Omille siiville – syrjäy­ty­mi­sen ehkäisy

Julkaistu: 12.10.2018

Edus­kun­ta­puo­lu­eet julkai­si­vat perjan­taina 12.10.2018 ratkai­sunsa, joilla ehkäis­tään nuor­ten syrjäy­ty­mistä seuraa­valla halli­tus­kau­della. Ratkai­sut esitel­tiin osana Suomen Nuori­so­yh­teis­työ - Allianssi ry:n järjes­tä­mää “Ratkais­taan Suomen suurin ongelma” -tilai­suutta.

Yleistä

Kokoo­mus näkee nuor­ten syrjäy­ty­mi­sen erit­täin vaka­vana ongel­mana. Se on sitä totta kai yhteis­kun­nal­li­sesta näkö­kul­masta. Mutta tätä­kään asiaa ei pitäisi ajatella ensi­si­jai­sesti tilas­toina tai raha­sum­mina. Olen­nai­sem­paa on, että kyse on ainut­ker­tai­sista yksi­löistä, joista jokai­sella pitäisi olla yhtä­läi­set mahdol­li­suu­det olla oma itsensä, tavoi­tella päämää­ri­ään ja kokea merki­tyk­sel­li­syyttä. Aivan liian monen kohdalla nyky­ti­lanne on jotain muuta.

Suurin osa nuorista saa ja on saanut kotoa ja koulusta hyvät eväät jatko-opin­toi­hin, työhön ja monen­lai­seen yhteis­kun­nan jäse­nenä toimi­mi­seen. Monen kohdalla näin ei kuiten­kaan ole. Syystä tai toisesta kyky pysyä mukana sään­nöl­li­sessä elämän­ryt­missä, itsensä kehit­tä­mi­sessä ja vastuul­li­seen aikui­suu­teen kasva­mi­sessa on heiken­ty­nyt. Tiedämme, että tilanne on jatkues­saan inhi­mil­li­sesti raskas. Mitä kauem­min työn ja opis­ke­lun ulko­puo­lella olemi­nen kestää, sitä enem­män ongel­mia kasau­tuu.  Riip­pu­vuus toimeen­tu­lo­tuesta, psykiat­ri­set ongel­mat ja rikos­tuo­miot kaikki yleis­ty­vät, mitä pidem­pään työn ja opis­ke­lun ulko­puo­lella ollaan.

Tässä koos­teessa on kokoo­mus­lai­sia linjauk­sia keinoista, joilla nuor­ten syrjäy­ty­mistä voidaan ehkäistä. Linjauk­set perus­tu­vat muun muassa puolue­ko­kouk­sessa hyväk­syt­tyi­hin ohjel­miin ja aloit­tei­siin sekä puolu­een lapsi- ja perhe­po­liit­ti­siin linjauk­siin. Aihe on keskei­sessä roolissa myös tule­vassa edus­kun­ta­vaa­lioh­jel­massa, jonka valmis­telu on parhail­laan käyn­nissä.

Varhai­set vuodet

Kun nuori on pudon­nut koulu­tuk­sen ja sosi­aa­lis­ten verkos­to­jen ulko­puo­lelle ja ajau­tu­nut polulle kohti pysy­vää huono-osai­suutta, taus­talla voi olla vuosi­kausien kehi­tys. Varhais­kas­va­tuk­sen, perus­kou­lun ja toisen asteen koulu­tuk­sen sekä esimer­kiksi nuori­so­työn keinoin avun ja tuen tarve voidaan tunnis­taa ja saada tarvit­tava apu löytä­mään perille. Vanhem­muu­den ja kotien tuke­mi­nen esimer­kiksi neuvo­la­jär­jes­tel­män keinoin ja näitä keinoja vahvis­ta­malla on myös vält­tä­mä­töntä. Parhaat­kaan palve­lut eivät vält­tä­mättä riitä estä­mään nuoren syrjäy­ty­mistä, jos kodissa ei ole voima­va­roja toteut­taa hyvää vanhem­muutta.

Laadu­kas varhais­kas­va­tus on koulu­tus­jär­jes­tel­mämme ensim­mäi­nen askel.

