Kokoomuksen ympäristö­verkoston kolumni: Kummallista kala­soppaa

Vaikka liikakalastus yhä jatkuu, olemme ajautuneet tilanteeseen, jossa yli puolet Euroopan markkinoilla syötävistä kaloista on tuontikalaa, kirjoittaa europarlamentaarikko Sirpa Pietikäinen ympäristöverkoston kolumnissa.

Kalat olivat agendalla, kun Euroopan parlamentti kokoontui Strasbourgissa marraskuussa. Kantaa otettiin niin Itämeren lohikantoihin, hain evien leikkaamiseen kuin ylikalastettujen alueiden palautumisohjelmiin. Kaikkia elvyttäviä toimenpiteitä tarvitaan, sillä Euroopan kalakannat ovat kovaa vauhtia hupenemassa.

Euroopan komission laskelmien mukaan kalakannoistamme 88 prosenttia kalastetaan tasolla, joka ylittää niiden kestävän enimmäistuoton. Vuosikymmeniä jatkunut liikakalastus on romahduttanut useiden kalalajikkeiden kannat meristämme. Ja kalan ollessa vähissä, osa kaloista kalastetaan jo ennen niiden sukukypsää ikää, mikä osaltaan kaventaa tulevia kalakantoja.

Erityisen herkkä laji ylikalastukselle on hai, jonka lisääntymiselinkaari on poikkeuksellisen pitkä. Haiden evien suosio erityisesti Kaakkois-Aasiassa on johtanut epäinhimilliseen pyyntitapaan, jossa eläimestä leikataan merellä pois sen muita osia arvokkaampi evä ja loppuruho heitetään elävänä takaisin mereen. Parlamentti vaatikin nyt eväpyynnin täydellistä kieltoa EU-lipun alla seilaaville kalastusaluksille.

Kalastuspolitiikkaan liittyy myös monia muita haastavia kysymyksiä. Liikakalastusta ylläpidetään monenlaisten taloudellisten tukien keinoin. Vesillämme liikkuu suhteessa aivan liikaa kalastusaluksia ? ja liian suuria sellaisia -, jotka omalta osaltaan hirttävät meitä kiinni ylikapasiteettiin ja liikakalastukseen. On syntynyt noidankehä, jossa vähentyneet kalakannat ovat lisänneet alusten määrää ja kokoa, jotka taas puolestaan edelleen pienentävät kalakantoja.  Suurilla verkoilla kalastavat alukset myös nostavat merestä rutkasti nk. sivusaalista, joka usein heitetään pois hyödyntämättä. Tämä tuhlaileva käytäntö tulisi ehdottomasti saada minimiin.

Hassua kyllä, vaikka liikakalastus yhä jatkuu, olemme ajautuneet tilanteeseen, jossa yli puolet Euroopan markkinoilla syötävästä kaloista on tuontikalaa. Asialla on siis myös kehityspoliittinen puolensa. Kalojen määrän laskiessa etenkin Afrikan köyhimpien maiden merialueilta on ostettu kalastusoikeuksia, joka puolestaan on vaikeuttanut paikallisten kalastajien muutenkin niukkaa elinkeinoa.

EU:n kalastuspolitiikka on toistaiseksi ollut yksi suurimpia eurooppalaisia epäonnistumisia. Kalakantojen säilyttämisen kanssa vastakkain on asetettu erityisesti eteläeurooppalaisten kalastajien elinkeinon säilyminen. Loogisemmin ajateltuna näiden tahojen edut ovat kuitenkin yhteneväiset ? terveet ja kestävät kalakannat takaavat kalastajien elinkeinon säilymisen pitkällä aikajänteellä.

Toistaiseksi liikakalastukseen on EU:ssa puututtu vasta, kun jokin laji todella on vaarassa kadota mannerta ympäröivästä merestä. Yksi esimerkki tästä on tonnikala, jonka lisäämistä uhanalaisten eläinten listalle EU lopulta asettui tukemaan vuonna 2010. Tuolloin arvioitiin, että ilman suojelutoimenpiteitä Atlantin sinievätonnikalat olisivat tähän päivään mennessä jo kuolleet sukupuuttoon. Tiukkojen suojelutoimien johdosta kanta on nyt kuitenkin elpymään päin.

Luonnon monimuotoisuuden katoaminen on vakava ongelma niin maalla kuin merellä. Nykyisen kulutustahdin jatkuessa ihmiskunta tarvitsee toisen kokonaisen maapallon verran resursseja jo vuoteen 2030 mennessä. Monimuotoisuuden suojeluun löytyy kyllä varoja ja niiden keräämisen voisi aloittaa karsimalla juuri näitä edellä mainittuja haitallisia tukia.

Kalakantojen kestävyyttä ajattelevan kuluttajan ei toki tarvitse kokonaan sivuuttaa kaupan kalatiskejä. Kalan syöminen parhaimmillaan täyttää kaikki hyvät ruuan edellytykset: se on terveellistä, turvallista, eettistä ja ? ennen kaikkea ? herkullista. Tiskillä pitää kuitenkin olla tietoinen siitä, mistä kala tulee. Suomen järvessä kasvanut särki on ekologisesti kestävämpi valinta kuin kaukaa tuotu tonnikala.

Joidenkin kalalajien viljelystä on saatu hyviä tuloksia ekologisuuden ja kannan säilymisen mittareilla. Lisäksi voi aina ostaa roskakaloja, eli kalastuksen sivutuotteena tai vesistöjen puhdistuksen yhteydessä nostettuja kaloja. Juuri särki on hyvä esimerkki tällaisesta roskakalasta.  Särkiä kalastetaan järvien rehevöitymisen hillitsemiseksi. Puhdistuskalastuksen jälkeen on turha heittää kaloja kuitenkaan pois.

Särjestä voi nimittäin valmistaa monia herkullisia kalaruokia. Tässä yksi hyväksi koettu resepti:

Särkiruukku

Laita uunivuokaan kerroksittain sipulia, öljyä ja särkifileitä. Paista uunissa 100° lämmössä yön yli. Aamulla uunissa odottaa valmis kalamureke.

Sirpa Pietikäinen
europarlamentaarikko

Kolumni on ilmestynyt Hämeen Sanomissa viikolla 47.