Puolus­tus­mi­nis­teri Antti Häkkä­sen valtio­val­lan terveh­dys asia­na­ja­ja­päi­vänä 26.1.2024. Muutok­set puhut­taessa mahdol­li­sia.   

Suomi on vaka­vassa paikassa. Kun kuusi vuotta sitten toin valtio­val­lan terveh­dyk­sen tähän samaan tilai­suu­teen, kuva­sin kansain­vä­li­siä ja koti­mai­sia ennus­merk­kejä niistä kehi­tys­ku­luista, jotka nyt ovat toteu­tu­neet kovim­malla tavalla.

Suomen turval­li­suus­a­sema on järk­ky­nyt, talou­temme on vaaral­li­sessa velka­kier­teessä, talous­kas­vun eväät happa­ne­vat, osaa­mis­taso on laskussa ja hyvin­voin­ti­pal­ve­lu­jen perusta mure­ne­massa.

Näiden huono­jen uutis­ten päälle on kuiten­kin hyviä uuti­sia. Suomi voi itse vaikut­taa tule­vai­suu­teensa. Pienen maan tulee itse tart­tua toimeen, kukaan ei tule meidän puolesta asioi­tamme lait­ta­maan kuntoon.

Siksi nyt muutok­sen tuulet puhal­ta­vat. Suomi ottaa vastuuta omasta tule­vai­suu­des­taan. Olemme käyn­nis­tä­neet halli­tuk­sen toimesta merkit­tä­vät uudis­tuk­set. Näillä kaikilla on suora näkymä myös asia­na­ja­jan arkeen ja oikeu­del­li­seen maail­maan. Lain­sää­däntö on edel­leen tärkein yhteis­kun­nan ohjauk­sen instru­mentti.

Ensin­nä­kin, varau­dumme kansain­vä­li­sen toimin­taym­pä­ris­tömme vaaral­li­seen murrok­seen.

Puolus­tus ja turval­li­suus ovat nyt kaiken keskiössä, kun Venäjä kasvat­taa aggres­sio­taan yhdessä liit­to­lais­tensa kanssa. Ideo­lo­gi­nen vastak­kai­na­set­telu ja sitä kautta turval­li­suus­po­liit­ti­set jännit­teet näky­vät ympäri maail­man ja heijas­tu­vat viime kädessä myös suoma­lais­ten hyvin­voin­tiin, elin­ta­soon ja turval­li­suu­teen.

Talou­den puolella näemme kiih­ty­vän kansain­vä­li­sen kilpai­lun kansan­ta­louk­sien, osaa­mis­ta­so­jen ja yrity­sym­pä­ris­tö­jen välillä. Suomi ottaa nyt uuden asen­non talou­dessa. Painamme jarrua velkaan­tu­mi­selle sääs­töillä ja tehos­tus­oh­jel­milla. Samalla luomme kasvun eväitä yritys­toi­min­nalle, työlle ja uuden inno­voin­nille. Monet verrok­ki­maamme ovat jo tehneet kasvua vauh­dit­ta­vat uudis­tuk­set, nyt tähtäämme uudis­tuk­siin, jotka ovat jo käytössä esimer­kiksi Pohjois­maissa.

Monet vanhat sään­te­lyn raken­teet uudis­tu­vat. Työlain­sää­dän­töä ja työmark­ki­na­käy­tän­töjä uudis­te­taan Pohjois­mai­seen suun­taan. Inves­toin­tien luvi­tusta uudis­te­taan ja normi­tusta karsi­taan.

Sama uudis­tus­ten määrä tulee näky­mään myös hyvin­voin­tiyh­teis­kun­nan palve­lu­jen puolella. Palve­lut on nyt normi­tettu yliki­reiksi ja on annettu liian suuria lupauk­sia suhteessa talou­den kanto­ky­kyyn ja saata­villa olevaan työvoi­maan. Yliki­reä sään­tely antaa katteet­to­mia lupauk­sia ja kangis­taa paikal­lis­ta­son kehi­tys­työn. Oikeus­val­tiossa ei voi myös­kään olla tilan­netta, jossa useat palve­lut ovat jatku­vasti lait­to­massa tilassa.

