Evästeasetukset Verkkosivumme käyttää välttämättömiä evästeitä, jotta sivut toimivat ja kokemuksesi olisi vieläkin makeampi. Voit lukea lisää käyttämistämme evästeistä ja hallita asetuksiasi evästeasetussivulla. You can read more about them use and control their settings.
Kokoomus.fi / Julkaisut / Politiikka / Turvallisuus / Lapsia ja nuoria on pystyt­tävä suoje­le­maan poik­keus­o­lois­sa­kin - ”90-luvun laman virheet eivät saa tois­tua, kun krii­sin jälkiä hoide­taan”

Lapsia ja nuoria on pystyt­tävä suoje­le­maan poik­keus­o­lois­sa­kin - ”90-luvun laman virheet eivät saa tois­tua, kun krii­sin jälkiä hoide­taan”

Julkaistu:

Lasten arjessa on nyt vähem­män aikui­sia, vähem­män turva­verk­koja. Riski kasvaa, että lapsen tai nuoren hätää ei huomata.

Lapsia on pystyt­tävä suoje­le­maan poik­keus­o­lois­sa­kin. Kokoo­mus pitää vält­tä­mät­tö­mänä, että lasten oikeuk­sien toteu­tu­mi­seen kiin­ni­te­tään erityistä huomiota ja että lapsen edun ensi­si­jai­suus toteu­tuu niin koro­na­krii­sin aikana kuin sen jälkeen.

Koro­na­vi­ruk­sen leviä­mi­sen estä­mi­seksi tehdyt vält­tä­mät­tö­mät rajoi­tuk­set ihmis­ten arkeen kohte­le­vat lapsia, nuoria ja perheitä hyvin eri tavoin. Huoli on suuri erityi­sesti niistä lapsista ja nuorista, joiden kotio­lot ovat heikom­mat ja jotka tarvit­se­vat normaa­liar­jes­sa­kin paljon tukea. Kaikille lapsille koti ei ole turval­li­nen.

Tiedämme, että vanhem­milla on erilai­set mahdol­li­suu­det, kyvyt ja voima­va­rat tukea lasten koulun­käyn­tiä ja hyvin­voin­tia. Koti­taus­tan vaiku­tus vahvis­tuu poik­keus­o­loissa, kun lapset ovat koti­hoi­dossa ja etäope­tuk­sessa, monet harras­tuk­set on jouduttu keskeyt­tä­mään ja monet muut­kin lasten elämässä tärkeät, ennal­taeh­käi­se­vät ja mahdol­li­suuk­sien tasa-arvoa vahvis­ta­vat palve­lut on jouduttu sulke­maan.

Opet­ta­jat ja vanhem­mat kerto­vat, että etäope­tus on saatu toimi­maan poik­keus­o­loissa pääosin hyvin. Huolia kuiten­kin on: monien lasten turval­li­nen arki­rytmi on rikki, osa lapsista ei palauta lain­kaan tehtä­vi­ään ja pientä osaa lapsista ja nuorista ei ole viime viik­koina tavoi­tettu lain­kaan.

Yhtei­sen kotona viete­tyn ajan pelä­tään syven­tä­vän perhei­den krii­sejä. Lapsi- ja perhe­jär­jes­töt ovat ilmais­seet huolensa vähä­va­rais­ten lapsi­per­hei­den pärjää­mi­sestä, perhe- ja lähisuhdeväkivallan ja päihteiden käytön lisääntymisestä, vanhem­pien psyyk­kis­ten ongel­mien syven­ty­mi­sestä, uupu­mi­sesta sekä pari­suh­teen ongel­mien kasva­mi­sesta ja huolto- ja tapaa­mis­rii­to­jen pahe­ne­mi­sesta.

Huoli toimeen­tu­losta kasvaa tule­vina kuukausina lomau­tus­ten, irti­sa­no­mis­ten ja yrit­tä­jien ahdin­gon myötä. Kriisi voi laukaista ja pahen­taa mielen­ter­vey­son­gel­mia. Oppi­las­huol­lossa näkyy jo ahdis­tuk­sen kasvu ja pelot, joiden käsit­te­lyyn lapsilla ja nuorilla ei vält­tä­mättä ole tukea kotoa.

