eniten.

Näistä syistä Kokoo­mus esit­tää muun muassa seuraa­vaa:

Tuodaan neuvo­la­pal­ve­lut helposti ja mata­lalla kynnyk­sellä saata­ville sinne, missä lapset ja perheet muuten­kin ovat. Liik­kuva neuvola voisi tarjota apua ja neuvon­taa mata­lalla kynnyk­sellä esimer­kiksi ostos­kes­kuk­sessa, päivä­ko­dissa tai kirjas­tossa. Avun pyytä­mi­sessä ja saami­sessa on oltava matala kynnys.

Osal­lis­tu­mista varhais­kas­va­tuk­seen lisä­tään. Erityi­sesti on tuet­tava heikom­mista lähtö­koh­dista tule­vien lasten osal­lis­tu­mista varhais­kas­va­tuk­seen.

Alen­ne­taan varhais­kas­va­tus­mak­suja asteit­tain. Pitkän aika­vä­lin tavoit­teena on maksu­ton varhais­kas­va­tus (20 h /​ viikko).

Tehdään esio­pe­tuk­sesta kaksi­vuo­tista. Kaksi­vuo­ti­nen, maksu­ton esio­pe­tus tulee kirjata seuraa­van halli­tuk­sen ohjel­maan.

Uusi perus­koulu

Toinen näkö­kulma syrjäy­ty­mi­sen ehkäi­syssä liit­tyy perus­kou­lun uudis­ta­mi­seen. Tule­vai­suu­den pohti­mi­sen kannalta ajan­koh­tai­sia haas­teita ovat koulu­tuk­sel­li­sen eriar­voi­suu­den lisään­ty­mi­nen ja myös oppi­lai­den osaa­mis­ta­son lasku. Perus­tai­to­jen oppi­mis­tu­lok­sissa suunta on pitkään ollut huoles­tut­tava. Esimer­kiksi 11 prosen­tilla perus­kou­lun päät­tä­vistä ei ole riit­tä­vää luku­tai­toa. Muun muassa näihin kysy­myk­siin halu­taan perus­kou­lun uudis­ta­mi­sessa pureu­tua.

Muutok­set lasten ja nuor­ten elinym­pä­ris­tössä ja koko yhteis­kun­nassa edel­lyt­tä­vät opet­ta­jalta herk­kyyttä ja valmiutta enna­koida tule­vai­suutta heidän kannal­taan. Opet­ta­juus on enti­ses­tään moni­puo­lis­tu­massa.

Uutta luova osaa­mi­nen, rohkeus kokeilla ja yhtei­söl­li­nen ote ovat tule­vai­suu­den opet­ta­jalle tunnuso­mai­sia piir­teitä.

Koulu­ym­pä­ris­tön on oltava turval­li­nen. Sen on ympä­ris­tönä tuet­tava jokai­sen mahdol­li­suutta oppia, kokea onnis­tu­mista, kuulua yhtei­söön ja tulla hyväk­sy­tyksi sellai­sena kuin on. Yhden­kään lapsen ei pitäisi joutua koke­maan koulu­kiusaa­mista. Kiusaa­mi­nen on aina väärin, ja on aikuis­ten tehtävä puut­tua siihen välit­tö­mästi, tehok­kaasti, aina ja kaikissa tilan­teissa. Kyse on myös aikui­sen kyvystä tunnis­taa sellai­nen kiusaa­mi­nen, joka ei vält­tä­mättä ilmene fyysi­sesti tai sanal­li­sesti vaan on esimer­kiksi passii­vista ulos sulke­mista. Sosi­aa­li­nen eris­tä­mi­nen ulos sulke­malla on henki­sesti murs­kaa­vaa, eikä sellaista pitäisi joutua kenen­kään lapsen tai nuoren koke­maan.

Uudet opetus­suun­ni­tel­mat koros­ta­vat tunne- ja vuoro­vai­ku­tus­tai­toja ja pyrki­vät tehok­kaa­seen kiusaa­mi­sen ehkäi­syyn. KiVa koulu -toimin­ta­malli ja lasten vertais­so­vit­telu ovat hyviä esimerk­kejä jo olemassa olevista malleista. Opet­ta­jien valtuuk­sia puut­tua kiusaa­mi­seen ja häiriö­käyt­täy­ty­mi­seen on hiljat­tain vahvis­tettu laissa.

