Kokoomus.fi
Millaista Eurooppaa haluamme?

Millaista Eurooppaa haluamme?

Julkaistu: 8.5.13 Uutiset

Eurooppa-päivänä on hyvä kysyä, millaista Eurooppaa me haluamme? Millaisen Euroopan puolesta olemme valmiita tekemään työtä? Onko Suomen etu hajanai­sempi kansal­lis­val­tioiden Eurooppa? Eurooppa, jolla ei ole yhteisiä tavoit­teita, politiikkaa ja päätök­sen­tekoa, vaan jokainen toimisi omillaan ja vain itsensä hyväksi toisista piittaa­matta? Tällai­sessa Euroo­passa suuri on suuri ja pieni on pieni.

Vai onko Suomen etu se, että Eurooppa madaltaa raja-aitoja ihmisten, osaamisen ja yrittä­jyyden edestä? Onko meidän etumme, että toimin­ta­ky­kyinen EU vahvistaa oikeus­valtion toimi­vuutta ja sosiaa­lista yhden­ver­tai­suutta koko Euroo­passa? Tällai­sessa Euroo­passa meillä on yhteiset säännöt isoille ja pienille maille - ja säännöistä sovitaan yhdessä. Tällai­sessa Euroo­passa kansal­li­sessa vastuussa on pitää oma talo kunnossa ja vastata omasta talouden hoidosta. Ja sitten tehdään yhdessä sellaisia asioita, joita kannattaa tehdä yhdessä.

Ääripäät hallit­sevat keskus­telua

Suomessa keskus­telua Euroopan ja EU:n nykyti­lasta ja tulevai­suu­desta hallit­sevat äärimie­li­piteet. Kärjis­tettynä toisen ääripään mielestä yksit­täisten maiden ylivel­kaan­tu­minen on oikeastaan EU:n syytä, siinä missä kaikki muutkin inhimil­lisen elämän epäkohdat. Ja siksi suoma­lais­tenkin oma valuutta, yhteinen euro pitäisi rikkoa ja mieluusti Suomen vielä erota EU:stakin. Kaikki tämä olisi tietysti mahdol­lista päättää ilman sen kummempia seurauksia Suomelle ja suoma­lai­sille. Lamojahan tulee ja menee.

Toisessa ääripäässä nähdään ainoaksi mahdol­li­suu­deksi hajoavan EU:n sijaan jonkin­lainen Euroopan Yhdys­vallat. Lähellä valtio­ra­ken­netta olevassa unionissa lähes kaikki päätök­senteko verotusoi­keuk­sineen päivineen olisi siirretty Euroopan parla­men­tille. Ja tämän liitto­valtion myötä kaikki epäkohdat korjaan­tui­sivat kuin itsestään.

Äärilai­tojen edusta­jille monimut­kainen maailma on lopulta aika yksin­ker­tainen ja kovin musta­val­koinen. Ääripäitä seura­tessa herää kysymys, mistä ne oikein ammen­tavat kaikki­voi­paisen itsetun­tonsa? Ja miksi me maltil­liset, kansain­vä­liseen yhteis­työhön ja Euroopan yhden­ty­miseen raken­ta­vasti suhtau­tuvat keski­linjan edustajat emme kykene johtamaan fiksua, eteenpäin katsovaa Eurooppa-keskus­telua?

Järjestys epäjär­jes­tykseen

Raken­tavan kriit­ti­selle mutta yhteis­työ­ha­kui­selle asenteelle on nyt tarvetta, sillä Euroopan yhden­ty­misen ideaa haastetaan vahvemmin kuin koskaan. Tämä on osin ymmär­ret­tävää, sillä talous­kriisi on helppo mieltää EU:n aiheut­ta­maksi ongel­maksi. Tätä mieli­kuvaa myös viljellään aktii­vi­sesti. Oikeampi kritiikin aihe on se, että EU on ryhtynyt aktii­vi­sesti ratkomaan valtioiden itselleen ja toisilleen aiheut­tamia sotkuja. Olen yhä vahvasti sitä mieltä, että ongelmia on kannat­tanut ratkoa yhdessä. Muuten nykyistä suurempi joukko suoma­laisia ja muita euroop­pa­laisia olisi menet­tänyt työpaik­kansa.

