Ministeri Grahn-Laasosen vastaus väliky­sy­mykseen – kokoomus.fi
MENU
Ministeri Grahn-Laasosen vastaus väliky­sy­mykseen

Ministeri Grahn-Laasosen vastaus väliky­sy­mykseen

Julkaistu: 06.04.2016 Uncategorized

Suomi täyttää ensi vuonna 100 vuotta. Kansal­lis­ru­noi­li­jamme kirjoitti Maamme-laulun sanoihin köyhästä maasta. 2000-luvun alussa, kun talous kohisi ja vienti veti, ajatus köyhästä Suomesta oli vieras.

Noiden hyvien vuosien mentyä olemme kahdek­sassa vuodessa kaksin­ker­tais­taneet velka­taak­kamme. Olemme jääneet talous­kas­vussa Kreikan kanssa Euroo­passa perää pitelemään. Niukkuus on palannut yhteis­kun­tamme keskei­seksi elemen­tiksi, vaikka sadan vuoden takaiseen köyhyyteen sitä ei verrata voikaan.

Suomi on edelleen useilla mitta­reilla yksi parhaita maita elää. Tärkein lähes sadan vuoden aikana kertynyt pääomamme on korviemme välissä. Korkea osaaminen pitää pienen kansa­kun­tamme maail­massa pinnalla.

Jokainen suoma­lainen tietää, että Suomen talous ei ole terveellä pohjalla. Nyt asia on havaittu myös maamme ulkopuo­lella. Olemme saaneet luotto­luo­kit­ta­jilta ja Euroopan komis­siolta viimeisen varoi­tuksen siitä, että välttä­mät­tömiä päätöksiä ja uudis­tuksia ei voi enää perua tai lykätä, vaikka se tuntuisi helpom­malta tieltä ja toisi poliit­tista suosiota.

Tämä hallitus on päättänyt kääntää Suomen suunnan, vaikka se herät­täisi vastus­tusta ja vaikka se edellyttää todella vaikeita päätöksiä. Neljän miljardin euron säästöjä ei tehdä ilkey­destä, ei piittaa­mat­to­muu­desta, ei kiusallaan.

Leikkauksia tehdään siksi, koska rahaa on nyt vähemmän, koska talous ei kasva ja koska meillä on liikaa velkaa. Tämä on ainut syy siihen, että olemme säästäneet lähes kaikkialta - myös koulu­tuk­sesta.

Suomen Pankin pääjoh­tajan Erkki Liikasen viesti halli­tuksen kehys­rii­hessä oli, että mitä enemmän velkaan­tu­misen pysäyt­tä­mistä ja talouden sopeut­ta­mista lykätään, sitä enemmän nuoret sukupolvet kärsivät. Nuo nyt kipeältä tuntuvat päätökset, jotka tasapai­not­tavat Suomen talouden ja uudis­tavat tätä maata, ovat erityi­sesti nuorten etu.

Hallitus on eilen kehys­rii­hessään täyden­tänyt halli­tus­oh­jelman säästöjä siltä osin kuin neljän miljardin euron tavoit­teesta ollaan jäljessä, eli 370 miljoonan euron edestä. Tämä säästö­ta­voitteen vaje johtui kahdesta tekijästä: Indek­si­säästöt eivät ole toteu­tuneet alhaisen inflaation vuoksi ja toiseksi halli­tus­oh­jelman kuntiin kohdis­tuneet säästöt eivät ole toteu­tu­massa täysi­mää­räisinä.

Nämä uudet säästöt eivät kohdistu koulu­tukseen tai tutki­mukseen.

Koulu­tusta ja tutki­musta suojeltiin uusilta leikkauk­silta, mikä ei poista vanhoja, mutta antaa meille työrauhan keskittyä koulu­tus­jär­jes­tel­mämme uudis­ta­miseen.

Kun katsomme koulu­tus­jär­jes­tel­määmme, takana on hukattuja vuosia. Edellisen halli­tuksen aikana oppimis­tu­lokset lähtivät PISA-mittauk­sissa laskuun. Silti koulu­tuksen laatua, oppimis­tu­loksia ja tulevai­suuden yleis­si­vis­tystä vahvis­tavat uudis­tukset jätettiin tekemättä tai ne jätettiin vajaiksi.

Lukion uudis­ta­minen jäi puoli­tiehen, korkea­kou­lujen raken­teel­linen kehit­tä­minen harhaili vailla suuntaa, tiede­po­li­tiikkaan ei osoitettu kiinnos­tusta. Edellisen halli­tuksen opetus­mi­nis­terit valmis­te­livat koulu­tus­leik­kauksia enemmän kuin tämä hallitus. Mukana olivat kaikki väliky­sy­myksen allekir­joit­ta­ja­puo­lueet, jotka nyt esiin­tyvät kuin eivät niitä aikoja muistai­sikaan.

