MENU
Minis­teri Grahn-Laaso­sen vastaus väli­ky­sy­myk­seen

Minis­teri Grahn-Laaso­sen vastaus väli­ky­sy­myk­seen

Julkaistu: 06.04.2016 Uncategorized

Suomi täyt­tää ensi vuonna 100 vuotta. Kansal­lis­ru­noi­li­jamme kirjoitti Maamme-laulun sanoi­hin köyhästä maasta. 2000-luvun alussa, kun talous kohisi ja vienti veti, ajatus köyhästä Suomesta oli vieras.

Noiden hyvien vuosien mentyä olemme kahdek­sassa vuodessa kaksin­ker­tais­ta­neet velka­taak­kamme. Olemme jääneet talous­kas­vussa Krei­kan kanssa Euroo­passa perää pite­le­mään. Niuk­kuus on palan­nut yhteis­kun­tamme keskei­seksi elemen­tiksi, vaikka sadan vuoden takai­seen köyhyy­teen sitä ei verrata voikaan.

Suomi on edel­leen useilla mitta­reilla yksi parhaita maita elää. Tärkein lähes sadan vuoden aikana kerty­nyt pääomamme on korviemme välissä. Korkea osaa­mi­nen pitää pienen kansa­kun­tamme maail­massa pinnalla.

Jokai­nen suoma­lai­nen tietää, että Suomen talous ei ole terveellä pohjalla. Nyt asia on havaittu myös maamme ulko­puo­lella. Olemme saaneet luot­to­luo­kit­ta­jilta ja Euroo­pan komis­siolta viimei­sen varoi­tuk­sen siitä, että vält­tä­mät­tö­miä päätök­siä ja uudis­tuk­sia ei voi enää perua tai lykätä, vaikka se tuntuisi helpom­malta tieltä ja toisi poliit­tista suosiota.

Tämä halli­tus on päät­tä­nyt kään­tää Suomen suun­nan, vaikka se herät­täisi vastus­tusta ja vaikka se edel­lyt­tää todella vaikeita päätök­siä. Neljän miljar­din euron sääs­töjä ei tehdä ilkey­destä, ei piit­taa­mat­to­muu­desta, ei kiusal­laan.

Leik­kauk­sia tehdään siksi, koska rahaa on nyt vähem­män, koska talous ei kasva ja koska meillä on liikaa velkaa. Tämä on ainut syy siihen, että olemme sääs­tä­neet lähes kaik­kialta - myös koulu­tuk­sesta.

Suomen Pankin pääjoh­ta­jan Erkki Liika­sen viesti halli­tuk­sen kehys­rii­hessä oli, että mitä enem­män velkaan­tu­mi­sen pysäyt­tä­mistä ja talou­den sopeut­ta­mista lykä­tään, sitä enem­män nuoret suku­pol­vet kärsi­vät. Nuo nyt kipeältä tuntu­vat päätök­set, jotka tasa­pai­not­ta­vat Suomen talou­den ja uudis­ta­vat tätä maata, ovat erityi­sesti nuor­ten etu.

Halli­tus on eilen kehys­rii­hes­sään täyden­tä­nyt halli­tus­oh­jel­man sääs­töjä siltä osin kuin neljän miljar­din euron tavoit­teesta ollaan jäljessä, eli 370 miljoo­nan euron edestä. Tämä sääs­tö­ta­voit­teen vaje johtui kahdesta teki­jästä: Indek­si­sääs­töt eivät ole toteu­tu­neet alhai­sen inflaa­tion vuoksi ja toiseksi halli­tus­oh­jel­man kuntiin kohdis­tu­neet sääs­töt eivät ole toteu­tu­massa täysi­mää­räi­sinä.

Nämä uudet sääs­töt eivät kohdistu koulu­tuk­seen tai tutki­muk­seen.

Koulu­tusta ja tutki­musta suojel­tiin uusilta leik­kauk­silta, mikä ei poista vanhoja, mutta antaa meille työrau­han keskit­tyä koulu­tus­jär­jes­tel­mämme uudis­ta­mi­seen.

Kun katsomme koulu­tus­jär­jes­tel­määmme, takana on hukat­tuja vuosia. Edel­li­sen halli­tuk­sen aikana oppi­mis­tu­lok­set lähti­vät PISA-mittauk­sissa laskuun. Silti koulu­tuk­sen laatua, oppi­mis­tu­lok­sia ja tule­vai­suu­den yleis­si­vis­tystä vahvis­ta­vat uudis­tuk­set jätet­tiin teke­mättä tai ne jätet­tiin vajaiksi.