Näistä syistä Kokoo­mus esit­tää muun muassa seuraa­vaa:

Levi­te­tään ja vahvis­te­taan toimi­viksi havait­tuja kiusaa­mi­sen torju­mi­sen keinoja ja paran­ne­taan opet­ta­jien valmiuk­sia tunnis­taa myös muita kuin fyysi­sesti ilme­ne­viä kiusaa­mis­ti­lan­teita

Kiin­ni­te­tään syste­maat­ti­sesti huomiota erityi­sesti perus­tai­to­jen osaa­mi­seen. Vähim­mäis­ta­voit­teeksi on asetet­tava, että jokai­sella perus­kou­lun päät­tä­vällä on riit­tä­vät tiedot ja taidot jatko-opin­noissa ja elämässä pärjää­mi­seen. Tällai­sia ovat mm. riit­tävä moni­puo­li­nen luku­taito, mate­maat­ti­nen osaa­mi­nen, digi­tai­dot ja sosi­aa­li­set valmiu­det.

Tuetaan erityi­sesti sellai­sia kouluja, jotka sijait­se­vat alueilla, joilla on keski­mää­räistä enem­män työt­tö­myyttä tai huomat­ta­van korkea vieras­kie­li­sen väes­tön osuus.

Toisen asteen merki­tys

Jaettu yhteis­kun­nal­li­nen tavoite on, että jokai­nen perus­kou­lun päät­tävä jatkaa opin­toja toiselle asteelle ja suorit­taa toisen asteen tutkin­non. Tutkin­non suorit­ta­mi­nen on yhtey­dessä vähäi­sem­pään työt­tö­myys­ris­kiin ja vähen­tää sitä kautta syrjäy­ty­mistä. Jokai­selle perus­kou­lun päät­tä­neelle turva­taan jo nyt toisen asteen koulu­tus­paikka, lukiosta, amma­til­li­sesta koulu­tuk­sesta tai niihin valmis­ta­vasta koulu­tuk­sesta. Suurin osa opis­ke­li­joista myös onnis­tuu suorit­ta­maan opin­not ja saamaan tutkin­non, mutta liian moni keskeyt­tää. Syitä on monia. Sosi­aa­li­set ongel­mat, opis­ke­lu­ky­vyn haas­teet ja jois­sa­kin tapauk­sissa myös talou­del­li­set syyt voivat vaikeut­taa opin­noista suoriu­tu­mista.

Olen­naista on löytää avun tarpeessa olevat nuoret riit­tä­vän ajoissa ja kohdis­taa apu heille mahdol­li­sim­man tehok­kaasti.

Keskeyt­tä­mi­sen ongel­maan vasta­taan omalta osal­taan amma­til­li­sen koulu­tuk­sen refor­milla. Amma­til­li­sen koulu­tuk­sen uusi rahoi­tus­malli raken­taa oppi­lai­tok­sille vahvat kannus­ti­met vähen­tää keskeyt­tä­mistä ja pitää huolta jokai­sesta opis­ke­li­jasta. Osa oppi­lai­tos­ten rahoi­tuk­sesta makse­taan sillä perus­teella, että opis­ke­li­jat valmis­tu­vat, ja osa sillä perus­teella, että he työl­lis­ty­vät. Ympä­ri­vuo­ti­nen haku nappaa putoa­mis­ris­kissä olevat uudelle polulle. Jokai­selle opis­ke­li­jalle raken­ne­taan myös yksi­löl­li­nen, henki­lö­koh­tai­nen opin­to­polku. Jokai­nen saa silloin opin­not suori­te­tuksi omista lähtö­koh­dis­taan ja omassa tahdis­saan. Opin­to­jen ohjauk­sella on keskei­nen merki­tys keskeyt­tä­mis­vaa­rassa olevien tunnis­ta­mi­sessa ja oikean­lai­sen tuen tarjoa­mi­sessa.

Näistä syistä Kokoo­mus esit­tää muun muassa seuraa­vaa:

Otetaan käyt­töön oppi­ma­te­ri­aa­li­lisä, jota voivat saada sellai­set opis­ke­li­jat, jotka eivät muuten pysty hank­ki­maan tarvit­ta­via oppi­ma­te­ri­aa­leja.

Tehos­te­taan opin­to­jen ohjausta ja varmis­te­taan opis­ke­li­joi­den yksi­löl­li­nen kohtaa­mi­nen. Varmis­te­taan tuen tarpeessa olevien paikan­ta­mi­nen ajoissa sekä oikei­den tuki­toi­mien saata­vuus.

Varmis­te­taan amma­til­li­sen koulu­tuk­sen refor­min laadu­kas toimeen­pano ja kiin­ni­te­tään erityistä huomiota keskeyt­tä­mi­son­gel­man tunnis­ta­mi­seen ja sen ratkai­se­mi­sen keinoi­hin.