Ihmisten kokema epärei­luuden tunne on ihan ymmär­ret­tävää, kun joudutaan ratkomaan muiden aiheut­tamia ongelmia. Mutta ei olisi reilua sekään, että kriisin olisi annettu jyrätä estoitta ja Euroopan maissa olisi jouduttu nykyistä rajumpien hyvin­voin­ti­leik­kausten eteen.

Kriisissä täytyy pitää pää kylmänä ja yrittää saada aikaan järjestys epäjär­jes­tykseen. Yksin­ker­tai­sinta olisi aina pistää rukkaset naulaan, sulkea silmät ja etsiä syyllisiä muualta. Tosin tämä ei helpot­taisi kasvavaa köyhyyttä ja pahoin­vointia.

EU arvoyh­teisönä

Euroopan alueel­linen integraatio on järkevää. Parhaim­millaan se säästää aikaa, vaivaa ja rahaa sekä tuo uusia mahdol­li­suuksia hyvin­voinnin lisää­miseen. Muiden maanosien painoarvo lisääntyy niiden kasvaessa väestöl­li­sesti ja talou­del­li­sesti. Kun meillä väestö ikääntyy ja etumat­kamme talous­mahtina pienenee, pystymme yhtenäisenä Eurooppana tulevai­suu­des­sakin vaikut­tamaan maailman kehitykseen.

EU on arvoyh­teisö ja siinä on Euroopan yhden­ty­misen ydin. Pelkkä vapaa­kauppa-alue voi toimia ilman yhteistä arvopohjaa mutta Euroo­passa on haluttu enemmän. Onkin välttä­mä­töntä, että vahvis­tamme yhteisön sääntö­pohjaa ja oikeus­val­tio­pe­ri­aa­tetta. Muuten demokratia ei voi toimia. EU:n pitää myös toimia reilusti ja tuntua reilulta. Reiluuden nimissä maat eivät voi ulkoistaa omia ongel­miaan toisten vastuulle.

Jotta ihmisten perus­oi­keudet voisivat toimia yhtäläi­sesti koko Euroo­passa, on pidettävä tinki­mät­tö­mästi kiinni siitä, että jäsenmaat noudat­tavat yhdessä sovittuja sääntöjä ja oikeus­val­tio­pe­ri­aat­teita. Tällä hetkellä kumpaakin haastetaan EU:n sisältä. Annammeko periksi, vai vahvis­tammeko molempien toteu­tu­mista? Jälkim­mäinen vaihtoehto on ainoa kestävä vaihtoehto.

Tavoit­teita, tahtoa ja työtä

Työlli­syyttä ja kasvua tuetaan paran­ta­malla esteet­tömän kaupan­käynnin mahdol­li­suuksia esimer­kiksi digitaa­listen sisäl­töjen ja energian aloilla. Suomi elää osaami­sesta ja yrittä­jyy­destä ja etumme onkin, että kaupan­käynti on mahdol­li­simman mutka­tonta. Sisämark­ki­noiden kehit­tä­misen ohella tarvit­semme EU:ta vapaa­kaupan edistä­miseen Euroopan ulkopuo­listen maiden suuntaan.

Yhteisen maata­lous­po­li­tiikan saralla taas esimer­kiksi turval­lisen ja puhtaan ruuan merkitys korostuu maailman väestön­kasvun ja sään ääri-ilmiöiden yleis­ty­misen myötä.

On myös löydettävä kestävät ratkaisut, joilla voimme tulevai­suu­dessa suojata veron­mak­sajia pankki­krii­seiltä. Työ pankkiu­nionin raken­ta­mi­seksi on tärkeää ja tarvit­semme myös koko Euroopan kattavat työkalut veron­kierron estämi­seksi. Näissäkin asioista yksit­täinen maa on voimaton, mutta Euroopan tasolla ratkaisuja on löydet­tä­vissä.

Turval­li­suuden edistä­mi­seksi ja kustan­nusten hillit­se­mi­seksi tarvit­semme parempaa yhteis­toi­mintaa myös puolus­tuksen alalla. Eurooppa tarvitsee enemmän puolus­tusta ja puolustus enemmän Eurooppaa.

Työtä Euroopan kehit­tä­mi­seksi siis riittää. On vain tiedettävä, mitä tavoi­tellaan ja sitoutua tekemään töitä tavoit­teiden saavut­ta­mi­seksi. Tarvitaan siis tavoit­teita, tahtoa ja työtä.

Julkaistu Maaseudun tulevai­suu­dessa 8.5.2013


Kokoomus.fi