Lukion uudis­ta­mi­nen jäi puoli­tie­hen, korkea­kou­lu­jen raken­teel­li­nen kehit­tä­mi­nen harhaili vailla suun­taa, tiede­po­li­tiik­kaan ei osoi­tettu kiin­nos­tusta. Edel­li­sen halli­tuk­sen opetus­mi­nis­te­rit valmis­te­li­vat koulu­tus­leik­kauk­sia enem­män kuin tämä halli­tus. Mukana olivat kaikki väli­ky­sy­myk­sen alle­kir­joit­ta­ja­puo­lu­eet, jotka nyt esiin­ty­vät kuin eivät niitä aikoja muis­tai­si­kaan.

Halli­tuk­sen teke­mistä sääs­töistä on liik­ku­nut monen­lai­sia - osin virheel­li­siä - lukuja. Opetus- ja kult­tuu­ri­mi­nis­te­riön hallin­no­na­lan kaikki leik­kauk­set alen­ta­vat valtion talous­ar­viossa määrä­ra­han tasoa vuoteen 2019 mennessä noin 6 %. Leik­kaus­ten jälkeen­kin käytämme Suomessa julkista rahaa koulu­tuk­seen ja tutki­muk­seen kaik­ki­aan noin 16 miljar­dia euroa vuodessa.

Kun talou­temme kasvoi, saatoimme kehit­tää koulu­tus­jär­jes­tel­määmme menoja lisää­mällä. Nyt kun talous ei käytän­nössä kasva ja menomme ylit­tä­vät tulomme, meidän on kiin­ni­tet­tävä entistä enem­män huomiota siihen, mitä noilla 16 miljar­dilla eurolla tehdään ja mitä niillä saadaan. Suomen on pystyt­tävä yhtä aikaa sekä talou­den tasa­pai­not­ta­mi­seen että koulu­tuk­sen uudis­ta­mi­seen.

Halli­tus­oh­jel­massa esit­tä­mämme visio on, että Suomi on maa, jossa tekee koko ajan mieli oppia uutta. Haluamme, että Suomi on koulu­tuk­sen, osaa­mi­sen ja moder­nin oppi­mi­sen kärki­maa.

Ovatko halli­tuk­sen puheet ja teot risti­rii­dassa? Eivät ole. Koulu­tuk­sen laatua ei nimit­täin mitata yksin sillä, kuinka paljon käytämme rahaa. Koulu­tus ja tutki­mus ovat sijoi­tuk­sia tule­vai­suu­teen. Vaikka meillä ei ole käytet­tä­vissä yhtä paljon rahaa kuin ennen, käyt­tä­mällä nuo rahat entistä viisaam­min ja teke­mällä asioita uudella tavalla, osaa­mi­semme kasvaa jatkos­sa­kin. Maa, joka on selvin­nyt erit­täin kovista paikoista, selviää tästä­kin.

“Jos koulut keksit­täi­siin nyt, sanoi­siko joku, että parhai­ten oppii, kun opet­taja laite­taan lapsi­ryh­män kanssa luok­kaan tietyksi ajaksi ja vede­tään ovi kiinni?” kysyi OECD:n koulu­tus­joh­taja Andreas Schleic­her äsket­täin.

Maail­man paras­kin koulu­tus­jär­jes­telmä on uudis­tus­ten edessä myös siksi, että maailma on muut­tu­nut ja muut­tuu edel­leen. Miten opetamme lapset ja nuoret hallit­se­maan tekno­lo­giaa, jota ei ole vielä keksitty, ja miten koulu­tamme heidät työteh­tä­viin, joita ei ole vielä olemassa? Osaa­mis­tar­peet ovat muut­tu­neet, mutta onneksi tiedämme oppi­mi­sesta enem­män kuin koskaan.

Halli­tus uudis­taa koulu­tus­jär­jes­tel­mää sen kaikilla aske­lilla varhais­kas­va­tuk­sesta korkea­kou­lui­hin. Läpi­leik­kaa­via teemoja koulu­tuk­sen uudis­tuk­sissa ovat peda­go­gii­kan vahvis­ta­mi­nen, laadu­kas opet­ta­jan­kou­lu­tus sekä oppi­mi­sym­pä­ris­tö­jen kehit­tä­mi­nen ja digi­ta­li­sointi.

