Evästeasetukset Verkkosivumme käyttää välttämättömiä evästeitä, jotta sivut toimivat ja kokemuksesi olisi vieläkin makeampi. Voit lukea lisää käyttämistämme evästeistä ja hallita asetuksiasi evästeasetussivulla. You can read more about them use and control their settings.
Kokoomus.fi / Julkaisut / Politiikka / Työ / Maail­man paras työelämä

Maail­man paras työelämä

Julkaistu:

Sanni Grahn-Laaso­sen ja Kai Mykkä­sen pamfletti työelä­män tule­vai­suu­desta

Työelämä on muut­tu­nut. Tekno­lo­gia on tehnyt työelä­mästä nopeam­paa, rajat­to­mam­paa ja liik-kuvam­paa. Yhä useam­min työ ei ole enää sidottu yhteen paik­kaan tai tiet­tyyn aikaan. Perin­tei­sen tavan rinnalle on synty­nyt uusi tapa tehdä työtä. Myös työelä­män osaa­mis­tar­peet muut­tu­vat kiih­ty­vällä tahdilla.

UUSI TAPA TYÖSKENNELLÄ ei ole ongel­ma­ton, sillä huoli jaksa­mi­sesta kasvaa. Uuden ajan ‘työta­pa­tur­mat’ ovat usein henki­siä. Erityi­sesti asian­tun­ti­ja­työssä työ tuppaa läik­ky­mään yhä useam­min myös vapaa-ajan puolelle. Yli kymme­nen päivää kestä­nei­den sairaus­lo­mien suurim­pia syitä ovat mielen­ter­vey­den häiriöt. Uusi nopea­tah­ti­sempi ja liik­ku­vampi työelämä haas­taa pohti­maan aivan uudella tavalla myös työssä jaksa­mista ja itsensä johta­mista. Myös työpai­koilla viih­ty­mi­nen, työpai­kan sosi­aa­li­set suhteet ja johta­mi­nen nouse­vat entis­tä­kin tärkeäm­pään rooliin.

TYÖLTÄ ODOTETAAN nyky­päi­vänä erilai­sia asioita. Työelä­mään siir­ty­vät nuoret aikui­set toivo­vat ennen kaik­kea hyvää työil­ma­pii­riä, jous­ta­vuutta ja kiin­nos­ta­vuutta. On tärkeää, että työn­te­ki­jän erilai­set elämän­ti­lan­teet osataan ottaa huomioon. On tärkeää, että käytä­villä terveh­di­tään. Lisäksi nuoret koros­ta­vat entistä enem­män työstä saata­vaa kiitosta sekä ja arvos­tusta sekä työn mielek­kyyttä rahal­li­sen korvauk­sen ohella.

SUOMALAINEN TYÖELÄMÄ on kansain­vä­li­sesti vertail­tuna hyvää, mutta työelä­män sään­nöt kaipaa­vat päivit­tä­mistä. Työelä­män muutok­sessa luot­ta­mus on tärkeä työvä­line. Työelä­mässä tarvi­taan lisää luot­ta­musta niin keskus­jär­jes­tö­jen, liit­to­jen kuin työnan­ta­jan ja työn­te­ki­jän välillä. Tarvit­semme yhtei­sen kuvan työhy­vin­voin­nin tärkey­destä ja työn­te­ki­jöi­den luovuu­den tuke­mi­sesta. Jous­ta­vuu­den on perus­tut­tava työn­te­ki­jöi­den ja työnan­ta­jien keski­näi­selle luot­ta­muk­selle ja turvaa työn­te­ki­jöi­den aseman ja oikeu­det sopia itsel­leen parhaaksi katso­mansa sopi­muk­set. Tarvit­semme työelä­män peli­sään­nöt ja lain­sää­dän­nön, jotka toimi­vat vielä huomen­na­kin.

Kun töissä viih­tyy, tulos on sen mukai­nen.

Reilut peli­sään­nöt muut­tu­vassa työelä­mässä

Kun työ ei yhä useam­min ole sidok­sissa vain tiet­tyyn aikaan tai yhteen paik­kaan, vaatii se jous­toja sekä työn­te­ki­jältä, että työnan­ta­jalta.

Esimer­kiksi alus­ta­ta­lou­den muka­naan tuomat mahdol­li­suu­det ja haas­teet olisi syytä tunnis­taa työelä­mässä nykyistä vahvem­min.

