Kokoo­muk­sen mukaan halli­tuk­sen sosi­aali- ja terveys­pal­ve­lui­den uudis­tuk­sessa ihmis­ten tarpeet ja palve­lui­den paran­ta­mi­nen on jätetty maakun­ta­hal­lin­non raken­ta­mi­sen jalkoi­hin. Kokoo­muk­sen mielestä halli­tuk­sen esit­tä­mää maakun­ta­hal­lin­toa ei tule hyväk­syä. Sen raken­ta­mi­nen vie huomion tärkeim­mältä eli ihmis­ten palve­lui­den kehit­tä­mi­seltä. Halli­tuk­sen maakun­ta­malli ei ratkaise sosi­aali- ja terveys­pal­ve­lu­jen ongel­mia, vaan lisää niitä. Kokoo­muk­sen sote­lin­jauk­sista kertoi­vat tiis­taina puheen­joh­taja Petteri Orpo ja vara­pu­heen­joh­taja Anna-Kaisa Ikonen 

”Suoma­lai­set eivät ole pyytä­neet maakun­ta­hal­lin­toa, vaan parem­pia palve­luita. Nykyi­sellä esityk­sellä ei ratkaista hoitoon­pää­syn tai palve­lui­den rahoit­ta­mi­sen ongel­mia - siis niitä syitä, joiden takia koko uudis­tusta tehdään. Maakun­ta­hal­lin­nosta on luovut­tava ja keski­tyt­tävä palve­lui­den uudis­ta­mi­seen”, Orpo sanoo.

Orpon mukaan halli­tus on lait­ta­massa hallin­non uusiksi liian vähäi­sillä resurs­seilla, epärea­lis­ti­sella aika­tau­lulla ja kilpai­lua rajoit­ta­malla. Sote-palve­lui­den asiak­kaille se tarkoit­taa palve­lui­den keskit­ty­mistä sekä niiden laadun ja saata­vuu­den heik­ke­ne­mistä. 

”Halli­tuk­sen mallissa palve­lui­den tuot­ta­mi­nen halu­taan keskit­tää julki­siin käsiin. Se on väärä suunta. Me tarvit­semme yksi­tyi­sen ja kolman­nen sekto­rin mukaan tuot­ta­maan palve­luita. Ihmis­ten kannalta on yksi ja sama, kuka palve­lut tuot­taa. Hoitoon­pääsy, laatu ja kustan­nus­te­hok­kuus ratkai­se­vat”, Ikonen sanoo. 

Orpo ja Ikonen sano­vat, että halli­tuk­sen esit­tä­män uudis­tuk­sen vaiku­tuk­set kuntiin ovat kestä­mät­tö­mällä pohjalla. Esitys käytän­nössä tuhoaisi kaupun­kien toimin­ta­mah­dol­li­suu­det heiken­tä­mällä niiden tulo­ra­hoi­tusta ja inves­toin­ti­ky­kyä. Kuntien tuloi­hin suhteu­tettu velka­määrä uhkaa kaksin­ker­tais­tua. Esityk­sestä myös puut­tu­vat vaikut­ta­vat keinot sote-kustan­nus­ten kasvun hillit­se­mi­seksi. 

”Esitetty muutos jättäisi kunnat täysin kestä­mät­tö­mään tilan­tee­seen. Kuntien talous on jo valmiiksi erit­täin vaikeassa tilan­teessa, mutta uudis­tuk­sen myötä se heik­ke­nisi edel­leen. Käytän­nössä uudis­tus tarkoit­taa, että kuntien tulot lähte­vät, mutta velat jäävät. Kuntien kyky inves­toida tule­vaan viedään uudis­tuk­sella käytän­nössä koko­naan”, Ikonen sanoo.

”Kun valta ja vastuu palve­luista on samoissa käsissä, on päät­tä­jillä intressi pitää huolta palve­lui­den kustan­nus­te­hok­kuu­desta ja kohtuul­li­sesta vero­ta­sosta. Tällai­sesta järjes­tel­mästä ei kannata luopua, vaan sote-palve­lui­den rahoi­tusta on jatkos­sa­kin kehi­tet­tävä siten, että se kannus­taa kuntia ennal­taeh­käi­se­mään tervey­del­li­siä ja sosi­aa­li­sia ongel­mia”, Orpo sanoo. 