Koro­na­krii­sillä ennus­te­taan olevan syvät ja pitkä­ai­kai­set vaiku­tuk­set myös valtion ja kuntien talou­teen. Uudel­leen­ra­ken­ta­mi­sesta tulee pitkä tie. Lapsuusa­jan olosuh­teilla on osoi­tettu olevan vaiku­tusta myöhem­pään hyvin­voin­tiin ja elämään. 90-luvun lamassa tehtiin merkit­tä­vät sääs­töt lapsi­per­hei­den palve­lui­hin, kuten neuvo­laan, päivä­hoi­toon, koulu­ter­vey­den­huol­toon ja perhei­den koti­pal­ve­lui­hin. Laman vaiku­tuk­sia sen ajan lasten myöhem­pään koulu­me­nes­tyk­seen, koulu­tus­ta­soon, toimeen­tu­loon sekä fyysi­seen ja psyyk­ki­seen tervey­teen on tutkittu. Koro­na­krii­sissä on otet­tava oppia tästä.

Poik­keuk­sel­li­sena aikana on kiin­ni­tet­tävä erityistä huomiota siihen, että jokai­sella lapsella ja nuorella säilyisi kontakti vähin­tään yhteen turval­li­seen ja luotet­ta­vaan aikui­seen. Myös krii­sin jälkeen on varmis­tet­tava, että lasten elämässä olevien luotet­ta­vien aikuis­ten määrä ei pysy­västi vähenny, kuten kävi 90-luvun lamassa, kun palve­lut eivät enää palan­neet lamaa edel­tä­välle tasolle.

Kokoo­mus katsoo, että erityi­sesti krii­sin pitkit­tyessä on kiin­ni­tet­tävä vaka­vaa huomiota lasten oikeuk­sien toteu­tu­mi­seen ja lasten suoje­luun. Se edel­lyt­tää riit­tä­viä resurs­seja, selkeitä valta­kun­nal­li­sia linjauk­sia sekä eri viran­omais­ten ja kansa­lais­jär­jes­tö­jen hyvää yhteis­työtä.

Kokoo­mus esit­tää seuraa­via toimen­pi­teitä lasten oikeuk­sien turvaa­mi­seksi poik­keus­o­loissa ja sen jälkeen:

Akuu­tit toimet poik­keus­o­loissa:

Perhei­den oikea-aikai­nen tuki on varmis­tet­tava myös poik­keus­o­lo­suh­teissa. Ongel­ma­ti­lan­tei­siin on saatava apua silloin, kun sille on akuu­tisti tarve. Avun ja tuen lykkää­mi­nen myöhem­mäksi voi kasvat­taa ongel­mia monin­ker­tai­siksi. Samalla kasva­vat yhteis­kun­nan kustan­nuk­set ja inhi­mil­li­nen kärsi­mys.