Varhais­kas­va­tuk­sessa käyn­nis­tämme kehit­tä­mis­oh­jel­man, ja Opetus­hal­li­tus laatii varhais­kas­va­tuk­sen perus­teet, jotka onnis­tues­saan voivat olla hyvin merkit­tävä varhais­kas­va­tusta kehit­tävä laatu­te­kijä. Yliopis­to­kou­lu­tet­tu­jen lasten­tar­han­opet­ta­jien koulu­tus­mää­riä lisä­tään.

Suoma­lai­nen perus­koulu on kansain­vä­li­nen menes­tys­ta­rina ja monen koulu­tus­jär­jes­tel­määnsä raken­ta­van maan esikuva. Halli­tus käyt­tää 121 miljoo­naa euroa perus­kou­lun toimin­ta­kult­tuu­rin uudis­ta­mi­seen. Tavoit­teena on paran­taa oppi­mis­tu­lok­sia, lisätä yksi­löl­listä oppi­mista ja tehdä oppi­mi­sesta innos­ta­vaa läpi elämän. Emme keskity uusiin lait­tei­siin ja väli­nei­siin vaan sisäl­töön ja oppi­mi­seen.

Perus­kou­luissa otetaan käyt­töön uudet opetus­suun­ni­tel­mat ensi syksynä. Ne koros­ta­vat ilmiö­poh­jaista oppi­mista, laaja-alaista oppi­mista ja tiedon sovel­ta­mista, luovuutta ja oppi­maan oppi­mi­sen taitoja. Lapsia ja nuoria opete­taan aktii­vi­sesti ajat­te­le­maan, ei vain passii­vi­sesti omak­su­maan.

Kult­tuu­rin kärki­hank­keilla lisäämme lasten ja nuor­ten mahdol­li­suuk­sia osal­lis­tua taitee­seen ja kult­tuu­rin, erityi­sesti harras­tus­toi­min­tana koulu­jen tiloissa. Jokai­sen koulu­lai­sen päivään tuodaan tunti liikun­taa laajen­ta­malla Liik­kuva koulu -ohjelma valta­kun­nal­li­seksi.

Lukion kehit­tä­mi­nen ei saa jäädä paikal­leen. Uusi lukio -ohjel­massa luodaan edel­lä­kä­vi­jöi­den kehit­tä­mis­ver­kosto, johon lukiot voivat hakea mukaan kokei­le­maan uusia oppi­mis­rat­kai­suja. Lukioita kannus­te­taan tiivis­tä­mään yhteis­työtä korkea­kou­lu­jen kanssa. Valin­nai­sem­paa lukion tunti­ja­koa kokeil­laan asian­tun­ti­joi­den viime halli­tus­kau­della esit­tä­män mallin pohjalta.

Halli­tus on käyn­nis­tä­nyt amma­til­li­sen koulu­tuk­sen refor­min. Raken­ne­uu­dis­tuk­sella vasta­taan myös 190 miljoo­nan euron sääs­töön. Uudis­tamme koko koulu­tuk­sen raken­teet, toimin­ta­ta­vat ja tutkin­not. Oppi­lai­tok­set saavat enem­män mahdol­li­suuk­sia ja kette­ryyttä vastata jous­ta­vasti työelä­män koulu­tus­tar­pei­siin.

Lisäämme työpai­kalla tapah­tu­vaa oppi­mista ja yksi­löl­li­siä opin­to­pol­kuja. Oppi­so­pi­mus­kou­lu­tuk­sen järjes­tä­mi­sen kynnystä alen­ne­taan, ja otamme käyt­töön uuden koulu­tus­so­pi­muk­sen jous­ta­vaksi ja houkut­te­le­vaksi tavaksi suorit­taa tutkinto teke­mällä oppien.

Suoma­lai­sen koulu­tuk­sen sydä­messä ovat korkeasti koulu­te­tut, osaa­vat, arvos­te­tut ja moti­voi­tu­neet opet­ta­jat - maail­man parhaat opet­ta­jat. Olen aset­ta­nut opet­ta­ja­kou­lu­tus­foo­ru­min uudis­ta­maan opet­ta­jien perus- ja täyden­nys­kou­lu­tusta. Halli­tus on varan­nut 50 miljoo­naa euroa opet­ta­jien osaa­mi­sen vahvis­ta­mi­seen halli­tus­kau­den aikana.

