Maail­man paras työelämä

Julkaistu: 29.03.2019

Sanni Grahn-Laaso­sen ja Kai Mykkä­sen pamfletti työelä­män tule­vai­suu­desta

Työelämä on muut­tu­nut. Tekno­lo­gia on tehnyt työelä­mästä nopeam­paa, rajat­to­mam­paa ja liik-kuvam­paa. Yhä useam­min työ ei ole enää sidottu yhteen paik­kaan tai tiet­tyyn aikaan. Perin­tei­sen tavan rinnalle on synty­nyt uusi tapa tehdä työtä. Myös työelä­män osaa­mis­tar­peet muut­tu­vat kiih­ty­vällä tahdilla.

UUSI TAPA TYÖSKENNELLÄ ei ole ongel­ma­ton, sillä huoli jaksa­mi­sesta kasvaa. Uuden ajan ‘työta­pa­tur­mat’ ovat usein henki­siä. Erityi­sesti asian­tun­ti­ja­työssä työ tuppaa läik­ky­mään yhä useam­min myös vapaa-ajan puolelle. Yli kymme­nen päivää kestä­nei­den sairaus­lo­mien suurim­pia syitä ovat mielen­ter­vey­den häiriöt. Uusi nopea­tah­ti­sempi ja liik­ku­vampi työelämä haas­taa pohti­maan aivan uudella tavalla myös työssä jaksa­mista ja itsensä johta­mista. Myös työpai­koilla viih­ty­mi­nen, työpai­kan sosi­aa­li­set suhteet ja johta­mi­nen nouse­vat entis­tä­kin tärkeäm­pään rooliin.

TYÖLTÄ ODOTETAAN nyky­päi­vänä erilai­sia asioita. Työelä­mään siir­ty­vät nuoret aikui­set toivo­vat ennen kaik­kea hyvää työil­ma­pii­riä, jous­ta­vuutta ja kiin­nos­ta­vuutta. On tärkeää, että työn­te­ki­jän erilai­set elämän­ti­lan­teet osataan ottaa huomioon. On tärkeää, että käytä­villä terveh­di­tään. Lisäksi nuoret koros­ta­vat entistä enem­män työstä saata­vaa kiitosta sekä ja arvos­tusta sekä työn mielek­kyyttä rahal­li­sen korvauk­sen ohella.

SUOMALAINEN TYÖELÄMÄ on kansain­vä­li­sesti vertail­tuna hyvää, mutta työelä­män sään­nöt kaipaa­vat päivit­tä­mistä. Työelä­män muutok­sessa luot­ta­mus on tärkeä työvä­line. Työelä­mässä tarvi­taan lisää luot­ta­musta niin keskus­jär­jes­tö­jen, liit­to­jen kuin työnan­ta­jan ja työn­te­ki­jän välillä. Tarvit­semme yhtei­sen kuvan työhy­vin­voin­nin tärkey­destä ja työn­te­ki­jöi­den luovuu­den tuke­mi­sesta. Jous­ta­vuu­den on perus­tut­tava työn­te­ki­jöi­den ja työnan­ta­jien keski­näi­selle luot­ta­muk­selle ja turvaa työn­te­ki­jöi­den aseman ja oikeu­det sopia itsel­leen parhaaksi katso­mansa sopi­muk­set. Tarvit­semme työelä­män peli­sään­nöt ja lain­sää­dän­nön, jotka toimi­vat vielä huomen­na­kin.

Kun töissä viih­tyy, tulos on sen mukai­nen.

Reilut peli­sään­nöt muut­tu­vassa työelä­mässä

Kun työ ei yhä useam­min ole sidok­sissa vain tiet­tyyn aikaan tai yhteen paik­kaan, vaatii se jous­toja sekä työn­te­ki­jältä, että työnan­ta­jalta.

Esimer­kiksi alus­ta­ta­lou­den muka­naan tuomat mahdol­li­suu­det ja haas­teet olisi syytä tunnis­taa työelä­mässä nykyistä vahvem­min.

Juuri voimaan astu­nut työai­ka­lain uudis­tus toi mahdol­li­suu­den työai­ka­pan­kin käyt­töön­ot­toon kaikille työpai­koille. Pankki mahdol­lis­taa työai­ko­jen jous­ta­vam­man järjes­te­lyn työn­te­ki­jän ja työnan­ta­jan tilan­teen mukaan. Työai­ka­lain uudis­tus toi myös uuden jous­to­työ­ajan käsit­teen erityi­sesti asian­tun­tija-aloille. Tämä keven­tää huomat­ta­vasti työai­ko­jen kirjan­pi­to­käy­tän­töjä erityi­sesti sellai­sissa tilan­teissa, joissa työ on hyvin vapaata ja joissa aiem­mat vaati­muk­set työajan kirjan­pi­don suhteen koet­tiin turhana byro­kra­tiana sekä työn­te­ki­jän, että työnan­ta­jan osalta. Huomioi­daan eri alojen erityis­piir­teet ja lisä­tään alakoh­taista työai­ka­so­pi­mista. Jatke­taan alakoh­tai­sia työai­ka­ko­kei­luja.

