Kaikki vaikut­taa julki­sessa talou­dessa kaik­keen. Siksi valtion­ta­lous, kuntien talous sekä eläke­ra­has­to­jen riit­tä­vyys ovat lopulta yksi ja sama asia. Samat suoma­lai­set veron­mak­sa­jat vastaa­vat hyvin­voin­timme kustan­nuk­sista.

Esimer­kiksi jos eläke­jär­jes­telmä ei kestä tule­vien eläk­kei­den tasoa, nouse­vat palkan­saa­jien eläke­mak­sut enna­koi­tua enem­män. Tämä on veron­mak­sa­jan näkö­kul­masta sama asia kuin palk­ka­ve­ro­tuk­sen kiris­tä­mi­nen. Valtion ja kuntien näkö­kul­masta se on poissa mahdol­li­sesta vero­ker­ty­mästä ja siten palve­luista ja tulon­siir­roista.

Sinänsä posi­tii­vi­nen suoma­lais­ten eliniän ennus­tet­tua nopeampi piden­ty­mi­nen leik­kaa tule­via eläk­keitä auto­maat­ti­sesti. Siksi ilman pidem­piä työuria 1960-luvun jälkeen synty­nei­den eläk­keet leik­kaan­tu­vat liian pieniksi. Todel­li­nen eläköi­ty­mi­sikä ja laki­sää­tei­nen eläkeikä ovat eri asioita. Olen­nai­sem­paa onkin nostaa eläköi­ty­mi­si­kää kuin eläkei­kää.

Tärkeim­mät ratkai­sut suoma­lais­ten työurien piden­tä­mi­seksi tehdään alku­päässä ja keskellä. Jokai­selle perus­kou­lun jälkeen opis­ke­le­maan hake­neelle täytyy löytyä opis­ke­lu­paikka. Jatko-opin­toi­hin täytyy päästä ja sieltä valmis­tua nykyistä nopeam­min. Näihin voidaan vaikut­taa pääsy­koe­jär­jes­tel­mää paran­ta­malla sekä muut­ta­malla opin­to­tu­kea jous­ta­vam­maksi ja kannus­ta­vam­maksi.

Työuria täytyy piden­tää myös työn teke­mi­sen iloa lisää­mällä. Se tarkoit­taa esimer­kiksi parem­paa johta­mista sekä parem­paa työn ja perhe-elämän yhteen­so­vit­ta­mista. Saira­se­läk­kei­den määrää on vähen­net­tävä työhy­vin­voin­tia paran­ta­malla. Paljon on keksitty, muttei sitä miten työuria voi piden­tää ilman parem­paa työelä­mää.

Töitä täytyy myös olla. Työt­tö­myys on kaik­kein ikävintä paitsi työt­tö­mälle, myös yhteis­kun­nalle. Siksi kokoo­mus haluaa alen­taa työn ja työl­lis­tä­mi­sen vero­tusta. Ne todis­te­tusti lisää­vät työpaik­koja. Kevyem­min vero­tet­tuna myös pieni­palk­kai­nen työ kannat­taa aina.

Kun pääs­tään nopeam­min työelä­mään ja ollaan terveenä työelä­mässä, saadaan ansaittu ja turvattu eläke terveenä eläke­läi­senä. Vain jos työurien alku­pää­hän ja keski­vai­heelle ei löydetä tarpeeksi vaikut­ta­via ratkai­suja, joudu­taan puut­tu­maan myös työuran loppu­pää­hän. Tärkeintä työurien kannalta ei ole viral­li­sen eläkeiän nosto, vaan todel­li­sen eläköi­ty­mi­siän kehit­ty­mi­nen. Siihen eläkeikä vaikut­taa vain osal­taan.

Kokoo­mus ei halua nostaa eläkei­kää ensi vaali­kau­della. Olen­nai­sem­paa on vaikut­taa eläköi­ty­mi­siän nousuun. Jos kuiten­kin yhdessä työmark­ki­na­jär­jes­tö­jen kanssa päädy­tään ratkai­suun, jossa eläkei­kää noste­taan asteit­tain 5?15 vuoden päästä, niin siihen täytyy jättää mahdol­li­suus. Näillä ratkai­suilla ei siten ole mitään vaiku­tuk­sia nykyis­ten eläke­läis­ten tai lähi­vuo­sina eläköi­ty­vien eläk­kei­siin.

Päätök­set myös kauem­pana tule­vista muutok­sista vahvis­ta­vat kuiten­kin eläke­jär­jes­tel­mämme kestä­vyyttä. Vain kestävä eläke­jär­jes­telmä takaa nykyis­ten ja tule­vien eläke­läis­ten eläk­kei­den tason.

Työurien piden­tä­mi­nen ? myös loppu­päästä ? ei siten ole eläk­kei­den leik­kaa­mista. Täysin päin­vas­toin: jos työurat jäävät liian lyhyiksi, niin silloin eläk­keet leik­kaan­tu­vat. Koska hyvin­vointi syntyy vain työstä, on meidän tehtävä ratkai­suja, joilla jokai­nen työky­kyi­nen suoma­lai­nen saa tehdä töitä terveenä koko­nai­sen työuran.

Kirjoi­tus on julkaistu Turun Sano­missa 5.4.2011.

Lisää sisältöä samassa kategoriassa