• FI
  • SV
  • MENU
    Kokoo­muk­sen Sato­nen: Halli­tuk­sen on nyt otet­tava vastuu suoma­lai­sesta työstä
    Twiittaa

    Kokoo­muk­sen Sato­nen: Halli­tuk­sen on nyt otet­tava vastuu suoma­lai­sesta työstä

    Julkaistu: 01.09.2015 Uncategorized

    Kansal­li­nen Kokoo­mus täyt­tää 100 vuotta vuonna 2018. Lähes­tyes­sämme juhla­vuotta on erin­omai­nen paikka pohtia, mihin Kokoo­musta tarvi­taan ja mikä on Kokoo­muk­sen rooli yhteis­kun­tamme kehi­tyk­sessä.

    Kansal­li­sen Kokoo­mus­puo­lu­een ensim­mäi­sessä vaali­ju­lis­tuk­sessa vuodelta 1919 kerro­taan: “Kansal­li­nen Kokoo­mus­puo­lue tahtoo yhdis­tää mahdol­li­sim­man laajat kansamme kerrok­set yhtei­seen työhön isän­maan hyväksi.”

    Kokoo­mus ei ole koskaan ollut eikä tule koskaan olemaan­kaan minkään yksit­täi­sen joukon edun­val­voja. Kokoo­mus haluaa raken­taa Suomea, jossa hyvin­vointi jakau­tuu oikeu­den­mu­kai­sesti kaikille ja jossa kaikilla haluk­kailla on mahdol­lista tehdä töitä ja menes­tyä.

    Mahdol­li­suuk­sien tasa-arvo ja kannus­ta­vuus ovat puolu­eemme kanta­via arvoja. Ahke­ruus ja yrit­te­liäi­syys kanta­vat koko yhteis­kun­taa eteen­päin. Menes­tyk­sen ja vapau­den vastin­pa­rina on vastuu itses­tään, perhees­tään, lähim­mäi­sis­tään ja yhtei­sös­tään. Jotta voimme pitää huolta niistä, jotka eivät kykene pitä­mään huolta itses­tään, tarvit­semme ponnis­tuk­sia niiltä, jotka ovat työky­kyi­siä.

    Kokoo­mus haluaa raken­taa yhteis­kun­taa arvo­jensa suvait­se­vai­suu­den ja välit­tä­mi­sen varaan. Sivis­tys­val­tiossa vähä­osai­sista pide­tään huolta. Onnis­tu­mi­nen tässä vaatii, että talou­desta pide­tään huolta.

    Niin kuin Kokoo­muk­sen ensim­mäi­sessä ohjel­massa vuodelta 1919 tode­taan: “On ryhdyt­tävä tarmok­kaa­seen, pitkälle mene­vään uudis­tus­toi­min­taan talou­del­li­sesti vähä­vä­kis­ten aseman paran­ta­mi­seksi.“

    Esimer­kiksi sosi­aali- ja terveys­pal­ve­lut ovat kalliita. 57 sent­tiä jokai­sesta veroeu­rosta menee sosi­aa­li­tur­vaan ja terveys­pal­ve­lui­den yllä­pi­toon. Ainoas­taan vahvalla talou­della voimme taata laaduk­kaat palve­lut.

    Hyvät ystä­vät,

    Kokoo­mus on Suomen kansain­vä­li­sin puolue. Jo vuoden 1945 vaalioh­jel­massa ymmär­ret­tiin kansain­vä­lis­ty­mi­sen edut: “Omien talou­del­lis­ten voima­va­ro­jemme hyödyn­tä­mi­sen ja kehit­tä­mi­sen ohella on ryhdyt­tävä toimen­pi­tei­siin ulko­maan­kau­pan ja muun­kin ulko­mai­den kanssa tapah­tu­van talou­del­li­sen vuoro­vai­ku­tuk­sen laajen­ta­mi­seksi ja tehos­ta­mi­seksi.”

