Kokoomus.fi
Kokoo­muksen ympäristö­verkoston marraskuun kolumni: Koski­so­dasta raken­tavaan rauhaan

Kokoo­muksen ympäristö­verkoston marraskuun kolumni: Koski­so­dasta raken­tavaan rauhaan

Julkaistu: 28.11.14 Ohjelmatyö

Istuin lapsuuteni kesinä monesti nuotion ääressä Kitka- ja Oulan­kajoen varressa ja kuuntelin paikal­listen kalamiesten värik­käitä tarinoita Kuusamon koski­so­dasta. Miehet muiste­livat usein, kuinka Imatran Voima ja Pohjolan Voima olivat taistelleet alueen hallin­nasta niin tosissaan, että olivat tiputelleet isännille rahaa helikop­te­reista saadakseen alueita haltuunsa. Osa isännistä oli kuulemma myynyt koskio­suu­tensa kahteenkin kertaan.

Yhtiöiden aloit­taessa kilpailun näiden jokien raken­ta­mi­sesta ei kiinnostus luonnon­suo­jeluun ollut vielä Kuusa­mossa kovinkaan suurta. Onneksi tilanne kuitenkin ehti muuttua, eivätkä yhtiöt onnis­tuneet saamaan ehdotonta määräys­valtaa Kuusamon vesiin. Joet jäivät valjas­ta­matta ja alueet on sittemmin säily­tetty koskien­suo­je­lu­lailla. Olen monen muun suoma­laisen kanssa kiitol­linen niille koski­sodan veteraa­neille, joiden ansiosta meillä on nyt mahdol­lisuus käydä latai­le­massa akkuja ja kalas­te­le­massa Oulangan kansal­lis­puiston upeissa maise­missa.

Viime aikoina on alkanut taas kuulua vaati­muksia koskien­suo­je­lulain avaami­sesta. Muun muassa keskusta ja kristil­liset ovat näyttäneet ajatuk­selle vihreää valoa (KS 30.10.2014). Vesivoima on erinomaista säätö­voimaa ja säätö­voiman tarpeen arvioidaan kasvavan merkit­tä­västi lähitu­le­vai­suu­dessa tuuli­voiman lisään­ty­minen myötä. Tämä on saanut monet toivomaan vesivoiman lisära­ken­ta­mista sekä sen suurempaa hyödyn­tä­mistä jo raken­ne­tuissa kohteissa.

Suhtaudun hyvin varauk­sella tällaisiin avauksiin. Toisaalta ymmärrän sen, että ilmas­ton­muutos ja sen seuraukset pakot­tavat meitä tarkas­te­lemaan ennak­ko­luu­lot­to­masti kaikkia kotimaisia ja uusiu­tuvia energia­tuo­tan­to­muotoja ja tuotannon lisää­mis­mah­dol­li­suuksia. Kuusamon jokien kaltaisiin, vielä vapaana virtaaviin jokiin en olisi kuitenkaan valmis koskemaan. Sen sijaan jo raken­net­tujen jokien osalta asiaa voitaisiin tarvit­taessa riittävän vahvoilla perus­te­luilla harkita.

Tämä edellyt­täisi kuitenkin sitä, että onnis­tui­simme huomat­ta­vasti nykyistä paremmin sovit­tamaan yhteen voima­ta­louden ja luonnon­ta­louden tarpeet. Vähintä mitä lisära­ken­ta­misen vasta­pai­noksi tulisi edellyttää, olisi kunnol­listen kalateiden raken­ta­minen kansal­lisen kalatie­stra­tegian mukai­sesti.

Mieluiten pitäisin kuitenkin Pandoran lippaan kannen tiukasti kiinni ja jättäisin koskien­suo­je­lulain ennalleen.

On myös muistettava, että vesivoima ei ole ainoa keino, jolla virta­ve­sis­töistä voidaan hyötyä talou­del­li­sesti. Virta­vesien kalatalous-, virkistys- ja matkai­lu­käy­töllä on tulevai­suu­dessa, vapaiden ja luonnon­va­raisten koskien vähen­tyessä kansain­vä­li­sesti tarkas­teltuna yhä suurempi arvo.

Me taval­liset sähkön­ku­lut­tajat voimme vaikuttaa myös oman toimin­tamme kautta virta­ve­sis­töjen hyödyn­tä­mis­ta­poihin. Voimme esimer­kiksi ryhtyä ostamaan vain EKOenergia-merkittyä vesisähköä. Ympäris­tö­mer­kittyä vesisähköä saavat myydä ainoastaan yhtiöt, jotka voivat osoittaa GO-alkupe­rä­ta­kuilla sähkön tuotannon ympäris­tö­vas­tuul­li­suuden. Käytän­nössä merkintä takaa, että sähkö on tuotettu voima­lai­tok­sissa, joiden toimin­nassa on sitou­duttu paikal­listen ympäris­tö­jär­jes­töjen suosit­te­lemiin toimen­pi­teisiin omien ympäris­tö­vai­ku­tusten vähen­tä­mi­seksi. EKOenergia-merkityn vesisähkön myyjän on myös sitou­duttava inves­toimaan tietty osuus myynti­tu­loistaan EKOenergian Ympäris­tö­ra­hastoon, jonka varat käytetään vesivoiman aiheut­tamien yleisten ympäris­tö­hait­tojen korjaa­miseen.

Uskon, että pystymme löytämään tulevai­suu­dessa yhä enemmän tämän tapaisia keinoja vesivoiman ympäris­tö­hait­tojen minimoi­miseen sekä vesis­töjen teollisuus- ja virkis­tys­käytön toimivaan rinnak­kai­seloon.

Mikael Palola
kansan­edustaja (kok.)
Jyväskylä


Kokoomus.fi