Halli­tuksen tekemistä säästöistä on liikkunut monen­laisia - osin virheel­lisiä - lukuja. Opetus- ja kulttuu­ri­mi­nis­teriön hallin­no­nalan kaikki leikkaukset alentavat valtion talous­ar­viossa määrä­rahan tasoa vuoteen 2019 mennessä noin 6 %. Leikkausten jälkeenkin käytämme Suomessa julkista rahaa koulu­tukseen ja tutki­mukseen kaikkiaan noin 16 miljardia euroa vuodessa.

Kun talou­temme kasvoi, saatoimme kehittää koulu­tus­jär­jes­tel­määmme menoja lisää­mällä. Nyt kun talous ei käytän­nössä kasva ja menomme ylittävät tulomme, meidän on kiinni­tettävä entistä enemmän huomiota siihen, mitä noilla 16 miljar­dilla eurolla tehdään ja mitä niillä saadaan. Suomen on pystyttävä yhtä aikaa sekä talouden tasapai­not­ta­miseen että koulu­tuksen uudis­ta­miseen.

Halli­tus­oh­jel­massa esittä­mämme visio on, että Suomi on maa, jossa tekee koko ajan mieli oppia uutta. Haluamme, että Suomi on koulu­tuksen, osaamisen ja modernin oppimisen kärkimaa.

Ovatko halli­tuksen puheet ja teot risti­rii­dassa? Eivät ole. Koulu­tuksen laatua ei nimittäin mitata yksin sillä, kuinka paljon käytämme rahaa. Koulutus ja tutkimus ovat sijoi­tuksia tulevai­suuteen. Vaikka meillä ei ole käytet­tä­vissä yhtä paljon rahaa kuin ennen, käyttä­mällä nuo rahat entistä viisaammin ja tekemällä asioita uudella tavalla, osaami­semme kasvaa jatkos­sakin. Maa, joka on selvinnyt erittäin kovista paikoista, selviää tästäkin.

“Jos koulut keksit­täisiin nyt, sanoisiko joku, että parhaiten oppii, kun opettaja laitetaan lapsi­ryhmän kanssa luokkaan tietyksi ajaksi ja vedetään ovi kiinni?” kysyi OECD:n koulu­tus­johtaja Andreas Schleicher äskettäin.

Maailman paraskin koulu­tus­jär­jes­telmä on uudis­tusten edessä myös siksi, että maailma on muuttunut ja muuttuu edelleen. Miten opetamme lapset ja nuoret hallit­semaan tekno­logiaa, jota ei ole vielä keksitty, ja miten koulu­tamme heidät työteh­täviin, joita ei ole vielä olemassa? Osaamis­tarpeet ovat muuttuneet, mutta onneksi tiedämme oppimi­sesta enemmän kuin koskaan.

Hallitus uudistaa koulu­tus­jär­jes­telmää sen kaikilla askelilla varhais­kas­va­tuk­sesta korkea­kou­luihin. Läpileik­kaavia teemoja koulu­tuksen uudis­tuk­sissa ovat pedago­giikan vahvis­ta­minen, laadukas opetta­jan­kou­lutus sekä oppimi­sym­pä­ris­töjen kehit­tä­minen ja digita­li­sointi.

Varhais­kas­va­tuk­sessa käynnis­tämme kehit­tä­mis­oh­jelman, ja Opetus­hal­litus laatii varhais­kas­va­tuksen perusteet, jotka onnis­tuessaan voivat olla hyvin merkittävä varhais­kas­va­tusta kehittävä laatu­tekijä. Yliopis­to­kou­lu­tet­tujen lasten­tar­han­opet­tajien koulu­tus­määriä lisätään.

Suoma­lainen perus­koulu on kansain­vä­linen menes­tys­tarina ja monen koulu­tus­jär­jes­tel­määnsä raken­tavan maan esikuva. Hallitus käyttää 121 miljoonaa euroa perus­koulun toimin­ta­kult­tuurin uudis­ta­miseen. Tavoit­teena on parantaa oppimis­tu­loksia, lisätä yksilöl­listä oppimista ja tehdä oppimi­sesta innos­tavaa läpi elämän. Emme keskity uusiin laitteisiin ja välineisiin vaan sisältöön ja oppimiseen.