Varhais­kas­va­tuk­seen osal­lis­tu­mi­nen on lapsen oikeus. Kokoo­muk­sen tavoit­teena on, että jokai­nen lapsi pääsee osal­lis­tu­maan laaduk­kaa­seen, peda­go­gi­seen varhais­kas­va­tuk­seen. Laadu­kas varhais­kas­va­tus tasoit­taa erilai­sista taus­toista tule­vien lasten lähtö­koh­tien eroja ja siten edis­tää tasa-arvoa. Suomessa varhais­kas­va­tuk­seen osal­lis­tu­mi­nen on heikom­paa kuin pohjois­maissa ja muissa OECD-maissa. Aivan liian moni lapsi jää koko­naan ulko­puo­lelle. Erityi­nen ongelma on, että vähi­ten osal­lis­tu­vat ne lapset, jotka hyötyi­si­vät varhais­kas­va­tuk­sesta kaik­kein eniten.

Näistä syistä Kokoo­mus esit­tää muun muassa seuraa­vaa:

Tuodaan neuvo­la­pal­ve­lut helposti ja mata­lalla kynnyk­sellä saata­ville sinne, missä lapset ja perheet muuten­kin ovat. Liik­kuva neuvola voisi tarjota apua ja neuvon­taa mata­lalla kynnyk­sellä esimer­kiksi ostos­kes­kuk­sessa, päivä­ko­dissa tai kirjas­tossa. Avun pyytä­mi­sessä ja saami­sessa on oltava matala kynnys.

Osal­lis­tu­mista varhais­kas­va­tuk­seen lisä­tään. Erityi­sesti on tuet­tava heikom­mista lähtö­koh­dista tule­vien lasten osal­lis­tu­mista varhais­kas­va­tuk­seen.

Alen­ne­taan varhais­kas­va­tus­mak­suja asteit­tain. Pitkän aika­vä­lin tavoit­teena on maksu­ton varhais­kas­va­tus (20 h /​ viikko).

Tehdään esio­pe­tuk­sesta kaksi­vuo­tista. Kaksi­vuo­ti­nen, maksu­ton esio­pe­tus tulee kirjata seuraa­van halli­tuk­sen ohjel­maan.

Uusi perus­koulu

Toinen näkö­kulma syrjäy­ty­mi­sen ehkäi­syssä liit­tyy perus­kou­lun uudis­ta­mi­seen. Tule­vai­suu­den pohti­mi­sen kannalta ajan­koh­tai­sia haas­teita ovat koulu­tuk­sel­li­sen eriar­voi­suu­den lisään­ty­mi­nen ja myös oppi­lai­den osaa­mis­ta­son lasku. Perus­tai­to­jen oppi­mis­tu­lok­sissa suunta on pitkään ollut huoles­tut­tava. Esimer­kiksi 11 prosen­tilla perus­kou­lun päät­tä­vistä ei ole riit­tä­vää luku­tai­toa. Muun muassa näihin kysy­myk­siin halu­taan perus­kou­lun uudis­ta­mi­sessa pureu­tua.

Muutok­set lasten ja nuor­ten elinym­pä­ris­tössä ja koko yhteis­kun­nassa edel­lyt­tä­vät opet­ta­jalta herk­kyyttä ja valmiutta enna­koida tule­vai­suutta heidän kannal­taan. Opet­ta­juus on enti­ses­tään moni­puo­lis­tu­massa.

Uutta luova osaa­mi­nen, rohkeus kokeilla ja yhtei­söl­li­nen ote ovat tule­vai­suu­den opet­ta­jalle tunnuso­mai­sia piir­teitä.

Koulu­ym­pä­ris­tön on oltava turval­li­nen. Sen on ympä­ris­tönä tuet­tava jokai­sen mahdol­li­suutta oppia, kokea onnis­tu­mista, kuulua yhtei­söön ja tulla hyväk­sy­tyksi sellai­sena kuin on. Yhden­kään lapsen ei pitäisi joutua koke­maan koulu­kiusaa­mista. Kiusaa­mi­nen on aina väärin, ja on aikuis­ten tehtävä puut­tua siihen välit­tö­mästi, tehok­kaasti, aina ja kaikissa tilan­teissa. Kyse on myös aikui­sen kyvystä tunnis­taa sellai­nen kiusaa­mi­nen, joka ei vält­tä­mättä ilmene fyysi­sesti tai sanal­li­sesti vaan on esimer­kiksi passii­vista ulos sulke­mista. Sosi­aa­li­nen eris­tä­mi­nen ulos sulke­malla on henki­sesti murs­kaa­vaa, eikä sellaista pitäisi joutua kenen­kään lapsen tai nuoren koke­maan.