Vahvis­te­taan luot­ta­muk­sen ilma­pii­riä työpai­koilla. Anne­taan työn­te­ki­jälle mahdol­li­suus vaikut­taa enem­män omiin työai­koi­hinsa. Se vähen­tää sairaus­pois­sao­loja ja lisää työmo­ti­vaa­tiota. Myös henki­lös­tön osal­li­suutta yritys­ten päätök­sen­teossa ja hallin­nossa on syytä lisätä.

Suit­si­taan kohtuut­to­mien kilpai­lu­kiel­to­so­pi­mus­ten käyt­töä selvästi ja edis­te­tään työvoi­man liik­ku­vuutta.

On aloja, jossa työt ovat projek­ti­luon­tei­sia. Määrä­ai­kai­sen työsuh­teen päät­tyessä tai työpai­kan vaih­tuessa loma­ker­tymä nollau­tuu. Tämä voi nostaa työpai­kan vaih­ta­mi­sen kynnystä. Perus­te­taan uusi loma­pankki, jonne loma­kor­vauk­set voi rahas­toida. Loman pitä­mi­nen uudessa työsuh­teessa makset­tai­siin edel­li­sistä työsuh­teista kerty­neillä loma­kor­vauk­silla. Uudelle työnan­ta­jalle ei koituisi lisä­kus­tan­nuk­sia.

Työ kuor­mit­taa nyky­ään eri tavalla kuin ennen

Työn uuden­lai­nen kuor­mit­ta­vuus pitää tunnis­taa sekä taata riit­tävä palau­tu­mi­nen ja lepo. Työpai­kan työkult­tuuri jää liian usein työn­te­ki­jän arvail­ta­vaksi.

Se, että työn­te­kijä on lähes aina vapaa-ajal­la­kin saavu­tet­ta­vissa, ei tarkoita, että hänen pitäisi olla jatku­vasti saata­villa. Työpai­kolla on hyvä sopia, milloin ihmi­nen on aidosti vapaalla. Tarvi­taan työai­ka­suun­nit­te­lun osaa­mista, toimi­vaa työajan seuran­taa ja hyvää johta­mista.

Työky­vyn yllä­pi­dossa ja sairauk­sien ennal­taeh­käi­syssä tärkeää on työter­veys­huol­lon ja työpai­kan aktii­vi­nen yhteis­työ. Esimie­hellä on tässä tärkeä rooli. Panos­te­taan pätkä­työn­te­ki­jöi­den tervey­den­huol­toon, mielen­ter­vey­son­gel­mien varhai­seen tunnis­ta­mi­seen ja ikään­ty­vien työn­te­ki­jöi­den tarpei­siin.

Työter­veys­huol­lossa tehtä­vän työn pain­opis­tettä tulee tuoda kohti ennal­taeh­käi­se­vää toimin­taa sekä tunnis­tet­tava parem­min työelä­män keskei­set haas­teet: mielen­ter­vey­den häiriöt, tuki- ja liikun­tae­lin­sai­rauk­sia ehkäisy sekä työurien piden­tä­mi­nen työuran kaikissa vaiheissa. Kuntou­tus­tu­kea ja kuntou­tus­ra­haa on pystyt­tävä nykyistä parem­min hyödyn­tä­mään osa-aikai­sena ratkai­suna ehkäis­täessä pysy­vää työky­vyt­tö­myyttä.

Myös paikasta riip­pu­mat­to­man työn­teon ja erilais­ten etätyö­mah­dol­li­suuk­sien paran­ta­mi­nen on tärkeää työssä jaksa­mi­sen kannalta. Tämän päivän tieto­työ ei aina vaadi tiuk­kaa läsnä­oloa tietyssä paikassa. Etätyö­mah­dol­li­suuk­sia paran­ta­malla voitai­siin sen sijaan paran­taa merkit­tä­västi työn­te­ki­jöi­den hyvin­voin­tia sekä työn ja perhe-elämän yhteen­so­vit­ta­mista.

Suomi tarvit­see osaa­mi­sen tulvai­suus­so­pi­muk­sen

Työelä­män osaa­mis­tar­peet muut­tu­vat nopeasti tekno­lo­gian kehi­tyk­sen ja työn murrok­sen myötä. Vanhoja työpaik­koja katoaa ja uusia syntyy. Kerran hankittu osaa­mi­nen ei enää vält­tä­mättä riitä työuran alusta loppuun.