Tämä kaikki tarkoit­taa sään­te­ly­po­li­tii­kan linja­muu­tosta. Kankeaa yläta­son normi­tusta keven­ne­tään ja ruohon­juu­ri­ta­solle anne­taan liik­ku­ma­va­raa. Tämä antaa ihmi­sille vapautta ja vastuuta. Siitä syntyy yleensä parempi loppu­tu­los kuin valtio­joh­toi­sesta käskyt­tä­mi­sestä. On sitten kyse työmark­ki­noista, yritys­toi­min­nasta, inno­vaa­tioista, tieteestä tai hyvin­voin­ti­pal­ve­luista.

Tämä sään­te­ly­ta­van muutos ei ole help­poa lega­lis­ti­sen oikeus­pe­rin­teen oikeus­val­tiolle ja tiukan perus­tus­la­ki­tul­kin­nan Suomelle. Tämä tulee varmasti näky­mään myös asia­na­ja­jan työssä.

Asia­na­ja­ja­päi­vän teema on tänä vuonna ”oikeus­val­tio ihmi­syy­den ytimessä”. Kiitos asia­na­ja­ja­lii­tolle tärkeän teeman nosta­mi­sesta keskus­te­luun. Oikeus­val­tio luo perus­tan ja edel­ly­tyk­set yksi­lön oikeuk­sien toteu­tu­mi­selle ja inhi­mil­li­selle elämälle – sitä kautta oikeus­val­tio todel­la­kin on ihmi­syy­den ytimessä.

Oikeus­val­tion lupaus ihmi­selle on, että kun hoidat yhteis­kun­nal­li­set velvol­li­suu­tesi, teet ahke­rasti töitä, olet rehel­li­nen ja nouda­tat lakeja, sinulle käy hyvin. Aina tuota lupausta ei kyetä täydel­li­sesti täyt­tä­mään. Pyrki­myk­semme on kuiten­kin oltava, että yhä useam­min kyetään.

Erityi­sen tärkeä oikeus­val­tio-teema on tänä aikana, jona oikeus­val­tion peri­aat­tei­den kunnioit­ta­mi­nen ei ole maail­malla lain­kaan itses­tään selvää. Päin­vas­toin, usei­den auto­ri­tää­ris­ten johta­jien julki­lausuttu tavoite on haas­taa länsi­mai­nen käsi­tyk­semme oikeus­val­tiosta, demo­kra­tiasta sekä perus- ja ihmi­soi­keuk­sista. Lopulta tästä yhteis­kun­ta­jär­jes­tel­män perus­tasta on kyse myös maail­man­po­li­tii­kan jännit­teissä.

Myös Suomessa nähdään välillä kysee­na­lai­sia puheen­vuo­roja oikeus­val­tiosta ihan kansan­edus­ta­jien ja jopa minis­te­rien tasolla. Jotkut polii­ti­kot ovat viime vuosina koke­neet, että lakeja voi rikkoa, jos on hyvä poliit­ti­nen tavoite. Että minis­teri saisi tehdä lain­vas­tai­sen päätök­sen, jos on oman puolu­een mielestä hyvällä asialla. Siis, että edis­te­tään omia poliit­ti­sia tavoit­teita lakeja rikkoen, eikä lakeja säätäen – kuten oikeus­val­tiossa kuuluu toimia. Nämä ovat vaaral­li­sia puheita.

Apulai­soi­keus­kans­le­rin erot­ta­mis­ta­kin on kuultu vaadit­ta­van, kun hänen lail­li­suus­val­von­nan linja ei miel­lyt­tä­nyt edus­ta­jia. Valtio- ja oikeus­jär­jes­tyk­sen perus­teita ei näkö­jään ole aina ymmär­retty edus­kun­nassa tai muissa korkeissa tehtä­vissä. Vallan kolmi­jako-oppi tuomio­val­taan, halli­tus­val­taan ja lain­sää­dän­tö­val­taan ei pysy mielessä, kun tunne ohit­taa järjen. Halli­tus­val­lan edus­taja ei ole lain­sää­tä­jän tehtä­vässä.