Uuden tekno­lo­gian hallit­se­mi­nen on tärkeää, mutta niin ovat perin­tei­set oppi­ma­te­ri­aa­lit eli kirjat­kin. Samoin kirjas­tot! Halli­tus päätti eilen osana julki­sen talou­den suun­ni­tel­maa, että kirjai­li­joille makset­ta­via lainaus­kor­vauk­sia koro­te­taan. Kirjai­li­joi­den luova työ on erit­täin tärkeä osa sivis­tys­tämme ja kult­tuu­riamme ja antaa tärkeän pohja oppi­mi­selle.

Halli­tus pitää erit­täin tärkeänä yhden­ver­tai­sia mahdol­li­suuk­sia koulut­tau­tua. Haluamme, että Suomi on maa, jossa jokai­nen lapsi ja nuori saa taus­tas­taan riip­pu­matta hyvät lähtö­koh­dat ja parhaat mahdol­li­suu­det koulut­tau­tua ja vaikut­taa oman elämänsä suun­taan.

Tärkeim­mät asiat koulu­tuk­sel­li­sen tasa-arvon turvaa­mi­sessa ovat koulu­tuk­sen maksut­to­muus ja saavu­tet­ta­vuus. Varal­li­suus, koti­paikka tai perheen tausta eivät saa koskaan muodos­tua esteeksi eteen­päin ponnis­te­lulle ja opis­ke­lulle. Jokai­selle perus­kou­lunsa päät­tä­välle taataan toisen asteen koulu­tus­paikka. Jokai­sesta koulu­tus­muo­dosta säilyy polku jatko-opin­toi­hin.

Koulu­jen väli­set erot oppi­mis­tu­lok­sissa ovat Suomessa kansain­vä­li­sesti vertail­len pienet, mutta merk­kejä on ilmassa, että erot ovat kasvussa. Koulu­jen eriy­ty­mi­sen ehkäi­se­mi­seksi halli­tus tukee 20 miljoo­nalla eurolla opet­ta­jien ja koulun­käyn­tia­vus­ta­vien palk­kaa­mista haas­ta­vien aluei­den kouluille.

Maamme talous­ti­lan­teen heik­kou­den vuoksi sääs­töjä joudu­taan teke­mään myös opin­to­tuesta. Tämä on osoi­tus siitä, kuinka huonosti talou­del­lamme menee.

Halli­tus pitää kiinni kehys­kau­den opin­to­tuen sääs­töstä. Emme voi enää lykätä vaikeita ratkai­suja eteen­päin kuten aikai­sem­mat halli­tuk­set ovat tehneet. Halli­tus kohtuul­listi selvi­tys­mies Roope Uusi­ta­lon esityk­siä opin­to­tuen ehto­jen kiris­tä­mi­sestä siten, että leik­kauk­sen pitkän aika­vä­lin vaiku­tuk­set ovat noin 122 miljoo­naa euroa.

Opin­to­ra­han määrä korkea-asteella yhte­näis­te­tään toisen asteen kanssa 250 euroon kuussa. Tämä on selkeä leik­kaus opin­to­ra­haan. Samalla kuiten­kin opin­to­lai­nan valtion­ta­kauk­sen määrä noste­taan 650 euroon kuukau­dessa. Tällöin opin­to­tuen koko­nais­summa kasvaa 160 eurolla. Tuen enim­mäis­määrä Suomessa opis­ke­le­villa on 1100 euroa kuukau­dessa. Vanhem­pien tulo­jen vähen­tä­västä vaiku­tuk­sesta luovu­taan 18- ja 19-vuotiai­den toisen asteen opis­ke­li­joi­den osalta.

Etsimme lisäksi keinoja, miten opin­to­lai­na­hy­vi­tystä voidaan paran­taa ja muut­taa sitä entistä kannus­ta­vam­maksi. Opis­ke­li­joi­den tulo­ra­jat sido­taan ansio­ta­soin­dek­siin. Takai­sin­pe­rin­nän korko puoli­te­taan. Halli­tus valmis­te­lee esityk­sen opis­ke­li­joi­den siir­tä­mi­sestä ylei­sen asumis­tuen piiriin.

