Ikäih­mi­siin kohdis­tu­neet laimin­lyön­nit vanhus­ten­hoi­dossa ovat järkyt­tä­neet meitä kaik­kia. Muiden ihmis­ten avun ja hoivan varassa olevien ikäih­mis­ten perus­tar­pei­den laimin­lyö­mi­nen on epäin­hi­mil­listä ja tuomit­ta­vaa.

Jokai­sen vanhuk­sen on voitava luot­taa siihen, että hän saa laadu­kasta ja inhi­mil­listä hoivaa. Siksi palve­lu­ra­ken­teemme ja hoito­kult­tuu­rimme on oltava sellai­nen, ettei epäin­hi­mil­li­selle kohte­lulle anneta sijaa. Kokoo­mus vaatii, että vanhus­ten palve­lu­jen raken­teet, toimin­ta­ta­vat, valvonta ja henki­lös­tön määrä laite­taan kuntoon. Meille ei riitä pelkkä henki­lös­tö­mi­toi­tuk­sen tarkis­ta­mi­nen. Nyt tarvi­taan suurempi remontti.

Suomeen tarvi­taan kokoo­muk­sen esit­tämä hoiva­ta­kuu, joka tarkoit­taa sitä, että jokai­selle vanhuk­selle turva­taan yksi­löl­li­sistä tarpeista lähte­vät riit­tä­vät ja laaduk­kaat palve­lut oikea-aikai­sesti. Vanhuk­sen tarvit­se­mat palve­lut on varmis­tet­tava nykyistä lyhyem­män määrä­ajan puit­teissa.

Vanhus­pal­ve­lu­lain velvoit­ta­vuutta on siis lisät­tävä. Siksi kokoo­mus vaatii, että minis­teri Saari­kon käyn­nis­tämä työryhmä katsoo vanhus­pal­ve­lu­lain koko­nai­suu­den, ei vain mitoi­tusta.

Kaik­kiin epäkoh­tiin on suhtau­dut­tava vaka­vasti.

Ongel­mia on sekä julki­sissa että yksi­tyi­sissä vanhus­pal­ve­luissa. Kaik­kiin epäkoh­tiin on suhtau­dut­tava vaka­vasti. Samalla on muis­tet­tava, että valtao­sassa vanhus­ten­hoi­don yksi­köistä tehdään hyvää ja arvo­kasta hoito­työtä sitou­tu­neesti ja huolella. Kiitos siitä kuuluu henki­lö­kun­nalle, joka kiireen keskellä varmis­taa hyvän hoivan ja kohtaa vanhuk­sen yksi­lönä ja arvok­kaana ihmi­senä.

Arvoisa puhe­mies,

moni kunta ei nykyi­sel­lään selviä velvoit­teis­taan sosi­aali- ja terveys­pal­ve­lui­den järjes­tä­jänä ja tilanne on johta­nut osaa­mat­to­miin kilpai­lu­tuk­siin. Vanhus­ten­hoi­dossa tapah­tu­neet laimin­lyön­nit ovat siitä vali­tet­tava osoi­tus. Hintoja on kilpai­lu­tuk­sissa poljettu laadun kustan­nuk­sella. Häviä­jiä tässä ovat sekä ikäih­mi­set että liian tiukoille joutu­nut hoito­hen­ki­lö­kunta.

Nykyi­nen sosi­aali- ja terveys­pal­ve­lu­jen järjes­tä­mis­tapa on tullut tiensä päähän ja tarvi­taan sosi­aali- ja terveys­pal­ve­lu­jen raken­teel­li­nen uudis­tus ja nykyi­siä kuntia laajem­mat alueet järjes­tä­mään palve­lut. Vanhuk­silla ja omai­silla pitää olla mahdol­li­suus valita missä hoiva­pai­kassa haluaa asua elämän loppu­vuo­det. Tämä johtaa palve­lun­tuot­ta­jilla parem­man laadun tavoit­te­luun.

Arvoisa puhe­mies,

Vanhus­pal­ve­lu­lain hyvät tavoit­teet eivät kaik­kialla Suomessa toteudu. Kokoo­mus vaatii­kin, että vanhus­pal­ve­lu­laki arvioi­daan uudel­leen, sen sisäl­töä tarken­ne­taan, sen sito­vuutta lisä­tään ja valvon­taa tiuken­ne­taan.