Perus­kou­luissa otetaan käyttöön uudet opetus­suun­ni­telmat ensi syksynä. Ne koros­tavat ilmiö­poh­jaista oppimista, laaja-alaista oppimista ja tiedon sovel­ta­mista, luovuutta ja oppimaan oppimisen taitoja. Lapsia ja nuoria opetetaan aktii­vi­sesti ajatte­lemaan, ei vain passii­vi­sesti omaksumaan.

Kulttuurin kärki­hank­keilla lisäämme lasten ja nuorten mahdol­li­suuksia osallistua taiteeseen ja kulttuurin, erityi­sesti harras­tus­toi­mintana koulujen tiloissa. Jokaisen koulu­laisen päivään tuodaan tunti liikuntaa laajen­ta­malla Liikkuva koulu -ohjelma valta­kun­nal­li­seksi.

Lukion kehit­tä­minen ei saa jäädä paikalleen. Uusi lukio -ohjel­massa luodaan edellä­kä­vi­jöiden kehit­tä­mis­ver­kosto, johon lukiot voivat hakea mukaan kokei­lemaan uusia oppimis­rat­kaisuja. Lukioita kannus­tetaan tiivis­tämään yhteis­työtä korkea­kou­lujen kanssa. Valin­nai­sempaa lukion tunti­jakoa kokeillaan asian­tun­ti­joiden viime halli­tus­kau­della esittämän mallin pohjalta.

Hallitus on käynnis­tänyt ammatil­lisen koulu­tuksen reformin. Raken­ne­uu­dis­tuk­sella vastataan myös 190 miljoonan euron säästöön. Uudis­tamme koko koulu­tuksen rakenteet, toimin­ta­tavat ja tutkinnot. Oppilai­tokset saavat enemmän mahdol­li­suuksia ja kette­ryyttä vastata jousta­vasti työelämän koulu­tus­tar­peisiin.

Lisäämme työpai­kalla tapah­tuvaa oppimista ja yksilöl­lisiä opinto­polkuja. Oppiso­pi­mus­kou­lu­tuksen järjes­tä­misen kynnystä alennetaan, ja otamme käyttöön uuden koulu­tus­so­pi­muksen jousta­vaksi ja houkut­te­le­vaksi tavaksi suorittaa tutkinto tekemällä oppien.

Suoma­laisen koulu­tuksen sydämessä ovat korkeasti koulu­tetut, osaavat, arvos­tetut ja motivoi­tuneet opettajat - maailman parhaat opettajat. Olen asettanut opetta­ja­kou­lu­tus­foo­rumin uudis­tamaan opettajien perus- ja täyden­nys­kou­lu­tusta. Hallitus on varannut 50 miljoonaa euroa opettajien osaamisen vahvis­ta­miseen halli­tus­kauden aikana.

Uuden tekno­logian hallit­se­minen on tärkeää, mutta niin ovat perin­teiset oppima­te­ri­aalit eli kirjatkin. Samoin kirjastot! Hallitus päätti eilen osana julkisen talouden suunni­telmaa, että kirjai­li­joille makset­tavia lainaus­kor­vauksia korotetaan. Kirjai­li­joiden luova työ on erittäin tärkeä osa sivis­tys­tämme ja kulttuu­riamme ja antaa tärkeän pohja oppimi­selle.

Hallitus pitää erittäin tärkeänä yhden­ver­taisia mahdol­li­suuksia koulut­tautua. Haluamme, että Suomi on maa, jossa jokainen lapsi ja nuori saa taustastaan riippu­matta hyvät lähtö­kohdat ja parhaat mahdol­li­suudet koulut­tautua ja vaikuttaa oman elämänsä suuntaan.

Tärkeimmät asiat koulu­tuk­sel­lisen tasa-arvon turvaa­mi­sessa ovat koulu­tuksen maksut­tomuus ja saavu­tet­tavuus. Varal­lisuus, kotipaikka tai perheen tausta eivät saa koskaan muodostua esteeksi eteenpäin ponnis­te­lulle ja opiske­lulle. Jokai­selle perus­kou­lunsa päättä­välle taataan toisen asteen koulu­tus­paikka. Jokai­sesta koulu­tus­muo­dosta säilyy polku jatko-opintoihin.

Koulujen väliset erot oppimis­tu­lok­sissa ovat Suomessa kansain­vä­li­sesti vertaillen pienet, mutta merkkejä on ilmassa, että erot ovat kasvussa. Koulujen eriyty­misen ehkäi­se­mi­seksi hallitus tukee 20 miljoo­nalla eurolla opettajien ja koulun­käyn­tia­vus­tavien palkkaa­mista haastavien alueiden kouluille.