  • Huoleh­di­taan, että jokai­nen lapsi varmasti tavoi­te­taan myös poik­keus­o­lo­jen aikana. Koulut tarvit­se­vat selkeät ohjeis­tuk­set ja käytän­nöt, miten toimi­taan, jos lapsi ei vastaa etäope­tus­teh­tä­viin tai jos muusta syystä huoli lapsesta tai perheestä herää.
  • Oppi­las- ja opis­ke­li­ja­huol­lon palve­luita on järjes­tet­tävä poik­keus­ti­lan­teessa etäyh­teyk­sin. Jokai­sella oppi­laalla ja opis­ke­li­jalla on oltava oikeus saada yhteys koulu­ku­raat­to­riin tai -psyko­lo­giin. Oppi­laille ja vanhem­mille tarjo­taan tietoa autta­vista tahoista esimer­kiksi Wilman kautta.
  • Koulu­ruoka on monelle lapselle päivän ainoa ateria. Kuntien on kartoi­tet­tava lapset, joilla on tarve koulu­ruo­kai­luun etäope­tuk­sen aikana ja järjes­tet­tävä se tarjoa­malla ateria­pak­kaus kaikille sitä tarvit­se­ville.
  • Yhden­kään lapsen oppi­mi­nen ei saa jäädä kiinni koti­tie­to­ko­neen tai nettiyh­tey­den puut­teista. Kunnat ja Opetus­hal­li­tus ovat jo ryhty­neet kartoit­ta­maan avun tarvetta, ja koneita kerä­tään lahjoi­tuk­sina - tarvit­taessa varmis­tet­tava myös yhteis­kun­nan resurs­sein.
  • Aikana, jolloin kouluissa ei vietetä aikaa, on iso riski siihen, että yhä useampi nuori jää syrjään eikä pääse palve­lui­den piiriin. Etsi­vän nuori­so­työn merki­tys koros­tuu, jotta kukaan ei jää yksin. Pain­opis­teen on oltava niissä nuorissa, jotka ovat vaarassa pudota.
  • Turva­taan perus­pal­ve­lu­jen, kuten neuvo­loi­den, perhe­kes­kus­ten ja muiden mata­lan kynnyk­sen perhe­pal­ve­lu­jen, jatku­vuus mahdol­li­sim­man katta­vasti myös poik­keus­o­lo­jen aikana esimer­kiksi etäyh­tey­den­ot­toja ja digi­pal­ve­luja hyödyn­tä­mällä. Perus­ta­son palve­luissa on otet­tava aktii­vi­sesti puheeksi perheen jaksa­mi­seen liit­ty­viä kysy­myk­siä ja varmis­tet­tava mata­lalla kynnyk­sellä tuki ongel­mien ilme­tessä.
  • Lasten­suo­je­lun resurs­seista ja toimin­tae­del­ly­tyk­sistä on huoleh­dit­tava tarvit­taessa lisä­ta­lous­ar­violla. Lasten­suo­je­lun asiak­kai­den määrä voi kasvaa poik­keus­o­lo­suh­tei­den myötä. Yhtey­den­pi­toa erityi­sesti suuressa riskissä oleviin perhei­siin tulee lisätä esimer­kiksi etäyh­teyk­siä hyödyn­tä­mällä.
  • Myös koti­käyn­tejä perhei­siin tulee jatkaa, jos se on lapsen hyvin­voin­nin ja turval­li­suu­den näkö­kul­masta perus­tel­tua. Lasten­suo­je­lun ammat­ti­lai­silla on oltava tällöin mahdol­li­suus saada suoja­va­rus­teita (kuten hengi­tys­suo­jia) sekä ohjeis­tus koti­käyn­tien turval­li­seen suorit­ta­mi­seen.