Uudet opetus­suun­ni­tel­mat koros­ta­vat tunne- ja vuoro­vai­ku­tus­tai­toja ja pyrki­vät tehok­kaa­seen kiusaa­mi­sen ehkäi­syyn. KiVa koulu -toimin­ta­malli ja lasten vertais­so­vit­telu ovat hyviä esimerk­kejä jo olemassa olevista malleista. Opet­ta­jien valtuuk­sia puut­tua kiusaa­mi­seen ja häiriö­käyt­täy­ty­mi­seen on hiljat­tain vahvis­tettu laissa.

Näistä syistä Kokoo­mus esit­tää muun muassa seuraa­vaa:

Levi­te­tään ja vahvis­te­taan toimi­viksi havait­tuja kiusaa­mi­sen torju­mi­sen keinoja ja paran­ne­taan opet­ta­jien valmiuk­sia tunnis­taa myös muita kuin fyysi­sesti ilme­ne­viä kiusaa­mis­ti­lan­teita

Kiin­ni­te­tään syste­maat­ti­sesti huomiota erityi­sesti perus­tai­to­jen osaa­mi­seen. Vähim­mäis­ta­voit­teeksi on asetet­tava, että jokai­sella perus­kou­lun päät­tä­vällä on riit­tä­vät tiedot ja taidot jatko-opin­noissa ja elämässä pärjää­mi­seen. Tällai­sia ovat mm. riit­tävä moni­puo­li­nen luku­taito, mate­maat­ti­nen osaa­mi­nen, digi­tai­dot ja sosi­aa­li­set valmiu­det.

Tuetaan erityi­sesti sellai­sia kouluja, jotka sijait­se­vat alueilla, joilla on keski­mää­räistä enem­män työt­tö­myyttä tai huomat­ta­van korkea vieras­kie­li­sen väes­tön osuus.

Toisen asteen merki­tys

Jaettu yhteis­kun­nal­li­nen tavoite on, että jokai­nen perus­kou­lun päät­tävä jatkaa opin­toja toiselle asteelle ja suorit­taa toisen asteen tutkin­non. Tutkin­non suorit­ta­mi­nen on yhtey­dessä vähäi­sem­pään työt­tö­myys­ris­kiin ja vähen­tää sitä kautta syrjäy­ty­mistä. Jokai­selle perus­kou­lun päät­tä­neelle turva­taan jo nyt toisen asteen koulu­tus­paikka, lukiosta, amma­til­li­sesta koulu­tuk­sesta tai niihin valmis­ta­vasta koulu­tuk­sesta. Suurin osa opis­ke­li­joista myös onnis­tuu suorit­ta­maan opin­not ja saamaan tutkin­non, mutta liian moni keskeyt­tää. Syitä on monia. Sosi­aa­li­set ongel­mat, opis­ke­lu­ky­vyn haas­teet ja jois­sa­kin tapauk­sissa myös talou­del­li­set syyt voivat vaikeut­taa opin­noista suoriu­tu­mista.

Olen­naista on löytää avun tarpeessa olevat nuoret riit­tä­vän ajoissa ja kohdis­taa apu heille mahdol­li­sim­man tehok­kaasti.

Keskeyt­tä­mi­sen ongel­maan vasta­taan omalta osal­taan amma­til­li­sen koulu­tuk­sen refor­milla. Amma­til­li­sen koulu­tuk­sen uusi rahoi­tus­malli raken­taa oppi­lai­tok­sille vahvat kannus­ti­met vähen­tää keskeyt­tä­mistä ja pitää huolta jokai­sesta opis­ke­li­jasta. Osa oppi­lai­tos­ten rahoi­tuk­sesta makse­taan sillä perus­teella, että opis­ke­li­jat valmis­tu­vat, ja osa sillä perus­teella, että he työl­lis­ty­vät. Ympä­ri­vuo­ti­nen haku nappaa putoa­mis­ris­kissä olevat uudelle polulle. Jokai­selle opis­ke­li­jalle raken­ne­taan myös yksi­löl­li­nen, henki­lö­koh­tai­nen opin­to­polku. Jokai­nen saa silloin opin­not suori­te­tuksi omista lähtö­koh­dis­taan ja omassa tahdis­saan. Opin­to­jen ohjauk­sella on keskei­nen merki­tys keskeyt­tä­mis­vaa­rassa olevien tunnis­ta­mi­sessa ja oikean­lai­sen tuen tarjoa­mi­sessa.