Elini­käi­sestä oppi­mi­sesta on puhuttu vuosi­kym­me­niä, mutta vasta nyt sen merki­tys Suomen menes­tyk­selle on alettu laajasti ymmär­tää.

Suomi tarvit­see osaa­mi­sen tule­vai­suus­so­pi­muk­sen. Se on sopi­mus läpi työuran jatku­van oppi­mi­sen ja osaa­mi­sen päivit­tä­mi­sen mallista, jossa ovat mukana sekä työnan­ta­jat että työn­te­ki­jät. Meidän on uudis­tet­tava vero­tusta, yhteis­kun­nan raken­teita, sosi­aa­li­tur­vaa ja koulu­tus­jär­jes­tel­mää niin, että jokai­sella on mahdol­li­suus pärjätä työelä­män muutok­sessa.

Ajatus, että ensin käydään koulut ja sitten mennään töihin, ei enää päde. Polku ei ole enää yksi­suun­tai­nen. Yhteis­kun­nan ja julki­sen vallan on tuet­tava ihmi­siä muutok­sissa. Suomella on erin­omai­set edel­ly­tyk­set pärjätä. Meillä on koulu­tettu väestö, jolla on kykyä ja halua oppia uutta sekä hyvä asenne oppi­mi­seen. Meillä on erin­omai­nen koulu­tus­jär­jes­tel­mälle, joka on Suomen valt­ti­kortti nyt ja tule­vai­suu­des­sa­kin.

Koulu­tus on parasta muutos­tur­vaa työn murrok­sen ja elämän­muu­tos­ten keskellä. Jatku­van oppi­mi­sen mahdol­li­suuk­sien lisää­mi­nen ja osaa­mi­sen päivit­tä­mi­seen kannus­ta­mi­nen on vält­tä­mä­töntä. Järjes­tel­mää muut­ta­malla muutamme myös kult­tuu­ria. Uuden oppi­mi­sen täytyy olla osa jokai­sen työuraa. Näin voimme turvata osaa­van työvoi­man saata­vuu­den myös tule­vai­suu­dessa.

Suoma­lai­sessa koulu­tus­jär­jes­tel­mässä on todella paljon hyvää. Olemme monessa koulu­tuk­seen liit­ty­vässä kysy­myk­sessä jo nyt maail­man parhaita. Järjes­tel­mään kohdis­tuu kuiten­kin jatku­vasti lisää odotuk­sia, minkä vuoksi pitkä­jän­tei­nen kehit­tä­mis­työ on tarpeel­lista. Seuraa­van vaali­kau­den tärkeim­piä tavoit­teita onkin vahvis­taa eri kouluas­tei­den ja – muoto­jen tiivistä yhteis­työtä sekä keske­nään että ympä­röi­vän yhteis­kun­nan kanssa.

TASA-ARVOA JA SUJUVAA ARKEA

Lasten hoiva­vas­tuu jakau­tuu Suomessa poik­keuk­sel­li­sen epäta­sai­sesti äitien ja isien välillä. Äidit kanta­vat edel­leen suurim­man vastuun lasten hoidosta näiden ollessa pieniä.

Tämän vuoksi naiset jäävät miehistä jälkeen niin palkassa, urake­hi­tyk­sessä kuin eläke­ker­ty­mäs­sä­kin.

Tarvit­semme kunnian­hi­moi­sen, lapsi- ja perhe­myön­tei­sen perhe­va­paa­uu­dis­tuk­sen, joka tuo vapautta ja jous­ta­vuutta perhei­den arkeen, lisää tasa-arvoa perheissä ja työmark­ki­noilla sekä edis­tää erityi­sesti nais­ten työl­li­syyttä.

Uudis­te­taan perhe­va­paat niin, että molem­mille vanhem­mille vara­taan perhe­va­paista yhtä pitkät osuu­det. Näin kannus­tamme isiä jäämään perhe­va­paalle nykyistä enem­män. Osan ansio­si­don­nai­sesta vapaasta perhe voisi edel­leen jakaa parhaaksi katso­mal­laan tavalla.

Perhe­va­paita täytyy voida jaksot­taa ja pilk­koa pienem­piin osiin nykyistä jous­ta­vam­min. Myös osa-aika­työn teke­mi­sen ja yrit­tä­jyy­den pitää olla nykyistä helpom­paa perhe­va­paan ohessa. Kokoo­muk­sen mallissa lähde­tään sitä, että työtä ja perhe­va­paata voisi niin halu­tes­saan jaksot­taa ja yhdis­tellä. Perhe­va­paa­uu­dis­tuk­sen on lisät­tävä jous­toja ja perhei­den mahdol­li­suuk­sia, ei rajoit­taa niitä. Työhön­pa­luun tulee olla kannus­ta­vaa ja turvat­tua, perhe­va­paa ei saa johtaa työn­te­ki­jän syrjin­tään töihin palat­taessa.