  • Tuki­per­heet ovat monille heikoim­massa asemassa olevalle lapselle ja nuorelle tärkeä voima­vara. Poik­keus­ai­kana yhtey­den­pi­toa on varmis­tet­tava etäyh­teyk­sillä, jotta tuki­per­heen tai -henki­lön yhtey­den­pito lapseen tai nuoreen säilyy. Esim. Pelas­ta­kaa Lapset on jo aloit­ta­nut digi­tu­ki­hen­ki­lö­toi­min­nan.
  • On huoleh­dit­tava, että lapsille, nuorille ja vanhem­mille on puhe­lin­pal­ve­luja ja chat­teja, joista saa neuvon­taa, keskus­te­lua­pua ja tukea. Aukio­loai­koja on piden­net­tävä krii­sin aikana, ja linjo­jen ruuh­kau­tu­mi­nen on pyrit­tävä vält­tä­mään lisä­re­surs­sein. Lapset ja nuoret tarvit­se­vat pikai­sesti myös valta­kun­nal­li­sen autta­van puhe­li­men. Järjes­tö­jen osaa­mista tulee hyödyn­tää kaikin tavoin krii­sin aikana.
  • Lapsen oikeutta pitää yhteyttä molem­piin vanhem­piinsa on vaalit­tava myös poik­keus­o­loissa. Perheille on annet­tava tukea lapsen tapaa­mi­soi­keu­den ja vuoroa­su­mi­sen järjes­tä­mi­sessä poik­keus­o­loissa, ja eroper­hei­den tilanne on huomioi­tava myös esim. rajoi­tus­toi­men­pi­tei­den linjauk­sissa.
  • Kodin ulko­puo­lelle sijoi­tet­tu­jen lasten oikeu­det on turvat­tava myös poik­keus­o­loissa: esim. koti­lo­mista ja yhtey­den­pi­dosta läheis­ten kanssa tarvi­taan kansal­li­set linjauk­set. Lasten­suo­je­lun työn­te­ki­jät tarvit­se­vat sijais­huol­lossa olevien lasten yhtey­den­pi­don järjes­tä­mi­seen poik­keus­o­loissa valta­kun­nal­li­sen ohjeis­tuk­sen.
  • Koti ei ole kaikille turval­li­nen paikka. Polii­sien määrä­ra­hoja on kasva­tet­tava tarpeen mukaan lisä­ta­lous­ar­violla, jotta kaik­kiin koti­hä­ly­tyk­siin voidaan reagoida nopeasti. Lisäksi on kiin­ni­tet­tävä erityistä huomiota verkossa mahdol­li­sesti lisään­ty­viin kiusaa­mis- ja hyväk­si­käyt­tö­ta­pauk­siin. Kokoo­mus on esit­tä­nyt polii­sien toimin­taan vara­tun määrä­ra­han korot­ta­mista 5 miljoo­nalla.
  • Turva­ko­dit ovat jo ilmoit­ta­neet pysy­vänsä auki poik­keus­o­lois­sa­kin, ja niillä on käytös­sään myös karan­tee­ni­huo­neita koro­na­vi­rus­ris­kin mini­moi­mi­seksi.
  • Pide­tään harras­tuk­sia mahdol­li­suuk­sien mukaan yllä ja lapset liik­keessä poik­keus­o­lois­sa­kin etäyh­teyk­sin. Aikana, jona perhei­den elämä on monella tapaa myller­ryk­sessä, lapselle mielek­kään harras­tuk­sen ja sitä kautta saata­vien sosi­aa­lis­ten - poik­keus­o­loissa etänä tapah­tu­vien - kontak­tien ja välit­tä­vien aikuis­ten merki­tys koros­tuu.