Oikeus­val­tiossa tulee toimia oikeus­val­tion peli­sään­nöin: minis­te­ri­kin on sidottu edus­kun­nan säätä­män lain noudat­ta­mi­seen – tätä lain noudat­ta­mista valvoo oikeus­kans­leri, edus­kun­nan perus­tus­la­ki­va­lio­kunta ja tuomiois­tui­met.

Äänes­tä­jien tahto toteu­tuu vaaleissa vali­tun edus­kun­nan säätä­missä laeissa, jotka perus­tus­la­ki­va­lio­kunta on tarkas­ta­nut ja joita myöhem­min tuomiois­tui­met sovel­ta­vat. Tämän virk­keen sisäl­tä­mää demo­kra­tian ja oikeus­val­tion yhtä­löä tulee vaalia myös nyt käyn­nissä olevissa merkit­tä­vissä yhteis­kun­nan murros­ko­dissa.

Erityi­sesti turval­li­suus- ja maahan­muut­to­po­li­tii­kassa joudumme teke­mään kovia ratkai­suja, mutta silti ne on tehtävä oikeus­val­tion proses­seja ja raameja kunnioit­taen.

Ja pitää muis­taa myös koli­kon toinen puoli, eli äänes­tä­jien tahto demo­kra­tiassa. Perus­tus­lain ja kansain­vä­li­sen oikeu­den raameja tulee kunnioit­taa, mutta samalla myös demo­kra­tiaa tulee kunnioit­taa.

Demo­kra­tian vähek­sy­mistä on myös se, että pyri­tään estä­mään enem­mis­tön poliit­ti­set tavoit­teet väit­tä­mällä kaik­kea perus­tus­lain vastai­seksi. Tämä ilmiö on Suomessa voimak­kaassa kasvussa. Tällai­sella puheella hämär­re­tään esimer­kiksi ihmi­soi­keuk­sien oikeaa tulkin­ta­lin­jaa ja samalla kaven­ne­taan demo­kra­tiaa.

Oikeus­val­tio on myös yksi halli­tus­oh­jel­mamme pain­opis­teistä. Haluamme vahvis­taa suoma­laista oikeus­val­tiota ja paran­taa oikeus­tur­van saata­vuutta.

Suomen oikeus­jär­jes­tel­män keskei­nen ongelma on oikeus­pro­ses­sien pitkä kesto. Tämä on todettu myös lukui­sin EIT:n langet­ta­vin päätök­sin. Halli­tus hakee paran­nusta asiaan kahta kautta: lisää­mällä oikeus­jär­jes­tel­män resurs­seja ja kehit­tä­mällä proses­seja.

Enti­sen oikeus­mi­nis­te­rin hattu päässä iloit­sen siitä, että vaikeas­sa­kin talous­ti­lan­teessa kyke­nemme lisää­mään oikeus­val­tion rahoi­tusta. Samaan aikaan kun muilla hallin­no­na­loilla rahoi­tus pääsään­töi­sesti vähe­nee, sovit­tiin halli­tus­oh­jel­massa oikeus­jär­jes­tel­män rahoi­tuk­seen 25 miljoo­nan euron pysyvä lisäys ensi vuoden (vuoden 2025) alusta alkaen.

Samaan aikaan suju­voi­tamme ja kehi­tämme riita-, rikos- ja hake­mus­pro­ses­seja usein eri toimin. Arvioimme kokoon­pa­no­jen tarkoi­tuk­sen­mu­kai­suutta, lisäämme sähköis­ten toimin­ta­ta­po­jen käyt­töä ja kirjal­li­sia menet­te­lyjä, keven­nämme läsnä­olo­vaa­ti­musta sekä laajen­namme syyte­neu­vot­te­lun käyt­tö­alaa.

Krimi­naa­li­po­li­tii­kassa jatkamme oikeus­mi­nis­te­rinä toissa vaali­kau­della aloit­ta­maani linjaa, jossa teemme rangais­tus­po­li­tiik­kaan perus­tel­tuja kiris­tyk­siä ja vahvis­tamme uhrin asemaa. Otamme käyt­töön varmuus­van­keu­den ja muutamme ehdo­na­laista vapau­tu­mista koske­via sään­nök­siä siten, että henkilö voi olla ensi­ker­ta­lai­nen vain kerran.