Juuri voimaan astu­nut työai­ka­lain uudis­tus toi mahdol­li­suu­den työai­ka­pan­kin käyt­töön­ot­toon kaikille työpai­koille. Pankki mahdol­lis­taa työai­ko­jen jous­ta­vam­man järjes­te­lyn työn­te­ki­jän ja työnan­ta­jan tilan­teen mukaan. Työai­ka­lain uudis­tus toi myös uuden jous­to­työ­ajan käsit­teen erityi­sesti asian­tun­tija-aloille. Tämä keven­tää huomat­ta­vasti työai­ko­jen kirjan­pi­to­käy­tän­töjä erityi­sesti sellai­sissa tilan­teissa, joissa työ on hyvin vapaata ja joissa aiem­mat vaati­muk­set työajan kirjan­pi­don suhteen koet­tiin turhana byro­kra­tiana sekä työn­te­ki­jän, että työnan­ta­jan osalta. Huomioi­daan eri alojen erityis­piir­teet ja lisä­tään alakoh­taista työai­ka­so­pi­mista. Jatke­taan alakoh­tai­sia työai­ka­ko­kei­luja.

Vahvis­te­taan luot­ta­muk­sen ilma­pii­riä työpai­koilla. Anne­taan työn­te­ki­jälle mahdol­li­suus vaikut­taa enem­män omiin työai­koi­hinsa. Se vähen­tää sairaus­pois­sao­loja ja lisää työmo­ti­vaa­tiota. Myös henki­lös­tön osal­li­suutta yritys­ten päätök­sen­teossa ja hallin­nossa on syytä lisätä.

Suit­si­taan kohtuut­to­mien kilpai­lu­kiel­to­so­pi­mus­ten käyt­töä selvästi ja edis­te­tään työvoi­man liik­ku­vuutta.

On aloja, jossa työt ovat projek­ti­luon­tei­sia. Määrä­ai­kai­sen työsuh­teen päät­tyessä tai työpai­kan vaih­tuessa loma­ker­tymä nollau­tuu. Tämä voi nostaa työpai­kan vaih­ta­mi­sen kynnystä. Perus­te­taan uusi loma­pankki, jonne loma­kor­vauk­set voi rahas­toida. Loman pitä­mi­nen uudessa työsuh­teessa makset­tai­siin edel­li­sistä työsuh­teista kerty­neillä loma­kor­vauk­silla. Uudelle työnan­ta­jalle ei koituisi lisä­kus­tan­nuk­sia.

Työ kuor­mit­taa nyky­ään eri tavalla kuin ennen

Työn uuden­lai­nen kuor­mit­ta­vuus pitää tunnis­taa sekä taata riit­tävä palau­tu­mi­nen ja lepo. Työpai­kan työkult­tuuri jää liian usein työn­te­ki­jän arvail­ta­vaksi.

Se, että työn­te­kijä on lähes aina vapaa-ajal­la­kin saavu­tet­ta­vissa, ei tarkoita, että hänen pitäisi olla jatku­vasti saata­villa. Työpai­kolla on hyvä sopia, milloin ihmi­nen on aidosti vapaalla. Tarvi­taan työai­ka­suun­nit­te­lun osaa­mista, toimi­vaa työajan seuran­taa ja hyvää johta­mista.

Työky­vyn yllä­pi­dossa ja sairauk­sien ennal­taeh­käi­syssä tärkeää on työter­veys­huol­lon ja työpai­kan aktii­vi­nen yhteis­työ. Esimie­hellä on tässä tärkeä rooli. Panos­te­taan pätkä­työn­te­ki­jöi­den tervey­den­huol­toon, mielen­ter­vey­son­gel­mien varhai­seen tunnis­ta­mi­seen ja ikään­ty­vien työn­te­ki­jöi­den tarpei­siin.

Työter­veys­huol­lossa tehtä­vän työn pain­opis­tettä tulee tuoda kohti ennal­taeh­käi­se­vää toimin­taa sekä tunnis­tet­tava parem­min työelä­män keskei­set haas­teet: mielen­ter­vey­den häiriöt, tuki- ja liikun­tae­lin­sai­rauk­sia ehkäisy sekä työurien piden­tä­mi­nen työuran kaikissa vaiheissa. Kuntou­tus­tu­kea ja kuntou­tus­ra­haa on pystyt­tävä nykyistä parem­min hyödyn­tä­mään osa-aikai­sena ratkai­suna ehkäis­täessä pysy­vää työky­vyt­tö­myyttä.