    Kokoo­mus on aina ollut sitä mieltä että kaukana pohjoi­sessa oleva pieni maa ei menesty yksin, vaan sen tarvit­see kään­tää katseensa kohti mahdol­li­suuk­sia, jotka maailma sille tarjoaa. Hyvin­voin­timme on kasva­nut sitä mukaa, kun olemme avau­tu­neet maail­malle. Kansain­vä­li­set inves­toin­nit ja vien­ti­teol­li­suu­temme menes­tys ovat tehneet Suomesta yhden maail­man rikkaim­mista maista. Meidän on jatkos­sa­kin tehtävä kaik­kemme, jotta pärjäämme kansain­vä­li­sessä kilpai­lussa.

    Kokoo­muk­sen aatteessa kansain­vä­li­syys käy käsi kädessä isän­maal­li­suu­den kanssa. Isän­maal­li­suus on omis­tau­tu­mista omaa maata kohtaan. Yhdel­lä­kään yksit­täi­sellä aatteella tai ryhmit­ty­mällä ei ole siihen yksi­noi­keutta. Suomen lippu ja vaakuna ovat yhteistä kansal­li­so­mai­suut­tamme. Ne symbo­loi­vat ponnis­te­luja, joita menneet suku­pol­vet ovat tehneet Suomen ja suoma­lais­ten menes­tyk­sen ja hyvin­voin­nin eteen. Isän­maal­li­suus kuuluu yhtei­sesti kaikille niille, jotka halua­vat Suomen parasta.

    Tämän päivän isän­maal­li­suus on moni­muo­toista. Se on Itse­näi­syys­päi­vänä juhlal­lista ja sere­mo­nial­lista, mutta arjessa se näkyy taval­li­sissa suoma­lai­sessa kodeissa, työpai­koilla, harras­tuk­sissa. Isän­maal­li­nen voi olla koti­maassa tai ulko­mailla. Ulko­suo­ma­lai­set ovat usein maamme tärkeim­piä käyn­ti­kort­teja maail­malla.

    Suomen tule­vai­suu­den määrit­te­le­vät ne päätök­set, jotka tehdään nyt. Kokoo­mus tulee jatkos­sa­kin perus­ta­maan poli­tiik­kansa vapau­den, vastuun, demo­kra­tian, mahdol­li­suuk­sien tasa-arvon, sivis­tyk­sen, kannus­ta­vuu­den, suvait­se­vai­suu­den ja välit­tä­mi­sen varaan. Nämä arvot ovat tänä päivänä ajan­koh­tai­sem­pia kuin ehkä koskaan ennen.

    Viime aiko­jen ikävim­piin uuti­siin kuuluu yhteis­kun­ta­so­pi­mus­neu­vot­te­lui­den kariu­tu­mi­nen.

    Kyseessä oli kunnian­hi­moi­nen yritys saada työmark­ki­naos­a­puo­let yhdessä löytä­mään keinot yksik­kö­työ­kus­tan­nus­ten alen­ta­mi­seksi. Suoma­lai­nen työ on eten­kin 2000-luvun aikana menet­tä­nyt ratkai­se­vasti kilpai­lu­ky­ky­ään suhteessa tärkeim­piin kilpai­li­ja­mai­hin. Tämä on yksi keskei­nen syy sille, että Suomi ei ole pääs­syt muiden EU-maiden kanssa samaan talous­kas­vun imuun.

    Yhteis­kun­ta­so­pi­musta ajet­tiin siksi, että se olisi ollut tärkeä työnsä menet­tä­neille ja uutta työtä etsi­ville. Se olisi ollut tärkeä heille, jotka valmis­tu­vat oppi­lai­tok­sista ja tarvit­se­vat töitä. Niille pätkä­työ­läi­sille, jotka haluai­si­vat tehdä enem­män työtä ja niille pieny­rit­tä­jille, joilla on töitä, mutta joiden tulot eivät lama-aikana tahdo riit­tää elämi­seen. He kaikki olisi­vat kipeästi tarvin­neet tätä sopi­musta. Sopi­mus olisi ollut myös taval­li­sen palkan­saa­jan edun mukaista. Sillä olisi saatu pienempi työt­tö­myys­riski ja vahvempi julkis­ta­lous.