Näistä syistä Kokoo­mus esit­tää muun muassa seuraa­vaa:

Otetaan käyt­töön oppi­ma­te­ri­aa­li­lisä, jota voivat saada sellai­set opis­ke­li­jat, jotka eivät muuten pysty hank­ki­maan tarvit­ta­via oppi­ma­te­ri­aa­leja.

Tehos­te­taan opin­to­jen ohjausta ja varmis­te­taan opis­ke­li­joi­den yksi­löl­li­nen kohtaa­mi­nen. Varmis­te­taan tuen tarpeessa olevien paikan­ta­mi­nen ajoissa sekä oikei­den tuki­toi­mien saata­vuus.

Varmis­te­taan amma­til­li­sen koulu­tuk­sen refor­min laadu­kas toimeen­pano ja kiin­ni­te­tään erityistä huomiota keskeyt­tä­mi­son­gel­man tunnis­ta­mi­seen ja sen ratkai­se­mi­sen keinoi­hin.

Nuori­so­työ ja vapaa-aika

Nuorille mata­lalla kynnyk­sellä monia­laista tukea tarjoa­vien Ohjaa­moi­den ydin­a­ja­tuk­sena on koko ajan ollut kynnyk­set­tö­myys ja se, että nuori saa tarvit­se­mansa palve­lut yhdestä paikasta ja yhdeltä henki­löltä. Ohjaa­moi­den kehit­ty­mistä on tuettu poik­keuk­sel­li­sen monien taho­jen toimesta. Useat minis­te­riöt opetus- ja kult­tuu­ri­mi­nis­te­riö mukaan lukien, TE-toimis­tot, ELY-keskuk­set, Kela, kunnat, järjes­töt ja yrityk­set ovat osal­lis­tu­neet monia­lai­sen työn kehit­tä­mi­seen. Ohjaa­mot on otettu hyvin vastaan, ja käyn­ti­mää­rät niissä ovat olleet rohkai­se­via. Tärkeintä on kuiten­kin nuorilta itsel­tään saatu posi­tii­vi­nen asia­kas­pa­laute.

Harras­tuk­sissa yhdis­ty­vät kave­ri­suh­tei­den vaali­mi­nen, itsensä kehit­tä­mi­nen, unel­mat, omien vahvuuk­sien löytä­mi­nen, vuoro­vai­ku­tus aikui­sen kanssa sekä lapsen ja nuoren oma valinta käyt­tää vapaa-aikaansa mielek­käästi. Kiin­nos­tus urhei­lu­la­jiin tai taide- tai kult­tuu­ria­laan voi olla ratkai­se­vassa asemassa saada kotiin jäänyt nuori lähte­mään ulos, innos­tu­maan taas elämästä ja sosi­aa­li­sesta vuoro­vai­ku­tuk­sesta. Rakas harras­tus luo uskoa omiin kykyi­hin ja tavoit­tei­siin.

Yksi­näi­syys on vahvasti yhtey­dessä syrjäy­ty­mi­seen, ja yhdessä muiden kanssa harras­ta­mi­nen on teho­kas tapa torjua sitä.

Jokai­selle lapselle ja nuorelle voidaan tarjota mahdol­li­suus mielei­seen harras­tuk­seen lisää­mällä toimi­joi­den yhteis­työtä erityi­sesti koulu­päi­vän yhtey­dessä järjes­tet­tä­vässä harras­tus­toi­min­nassa, otta­malla käyt­töön saavu­tet­ta­vuutta paran­ta­via malleja ja mene­tel­miä.

Varmis­te­taan ohjaa­moi­den toiminta ja niiden palve­lui­den saata­vuus mata­lalla kynnyk­sellä.

Kannus­te­taan päivä­ko­teja ja kouluja teke­mään yhteis­työtä paikal­lis­ten järjes­tö­jen, urhei­luseu­ro­jen ja yritys­ten kanssa ja järjes­tä­mään esimer­kiksi laji­ko­kei­luja koulu­päi­vien ohessa.

Jatke­taan ja laajen­ne­taan harras­tus­ta­kuun toteut­ta­mista. Tarjo­taan esimer­kiksi kuntien julki­sia tiloja, kuten iltai­sin tyhjil­lään olevia kouluja, nykyistä helpom­min ja edul­li­sem­min harras­tus­toi­min­taa järjes­tä­vien toimi­joi­den käyt­töön.