Myös paikasta riip­pu­mat­to­man työn­teon ja erilais­ten etätyö­mah­dol­li­suuk­sien paran­ta­mi­nen on tärkeää työssä jaksa­mi­sen kannalta. Tämän päivän tieto­työ ei aina vaadi tiuk­kaa läsnä­oloa tietyssä paikassa. Etätyö­mah­dol­li­suuk­sia paran­ta­malla voitai­siin sen sijaan paran­taa merkit­tä­västi työn­te­ki­jöi­den hyvin­voin­tia sekä työn ja perhe-elämän yhteen­so­vit­ta­mista.

Suomi tarvit­see osaa­mi­sen tulvai­suus­so­pi­muk­sen

Työelä­män osaa­mis­tar­peet muut­tu­vat nopeasti tekno­lo­gian kehi­tyk­sen ja työn murrok­sen myötä. Vanhoja työpaik­koja katoaa ja uusia syntyy. Kerran hankittu osaa­mi­nen ei enää vält­tä­mättä riitä työuran alusta loppuun.

Elini­käi­sestä oppi­mi­sesta on puhuttu vuosi­kym­me­niä, mutta vasta nyt sen merki­tys Suomen menes­tyk­selle on alettu laajasti ymmär­tää.

Suomi tarvit­see osaa­mi­sen tule­vai­suus­so­pi­muk­sen. Se on sopi­mus läpi työuran jatku­van oppi­mi­sen ja osaa­mi­sen päivit­tä­mi­sen mallista, jossa ovat mukana sekä työnan­ta­jat että työn­te­ki­jät. Meidän on uudis­tet­tava vero­tusta, yhteis­kun­nan raken­teita, sosi­aa­li­tur­vaa ja koulu­tus­jär­jes­tel­mää niin, että jokai­sella on mahdol­li­suus pärjätä työelä­män muutok­sessa.

Ajatus, että ensin käydään koulut ja sitten mennään töihin, ei enää päde. Polku ei ole enää yksi­suun­tai­nen. Yhteis­kun­nan ja julki­sen vallan on tuet­tava ihmi­siä muutok­sissa. Suomella on erin­omai­set edel­ly­tyk­set pärjätä. Meillä on koulu­tettu väestö, jolla on kykyä ja halua oppia uutta sekä hyvä asenne oppi­mi­seen. Meillä on erin­omai­nen koulu­tus­jär­jes­tel­mälle, joka on Suomen valt­ti­kortti nyt ja tule­vai­suu­des­sa­kin.

Koulu­tus on parasta muutos­tur­vaa työn murrok­sen ja elämän­muu­tos­ten keskellä. Jatku­van oppi­mi­sen mahdol­li­suuk­sien lisää­mi­nen ja osaa­mi­sen päivit­tä­mi­seen kannus­ta­mi­nen on vält­tä­mä­töntä. Järjes­tel­mää muut­ta­malla muutamme myös kult­tuu­ria. Uuden oppi­mi­sen täytyy olla osa jokai­sen työuraa. Näin voimme turvata osaa­van työvoi­man saata­vuu­den myös tule­vai­suu­dessa.

Suoma­lai­sessa koulu­tus­jär­jes­tel­mässä on todella paljon hyvää. Olemme monessa koulu­tuk­seen liit­ty­vässä kysy­myk­sessä jo nyt maail­man parhaita. Järjes­tel­mään kohdis­tuu kuiten­kin jatku­vasti lisää odotuk­sia, minkä vuoksi pitkä­jän­tei­nen kehit­tä­mis­työ on tarpeel­lista. Seuraa­van vaali­kau­den tärkeim­piä tavoit­teita onkin vahvis­taa eri kouluas­tei­den ja – muoto­jen tiivistä yhteis­työtä sekä keske­nään että ympä­röi­vän yhteis­kun­nan kanssa.

TASA-ARVOA JA SUJUVAA ARKEA

Lasten hoiva­vas­tuu jakau­tuu Suomessa poik­keuk­sel­li­sen epäta­sai­sesti äitien ja isien välillä. Äidit kanta­vat edel­leen suurim­man vastuun lasten hoidosta näiden ollessa pieniä.