    Jos kysyt­täi­siin Suomen sadoil­ta­tu­han­silta työt­tö­miltä, moniko heistä olisi halu­kas piden­tä­mään työai­kaansa, aika moni taitaisi olla.

    Kolmi­kan­tai­seen sopi­mi­seen perus­tu­valla mallilla on kyllä saatu Suomessa aikaan ratkai­suja. Sillä on ollut aikansa ja paik­kansa sekä oikeu­tuk­sensa, joka perus­tuu tulok­siin. Tammi­kuun kihlaus on esimerkki siitä, että osapuo­let voivat yhtei­sen edun vaatiessa lyödä kättä päälle ja tehdä mitä pitää.

    Sosia­li­de­mo­kraat­ti­nen Ay-liike oli sotien jälkei­sinä vuosi­kym­me­ninä tärkeä demo­kraat­tista yhteis­kun­taa puolus­tava voima kommu­nis­mia vastaan.

    Olisi ollut erit­täin toivot­ta­vaa, että järjes­töt olisi­vat tällä­kin kertaa pääs­seet yhtei­sym­mär­ryk­seen. Kun näin ei käynyt, halli­tuk­sen ja edus­kun­nan täytyy nyt tehdä se, mitä varten kansa on meidät valin­nut: Teke­mään päätök­siä.

    Se ei ole sane­lua vaan kansan­val­lan toteut­ta­mista ja vastuun kanta­mista. Kansan keskuu­dessa jämä­köi­den toimien kanna­tus on vahvaa. Myös vastuun­kan­ta­jien pitää olla lujia. Yhteis­kun­ta­so­pi­musta vastaa­viin vaiku­tuk­siin on pääs­tävä. Halli­tuk­sen on ilmoi­tuk­sensa mukai­sesti sovit­tava keinoista syys­kuun loppuun mennessä.

    Hyvät kuuli­jat,

    Jotta saadaan lisää työtä suoma­lai­sille ja lisää suoma­lai­sia töihin, on tinki­mättä toteu­tet­tava halli­tus­oh­jel­massa sovi­tut työelä­mä­uu­dis­tuk­set.

    Esimer­kiksi Ruot­sissa, Tans­kassa, Virossa ja Saksassa on jo vuosia sitten tehty suuret ja vaikut­ta­vat uudis­tuk­set, joiden kanssa Suomessa ei ole ollut kykyä edetä. Kykyä pitää nyt löytyä, ja löytyy. Pitää edetä työmark­ki­na­jär­jes­tel­män toimi­vuu­dessa ja työt­tö­myys­tur­van kannus­ta­vuu­dessa. Pitää madal­taa kynnyk­siä ihmi­sille päästä työn syrjään kiinni. Yritys­ve­ro­jär­jes­tel­mää pitää kehit­tää sellai­seksi, että inves­toin­tien virta kään­tyy kohti Suomea.

    Esimerk­keinä työl­li­syyttä lisää­vistä uudis­tuk­sista ovat paikal­li­sen sopi­mi­sen vahvis­ta­mi­nen, työvoi­ma­hal­lin­non uudis­ta­mi­nen ja kannus­tin­louk­ku­jen purka­mi­nen. Valmis­telu etenee jo hyvää vauh­tia määrä­ai­kais­ten työsuh­tei­den helpot­ta­mi­sessa, koea­jan piden­tä­mi­sessä ja takai­sin­ot­to­vel­voit­teen jous­ta­voit­ta­mi­sessa. Kannus­tin­louk­ku­jen purka­mista valmis­te­leva työryhmä aloit­taa vielä tänä vuonna.