Maamme talous­ti­lanteen heikkouden vuoksi säästöjä joudutaan tekemään myös opinto­tuesta. Tämä on osoitus siitä, kuinka huonosti talou­del­lamme menee.

Hallitus pitää kiinni kehys­kauden opintotuen säästöstä. Emme voi enää lykätä vaikeita ratkaisuja eteenpäin kuten aikai­semmat halli­tukset ovat tehneet. Hallitus kohtuul­listi selvi­tysmies Roope Uusitalon esityksiä opintotuen ehtojen kiris­tä­mi­sestä siten, että leikkauksen pitkän aikavälin vaiku­tukset ovat noin 122 miljoonaa euroa.

Opinto­rahan määrä korkea-asteella yhtenäis­tetään toisen asteen kanssa 250 euroon kuussa. Tämä on selkeä leikkaus opinto­rahaan. Samalla kuitenkin opinto­lainan valtion­ta­kauksen määrä nostetaan 650 euroon kuukau­dessa. Tällöin opintotuen kokonais­summa kasvaa 160 eurolla. Tuen enimmäis­määrä Suomessa opiske­le­villa on 1100 euroa kuukau­dessa. Vanhempien tulojen vähen­tä­västä vaiku­tuk­sesta luovutaan 18- ja 19-vuotiaiden toisen asteen opiske­li­joiden osalta.

Etsimme lisäksi keinoja, miten opinto­lai­na­hy­vi­tystä voidaan parantaa ja muuttaa sitä entistä kannus­ta­vam­maksi. Opiske­li­joiden tulorajat sidotaan ansio­ta­soin­deksiin. Takai­sin­pe­rinnän korko puoli­tetaan. Hallitus valmis­telee esityksen opiske­li­joiden siirtä­mi­sestä yleisen asumistuen piiriin.

Haluan erikseen todeta, että suoma­laisen koulu­tuksen vahvuus on sen tasa-arvoisuus. Jokai­sella lapsella on mahdol­lisuus opiskella riippu­matta perheen varal­li­suu­desta. Koulu­tuksen tasa-arvoi­sista mahdol­li­suuk­sista tämä hallitus ei ole valmis tinkimään pisaraakaan.

Opintotuen uudis­ta­misen mallissa eniten huomiota on herät­tänyt se, että opinto­lainan osuus kasvaa. Pyysin selvi­tys­miehenä toimi­nutta koulu­tus­ta­lous­tieteen professori Roope Uusitaloa tutkimaan erityisen huolel­li­sesti, miten lainan osuuden kasvat­ta­minen vaikut­taisi tasa-arvoisiin opiske­lu­mah­dol­li­suuksiin. Selvi­tyk­sessä ei löytynyt näyttöä siitä, että opinto­tu­ki­mallin muutta­minen uhkaisi koulu­tuksen tasa-arvoa.

Kansain­vä­li­sessä vertai­lussa opinto­lainaan perustuva opinto­tu­ki­jär­jes­telmä ei ole heiken­tänyt tasa-arvoa. Esimer­kiksi Norjassa ja Ruotsissa opinto­laina on opintojen tukemisen keskeisin osa. Todis­teita ei löytynyt myöskään siitä, että opinto­lainan käyttöä vähen­täisi vanhempien matalampi koulu­tustaso tai perheen pienemmät tulot. Professori Uusitalo ei löytänyt myöskään suoma­lai­sesta kehityk­sestä tällaisia merkkejä.

Hallitus teki eilen kehys­rii­hessä päätöksen toteuttaa vuosina 2017-2018 yhteensä noin 105 miljoonan euron sijoi­tuksen korkea­kou­luo­pe­tuksen digitaa­listen oppimi­sym­pä­ris­töjen vahvis­ta­miseen, ympäri­vuo­tisen opiskelun edelly­tysten paran­ta­miseen sekä nuorten tutki­joiden tieteen tekemisen edistä­miseen. Tulen pitämään huolta siitä, että tällä lisäpa­nos­tuk­sella paran­netaan opiske­li­joiden opinnoissa etene­mistä, nostetaan osaamis­ta­soamme ja edistetään lahjak­kaimpien nuorten tutki­joiden alkuun pääsyä.

Korkea­kou­lumme ovat suoma­laisen osaamisen ja sivis­tyksen kannalta keskei­simmät insti­tuutiot. Yliopis­tojen tehtä­väksi on lakiin kirjattu “kasvattaa opiske­li­joita palve­lemaan isänmaata ja ihmis­kuntaa”. Se on ylevä ja arvokas tehtävä! Toinen elementti ovat ammat­ti­kor­kea­koulut, joiden tehtävänä on ammatil­listen asian­tun­ti­joiden koulutus.