Miten vältämme 90-luvun laman virheet – tuki poik­keus­o­lo­jen jälkeen:

  • Ennal­taeh­käi­se­vien ja perus­pal­ve­lui­den jatku­vuus on pystyt­tävä turvaa­maan akuu­tin koro­na­krii­sin laan­nut­tua. Palve­luissa on varau­dut­tava siihen, että kun rajoi­tuk­sia hiljal­leen pure­taan ja palve­lut palau­tu­vat ennal­leen, saat­ta­vat ne alku­vai­heessa kuor­mit­tua. Ennal­taeh­käi­se­vien palve­lui­den tärkeä rooli perhei­den tuke­mi­sessa on vält­tä­mä­töntä tunnis­taa siinä­kin tilan­teessa, että valtion ja kuntien talous on koro­na­krii­sin jäljiltä ahtaalla. Ennal­taeh­käi­sevä työ kannat­taa niin talou­del­li­sesti kuin inhi­mil­li­ses­ti­kin.
  • Halli­tuk­sen on irti­sa­nou­dut­tava kaikista uusista kuntien tehtä­viä lisää­vistä hank­keista ja huoleh­dit­tava krii­sin vastuul­li­sesta jälki­hoi­dosta perus­pal­ve­lui­hin ja perhei­den hyvin­voin­tiin keskit­tyen.
  • Tuetaan perhei­den taloutta työllä. Paras keino ehkäistä lapsi­per­he­köy­hyyttä on huoleh­tia työl­li­syy­destä. Työpaik­ko­jen turvaa­mi­seksi ja suur­työt­tö­myy­den estä­mi­seksi on tehtävä kaikki mahdol­li­nen. Halli­tuk­sen ei pidä peruut­taa työl­li­syys­ta­voit­tees­taan, eikä korona ole syy jättää työl­li­syyttä lisää­viä raken­ne­uu­dis­tuk­sia teke­mättä. Niitä tarvi­taan entistä kipeäm­min, jotta perheillä olisi töitä.
  • Halli­tuk­sen on laadit­tava kouluille tuki- ja lisä­ope­tuk­sen krii­si­pa­ketti, jolla varmis­te­taan, että mene­te­tyt kuukau­det kuro­taan kiinni, oppi­mi­se­rot eivät kasva ja jokai­nen saa tarvit­se­mansa tuen. Koko­nai­suus on valmis­tel­tava laajassa yhteis­työssä koulu­tus­sek­to­rin ammat­ti­lais­ten kanssa.
  • Ennal­taeh­käi­se­vien palve­lui­den ja perus­pal­ve­lui­den saata­vuus on ajet­tava nopeasti ylös akuu­tin krii­sin päät­tyessä. Kuntia ei saa kuor­mit­taa uusilla velvoit­teilla, jotka pahim­mil­laan vaaran­ta­vat olemassa olevien palve­lui­den tarjoa­mi­sen.
  • Sosi­aali- ja terveys­pal­ve­luissa on huomioi­tava poik­keus­ti­lan aikana mahdol­li­sesti kasau­tu­nut palve­lu­tarve ja siihen on varau­dut­tava vastaa­maan. Erityi­sesti lasten­suo­je­luun on tarvit­taessa lisät­tävä resurs­seja perhei­den tarvit­se­man avun ja tuen varmistamiseksi.Mielenterveyspalveluiden oikea-aikai­nen ja mata­lan kynnyk­sen saata­vuus on turvat­tava kaikissa ikäryh­missä.
  • Syksyllä on tarjot­tava riit­tä­vät mahdol­li­suu­det esimer­kiksi yliop­pi­las­kir­joi­tus­ten tai amma­til­li­sen koulu­tuk­sen näyt­tö­jen uusi­mi­seen. Viime vaali­kau­della uudis­tettu yliop­pi­las­tut­kin­to­laki mahdol­lis­taa rajat­to­mat uusi­mis­mah­dol­li­suu­det.
  • Poik­keus­o­lo­suh­tei­den pitkit­tyessä on mahdol­lista, että monen lapsen ja nuoren päivit­täi­nen liikunta on vähen­ty­nyt huomat­ta­vasti ja korvaan­tu­nut esimer­kiksi ruutua­jalla. Neuvo­loissa ja koulu­ter­vey­den­huol­lossa on tärkeä kiin­nit­tää huomiota liikun­nal­li­sen elämän­ta­van tuke­mi­seen ja palaut­ta­mi­seen perheissä. Sekä liikun­nan lisää­mi­seksi että lasten ja nuor­ten sosi­aa­lis­ten kontak­tien tuke­mi­seksi on entis­tä­kin tärkeäm­pää varmis­taa, että jokai­sella lapsella ja nuorella olisi mahdol­li­suus harras­taa, kun poik­keus­o­lo­suh­teet päät­ty­vät. Harras­ta­mi­nen on tutki­tusti teho­kas tapa ehkäistä syrjäy­ty­mistä. Mielek­käällä vapaa-ajan toimin­nalla on myös oppi­mis­tu­lok­sia paran­ta­via vaiku­tuk­sia. Harras­tus­ta­kuulla on turvat­tava mahdol­li­suus harras­tuk­seen jokai­selle lapselle.

Lisää sisältöä samassa kategoriassa

10.9.2024

Suomen turval­li­suu­den takaa­mi­nen on tärkein tehtä­vämme

Kokoo­muk­sen ryhmä­pu­heen­vuoro UTP-selon­­teosta. Muutok­set puhut­taessa mahdol­li­sia. Arvoisa puhe­mies, Suomen uuden aika­kau­den ulko- ja turval­li­suus­po­li­tiikka on koottu ensim­mäistä kertaa yksiin kansiin.

30.5.2024

Maria Rauta­nen: ”Ener­giao­ma­va­rai­suus on huol­to­var­muus­asia”

Ener­gia­po­li­tiikka on tärkeä osa Suomen ja koko EU:n turval­li­suutta. Ilman huol­to­var­maa ener­giaa olemme todella haavoit­tu­vai­sia ihmi­sen tai luon­non aiheut­ta­man kata­stro­fin

24.5.2024

Susanne Päivä­rinta: ”Suomen turva on vahva Eurooppa”

Elämme massii­vis­ten haas­tei­den ja kasain­vä­lis­ten jännit­tei­den aikaa. Venä­jän hyök­käys­sota Ukrai­nassa jatkuu, Suomi on sulke­nut itära­jansa. Venä­jän suun­nalta voimme odot­taa jatkos­sa­kin

Skip to content