Arvoisa puhe­mies,

Kokoo­mus ottaa työt­tö­myy­den vaka­vasti.

Suomen työt­tö­myys on nous­sut tren­din­omai­sesti, suhdan­teita myötäil­len, vuosi­kym­me­nestä toiseen ja samalla ovat kasva­neet työvoi­ma­hal­lin­non menot. Tässä salissa on pitkään ajateltu että työt­tö­myyttä hoide­taan julki­silla työl­li­syys­me­noilla. Syksyn mittaan niitä onkin valio­kun­nissa käsi­telty. Johto­pää­tös on, että nämä toimet vain harvoin edesaut­ta­vat pysy­vää työl­lis­ty­mistä.

Halli­tus ei mittaa onnis­tu­mis­taan työl­li­syys­me­no­jen määrällä, vaan sillä, miten voidaan pysy­västi lisätä työl­li­syyttä. Määrä­ra­hoilla voidaan täyden­tää hyvin toimi­via työmark­ki­noita ja huoleh­tia työt­tö­mien työky­vystä. Ne eivät korvaa tepsi­viä refor­meja.

Suomessa on luvat­to­man pitkään laimin­lyöty sen pohti­mi­nen, mistä työt­tö­myys johtuu. Siihen vaikut­ta­vat sekä suhdan­teet että talou­den raken­teet sekä näiden puit­teissa yritys­ten ja yksi­löi­den työmark­ki­noilla teke­mät valin­nat.

Juha Sipi­län halli­tus on lähte­nyt siitä, että työt­tö­myyttä alen­ne­taan pysy­västi, raken­teel­li­sin uudis­tuk­sin. Samalla käydään kriit­ti­sesti läpi työl­li­syys­mää­rä­ra­ho­jen uudel­leen kohden­ta­mi­sen tarpeet.

Halli­tuk­sen työl­li­syy­suu­dis­tuk­set voidaan luoki­tella kolmeen: työl­lis­tä­mi­sestä kannat­ta­vam­paa, työn­teosta houkut­te­le­vam­paa ja työvoi­ma­hal­linto järke­väm­mäksi.

Työt­tö­myy­den vaih­telu johtuu toki suhdan­teista mutta työt­tö­myy­den keski­mää­räi­nen taso riip­puu työmark­ki­noi­den toimin­ta­ta­vasta johon vaikut­ta­vat työlain­sää­däntö, ammat­ti­liit­to­jen ja työnan­ta­ja­jär­jes­tö­jen toiminta sekä vero­tus ja sosi­aa­li­turva.

Mark­ki­na­ta­lous toimii niin, että palk­ko­jen nousu­paine on sitä kovempi mitä alhai­sempi on työt­tö­myys. Raken­teel­li­nen eli keski­mää­räi­nen työt­tö­myys on sitä korkeampi, mitä kovem­mat palk­ka­vaa­teet ammat­ti­lii­toilla ja palkan­saa­jilla on kulla­kin työt­tö­myys­ta­solla. Työt­tö­myys jämäh­tää korkealle tasolle, jos palkan­ko­ro­tuk­set ylty­vät koviksi jo korkean työt­tö­myy­den tilan­teessa. Siksi on elin­tär­keää laskea Suomen liian korkeaksi kohon­nutta kustan­nus­ta­soa ja yhtä elin­tär­keää on pitää huolta siitä, että työl­li­syys voi kasvaa monta vuotta ennen kuin kasvu tukah­tuu ylty­vään kustan­nus­ten nousuun, joka salpaa kilpai­lu­ky­vyn korjaus­liik­keen. Neuvot­te­lu­jär­jes­tel­määmme ylis­te­tään, mutta, usko­ma­tonta kyllä­kin, tänä­kin vuonna puske­taan työvoi­ma­kus­tan­nuk­sia ylös­päin pakol­li­sin yleis­ko­ro­tuk­sin, vaikka työt­tö­myys hipoo 10 prosent­tia.

Niinpä kaikki ne, jotka enna­koi­vat korkeita koro­tuk­sia ensi syksyksi ennus­ta­vat samalla Suomelle korkeaa raken­teel­lista työt­tö­myyttä – ja kaikki jotka yllyt­tä­vät ammat­ti­liit­toja protes­ti­mie­lellä esitet­tyi­hin korkei­siin palk­ka­vaa­tei­siin, lausu­vat samalla vaati­muk­sen ”jos halli­tuk­sen toimet eivät miel­lytä, noste­taanpa raken­teel­li­nen työt­tö­myys Suomessa korkealle”. Onneksi nämä­kään uhkauk­set eivät ole uskot­ta­via. Ammat­ti­lii­tot ovat pääosin vastuul­li­sia. Nyt päät­ty­neissä yhteis­kun­ta­so­pi­mus­neu­vot­te­luissa ehdo­tet­tiin vuodelle 2017 sellaista sopi­musta, joka ei pakota palk­ka­ku­luja ylös­päin työeh­to­so­pi­mus­pe­räi­sin koro­tuk­sin. Sitä perus­tel­tiin Suomen edulla, ja Suomen etu ja taval­li­sen SAK:n jäse­nen etu se tietysti on – siinä­kin tapauk­sessa että halli­tuk­sen muut toimet harmit­tai­si­vat­kin.

Arvoisa puhe­mies

Halli­tus alen­taa työt­tö­myyttä sekä tarjon­taa että kysyn­tää kohen­ta­vin uudis­tuk­sin. Ansio­tur­van maksua­jan lyhen­tä­mi­nen vaikut­taa tutki­tusti siihen, miten nopeasti työt­tö­mät hakeu­tu­vat uudes­taan työsuh­tei­siin. Uudis­tuk­sen tasa­pai­not­ta­mi­seksi alen­ne­taan samalla työl­lis­tä­mi­sen kynnyk­siä, jolloin työti­lai­suu­det lisään­ty­vät. Harkin­nassa ovat koea­jan piden­tä­mi­nen, vapaa­eh­tois­ten määrä­ai­kais­ten sopi­mus­ten helpot­ta­mi­nen sekä ansio­tur­van käyt­tä­mi­nen start­ti­ra­hana. Kokoo­muk­sen mielestä tärkein uudis­tus on paikal­lista sopi­mista tukeva ponteva työlain­sää­dän­nön uudis­ta­mi­nen, jonka käyn­nis­tä­mi­sestä halli­tus on juuri päät­tä­nyt. Vaste­des kyetään sekä pienissä järjes­täy­ty­mät­tö­missä yrityk­sissä että suuris­sa­kin sopi­maan työeh­doista vapaam­min, niin että työpai­kat säily­vät ja lisään­ty­vät.

Arvoisa puhe­mies

Vastaus väli­ky­sy­myk­seen on suora­su­kai­nen. Halli­tus on huoman­nut Suomen työl­li­syys­ti­lan­teen vaka­vuu­den ja lähte­nyt suoma­lai­sit­tain kunnian­hi­moi­sesti liik­keelle uudis­tuk­sin, joilla “synkeä ja näkö­ala­ton kehi­tys” kään­ne­tään pysy­vällä tavalla. Kokoo­muk­sen edus­kun­ta­ryhmä antaa tukensa minis­teri Lind­strö­min ja muiden minis­te­rien työlle ja jää odot­ta­maan sitä, että työmark­ki­na­uu­dis­tuk­sia pääs­tään käsit­te­le­mään sekä valio­kun­nissa että tässä salissa.

Lisää sisältöä samassa kategoriassa