Tämän vuoksi naiset jäävät miehistä jälkeen niin palkassa, urake­hi­tyk­sessä kuin eläke­ker­ty­mäs­sä­kin.

Tarvit­semme kunnian­hi­moi­sen, lapsi- ja perhe­myön­tei­sen perhe­va­paa­uu­dis­tuk­sen, joka tuo vapautta ja jous­ta­vuutta perhei­den arkeen, lisää tasa-arvoa perheissä ja työmark­ki­noilla sekä edis­tää erityi­sesti nais­ten työl­li­syyttä.

Uudis­te­taan perhe­va­paat niin, että molem­mille vanhem­mille vara­taan perhe­va­paista yhtä pitkät osuu­det. Näin kannus­tamme isiä jäämään perhe­va­paalle nykyistä enem­män. Osan ansio­si­don­nai­sesta vapaasta perhe voisi edel­leen jakaa parhaaksi katso­mal­laan tavalla.

Perhe­va­paita täytyy voida jaksot­taa ja pilk­koa pienem­piin osiin nykyistä jous­ta­vam­min. Myös osa-aika­työn teke­mi­sen ja yrit­tä­jyy­den pitää olla nykyistä helpom­paa perhe­va­paan ohessa. Kokoo­muk­sen mallissa lähde­tään sitä, että työtä ja perhe­va­paata voisi niin halu­tes­saan jaksot­taa ja yhdis­tellä. Perhe­va­paa­uu­dis­tuk­sen on lisät­tävä jous­toja ja perhei­den mahdol­li­suuk­sia, ei rajoit­taa niitä. Työhön­pa­luun tulee olla kannus­ta­vaa ja turvat­tua, perhe­va­paa ei saa johtaa työn­te­ki­jän syrjin­tään töihin palat­taessa.

Perhe­va­paa­uu­dis­tuk­sen lisäksi tarvit­semme tasa-arvoa tuke­vaa asen­ne­muu­tosta työpai­koilla. Esimer­kiksi palk­ka­tasa-arvon toteu­tu­mista on syytä edis­tää muun muassa palkka-avoi­muutta lisää­mällä.

Enem­män jous­toa ja tukea vanhem­muu­teen

Lapsi­per­hei­den vanhem­mat teke­vät yhtä usein pitkiä työviik­koja kuin lapset­to­mat. Kolmas­osa pien­ten lasten vanhem­mista potee huonoa omatun­toa, ettei lasten kanssa ehdi olla tarpeeksi.

Vanhem­muu­den kustan­nuk­set tulee jakaa nykyistä tasai­sem­min työnan­ta­jien välillä. Laajen­ne­taan nykyi­sin vain nais­puo­li­sen vanhem­man työnan­ta­jalle makset­ta­vaa kerta­kor­vausta koske­maan molem­pien vanhem­pien työnan­ta­jia. Korvaus makse­taan, mikäli vanhempi palaa saman työnan­ta­jan palve­luk­seen perhe­va­pai­den jälkeen. Tällä korva­taan vaikeasti lasket­ta­via kustan­nuk­sia, kuten sijais­ten rekry­toin­tia ja pereh­dyt­tä­mistä. Yrityk­set käyt­tä­vät tätä korvausta tois­tai­seksi hyvin vähän.

Lapsi­per­hei­den arjessa pieni­kin apu tai jousto oike­aan aikaan voi helpot­taa elämää merkit­tä­västi. Jos esimer­kiksi päivä­ko­dit voisi­vat joskus jous­taa edes puoli tuntia aukio­loa­joissa, ei vanhem­pien tarvit­sisi ajaa töistä ihan niin lujaa. Myös päivä­ko­ti­paik­ko­jen saata­vuus ja varhais­kas­va­tuk­sen korkeampi osal­lis­tu­mi­saste on pystyt­tävä turvaa­maan.

Suomessa ero kokoai­ka­työn ja työt­tö­myy­den välillä on jyrkkä

Suomessa työn ja turvan yhteen­so­vit­ta­mi­nen on edel­leen hyvin vaikeaa. Järjes­telmä kannus­taa olemaan joko koko­naan töissä tai koko­naan työn ulko­puo­lella.

