Kokoomuksen ympäristöverkoston blogi: ”Tarjoilija, vesilasissani on muoviroska”

Kauhistuttaa. Pienen pieniä muoviroskia on havaittu tulevan vesijohtoveden mukana kotiemme vesihanoista. Tutkijat levittelevät käsiään, sillä muovin vaikutuksista elimistössä ei ole vielä tutkimustietoa. Kukaan ei siis tiedä, mitä ongelmasta seuraa. Luultavasti ei ainakaan mitään hyvää.

Keskustelu vesistöjen roskaantumisesta ja erityisesti muoviroskan aiheuttamasta ongelmasta on noussut seuraavalle asteelle vesijohtovesistä löydettyjen muovipartikkeleiden johdosta. Ympäristöongelma koskettaa nyt jokaista meistä omakohtaisesti.

Kosmetiikan mikromuovit ovat hyvä esimerkki siitä, miten yllättävissä paikoissa muovia voidaan käyttää. Muovipartikkeleita on havaittu irtoavan myös esimerkiksi tekstiileistä, autojen renkaista, tiepinnoitteista, laivojen ja veneiden pohjamaaleista ja tekonurmista.

Muovin runsasta käyttöä selittää se, että materiaalina se on halpa, kestävä ja monikäyttöinen. Muovipakkausten avulla esimerkiksi elintarvikehygienia ja tuotteiden säilyvyys ovat parantuneet, sekä myynnin ja jakelun mahdollisuudet laajentuneet. Muovi on mahdollistanut ihmisen toimintaa helpottavien tavaroiden ja tuotteiden tulon niin rikkaiden, kuin köyhempienkin ulottuville.

Muovin keskeisin ongelma on sen lyhyt käyttöikä suhteessa pitkään hajoamisaikaan. Esimerkiksi muovikassin hajoaminen kestää eräiden arvioiden mukaan jopa satoja vuosia, kun sen keskimääräinen käyttöikä on vain 25 minuuttia. Luontoon ja esimerkiksi maailman meriin päätyvän muoviroskan määrä on hälyttävä.

Muovin halpa hinta aiheuttaa sen, että muovituote on helppo hylätä. Vähäinen arvostuksemme (raaka-ainetta ja ympäristöämme kohtaan) on oikeastaan muoviroskavuoren perimmäinen syy.

Euroopan komission hiljattain esittämässä muovistrategiassa kannustetaan jäsenmaita lisäämään muovin kierrättämistä siten, että vuoteen 2030 mennessä kaikki EU-alueella käytettävä muovi olisi kierrätettävää tai uudelleenkäytettävää.

Komission esitys perustuu vahvasti kiertotalousmallin potentiaalille. Tavoitteena on kannustaa jäsenmaita ymmärtämään resurssien kiertoon sisältyvät mahdollisuudet ja siten ohjata samalla ympäristön kannalta parempaan toimintatapaan. Tällä hetkellä vain vajaa kolmannes EU-alueella syntyvästä muovijätteestä päätyy kierrätykseen, joten tehostamiselle tosiaan on tarvetta.

Miten sitten kannustettaisiin kuluttajia kierrättämään? Kierrätysasteen nostamiseksi muovin keräyspaikkoja tulisi ainakin lisätä reippaasti. Kierrättämisen tulisi olla helppoa ja mahdollista jokaiselle.

Entä riittääkö pelkkä hyvä mieli kannustamaan kuluttajia kierrättämään oikein? Miten saisimme jokaisen ymmärtämään, että jätteellä on arvoa, kun se päätyy oikeaan jäteastiaan?

Suomalainen panttijärjestelmä on kierrättämisen menestystarina. Ratkaiseva tekijä on pantin arvo, joka on sen verran suuri, ettei pulloja tai tölkkejä haluta heittää roskiin tai luontoon. Panttijärjestelmässä yli 90% muovipulloista, tölkeistä ja lasipulloista palautuu. Voisiko panttijärjestelmän kaltaista ratkaisua soveltaa myös muihin kotitalouksien pakkauksiin?

Mikromuovien ja muovipartikkeleiden vähentämiseksi muovin haitat tulisi tiedostaa entistä paremmin sekä tuottajien että kuluttajien parissa. Muovin käytön vähentäminen ylipäänsä on yksi tärkeä askel muoviroskan vähentämiseksi. Tähän suuntaan pitäisi rohkeammin ohjata myös lainsäädännöllä. Vaihtoehtoja muoville tuleekin kehittää rohkeasti. Ekologisempia pakkausmateriaaleja on jo kehitteillä ja Suomi on tässä edelläkävijöiden joukossa.

Raaka-aineiden riittävyyden näkökulmasta tuotteiden eliniän pidentäminen ja materiaalien kierto on avainasemassa kaikessa suunnittelussa. Myös muovituotteiden osalta suunnitteluprosesseja tulisi viedä reippaasti eteenpäin esimerkiksi pakkausten kierrätettävyyden osalta. Erilaisten muovilaatujen sekoittaminen, sekä muovin ja muun materiaalin yhdistäminen heikentää kierrätettävyyttä. Tämä tulisi ilman muuta huomioida jo tuotteen suunnittelussa, jotta materiaalien kierrätysastetta voidaan nostaa.

Suurimmat kysymykset liittyvät kuitenkin arvostuksiimme ja siihen, millaisia valintoja ja toimia olemme arjessamme valmiita tekemään puhtaamman elinympäristön puolesta. Pystymmekö lopettamaan kertakäyttöelämäntavan ja laittamaan kuriin resurssien haaskaamisen ja ympäristön roskaantumisen?

Mistä sinä olisit arjessasi valmis luopumaan puhtaamman ja muovittoman elinympäristön saavuttamiseksi? Muovisista kertakäyttöastioista, turhista pakkausmateriaaleista, muovikasseista tai mikromuovia sisältävistä kosmetiikkatuotteista?

Muovin hörppimisen luulisi vauhdittavan halukkuuttamme ratkaista tämä ympäristöongelma.

Ympäristöverkoston puheenjohtajat,

Saara-Sofia Sirén (KTM)

Maija Uusi-Oukari (VTM)

Joona Haavisto (Insinööri, AMK)