Lisäksi vahvis­tamme tuomiois­tuin­ten riip­pu­mat­to­muutta lisää­mällä tuoma­rien pysy­vien virko­jen määrää ja suojaamme ”juristi” ja ”laki­mies” –ammat­ti­ni­mik­keet ”asianajaja”-nimikkeen tapaan.

Maailma Suomen ympä­rillä on yhä vaaral­li­sempi. Muut­tu­nut ulko- ja turval­li­suus­po­liit­ti­nen ympä­ristö edel­lyt­tää valtion­joh­dolta uuden­laista otetta ja ajat­te­lua. Perus­tus­lain 22 §:n mukaan julki­sen vallan tehtävä on turvata perus­oi­keuk­sien ja ihmi­soi­keuk­sien toteu­tu­mi­nen – sisäl­täen myös yksi­lön oikeu­den turval­li­suu­teen.

Kansal­li­nen turval­li­suus ja yksi­lön perus­oi­keu­det on kyet­tävä sovit­ta­maan yhteen. Teke­mämme itära­jaa koske­vat päätök­set ovat hyvä esimerkki tästä. Suomeen kohdis­tuva valtiol­li­nen vaikut­ta­mi­nen kyet­tiin torju­maan tehok­kaasti ja oikea-aikai­sesti – oikeus­val­tion raameissa. Auto­ri­tää­ri­set valtiot pyrki­vät hyödyn­tä­mään oikeus­jär­jes­tyk­semme tarjoa­mia heik­kouk­sia, mutta oikeus­val­tiolla on myös velvol­li­suus puolus­tau­tua.

Vastaa­vaa yhteen­so­vit­ta­mista tarvi­taan myös monilla muilla aloilla. Kiin­teis­tö­kau­pat, ener­gia, tieto­ver­kot, vapaa­kauppa ja niin edel­leen. Suoma­lai­seen yhteis­kun­taan ei saa jäädä turval­li­suu­den vaaran­ta­via aukkoja.

Tärkeä rooli tulkin­to­jen tuoma­rina on edus­kun­nan perus­tus­la­ki­va­lio­kun­nalla. Valio­kun­nan käytän­töä tark­kaan seuran­neet ovat voineet huomata, että viime vuosina kansal­li­nen turval­li­suus on saanut sen tulkin­ta­käy­tän­nössä uutta painoar­voa.

Perus­tus­la­ki­va­lio­kunta on muun muassa toden­nut, että valtion tulee pyrkiä takaa­maan kansal­li­nen turval­li­suus sekä ylei­nen järjes­tys kaikissa olosuh­teissa ja, että tältä osin on olemassa hyväk­syt­tä­viä intres­sejä, jotka voivat ääri­ta­pauk­sessa palau­tua myös henki­lö­koh­tai­sen turval­li­suu­den perus­oi­keu­teen.

Lopuksi haluan todeta, että oikeus­val­tiota ei olisi ilman sen tärkeää työtä teke­viä toimi­joita. Teillä, arvoi­sat asia­na­ja­jat, on tuomiois­tuin­ten ja syyt­tä­jän ohella tässä ydin­rooli.

Oikeus­val­tion kannalta on ratkai­se­van tärkeää, että alalla toimi­vat ihmi­set voivat hyvin. Kuten kaikki hyvin tiedämme, asia­na­ja­jien kohdalla vapaa-ajalle veny­vät työpäi­vät ja korkea työn kuor­mit­ta­vuus ovat ennem­min sääntö kuin poik­keus.

Kannus­tan asian­ajo­toi­mis­toja huoleh­ti­maan työn­te­ki­jöi­densä työhy­vin­voin­nista ja jokaista meistä huoleh­ti­maan omas­tamme – ja miksei vähän kave­rin­kin hyvin­voin­nista. Olkoon ”oikeus­val­tio ihmi­syy­den ytimessä” -teema muis­tu­tus myös jokai­selle meistä: pide­tään huolta itses­tämme ja toisis­tamme.

Lisää sisältöä samassa kategoriassa