Nuori­so­työ ja vapaa-aika

Nuorille mata­lalla kynnyk­sellä monia­laista tukea tarjoa­vien Ohjaa­moi­den ydin­a­ja­tuk­sena on koko ajan ollut kynnyk­set­tö­myys ja se, että nuori saa tarvit­se­mansa palve­lut yhdestä paikasta ja yhdeltä henki­löltä. Ohjaa­moi­den kehit­ty­mistä on tuettu poik­keuk­sel­li­sen monien taho­jen toimesta. Useat minis­te­riöt opetus- ja kult­tuu­ri­mi­nis­te­riö mukaan lukien, TE-toimis­tot, ELY-keskuk­set, Kela, kunnat, järjes­töt ja yrityk­set ovat osal­lis­tu­neet monia­lai­sen työn kehit­tä­mi­seen. Ohjaa­mot on otettu hyvin vastaan, ja käyn­ti­mää­rät niissä ovat olleet rohkai­se­via. Tärkeintä on kuiten­kin nuorilta itsel­tään saatu posi­tii­vi­nen asia­kas­pa­laute.

Harras­tuk­sissa yhdis­ty­vät kave­ri­suh­tei­den vaali­mi­nen, itsensä kehit­tä­mi­nen, unel­mat, omien vahvuuk­sien löytä­mi­nen, vuoro­vai­ku­tus aikui­sen kanssa sekä lapsen ja nuoren oma valinta käyt­tää vapaa-aikaansa mielek­käästi. Kiin­nos­tus urhei­lu­la­jiin tai taide- tai kult­tuu­ria­laan voi olla ratkai­se­vassa asemassa saada kotiin jäänyt nuori lähte­mään ulos, innos­tu­maan taas elämästä ja sosi­aa­li­sesta vuoro­vai­ku­tuk­sesta. Rakas harras­tus luo uskoa omiin kykyi­hin ja tavoit­tei­siin.

Yksi­näi­syys on vahvasti yhtey­dessä syrjäy­ty­mi­seen, ja yhdessä muiden kanssa harras­ta­mi­nen on teho­kas tapa torjua sitä.

Jokai­selle lapselle ja nuorelle voidaan tarjota mahdol­li­suus mielei­seen harras­tuk­seen lisää­mällä toimi­joi­den yhteis­työtä erityi­sesti koulu­päi­vän yhtey­dessä järjes­tet­tä­vässä harras­tus­toi­min­nassa, otta­malla käyt­töön saavu­tet­ta­vuutta paran­ta­via malleja ja mene­tel­miä.

Varmis­te­taan ohjaa­moi­den toiminta ja niiden palve­lui­den saata­vuus mata­lalla kynnyk­sellä.

Kannus­te­taan päivä­ko­teja ja kouluja teke­mään yhteis­työtä paikal­lis­ten järjes­tö­jen, urhei­luseu­ro­jen ja yritys­ten kanssa ja järjes­tä­mään esimer­kiksi laji­ko­kei­luja koulu­päi­vien ohessa.

Jatke­taan ja laajen­ne­taan harras­tus­ta­kuun toteut­ta­mista. Tarjo­taan esimer­kiksi kuntien julki­sia tiloja, kuten iltai­sin tyhjil­lään olevia kouluja, nykyistä helpom­min ja edul­li­sem­min harras­tus­toi­min­taa järjes­tä­vien toimi­joi­den käyt­töön.

Lisää sisältöä samassa kategoriassa

18.10.2023

Mia Laiho: Sotesta ei leikata, vaan siihen panos­te­taan miljardi lisää joka vuosi

Halli­tuk­sen tavoit­teena on vahva ja välit­tävä Suomi, jossa turva­taan kaike­ni­käis­ten sosi­aali- ja terveys­pal­ve­lut tulo­ta­sosta ja asuin­pai­kasta riip­pu­matta.

31.3.2023

Sari Multala: Liik­ku­mat­to­muus on miljar­dien euro­jen ongelma

Suomen hyvin­voin­tia uhkaa liian vähäi­nen liik­ku­mi­nen. Liik­ku­mat­to­muus maksaa eri laskel­mien mukaan esimer­kiksi sairaus-, työky­vyt­tö­myys- ja työpois­sao­loina jopa seit­se­män miljar­dia euroa.

15.3.2023

Anna-Kaisa Ikonen: Rakkaan ihmi­sen haas­tava elämän­ti­lanne kosket­taa koko lähi­pii­riä

Emminä, ja elä nyt. Ei ny tehrä tästä nume­roa. Tähän tampe­re­lai­sille tuttuun sanon­taan saat­taa toisi­naan törmätä, kun auttaa lähei­si­ään. Moni

Skip to content