”Kaiken viisau­den alku on tosi­asioi­den tunnus­ta­mi­nen”. Presi­dentti J.K. Paasi­kivi kuvasi näillä sanoilla ulko­po­li­tiik­kaa itse­näi­syys­päi­vänä 1944, muutama kuukausi jatko­so­dan päät­ty­mi­sen jälkeen.

Tänään edus­kun­nan ulkoa­siain­va­lio­kunta pitää tosi­asiana, että mikään liitto Natoon kuulu­mat­to­mien kesken ei olisi tarpeeksi vahva. Eril­li­set sopi­muk­set Natoon kuulu­vien kanssa taas jäisi­vät kovassa paikassa kakko­seksi noiden maiden jäsen­ten väli­sille sitou­muk­sille Nato-maita kohtaan. Uskon, että presi­dentti Paasi­kivi olisi tosi­asioi­den tunnus­ta­mi­sen kannalla myös tämän päivän ulko­po­liit­ti­sessa ympä­ris­tössä.

Hyvät kolle­gat, suoma­lai­set, kovan paikan tullen tarvit­semme ykkös­luo­kan puolus­tus­si­tou­muk­sen, kakkos­rin­gin lupauk­set eivät yksin riitä.

Helmi­kuussa Venäjä astui käsit­tä­mät­tö­mälle, karmi­valle ja hallit­se­mat­to­malle tielle. Näitä valin­toja on mahdo­ton ymmär­tää sillä logii­kalla mistä käsin olemme yrit­tä­neet Venä­jän liik­keitä enna­koida – halli­ta­kin.

Venä­jän teko­jen arvaa­mat­to­muus on johta­nut siihen, ettemme voi Suomes­sa­kaan hallita Venäjä-riskiämme yksi­no­maan diplo­ma­tialla ja kansal­li­sella puolus­tuk­sella. Meidän täytyy maksi­moida soti­laal­li­nen kynnys mini­moi­dak­semme arvaa­mat­to­man reak­tion uhan. Siksi suoma­lais­ten enem­mistö aset­tui tuke­maan Suomen liit­ty­mistä Natoon heti, kun Venäjä hyök­käsi Ukrai­naan. 

Kun turval­li­suus rakoi­lee, sen merki­tys koros­tuu. Suoma­lai­set ovat päät­tä­neet täyt­tää tuon raon. 

Säker­he­ten – eller brist på den – är odelad vid Bott­niska vikens kuster. Vår närmaste part­ner är Sverige – både nu och i fram­ti­den. Vi förs­tär­ker varan­dra i denna histo­riska stund då vi tar ett steg till Nato­med­lems­kap hand i hand. Sveri­ges sak är vår. Och det är viktigt för oss att Finlands sak är också Sveri­ges.

Tasa­val­lan presi­dentti puhuu Pohjo­lan linnak­keesta. Nato-jäse­nyys ei sulje vaan avaa ovia myös euroop­pa­lai­selle puolus­tusyh­teis­työlle. Pohjo­lan linnake rajau­tuu etelässä Saksan vahvis­tu­vaan puolus­tus­ky­kyyn. Britit on tärkeä pitää mukana. Suomen ja Ruot­sin Nato-jäse­nyys lisää toden­nä­köi­syyttä sille, että euroop­pa­lai­nen pilari vahvis­tuu Natossa. Se on lopulta paras tapa pitää myös amerik­ka­lai­set kiin­nos­tu­neina Euroo­pasta.

Venä­jällä työs­ken­nel­les­säni minulla vahvis­tui käsi­tys, että venä­läis­ten suhtau­tu­mi­nen Euroo­pan kansoi­hin ei ole yksin kiinni siitä, ketkä ovat Natossa ja ketkä eivät. Asenne on moni­säi­kei­sempi, histo­rial­li­nen kysy­mys.

Viime päivien merkit anta­vat toiveita siitä, että jatkos­sa­kin on tilaa erilai­sille poluille siinä, miten me naapu­reina toisemme koemme. Todet­ta­koon siis tässä­kin, ettemme me liiku ketään vastaan vaan turval­li­suu­den puolesta. Tois­tan saman:

Сегодня мы принимаем решение не против кого-либо, а только ради безопасности Финляндии.

Tämän päivän histo­rial­li­nen äänes­tys ei ole jonkin loppu vaan uuden alku.

Olemme valmis­tel­leet tätä päivää poik­keuk­sel­li­sen hyvässä yhteis­työssä yli halli­tus-oppo­si­tio-rajan. Tänään me kokoo­mus­lai­set tarjoamme yhteis­työn kättä rati­fioin­ti­vai­hee­seen. Kukin meistä voi Nato-maissa edis­tää omien sisar­puo­luei­densa ymmär­rystä siitä, millä asialla olemme Natoon pyrki­mässä.

Suomi ei liity Natoon kulut­ta­maan passii­vi­sesti turval­li­suutta. Me liitymme vahvis­ta­maan aktii­vi­sesti NATO-maiden yhteistä turval­li­suutta. Käytän tätä­kin hetkeä sanoak­seni sen myös ulos­päin:

Our mission is to partici­pate in strentg­he­ning NATO’s common defence, not to consume secu­rity of our allies.

Tänään avaamme oven lujem­malle Itäme­ren ja pohjo­lan turval­li­suu­delle sekä vahvem­malle puolus­tusyh­teis­työlle Euroo­passa. Ennen kaik­kea avaamme oven suoma­lai­sille lännen yhdessä taatun turval­li­suu­den liit­toon.

Kuten monen muun, niin myös minun molem­mat isoi­säni tais­te­li­vat sodis­samme Suomen itse­näi­syy­den puolesta. Kunnia sotiemme suku­pol­vien uhrauk­sille. Juuri siksi heidän eturi­vis­tään nousi ensim­mäis­ten joukossa rohkeus sanoa: ei koskaan enää yksin!

Kokoo­muk­sen ryhmä­puhe palau­te­kes­kus­te­lussa valtio­neu­vos­ton selon­teosta Suomen liit­ty­mi­sestä Pohjois-Atlan­tin liit­toon, kansan­edus­taja Kai Mykkä­nen.

Muutok­set mahdol­li­sia puhut­taessa.

Lisää sisältöä samassa kategoriassa