Ongel­mana on myös se, että aivan liian moni työuransa loppu­päässä oleva ihmi­nen ei enää löydä uutta työtä jääty­ään työt­tö­mäksi.

Suomessa on suuri työvoi­ma­po­ten­ti­aali 55-61-vuotiai­den joukossa. Työky­kyi­syy­den ja osaa­mi­sen yllä­pi­toon sekä ikään­ty­nei­den työt­tö­mien palve­lu­ko­ko­nai­suuk­sien kehit­tä­mi­seen on panos­tet­tava. Turva­taan myös työuran loppu­päässä oleville mahdol­li­suus yllä­pi­tää ja kehit­tää osaa­mis­taan ja halu­tes­saan myös jatkaa työelä­mässä nykyistä pidem­pään. Otetaan käyt­töön ikäjoh­ta­mi­sen ja työky­vyn hyviä käytän­töjä työpai­koilla.

Paran­ne­taan mahdol­li­suuk­sia lyhen­ne­tyn työajan teke­mi­seen ihmis­ten erilais­ten elämän­ti­lan­tei­den mukai­sesti ja helpo­te­taan siten osatyö­ky­kyis­ten, vanhuse­läk­keellä olevien, opis­ke­li­joi­den ja työeläk­keellä olevien mahdol­li­suuk­sia osal­lis­tua nykyistä jous­ta­vam­min työelä­mään.

Uudis­te­taan sosi­aa­li­tur­vaa ja vero­tusta siten, että työn vastaa­not­ta­mi­nen kannat­taa aina - myös pienillä tulo­ta­soilla tai keik­ka­työssä. Pois­te­taan tarpeet­to­mat byro­kra­tia­lou­kut. Keven­ne­tään työn vero­tusta. Kehi­te­tään tulo­re­kis­te­ristä myös sosi­aa­li­tur­van alusta, jolla varmis­te­taan eri etuus­la­jien yhteen­so­pi­vuus.

Lisää sisältöä samassa kategoriassa

10.10.2023

Ryhmä­pu­heen­joh­taja Mart­ti­nen: Hyvin­voin­tiyh­teis­kunta voidaan raken­taa vain kestä­vän talou­den varaan

Halli­tus lähtee uudis­ta­maan Suomea vasem­mis­to­hal­li­tuk­sen valta­kau­den jälkeen. Olemme saaneet perin­tönä mitta­vat alijää­mät, raskaan velka­las­tin ja teke­mät­tö­mät refor­mit.

14.6.2023

Koko­muus­mep­pien kolme täkyä parla­men­tin loppu­kau­teen

Euroo­pan parla­men­tin istun­to­kausi on kään­ty­mässä pian loppusuo­ralle. Viisi­vuo­ti­sen kauden aikana on ehti­nyt tapah­tua paljon, ja usein rutii­nin­omai­selta sekä puudut­ta­valta näyt­tävä lain­sää­dän­tö­työ on ollut hyvin poik­keuk­sel­lista tällä kaudella. Prio­ri­teet­teja on laitettu uusiksi esimer­kiksi koro­na­pan­de­mian, Venä­jän aloit­ta­man hyök­käys­so­dan sekä siitä seuran­neen ener­gia­krii­sin seurauk­sena. Viimeistä vuotta Euroo­pan parla­men­tissa leimaa­vat näiden ohella ja näistä johtuen erityi­sesti Ukrai­nan tilanne sekä talous- ja oikeus­val­tio­ky­sy­myk­set.

23.3.2023

Nyt on oikea aika luoda uutta kasvua ja paran­taa palve­luita digi­ta­li­saa­tion keinoin

Kokoo­muk­sen tavoit­teena on digi­ta­li­saa­tion ja uuden tekno­lo­gian täysi­mää­räi­nen hyödyn­tä­mi­nen ihmis­läh­töi­sesti koko yhteis­kun­nan hyväksi. Perus­tan tavoit­teen saavut­ta­mi­selle luo uusien tekno­lo­gioi­den kehit­tä­mi­sen ja hyödyn­tä­mi­sen mahdol­lis­tava toimin­taym­pä­ristö, jonka ytimessä ovat data, sen liik­ku­mi­nen eri järjes­tel­mien välillä ja siitä jalos­tettu tieto.

Skip to content