Sivistys, koulutus ja tiede ovat arvoja sinänsä. Korkea­kou­lujen keskeisin vaikutus on se, että niistä valmistuu sivis­ty­neitä kansa­laisia, jotka toimivat eri tehtä­vissä ja näin antavat osaami­sensa yhteis­kunnan käyttöön eri muodoissa.

Tällä halli­tus­kau­della korkea­kou­lujen ja tieteen määrä­ra­hojen taso opetus- ja kulttuu­ri­mi­nis­teriön kehyk­sessä laskee 3,2 miljar­dista eurosta 3,1 miljardiin euroon. Se on noin kolmen prosentin vähennys. Ymmärrän vähen­tyvien määrä­ra­hojen aiheut­taman huolen korkea­koulu- ja tiedeyh­tei­sös­sämme. Määrä­ra­hojen leikkaus ei ole merkki arvos­tuksen vähen­ty­mi­sestä - ainut syy säästöihin on, että rahat eivät riitä.

Kun resurssit ovat niukemmat, meidän on tehtävä asiat paremmin. Tämä pätee myös korkea­kou­luissa. On uudis­tettava toimin­ta­tapoja ja keski­tyttävä olennaiseen. Hallitus edellyttää korkea­kou­luilta osaamisen kokoa­mista ja päällek­käisten koulu­tus­vas­tuiden tarkas­telua. Korkea­kou­lujen on profi­loi­duttava, tiivis­tettävä yhteis­työtä ja selkiy­tettävä työnjakoa.

Monin paikoin kehitys voimien yhdis­tä­mi­seksi kulkee jo eteenpäin. Tampe­reella kaksi yliopistoa on yhdis­ty­mässä ja ammat­ti­kor­kea­koulu tulossa samaan kokonai­suuteen yhdeksi konser­niksi, Lappeen­ran­nassa suunni­telmat ovat hyvässä vauhdissa, Lappiin nimitin juuri selvi­tys­miehen, Aalto-yliopisto keskittää toimin­tonsa yhdelle kampuk­selle.

Toinen korkea­kou­lujen vaikut­ta­vuuden muoto on uusien ideoiden, tuotteiden, innovaa­tioiden synnyt­tä­minen. On tärkeä muistaa, että yhden kaupal­lis­tet­tavan innovaation taustalla on usein kymmenien vuosien puurta­minen perus­tut­ki­muksen parissa.

Erityi­sesti haluan mainita tiede­po­li­tiikan osalta nuorten tutki­joiden tukemisen, johon on varattu Suomen Akate­miaan 30 miljoonan euron kärki­han­ke­ra­hoitus. Sen ensim­mäinen hakuaika on parhaillaan käynnissä.

Koulu­tuksen rahoja ei ole leikattu siksi, että hallitus ei arvos­taisi sitä korvaa­mat­toman arvokasta työtä, jota tehdään kaikissa suoma­lai­sissa oppilai­tok­sissa kaikilla tasoilla. Koulu­tuk­sesta on jouduttu säästämään, koska rahaa on vähemmän.

Leikkaukset koulu­tus­jär­jes­tel­määmme voisivat olla uhka, jos tavoit­teena olisi säilyttää vanhaa. Sen sijaan jos uskal­lamme tehdä asioita toisella tavalla - parem­malla, vaikut­ta­vam­malla tavalla -, voimme olla tulevina vuosina vahvempia kuin ennen.

Jos koulu­tuksen sekto­rilla käytte­li­simme tylsää juusto­höylää, saattai­simme hyvinkin tehdä vahinkoa suoma­lai­selle osaami­selle. Mutta näin emme toimi. Kaikki halli­tuksen koulu­tus­toimet on suunni­teltu siten, että niissä mennään aina raken­teiden ja uudis­tusten kautta, sisällöt ja pedago­giikka edellä, kaikin voimin sivis­tyksen ja osaamisen ytimestä kiinni pitäen.

Tämä hallitus on valinnut uudis­tusten tien. Näin voimme turvata kaikkein tärkeimmän: koulu­tuksen laadun ja suoma­laisten korkean osaamis­tason myös tulevai­suu­dessa.

Vaikka olemme vaikeassa yhteis­kun­nal­li­sessa ja talou­del­li­sessa tilan­teessa, vaikka resurssit ovat niukemmat, ja vaikka oppositio vaatii kerta toisensa jälkeen päätök­sistä lipsu­mista, tämä hallitus ja minä opetus­mi­nis­terinä teemme joka päivä parhaamme, että suoma­lainen koulu­tus­jär­jes­telmä kehittyy ja uudistuu.


Kokoomus.fi