Kreikkalainen ahdinko
Julkaistu:
Kreikka on ajanut itsensä varsinaiseen ahdinkoon. Kreikkalaiset harjoittivat vastuutonta talouspolitiikkaa ja sumuttivat muuta Eurooppaa virheellisillä tilastoillaan taloutensa tilasta vuosikausia. Nyt pää on tullut vetävän käteen. Suurin petos oli kuitenkin itsepetos. Virheellisten tilastojen perusteella Kreikka on ajanut itsensä kurimukseen.
Suomalaisia ja muita eurooppalaisia pistää vihaksi kreikkalaisten toiminta. Minua paljon Kreikalle vihaisempaa suomalaista tuskin löytyy. ?Kärsikööt ilman apuamme!?, on luonnollinen reaktio tilanteeseen. Asia ei vain ole aivan näin yksinkertainen. Euroalueella ja maailmantaloudessa kaikki vaikuttaa kaikkeen. Meidän on huolehdittava, että Kreikan toiminta vaikuttaisi mahdollisimman vähän meihin suomalaisiin.
Kreikan lainansaannin heikkeneminen uhkaa ajaa sen vararikkoon. Se estäisi Kreikan talouden tervehtymisen. Epävarmuus markkinoilla valtioiden lainottamiseen uhkaa syöstä EU:n uuteen taantumaan. Se on estettävä. Suomen talous supistui viime vuonna maailmantalouden seurauksena lähes 8 prosenttia. Hallitus elvytti valtavasti ja työttömyyden hallitsematon nousu saatiin estettyä. Suomella ei kuitenkaan ole enää varaa toiseen massiiviseen elvytyspakettiin. Meidän on siis rajattava ongelmat Kreikkaan Suomen ja suomalaisten työllisyyskehityksen turvaamiseksi.
Sovimme euroryhmän kokouksessa 110 miljardin euron lainapaketista Kreikalle. Euromaiden osuus on 80 miljardia ja IMF:n osuus 30 miljardia. Suomen osuus on noin 1,5 miljardia. Kreikalle ei anneta rahaa. Kyseessä on laina. Kreikka joutuu maksamaan Suomelle kaksinkertaista korkoa verrattuna Suomen maksamaan korkoon. On tietenkin riski, että kaikkia lainattavia varoja ei saadakaan takaisin. Toisaalta ilman lainanantoa, olisivat suomalaisten eläkeyhtiöiden Kreikan lainoihin sijoittamat eläkevarat hävinneet kuin tuhka tuuleen. Uusi taantuma taas voisi tarkoittaa uutta kymmenen miljardin euron aukkoa verotuloissa. Tämäkin kuvastaa ojasta allikkoon tilannettamme Kreikan kanssa.
Kreikkalaiset eivät pääse helpolla. Lainoituksen ehtona Kreikan julkisen talouden menoja leikataan ja veroja korotetaan yhteensä n. 30 mrd. euroa neljän vuoden aikana. Palkkoja, eläkkeitä ja työttömyysturvaa leikataan. Eläkeikää nostetaan. Kreikka joutuu nyt kiristämään rajusti vyötään elettyään kuin pellossa vuosikaudet ja salailtuaan sen kumppaneiltaan. Suomi ja minä olemme edustaneet kovinta linjaa Kreikkaa kohtaan koko kriisin ajan.
Ankara talousohjelma turvaa Kreikan kyvyn hoitaa lainansa. Tulemme seuraamaan haukkana sen toteutumista. Kreikan toimittamien tietojen sijaan sopeutuspaketin toteutumista valvovat IMF, EKP ja komissio. Vasta kun nämä toteavat Kreikan toimineen lupaustensa mukaisesti, seuraava lainasiivu on mahdollista maksaa. Muuten lainoitus loppuu. Koko lainapottia ei siis anneta kerralla.
Suomen osallistumisesta lainajärjestelyyn päättää eduskunta. Keskustelu tullee olemaan tiukkaa, niin kuin pitääkin. Jos joku on sitä mieltä, että Euroalueen ei pidä lainoittaa kreikkaa, pitää hänen kertoa, mitä hänen mielestään tapahtuu 19.5.2010,kun kreikan 8,5 mrd:n laina erääntyy, eikä Kreikka saa lainaa.
Kaikkien euromaiden, komission ja EKP:n yhteinen analyysi on se, että vaihtoehto Kreikan luotottamiselle on karmeampi. Ei vain kreikkalaisille, vaan meille kaikille eurooppalaisille aivan siitä riippumatta kuuluuko maa euroon vai ei. Vaikka tilanne kiukuttaakin, on tehtävä järkevästi päätöksiä, jotka turvaavat suomalaiset työpaikat ja hyvinvoinnin. Siksi oman edun vaalimisen vuoksi kannattaa valita pienempi paha.
(Kirjoitus on julkaistu Turun Sanomissa 4.5.2010)