    Paikal­li­sen sopi­mi­sen vahvis­ta­mi­seen tähtää­viä ehdo­tuk­sia valmis­te­leva selvi­tys­mies tekee työtään, ja odotamme häneltä merkit­tä­viä avauk­sia, jotka tuke­vat halli­tuk­sen työl­li­syys­ta­voit­teita. Samassa yhtey­dessä on muis­tet­tava muutos­tur­van kehit­tä­mi­nen.

    Me uskomme että suoma­lai­set osaa­vat yrityk­sissä kyllä sopia asioista keske­nään niin, että tarjouk­sista voidaan kilpailla ja yritys pitää kannat­ta­vana. Näin tehdään kilpai­li­ja­mais­samme, eikä henki­löstö siellä ole tyyty­mä­töntä. Ammat­tiyh­dis­tys­liik­keellä on niissä vahva rooli henki­lös­tön tuki­jana ja neuvo­jana.

    SDP:n puheen­joh­taja Antti Rinteen mukaan ”SDP ei sano työelä­män kehit­tä­mi­selle ei”. Siinä missä SDP on puolue, joka ei sano ei, Kokoo­mus on puolue, joka kyllä sanoo kyllä.

    Näitä uudis­tuk­sia ei tehdä siksi, että halut­tai­siin heiken­tää tämän tai tuon ryhmän saavu­tet­tuja etuja tai koska niiden teke­mi­nen olisi kivaa. Nämä uudis­tuk­set tehdään siksi, että saatai­siin enem­män työtä suoma­lai­sille ja enem­män suoma­lai­sia töihin. Tästä on kysy­mys.

    Työn linjaa toteut­ta­maan ovat terve­tul­leita kaikki. Kokoo­mus on ennak­ko­luu­lot­to­masti valmis kuule­maan ja tuke­maan kaik­kia konkreet­ti­sia ehdo­tuk­sia, jotka vievät kohti oikeaa tavoi­tetta eli suoma­lai­sen työn kilpai­lu­ky­vyn palaut­ta­mista.

    Sen lisäksi, että saadaan nykyi­set järjes­tel­mät ja raken­teet viri­tet­tyä työlin­jan vaati­maan asen­toon, pitää hakea mahdol­li­suuk­sia myös koko­naan uudelle kasvulle ja tule­vai­suu­den alojen menes­ty­mis­mah­dol­li­suuk­sille. Pelkäs­tään vanhoi­hin vahvuuk­siin luot­ta­malla emme saa tämän maan ja kaik­kien sen osien vahvuuk­sia täyteen käyt­töön.

    Haluan tässä yhtey­dessä nostaa esille halli­tuk­sen tavoit­teita kier­to­ta­lou­den, clean­tec­hin ja uusiu­tu­van ener­gian edis­tä­mi­seksi. Syksy­hän on myös ilmasto- ja ener­gia­po­liit­tis­ten linja­ve­to­jen aikaa niin Suomessa, Euroo­passa kuin globaa­lis­ti­kin.

    Suomessa halli­tuk­sen yksi pääta­voite on nostaa pääs­töt­tö­män, uusiu­tu­van ener­gian osuus 2020-luvulla puoleen koko ener­gian­tuo­tan­nosta samalla, kun tuon­tiöl­jyn käyttö puoli­te­taan ja kivi­hii­len käytöstä luovu­taan koko­naan. Ener­gia- ja ilmas­to­stra­te­gian päivit­tä­mi­nen on aloi­tettu nopeu­te­tulla aika­tau­lulla.