Kokoo­mus julkaisi tiis­taina lausun­tonsa halli­tuk­sen esityk­seen sosi­aali- ja tervey­den­huol­lon sekä pelas­tus­toi­men järjes­tä­mi­sen uudis­tusta ja maakun­tien perus­ta­mista koske­vaksi lain­sää­dän­nöksi. Lausun­nossa kiin­ni­te­tään huomiota muun muassa seuraa­viin kysy­myk­siin:

1. Maakun­ta­uu­dis­tusta ei tule hyväk­syä, koska uudis­tus ei ratkaise soten ydin­on­gel­mia. Rahoi­tus ja kehit­tä­mis­työ eivät kohdistu sinne, missä tarve olisi: palve­lui­hin. Uudis­tus etenee ylhäältä alas. Samaa mallia sovi­te­taan koko maahan, aluei­den erilai­suutta ei huomioida. Maakun­ta­hal­linto ei tuo sellai­sia ratkai­suja soten uudis­ta­mi­seksi, joita ei voitaisi tehdä muuten­kin. Nyky­lain­sää­dän­nön pohjalta pääs­täi­siin heti eteen­päin.
2. Uudis­tus on hallin­to­kes­kei­nen, ei ihmis- ja poti­las­läh­töi­nen. Asiak­kaan valin­nan­va­pau­desta on luovuttu, mikä heiken­tää ihmis­ten vaikut­ta­mis­mah­dol­li­suuk­sia ja palve­lun­tuot­ta­jien kilvoit­te­lua. Palve­lui­hin pääsyä ja hoito­ta­kuun toteu­tu­mista olisi tuet­tava esim. lisää­mällä palve­luse­te­lei­den ja henki­lö­koh­tai­sen budje­tin käyt­töä sekä kehit­tä­mällä Kela-korvauk­sia.
3. Palve­lui­den tuot­ta­mi­nen halu­taan keskit­tää julki­siin käsiin. Mahdol­li­suutta hyödyn­tää alueen sote-toimi­joi­den resurs­seja ja osaa­mista kaven­ne­taan eikä julki­sen, yksi­tyi­sen ja kolman­nen sekto­rin yhteis­työ­mah­dol­li­suuk­sia hyödyn­netä. Moni­tuot­ta­ja­mal­lin tuomat hyödyt palve­lui­den saata­vuu­teen, laatuun ja kustan­nus­te­hok­kuu­teen mene­te­tään
4. Uudis­tuk­sen rahoi­tus­malli on kestä­mä­tön. Rahoi­tus­mal­lin olisi sisäl­let­tävä vaikut­ta­vat elemen­tit kustan­nus­ten kasvun hillin­tään, sekä ongel­mien ja sairauk­sien hoitoon varhai­sessa vaiheessa. Halli­tuk­sen esityk­sessä on mukana myös kustan­nuk­sia kasvat­ta­via element­tejä. Pitkän aika­vä­lin rahoi­tus­malli on koko­naan auki. Maakun­ta­vero lisäisi riskiä koko­nais­ve­ro­ta­son nousuun.
5. Uudis­tuk­sen kunta­vai­ku­tuk­set olisi­vat rajuja. Uudis­tus synnyt­tää uusia katkos­koh­tia palve­lui­hin. Talous­vai­ku­tus yksit­täi­siin kuntiin liian suuri, muutok­set vielä suurem­pia pitkällä aika­vä­lillä. Kiel­tei­set vaiku­tuk­set kuntien rahoi­tus­a­se­maan ja inves­toin­ti­ky­kyyn. Kuntien selviä­mi­nen jäljelle jäävistä tehtä­vistä on merkit­tävä huoli.
6. Alue­jaot eivät ole perus­tel­tuja. Asian­tun­ti­jat eivät ole suosit­ta­neet 22 alueen mallia. Osa alueista on väes­tö­poh­jal­taan ja kanto­ky­vyl­tään liian pieniä turvaa­maan palve­lut.
7. Uudis­tuk­sen aika­taulu on epärea­lis­ti­nen. Aika­taulu on liian tiukka, mikä tarkoit­taa, että maaliin pääsy on jälleen vaaka­lau­dalla. Pahim­mil­laan palve­lui­den kehit­tä­mis­työ kunnissa pysäh­tyy, vaikka juuri siihen tulisi satsata. Nyt ei ole aika valta­valle vuosien lain­sää­däntö- ja hallin­tou­ra­kalle vaan välit­tö­mille toimille soten ongel­ma­koh­tien korjaa­mi­seksi!

Lisää sisältöä samassa kategoriassa