Istuin lapsuu­teni kesinä monesti nuotion ääressä Kitka- ja Oulan­ka­joen varressa ja kuun­te­lin paikal­lis­ten kala­mies­ten värik­käitä tari­noita Kuusa­mon koski­so­dasta. Miehet muis­te­li­vat usein, kuinka Imat­ran Voima ja Pohjo­lan Voima olivat tais­tel­leet alueen hallin­nasta niin tosis­saan, että olivat tipu­tel­leet isän­nille rahaa heli­kop­te­reista saadak­seen alueita haltuunsa. Osa isän­nistä oli kuulemma myynyt koskio­suu­tensa kahteen­kin kertaan.

Yhtiöi­den aloit­taessa kilpai­lun näiden jokien raken­ta­mi­sesta ei kiin­nos­tus luon­non­suo­je­luun ollut vielä Kuusa­mossa kovin­kaan suurta. Onneksi tilanne kuiten­kin ehti muut­tua, eivätkä yhtiöt onnis­tu­neet saamaan ehdo­tonta määräys­val­taa Kuusa­mon vesiin. Joet jäivät valjas­ta­matta ja alueet on sittem­min säily­tetty koskien­suo­je­lu­lailla. Olen monen muun suoma­lai­sen kanssa kiitol­li­nen niille koski­so­dan vete­raa­neille, joiden ansiosta meillä on nyt mahdol­li­suus käydä latai­le­massa akkuja ja kalas­te­le­massa Oulan­gan kansal­lis­puis­ton upeissa maise­missa.

Viime aikoina on alka­nut taas kuulua vaati­muk­sia koskien­suo­je­lu­lain avaa­mi­sesta. Muun muassa keskusta ja kris­til­li­set ovat näyt­tä­neet ajatuk­selle vihreää valoa (KS 30.10.2014). Vesi­voima on erin­omaista säätö­voi­maa ja säätö­voi­man tarpeen arvioi­daan kasva­van merkit­tä­västi lähi­tu­le­vai­suu­dessa tuuli­voi­man lisään­ty­mi­nen myötä. Tämä on saanut monet toivo­maan vesi­voi­man lisä­ra­ken­ta­mista sekä sen suurem­paa hyödyn­tä­mistä jo raken­ne­tuissa kohteissa.

Suhtau­dun hyvin varauk­sella tällai­siin avauk­siin. Toisaalta ymmär­rän sen, että ilmas­ton­muu­tos ja sen seurauk­set pakot­ta­vat meitä tarkas­te­le­maan ennak­ko­luu­lot­to­masti kaik­kia koti­mai­sia ja uusiu­tu­via ener­gia­tuo­tan­to­muo­toja ja tuotan­non lisää­mis­mah­dol­li­suuk­sia. Kuusa­mon jokien kaltai­siin, vielä vapaana virtaa­viin jokiin en olisi kuiten­kaan valmis koske­maan. Sen sijaan jo raken­net­tu­jen jokien osalta asiaa voitai­siin tarvit­taessa riit­tä­vän vahvoilla perus­te­luilla harkita.

Tämä edel­lyt­täisi kuiten­kin sitä, että onnis­tui­simme huomat­ta­vasti nykyistä parem­min sovit­ta­maan yhteen voima­ta­lou­den ja luon­non­ta­lou­den tarpeet. Vähintä mitä lisä­ra­ken­ta­mi­sen vasta­pai­noksi tulisi edel­lyt­tää, olisi kunnol­lis­ten kala­tei­den raken­ta­mi­nen kansal­li­sen kala­tie­stra­te­gian mukai­sesti.

Mielui­ten pitäi­sin kuiten­kin Pando­ran lippaan kannen tiukasti kiinni ja jättäi­sin koskien­suo­je­lu­lain ennal­leen.

On myös muis­tet­tava, että vesi­voima ei ole ainoa keino, jolla virta­ve­sis­töistä voidaan hyötyä talou­del­li­sesti. Virta­ve­sien kala­ta­lous-, virkis­tys- ja matkai­lu­käy­töllä on tule­vai­suu­dessa, vapai­den ja luon­non­va­rais­ten koskien vähen­tyessä kansain­vä­li­sesti tarkas­tel­tuna yhä suurempi arvo.

Me taval­li­set sähkön­ku­lut­ta­jat voimme vaikut­taa myös oman toimin­tamme kautta virta­ve­sis­tö­jen hyödyn­tä­mis­ta­poi­hin. Voimme esimer­kiksi ryhtyä osta­maan vain EKOe­ner­gia-merkit­tyä vesi­säh­köä. Ympä­ris­tö­mer­kit­tyä vesi­säh­köä saavat myydä ainoas­taan yhtiöt, jotka voivat osoit­taa GO-alku­pe­rä­ta­kuilla sähkön tuotan­non ympä­ris­tö­vas­tuul­li­suu­den. Käytän­nössä merkintä takaa, että sähkö on tuotettu voima­lai­tok­sissa, joiden toimin­nassa on sitou­duttu paikal­lis­ten ympä­ris­tö­jär­jes­tö­jen suosit­te­le­miin toimen­pi­tei­siin omien ympä­ris­tö­vai­ku­tus­ten vähen­tä­mi­seksi. EKOe­ner­gia-merki­tyn vesi­säh­kön myyjän on myös sitou­dut­tava inves­toi­maan tietty osuus myyn­ti­tu­lois­taan EKOe­ner­gian Ympä­ris­tö­ra­has­toon, jonka varat käyte­tään vesi­voi­man aiheut­ta­mien yleis­ten ympä­ris­tö­hait­to­jen korjaa­mi­seen.

Uskon, että pystymme löytä­mään tule­vai­suu­dessa yhä enem­män tämän tapai­sia keinoja vesi­voi­man ympä­ris­tö­hait­to­jen mini­moi­mi­seen sekä vesis­tö­jen teol­li­suus- ja virkis­tys­käy­tön toimi­vaan rinnak­kai­se­loon.

Mikael Palola
kansan­edus­taja (kok.)
Jyväs­kylä

Lisää sisältöä samassa kategoriassa