Perhe­va­paa­uu­dis­tuk­sen lisäksi tarvit­semme tasa-arvoa tuke­vaa asen­ne­muu­tosta työpai­koilla. Esimer­kiksi palk­ka­tasa-arvon toteu­tu­mista on syytä edis­tää muun muassa palkka-avoi­muutta lisää­mällä.

Enem­män jous­toa ja tukea vanhem­muu­teen

Lapsi­per­hei­den vanhem­mat teke­vät yhtä usein pitkiä työviik­koja kuin lapset­to­mat. Kolmas­osa pien­ten lasten vanhem­mista potee huonoa omatun­toa, ettei lasten kanssa ehdi olla tarpeeksi.

Vanhem­muu­den kustan­nuk­set tulee jakaa nykyistä tasai­sem­min työnan­ta­jien välillä. Laajen­ne­taan nykyi­sin vain nais­puo­li­sen vanhem­man työnan­ta­jalle makset­ta­vaa kerta­kor­vausta koske­maan molem­pien vanhem­pien työnan­ta­jia. Korvaus makse­taan, mikäli vanhempi palaa saman työnan­ta­jan palve­luk­seen perhe­va­pai­den jälkeen. Tällä korva­taan vaikeasti lasket­ta­via kustan­nuk­sia, kuten sijais­ten rekry­toin­tia ja pereh­dyt­tä­mistä. Yrityk­set käyt­tä­vät tätä korvausta tois­tai­seksi hyvin vähän.

Lapsi­per­hei­den arjessa pieni­kin apu tai jousto oike­aan aikaan voi helpot­taa elämää merkit­tä­västi. Jos esimer­kiksi päivä­ko­dit voisi­vat joskus jous­taa edes puoli tuntia aukio­loa­joissa, ei vanhem­pien tarvit­sisi ajaa töistä ihan niin lujaa. Myös päivä­ko­ti­paik­ko­jen saata­vuus ja varhais­kas­va­tuk­sen korkeampi osal­lis­tu­mi­saste on pystyt­tävä turvaa­maan.

Suomessa ero kokoai­ka­työn ja työt­tö­myy­den välillä on jyrkkä

Suomessa työn ja turvan yhteen­so­vit­ta­mi­nen on edel­leen hyvin vaikeaa. Järjes­telmä kannus­taa olemaan joko koko­naan töissä tai koko­naan työn ulko­puo­lella.

Ongel­mana on myös se, että aivan liian moni työuransa loppu­päässä oleva ihmi­nen ei enää löydä uutta työtä jääty­ään työt­tö­mäksi.

Suomessa on suuri työvoi­ma­po­ten­ti­aali 55-61-vuotiai­den joukossa. Työky­kyi­syy­den ja osaa­mi­sen yllä­pi­toon sekä ikään­ty­nei­den työt­tö­mien palve­lu­ko­ko­nai­suuk­sien kehit­tä­mi­seen on panos­tet­tava. Turva­taan myös työuran loppu­päässä oleville mahdol­li­suus yllä­pi­tää ja kehit­tää osaa­mis­taan ja halu­tes­saan myös jatkaa työelä­mässä nykyistä pidem­pään. Otetaan käyt­töön ikäjoh­ta­mi­sen ja työky­vyn hyviä käytän­töjä työpai­koilla.

Paran­ne­taan mahdol­li­suuk­sia lyhen­ne­tyn työajan teke­mi­seen ihmis­ten erilais­ten elämän­ti­lan­tei­den mukai­sesti ja helpo­te­taan siten osatyö­ky­kyis­ten, vanhuse­läk­keellä olevien, opis­ke­li­joi­den ja työeläk­keellä olevien mahdol­li­suuk­sia osal­lis­tua nykyistä jous­ta­vam­min työelä­mään.

Uudis­te­taan sosi­aa­li­tur­vaa ja vero­tusta siten, että työn vastaa­not­ta­mi­nen kannat­taa aina - myös pienillä tulo­ta­soilla tai keik­ka­työssä. Pois­te­taan tarpeet­to­mat byro­kra­tia­lou­kut. Keven­ne­tään työn vero­tusta. Kehi­te­tään tulo­re­kis­te­ristä myös sosi­aa­li­tur­van alusta, jolla varmis­te­taan eri etuus­la­jien yhteen­so­pi­vuus.