Emme saa unoh­taa sitä vanhus­väes­töä, joka asuu kotona ja on kotiin tuota­vien palve­lui­den tai omais­hoi­ta­jan tuen varassa. Omais­hoi­ta­jille on taat­tava vapaa­päi­vät. Myös moni työs­sä­käyvä hoitaa omaa läheis­tään. Kokoo­mus kannat­taa työn­te­ki­jän laki­sää­teistä oikeutta saada tuet­tua lähei­sen hoito- tai hoiva­va­paata.

Kokoo­mus haluaa, että vanhuk­set saavat yhden­ver­tai­sesti tarvit­se­mansa hoivan riip­pu­matta siitä asuvatko he kotona vai ympä­ri­vuo­ro­kau­tis­ten palve­lui­den piirissä. Ja heitä kaik­kia varten tarvit­semme lisää hoita­jia.

Arvoisa puhe­mies,

Kokoo­mus haluaa, että lakiin kirjoi­te­taan perus­teet hoidet­ta­vien avun tarpeen huomioi­valle hoita­ja­mi­toi­tuk­selle. Esitäm­me­kin valta­kun­nal­li­sen hoitoi­suus­mit­ta­rin käyt­töön­ot­toa ja velvoit­ta­vuutta lakiin.

Valta­kun­nal­li­sen hoitoi­suus­mit­ta­rin avulla huomioi­daan vanhus­ten yksi­löl­li­sen hoidon, hoivan ja kuntou­tuk­sen tarve. Henki­lös­tön määrä ja osaa­mi­nen voidaan siten kohden­taa jous­ta­vasti hoidet­ta­vien hoidon tarpeen ja muiden mitoi­tuk­seen vaikut­ta­vien teki­jöi­den mukaan.

Vanhuk­sil­lamme on myös oikeus luot­taa siihen, että hoitaja on ammat­ti­tai­toi­nen ja alalle sovel­tuva. Henki­lö­kun­nalla on oltava oikeus osaa­mi­sensa yllä­pi­toon ja kehit­tä­mi­seen, sekä hyvään johta­mi­seen ja työhy­vin­voin­tiin.

Kokoo­mus haluaa, että ikäih­mis­ten toimin­ta­ky­vyn säilyt­tä­mi­nen huomioi­daan ennal­taeh­käi­se­vissä ja muissa yhteis­kun­nan palve­luissa, varmis­te­taan kuntout­ta­vat palve­lut kaikissa palve­luissa yhteis­työssä omais­ten ja järjes­tö­jen kanssa.

Arvoisa puhe­mies,

Lisäksi hyvä lain­sää­däntö tarvit­see tuek­seen vahvan valvon­nan. Kokoo­mus vaatii, että myös edus­kun­nan oikeus­asia­mies laajoine toimi­val­tuuk­si­neen valvoo ja edis­tää jatkossa katta­vam­min ikäih­mis­ten oikeuk­sia ja etua vanhus­ten­huol­lossa ja muualla yhteis­kun­nassa. Niin ikään kuntien valvon­taa, sekä alue­hal­lin­ta­vi­ras­to­jen ja Valvi­ran suorit­ta­maa valvon­taa on tarpeen tehos­taa. Sekä oikeus­asia­mies että valvon­ta­vi­ran­omai­set tarvit­se­vat toimin­tansa vahvis­ta­mi­seen asian­mu­kai­set resurs­sit.

Arvoisa puhe­mies,

Jokai­sen vanhuk­sen on voitava luot­taa siihen, että hän saa laadu­kasta ja inhi­mil­listä hoivaa ja hoitoa. Tämä onnis­tuu vain päätök­sen­te­ki­jöi­den ja asian­tun­ti­joi­den yhteis­työllä. Parhaat ratkai­sut synty­vät huolel­li­sella valmis­te­lulla ja tutkit­tuun tietoon perus­tuen. Vanhuk­set ansait­se­vat vain parasta.

Väli­ky­sy­mys vanhus­ten hoidon tilasta 6.2.2019
Kokoo­muk­sen edus­kun­ta­ryh­män ryhmä­puhe, Mia Laiho

Lisää sisältöä samassa kategoriassa