Haluan erik­seen todeta, että suoma­lai­sen koulu­tuk­sen vahvuus on sen tasa-arvoi­suus. Jokai­sella lapsella on mahdol­li­suus opis­kella riip­pu­matta perheen varal­li­suu­desta. Koulu­tuk­sen tasa-arvoi­sista mahdol­li­suuk­sista tämä halli­tus ei ole valmis tinki­mään pisa­raa­kaan.

Opin­to­tuen uudis­ta­mi­sen mallissa eniten huomiota on herät­tä­nyt se, että opin­to­lai­nan osuus kasvaa. Pyysin selvi­tys­mie­henä toimi­nutta koulu­tus­ta­lous­tie­teen profes­sori Roope Uusi­ta­loa tutki­maan erityi­sen huolel­li­sesti, miten lainan osuu­den kasvat­ta­mi­nen vaikut­taisi tasa-arvoi­siin opis­ke­lu­mah­dol­li­suuk­siin. Selvi­tyk­sessä ei löyty­nyt näyt­töä siitä, että opin­to­tu­ki­mal­lin muut­ta­mi­nen uhkaisi koulu­tuk­sen tasa-arvoa.

Kansain­vä­li­sessä vertai­lussa opin­to­lai­naan perus­tuva opin­to­tu­ki­jär­jes­telmä ei ole heiken­tä­nyt tasa-arvoa. Esimer­kiksi Norjassa ja Ruot­sissa opin­to­laina on opin­to­jen tuke­mi­sen keskei­sin osa. Todis­teita ei löyty­nyt myös­kään siitä, että opin­to­lai­nan käyt­töä vähen­täisi vanhem­pien mata­lampi koulu­tus­taso tai perheen pienem­mät tulot. Profes­sori Uusi­talo ei löytä­nyt myös­kään suoma­lai­sesta kehi­tyk­sestä tällai­sia merk­kejä.

Halli­tus teki eilen kehys­rii­hessä päätök­sen toteut­taa vuosina 2017-2018 yhteensä noin 105 miljoo­nan euron sijoi­tuk­sen korkea­kou­luo­pe­tuk­sen digi­taa­lis­ten oppi­mi­sym­pä­ris­tö­jen vahvis­ta­mi­seen, ympä­ri­vuo­ti­sen opis­ke­lun edel­ly­tys­ten paran­ta­mi­seen sekä nuor­ten tutki­joi­den tieteen teke­mi­sen edis­tä­mi­seen. Tulen pitä­mään huolta siitä, että tällä lisä­pa­nos­tuk­sella paran­ne­taan opis­ke­li­joi­den opin­noissa etene­mistä, noste­taan osaa­mis­ta­soamme ja edis­te­tään lahjak­kaim­pien nuor­ten tutki­joi­den alkuun pääsyä.

Korkea­kou­lumme ovat suoma­lai­sen osaa­mi­sen ja sivis­tyk­sen kannalta keskei­sim­mät insti­tuu­tiot. Yliopis­to­jen tehtä­väksi on lakiin kirjattu “kasvat­taa opis­ke­li­joita palve­le­maan isän­maata ja ihmis­kun­taa”. Se on ylevä ja arvo­kas tehtävä! Toinen elementti ovat ammat­ti­kor­kea­kou­lut, joiden tehtä­vänä on amma­til­lis­ten asian­tun­ti­joi­den koulu­tus.

Sivis­tys, koulu­tus ja tiede ovat arvoja sinänsä. Korkea­kou­lu­jen keskei­sin vaiku­tus on se, että niistä valmis­tuu sivis­ty­neitä kansa­lai­sia, jotka toimi­vat eri tehtä­vissä ja näin anta­vat osaa­mi­sensa yhteis­kun­nan käyt­töön eri muodoissa.

Tällä halli­tus­kau­della korkea­kou­lu­jen ja tieteen määrä­ra­ho­jen taso opetus- ja kult­tuu­ri­mi­nis­te­riön kehyk­sessä laskee 3,2 miljar­dista eurosta 3,1 miljar­diin euroon. Se on noin kolmen prosen­tin vähen­nys. Ymmär­rän vähen­ty­vien määrä­ra­ho­jen aiheut­ta­man huolen korkea­koulu- ja tiedeyh­tei­sös­sämme. Määrä­ra­ho­jen leik­kaus ei ole merkki arvos­tuk­sen vähen­ty­mi­sestä - ainut syy sääs­töi­hin on, että rahat eivät riitä.

