Maailman hyvinvoivin maa?
Suomalainen hyvinvointiyhteiskunta sai viime viikolla kiitosta. Englantilainen Legatum- tutkimuslaitos julkaisi raporttinsa, jonka mukaan Suomi on maailman hyvinvoivin maa. Mittareina oli käytetty taloudellisen hyvinvoinnin lisäksi muun muassa koulutusta, terveyttä ja turvallisuutta.
Uutisten ja erilaisten tutkimusten perusteella näyttäisi, että meillä Suomessa mennään aina huonompaan suuntaan. Legatumin tutkimus muistuttaa myös siitä, että moni asia meillä on paremmin kuin muualla maailmassa.
Parannettavaa silti riittää. Maailman hyvinvoivimmassa maassa on köyhyyttä ja asunnottomuutta. Meidän onkin tunnistettava paremmin kaikkein heikoimmassa asemassa olevat ja keskityttävä yhteiskunnan huolenpidossa erityisesti heidän auttamiseensa.
Kaikkein heikko-osaisimpien parempi auttaminen tarkoittaa kärjistetysti sitä, että jos nyt kaikilta kerätyistä verovaroista annetaan kymppi kuussa lisää jokaiselle, jonka tulot ovat alle keskiarvon, pitää tulevissa parannuksissa sen sijaan antaa neljäkymppiä heikko-osaisimmalle kymmenykselle ja sataneljäkymmentä euroa köyhimmälle prosentille. Näinhän nykyinen hallitus on toiminut. Sosiaalisissa uudistuksissa on keskitetty kansaneläkeläisten, opiskelijoiden ja minimipäivärahoilla elävien auttamiseen. Heidän tulojaan nostetaan tällä hallituskaudella muutaman euron sijaan viidelläkymmenellä, sadallaviidelläkymmenellä tai jopa lähes kahdellasadalla eurolla kuukaudessa.
Maailman parhaaksi arvostettu hyvinvointiyhteiskuntamme on vaarassa taantuman ja ikääntymisen myötä. Heikoimmistakin huolehtiminen edellyttää hyvinvointiyhteiskunnan pelastamista konkurssilta. Suomessa väestön ikärakenne vanhenee Euroopan nopeinta tahtia. Yhä harvempi töissä käyvä maksaa yhä useamman lapsen ja vanhuksen hyvinvoinnin. Samalla maailmanlaajuinen taantuma on heikentänyt dramaattisesti lähtötilannettamme.
Keinoja huolehtia hyvinvointiyhteiskuntamme arvokkaista tavoitteista on kolme. Ensinnäkin eläkeiän on noustava samaa tahtia kuin ihmisten terveys paranee ja elinikä nousee. Toiseksi meidän on uudistettava rohkeasti palvelurakenteitamme. Vain siten voimme tulevaisuudessa taata laadukkaat koulut, päiväkodit, terveyskeskukset ja vanhainkodit. Yhteiskunnan on jatkossakin järjestettävä ja nykyisessä mittakaavassa maksettava nämä tasa-arvoistavat palvelut jokaiselle. Palvelun tuottaja taas on valittava siten, että verovaroja ei turhaan tuhlata. Lisäksi hallintoa ja päällekkäisyyksiä on purettava muun muassa tietotekniikan ja muun osaamisen avulla.
Kolmas menestymisen edellytys on uusi kasvu. Suomeen on saatava investointeja. Vain siten syntyy uutta työtä ja hyvinvointia. Siinä tärkeimmäksi tekijöiksi nousevat työhön ja yrittämiseen kannustava verotus, korkea koulutus ja ammattiosaaminen sekä edullisen ja päästöttömän energian saanti. Verotuksessa on jatkettava sinivihreän hallituksen ekologista verouudistusta. Verotuksen painopistettä on siirrettävä työnteon verottamista erityisesti ympäristöä rasittavan kulutuksen verottamiseen.
Suurin kilpailuvalttimme on jatkossa korviemme väli. Sivistys ja osaaminen ovat parhaat resurssimme. Tehty yliopistouudistus on mahtava alku, mutta ei yksin riitä. Yliopistojen ja tutkimuksen resursseja on lisättävä ensi vaalikaudellakin.
Energiapolitiikassa pitää maksimoida päästövähennykset ja turvallisuus sekä minimoida suomalaiselle aiheutuva lasku. Se onnistuu vain lisäämällä uusiutuvaa energiaa ja ydinvoimaa sekä vähentämällä fossiilisia polttoaineita ja tuontia Venäjältä. Uusiutuvissa pitää valjastaa kaikki käytössä olevamme vihreät vaihtoehdot. Myös vesivoimaa on rakennettava lisää. Hyvinvointimme ei ole saavutettu etu. Vain uudistumalla sekä kasvua ja työtä luomalla voimme jatkossakin pärjätä hyvinvointivertailuissa.
(Kirjoitus on julkaistu Turun Sanomissa 3.11.)
