Lukio­kou­lu­tuk­sessa kaikki kohdallaan? – kokoomus.fi
MENU
Lukio­kou­lu­tuk­sessa kaikki kohdallaan?

Lukio­kou­lu­tuk­sessa kaikki kohdallaan?

Julkaistu: 03.03.2008 Ohjelmatyö

Yliop­pi­las­tut­kinto puolustaa paikkaansa lukion päättö­ko­keena. Tutkinto mittaa paitsi lukion oppimäärän sisäis­tä­misen syvyyttä, myös motivaa­tiota ja valmiutta omaksua laajoja asiako­ko­nai­suuksia ja soveltaa opittua. Näin ollen sitä voitaisiin hyödyntää paljon nykyistä enemmän korkea­kou­lujen opiske­li­ja­va­lin­noissa. Pääsy­koeins­ti­tuution ylläpi­tä­miseen käyte­tyille euroille olisi nimittäin parempaa käyttöä opetuksen parissa.

Niin kutsuttu luokaton lukio antaa opiske­li­jalle valin­nan­va­pautta opintojen suunnit­te­lussa. Samalla se kuitenkin tuo mukanaan velvoitteen kantaa vastuuta opintojen etene­mi­sestä. Tätä vastuuta kantaa opiskelija itse. Kun luokaton lukio­jär­jes­telmä otettiin käyttöön 1990-luvun puoli­vä­lissä, sisältyi uudis­tukseen ajatus riittä­västä opintojen ohjauk­sesta. Suurim­malla osalla lukio­lai­sista on hyvät valmiudet edetä opinnoissaan vähintään kohtuul­lisen menes­tyk­sek­käästi ja tehdä jatko-opinto­suun­ni­telmia varsin itsenäi­sesti. Kaikkien kohdalla opinto­suun­ni­telmien teko, oppimis­stra­te­gioiden valinta ja opintojen suoritus ei ole kuitenkaan kaikilta osin helppo tehtävä ? eikä tarvit­sekaan olla. Tätä varten perus­kou­luissa ja lukioissa järjes­tetään opintojen ohjausta. Opinto-ohjauksen tehtävänä on tukea opintojen etene­mistä, oppimista, itsenäi­syyden ja vastuul­li­suuden kehitystä sekä jatko-opintoihin hakeu­tu­mista. Jokai­sella lukio­lai­sella tulisi olla mahdol­lisuus saada riittä­västi ohjausta ja neuvontaa. Opinto-ohjaus tapahtuu sekä ryhmissä että yksilöl­li­sesti. Suurin merkitys ja vaikutus on asian­tun­te­valla ja riittä­vällä yksilö­oh­jauk­sella.

Opinto-ohjaus ei voi luonnol­li­ses­tikaan ratkaista kaikkia koulu­tukseen ja opiskeluun liittyviä ongelmia, mutta onnis­tunut ohjaus säästää nuoria opintojen venymi­seltä, turhilta välivuo­silta ja virheel­li­siltä koulu­tus­va­lin­noilta. Tällä hetkellä ohjauksen järjes­tä­mi­sessä on paljon puutteita. Suurin ongelma on se, että opoja on liian vähän. Suomen Lukio­laisten Liitto (SLL) on vaatinut, että lukioissa tulisi olla yksi täysi­päi­väinen opinto-ohjaaja kahta­sataa lukio­laista kohden. On selvää, että tavoitteen toteut­ta­minen vaatii lisäeuroja lukio­kou­lu­tukseen ? etenkin kun tällä hetkellä kaikissa lukioissa ei järjestetä edes yhtä tunti­ja­koa­se­tuksen mukaista pakol­lista opinto-ohjauksen kurssia. Uskon kuitenkin, että inves­tointi maksaa itsensä takaisin koulu­tus­jär­jes­telmän tehos­tu­misen kautta monin­ker­taisena. Opinto-ohjauksen nykyti­lanne on ongelma, joka ratkaistaan lisää­mällä ohjausta ja ohjaajien koulu­tusta ? eli inves­toi­malla koulu­tukseen. Tilanteen paran­ta­minen vaatii vahvaa poliit­tista tahtoa, opetus­mi­nis­teriön kannus­tavaa ohjausta sekä priori­sointeja etenkin kunnissa.

Toinen lukio-opiske­li­joita koskeva huole­naihe on opiske­li­joiden terveys. Tammi­kuussa julkaistun Lukio­laisten hyvin­voin­ti­tut­kimus 2007:n mukaan 7 % lukio­lais­po­jista ja 14 % -tytöistä oirehtii masen­tu­nei­suutta. Psyyk­kisiin oireisiin liittyy usein myös erilaisia fyysistä pahoin­vointia, kuten vatsa­kipuja, päänsärkyä ja univai­keuksia. Vaikka suurin osa lukio­lai­sista voi edelleen melko hyvin, on huoles­tut­tavaa, että näinkin suuri osa ikäluo­kasta kärsii psyyk­ki­sestä oirei­lusta jo lukioiässä. Tiedetään, että masennus ja mielen­ter­veyden ongelmat ovat yleisiä myös korkea­kou­luo­pis­ke­li­joilla. Mikäli ongelmat alkavat jo hyvin nuorella iällä, ei ole vaikeaa ennustaa ketkä ovat suurim­massa riski­ryh­mässä kärsiä samoista ongel­mista myös työelä­mässä. Heillä on paalu­paikka sairaus­pois­sao­lojen kärkeen jo uran alkuvai­heessa. Tärkeintä onkin pitää huolta siitä, että apua on tarjolla kaikille niille, jotka sitä tarvit­sevat. Auttaja on tässä tapauk­sessa ensisi­jai­sesti tervey­den­hoitaja, lääkäri, psykologi tai kuraattori. Heidän läsnä­olonsa tulisi olla koulu­yh­tei­sössä tai sen välit­tö­mässä lähei­syy­dessä itses­tään­selvyys.

Myös itse lukio-opetusta tulee kehittää. Opetus­suun­ni­telmia uudis­tetaan säännöl­li­sesti, sillä osaamis­vaa­ti­mukset ovat muutoksen tilassa. Myös opettajien täyden­nys­kou­lu­tuksen tulisi olla jatkuvaa ja opetusym­pä­ris­töjen riittävän nykyai­kaisia. Koulu­tuksen perus­ra­ken­teeseen ei kuitenkaan ole tarvetta puuttua. Lukion tulee säilyttää vahva yleis­si­vistävä luonteensa itsenäisenä koulu­tus­muotona. Nuori­so­kou­lu­fan­t­asioihin ei ole tarvetta eikä ymmär­ret­tä­västi kovinkaan laajaa kiinnos­tusta ? eikä etenkään varaa. Lukioiden tukipal­velut tulee kuitenkin saattaa kelvol­li­selle tasolle.

Markus Söderlund
Kirjoittaja toimii Suomen Lukio­laisten Liitto ry:n pääsih­teerinä.


Kuvat


Kokoomus.fi