Kun resurs­sit ovat niukem­mat, meidän on tehtävä asiat parem­min. Tämä pätee myös korkea­kou­luissa. On uudis­tet­tava toimin­ta­ta­poja ja keski­tyt­tävä olen­nai­seen. Halli­tus edel­lyt­tää korkea­kou­luilta osaa­mi­sen kokoa­mista ja pääl­lek­käis­ten koulu­tus­vas­tui­den tarkas­te­lua. Korkea­kou­lu­jen on profi­loi­dut­tava, tiivis­tet­tävä yhteis­työtä ja selkiy­tet­tävä työn­ja­koa.

Monin paikoin kehi­tys voimien yhdis­tä­mi­seksi kulkee jo eteen­päin. Tampe­reella kaksi yliopis­toa on yhdis­ty­mässä ja ammat­ti­kor­kea­koulu tulossa samaan koko­nai­suu­teen yhdeksi konser­niksi, Lappeen­ran­nassa suun­ni­tel­mat ovat hyvässä vauh­dissa, Lappiin nimi­tin juuri selvi­tys­mie­hen, Aalto-yliopisto keskit­tää toimin­tonsa yhdelle kampuk­selle.

Toinen korkea­kou­lu­jen vaikut­ta­vuu­den muoto on uusien ideoi­den, tuot­tei­den, inno­vaa­tioi­den synnyt­tä­mi­nen. On tärkeä muis­taa, että yhden kaupal­lis­tet­ta­van inno­vaa­tion taus­talla on usein kymme­nien vuosien puur­ta­mi­nen perus­tut­ki­muk­sen parissa.

Erityi­sesti haluan mainita tiede­po­li­tii­kan osalta nuor­ten tutki­joi­den tuke­mi­sen, johon on varattu Suomen Akate­mi­aan 30 miljoo­nan euron kärki­han­ke­ra­hoi­tus. Sen ensim­mäi­nen hakuaika on parhail­laan käyn­nissä.

Koulu­tuk­sen rahoja ei ole leikattu siksi, että halli­tus ei arvos­taisi sitä korvaa­mat­to­man arvo­kasta työtä, jota tehdään kaikissa suoma­lai­sissa oppi­lai­tok­sissa kaikilla tasoilla. Koulu­tuk­sesta on jouduttu sääs­tä­mään, koska rahaa on vähem­män.

Leik­kauk­set koulu­tus­jär­jes­tel­määmme voisi­vat olla uhka, jos tavoit­teena olisi säilyt­tää vanhaa. Sen sijaan jos uskal­lamme tehdä asioita toisella tavalla - parem­malla, vaikut­ta­vam­malla tavalla -, voimme olla tule­vina vuosina vahvem­pia kuin ennen.

Jos koulu­tuk­sen sekto­rilla käyt­te­li­simme tylsää juus­to­höy­lää, saat­tai­simme hyvin­kin tehdä vahin­koa suoma­lai­selle osaa­mi­selle. Mutta näin emme toimi. Kaikki halli­tuk­sen koulu­tus­toi­met on suun­ni­teltu siten, että niissä mennään aina raken­tei­den ja uudis­tus­ten kautta, sisäl­löt ja peda­go­giikka edellä, kaikin voimin sivis­tyk­sen ja osaa­mi­sen ytimestä kiinni pitäen.

Tämä halli­tus on valin­nut uudis­tus­ten tien. Näin voimme turvata kaik­kein tärkeim­män: koulu­tuk­sen laadun ja suoma­lais­ten korkean osaa­mis­ta­son myös tule­vai­suu­dessa.

Vaikka olemme vaikeassa yhteis­kun­nal­li­sessa ja talou­del­li­sessa tilan­teessa, vaikka resurs­sit ovat niukem­mat, ja vaikka oppo­si­tio vaatii kerta toisensa jälkeen päätök­sistä lipsu­mista, tämä halli­tus ja minä opetus­mi­nis­te­rinä teemme joka päivä parhaamme, että suoma­lai­nen koulu­tus­jär­jes­telmä kehit­tyy ja uudis­tuu.