Maailman hyvin­voivin maa

Maailman hyvin­voivin maa?

Suoma­lainen hyvin­voin­tiyh­teis­kunta sai viime viikolla kiitosta. Englan­ti­lainen Legatum- tutki­mus­laitos julkaisi raport­tinsa, jonka mukaan Suomi on maailman hyvin­voivin maa. Mitta­reina oli käytetty talou­del­lisen hyvin­voinnin lisäksi muun muassa koulu­tusta, terveyttä ja turval­li­suutta.

Uutisten ja erilaisten tutki­musten perus­teella näyttäisi, että meillä Suomessa mennään aina huonompaan suuntaan. Legatumin tutkimus muistuttaa myös siitä, että moni asia meillä on paremmin kuin muualla maail­massa.

Paran­net­tavaa silti riittää. Maailman hyvin­voi­vim­massa maassa on köyhyyttä ja asunn­ot­to­muutta. Meidän onkin tunnis­tettava paremmin kaikkein heikoim­massa asemassa olevat ja keski­tyttävä yhteis­kunnan huolen­pi­dossa erityi­sesti heidän autta­mi­seensa.

Kaikkein heikko-osaisimpien parempi autta­minen tarkoittaa kärjis­te­tysti sitä, että jos nyt kaikilta kerätyistä verova­roista annetaan kymppi kuussa lisää jokai­selle, jonka tulot ovat alle keskiarvon, pitää tulevissa paran­nuk­sissa sen sijaan antaa neljä­kymppiä heikko-osaisim­malle kymme­nyk­selle ja satanel­jä­kym­mentä euroa köyhim­mälle prosen­tille. Näinhän nykyinen hallitus on toiminut. Sosiaa­li­sissa uudis­tuk­sissa on keski­tetty kansa­ne­lä­ke­läisten, opiske­li­joiden ja minimi­päi­vä­ra­hoilla elävien autta­miseen. Heidän tulojaan nostetaan tällä halli­tus­kau­della muutaman euron sijaan viidel­lä­kym­me­nellä, sadal­la­vii­del­lä­kym­me­nellä tai jopa lähes kahdel­la­sa­dalla eurolla kuukau­dessa.

Maailman parhaaksi arvos­tettu hyvin­voin­tiyh­teis­kun­tamme on vaarassa taantuman ja ikään­ty­misen myötä. Heikoim­mis­takin huoleh­ti­minen edellyttää hyvin­voin­tiyh­teis­kunnan pelas­ta­mista konkurs­silta. Suomessa väestön ikära­kenne vanhenee Euroopan nopeinta tahtia. Yhä harvempi töissä käyvä maksaa yhä useamman lapsen ja vanhuksen hyvin­voinnin. Samalla maail­man­laa­juinen taantuma on heiken­tänyt dramaat­ti­sesti lähtö­ti­lan­net­tamme.

Keinoja huolehtia hyvin­voin­tiyh­teis­kun­tamme arvok­kaista tavoit­teista on kolme. Ensin­näkin eläkeiän on noustava samaa tahtia kuin ihmisten terveys paranee ja elinikä nousee. Toiseksi meidän on uudis­tettava rohkeasti palve­lu­ra­ken­tei­tamme. Vain siten voimme tulevai­suu­dessa taata laadukkaat koulut, päivä­kodit, terveys­kes­kukset ja vanhain­kodit. Yhteis­kunnan on jatkos­sakin järjes­tettävä ja nykyi­sessä mitta­kaa­vassa maksettava nämä tasa-arvois­tavat palvelut jokai­selle. Palvelun tuottaja taas on valittava siten, että verovaroja ei turhaan tuhlata. Lisäksi hallintoa ja päällek­käi­syyksiä on purettava muun muassa tieto­tek­niikan ja muun osaamisen avulla.

Kolmas menes­ty­misen edellytys on uusi kasvu. Suomeen on saatava inves­tointeja. Vain siten syntyy uutta työtä ja hyvin­vointia. Siinä tärkeim­mäksi tekijöiksi nousevat työhön ja yrittä­miseen kannustava verotus, korkea koulutus ja ammat­tio­saa­minen sekä edullisen ja päästöt­tömän energian saanti. Verotuk­sessa on jatkettava sinivihreän halli­tuksen ekolo­gista verouu­dis­tusta. Verotuksen painopis­tettä on siirrettävä työnteon verot­ta­mista erityi­sesti ympäristöä rasit­tavan kulutuksen verot­ta­miseen.

Suurin kilpai­lu­valt­timme on jatkossa korviemme väli. Sivistys ja osaaminen ovat parhaat resurs­simme. Tehty yliopis­to­uu­distus on mahtava alku, mutta ei yksin riitä. Yliopis­tojen ja tutki­muksen resursseja on lisättävä ensi vaali­kau­del­lakin.

Energia­po­li­tii­kassa pitää maksi­moida päästö­vä­hen­nykset ja turval­lisuus sekä minimoida suoma­lai­selle aiheutuva lasku. Se onnistuu vain lisää­mällä uusiu­tuvaa energiaa ja ydinvoimaa sekä vähen­tä­mällä fossii­lisia polttoai­neita ja tuontia Venäjältä. Uusiu­tu­vissa pitää valjastaa kaikki käytössä olevamme vihreät vaihtoehdot. Myös vesivoimaa on raken­nettava lisää. Hyvin­voin­timme ei ole saavu­tettu etu. Vain uudis­tu­malla sekä kasvua ja työtä luomalla voimme jatkos­sakin pärjätä hyvin­voin­ti­ver­tai­luissa.

(Kirjoitus on julkaistu Turun Sanomissa 3.11.)