MENU
Lukio­kou­lu­tuk­sessa kaikki kohdal­laan?

Lukio­kou­lu­tuk­sessa kaikki kohdal­laan?

Julkaistu: 03.03.2008 Sivistys

Yliop­pi­las­tut­kinto puolus­taa paik­kaansa lukion päät­tö­ko­keena. Tutkinto mittaa paitsi lukion oppi­mää­rän sisäis­tä­mi­sen syvyyttä, myös moti­vaa­tiota ja valmiutta omak­sua laajoja asia­ko­ko­nai­suuk­sia ja sovel­taa opit­tua. Näin ollen sitä voitai­siin hyödyn­tää paljon nykyistä enem­män korkea­kou­lu­jen opis­ke­li­ja­va­lin­noissa. Pääsy­koeins­ti­tuu­tion yllä­pi­tä­mi­seen käyte­tyille euroille olisi nimit­täin parem­paa käyt­töä opetuk­sen parissa.

Niin kutsuttu luoka­ton lukio antaa opis­ke­li­jalle valin­nan­va­pautta opin­to­jen suun­nit­te­lussa. Samalla se kuiten­kin tuo muka­naan velvoit­teen kantaa vastuuta opin­to­jen etene­mi­sestä. Tätä vastuuta kantaa opis­ke­lija itse. Kun luoka­ton lukio­jär­jes­telmä otet­tiin käyt­töön 1990-luvun puoli­vä­lissä, sisäl­tyi uudis­tuk­seen ajatus riit­tä­västä opin­to­jen ohjauk­sesta. Suurim­malla osalla lukio­lai­sista on hyvät valmiu­det edetä opin­nois­saan vähin­tään kohtuul­li­sen menes­tyk­sek­käästi ja tehdä jatko-opin­to­suun­ni­tel­mia varsin itse­näi­sesti. Kaik­kien kohdalla opin­to­suun­ni­tel­mien teko, oppi­mis­stra­te­gioi­den valinta ja opin­to­jen suori­tus ei ole kuiten­kaan kaikilta osin helppo tehtävä ? eikä tarvit­se­kaan olla. Tätä varten perus­kou­luissa ja lukioissa järjes­te­tään opin­to­jen ohjausta. Opinto-ohjauk­sen tehtä­vänä on tukea opin­to­jen etene­mistä, oppi­mista, itse­näi­syy­den ja vastuul­li­suu­den kehi­tystä sekä jatko-opin­toi­hin hakeu­tu­mista. Jokai­sella lukio­lai­sella tulisi olla mahdol­li­suus saada riit­tä­västi ohjausta ja neuvon­taa. Opinto-ohjaus tapah­tuu sekä ryhmissä että yksi­löl­li­sesti. Suurin merki­tys ja vaiku­tus on asian­tun­te­valla ja riit­tä­vällä yksi­lö­oh­jauk­sella.

Opinto-ohjaus ei voi luon­nol­li­ses­ti­kaan ratkaista kaik­kia koulu­tuk­seen ja opis­ke­luun liit­ty­viä ongel­mia, mutta onnis­tu­nut ohjaus sääs­tää nuoria opin­to­jen veny­mi­seltä, turhilta väli­vuo­silta ja virheel­li­siltä koulu­tus­va­lin­noilta. Tällä hetkellä ohjauk­sen järjes­tä­mi­sessä on paljon puut­teita. Suurin ongelma on se, että opoja on liian vähän. Suomen Lukio­lais­ten Liitto (SLL) on vaati­nut, että lukioissa tulisi olla yksi täysi­päi­väi­nen opinto-ohjaaja kahta­sa­taa lukio­laista kohden. On selvää, että tavoit­teen toteut­ta­mi­nen vaatii lisäeu­roja lukio­kou­lu­tuk­seen ? eten­kin kun tällä hetkellä kaikissa lukioissa ei järjes­tetä edes yhtä tunti­ja­koa­se­tuk­sen mukaista pakol­lista opinto-ohjauk­sen kurs­sia. Uskon kuiten­kin, että inves­tointi maksaa itsensä takai­sin koulu­tus­jär­jes­tel­män tehos­tu­mi­sen kautta monin­ker­tai­sena. Opinto-ohjauk­sen nyky­ti­lanne on ongelma, joka ratkais­taan lisää­mällä ohjausta ja ohjaa­jien koulu­tusta ? eli inves­toi­malla koulu­tuk­seen. Tilan­teen paran­ta­mi­nen vaatii vahvaa poliit­tista tahtoa, opetus­mi­nis­te­riön kannus­ta­vaa ohjausta sekä prio­ri­soin­teja eten­kin kunnissa.

Toinen lukio-opis­ke­li­joita koskeva huole­naihe on opis­ke­li­joi­den terveys. Tammi­kuussa julkais­tun Lukio­lais­ten hyvin­voin­ti­tut­ki­mus 2007:n mukaan 7 % lukio­lais­po­jista ja 14 % -tytöistä oireh­tii masen­tu­nei­suutta. Psyyk­ki­siin oirei­siin liit­tyy usein myös erilai­sia fyysistä pahoin­voin­tia, kuten vatsa­ki­puja, pään­sär­kyä ja univai­keuk­sia. Vaikka suurin osa lukio­lai­sista voi edel­leen melko hyvin, on huoles­tut­ta­vaa, että näin­kin suuri osa ikäluo­kasta kärsii psyyk­ki­sestä oirei­lusta jo lukioiässä. Tiede­tään, että masen­nus ja mielen­ter­vey­den ongel­mat ovat ylei­siä myös korkea­kou­luo­pis­ke­li­joilla. Mikäli ongel­mat alka­vat jo hyvin nuorella iällä, ei ole vaikeaa ennus­taa ketkä ovat suurim­massa riski­ryh­mässä kärsiä samoista ongel­mista myös työelä­mässä. Heillä on paalu­paikka sairaus­pois­sao­lo­jen kärkeen jo uran alku­vai­heessa. Tärkeintä onkin pitää huolta siitä, että apua on tarjolla kaikille niille, jotka sitä tarvit­se­vat. Auttaja on tässä tapauk­sessa ensi­si­jai­sesti tervey­den­hoi­taja, lääkäri, psyko­logi tai kuraat­tori. Heidän läsnä­olonsa tulisi olla koulu­yh­tei­sössä tai sen välit­tö­mässä lähei­syy­dessä itses­tään­sel­vyys.

Myös itse lukio-opetusta tulee kehit­tää. Opetus­suun­ni­tel­mia uudis­te­taan sään­nöl­li­sesti, sillä osaa­mis­vaa­ti­muk­set ovat muutok­sen tilassa. Myös opet­ta­jien täyden­nys­kou­lu­tuk­sen tulisi olla jatku­vaa ja opetusym­pä­ris­tö­jen riit­tä­vän nyky­ai­kai­sia. Koulu­tuk­sen perus­ra­ken­tee­seen ei kuiten­kaan ole tarvetta puut­tua. Lukion tulee säilyt­tää vahva yleis­si­vis­tävä luon­teensa itse­näi­senä koulu­tus­muo­tona. Nuori­so­kou­lu­fan­t­asioi­hin ei ole tarvetta eikä ymmär­ret­tä­västi kovin­kaan laajaa kiin­nos­tusta ? eikä eten­kään varaa. Lukioi­den tuki­pal­ve­lut tulee kuiten­kin saat­taa kelvol­li­selle tasolle.

Markus Söder­lund
Kirjoit­taja toimii Suomen Lukio­lais­ten Liitto ry:n pääsih­tee­rinä.


Kuvat