    Mikäli halli­tuk­sen aset­tama tavoite tehdä Suomesta bio- ja kier­to­ta­lou­den sekä clean­tec­hin edel­lä­kä­vijä toteu­tuu, seurauk­sena on kestä­vää kasvua ja työtä. Maail­malla on kasva­vaa kysyn­tää juuri sellai­sille clean­tech-ratkai­suille, joissa suoma­lai­silla yrityk­sillä on osaa­mista. Myös kier­to­ta­lou­dessa on paljon kasvu­po­ten­ti­aa­lia. Sen avulla voidaan myös sääs­tää vilje­li­jöi­den raaka-aine­kus­tan­nuk­sissa, sekä vähen­tää Itäme­ren rehe­vöi­ty­mistä.

    Meillä on nyt kaikki mahdol­li­suu­det tehdä Suomesta 2020-luvulla yksi puhtai­den tekno­lo­gioi­den ja ratkai­su­jen edel­lä­kä­vijä maail­massa. Menes­ty­mi­nen ei kuiten­kaan ole itses­tään selvää. Se vaatii toimi­vat koti­mark­ki­nat, kannus­ta­van toimin­taym­pä­ris­tön ja järke­vän sään­te­lyn.

    Hyvät kuuli­jat,

    Seuraa­vaksi muutama sana valtio­va­rain­mi­nis­teri Stub­bin budjet­tie­si­tyk­sestä. Siinä toimeen­pan­naan halli­tus­oh­jel­man linjauk­sia. Vaali­kau­den aikana suoraa budjet­ti­ta­sa­pai­not­ta­mista on sovittu tehtä­vän neljän miljar­din edestä. Tätä tavoi­tetta kohti edetään.

    Eten­kin vasem­misto-oppo­si­tio on arvos­tel­lut sääs­tä­väistä talous­lin­jaa ja vaati­nut sen sijaan elvy­tystä, milloin miten­kin määri­tel­tynä. Tähän totean: Ei pidä usko­tella, että nykyi­sestä tilan­teesta pääs­täi­siin ylös vain elvyt­tä­mällä!

    Finans­si­krii­sistä lähtien alijää­mäel­vy­tystä on tehty valtion­ta­lou­den kautta lähes viidel­lä­kym­me­nellä miljar­dilla. Minä kysyn: Paljonko enem­män velkaa olisi pitä­nyt ottaa, että velkael­vy­tyk­sellä tämä maa olisi nostettu nousuun?

    Jokai­nen tietää, että velkael­vy­tys ei ratkaise mitään todel­li­sia ongel­mia. Nyt tarvi­taan työl­li­syyttä lisää­viä uudis­tuk­sia. Kaik­kein tärkein sellai­nen olisi ollut yhteis­kun­ta­so­pi­mus.

    Budje­tissa on vaikeita leik­kauk­sia esimer­kiksi kehi­ty­sa­vusta. Kehi­ty­sa­vun sisällä on kuiten­kin tehty perus­tel­tuja valin­toja ja keski­tetty voima­va­roja kaik­kein vaikut­ta­vim­piin kohtei­siin, kuten nais­ten ja tyttö­jen aseman vahvis­ta­mi­seen, demo­kra­tian tuke­mi­seen sekä ruoka- ja vesi­huol­toon. Myös yksi­tyis­sek­to­rei­den kehi­tystä tuetaan, koska se on teho­kas tapa lisätä työpaik­koja ja hyvin­voin­tia.

    Stub­bin ensim­mäi­nen budjet­tie­si­tys toteut­taa vahvasti työlin­jaa. Työtu­lo­vä­hen­nyk­sen kautta tehtävä tulo­ve­ron­ke­ven­nys ja ansio­ta­soin­dek­sin mukai­set tarkis­tuk­set lisää­vät suoma­lais­ten osto­voi­maa noin 600 miljoo­nalla. Kulut­ta­jat ja koti­mark­ki­nay­ri­tyk­set kiit­tä­vät.

    Lopuksi käyn lyhyesti läpi muuta­mia juuri nyt hyvin ajan­koh­tai­sia aiheita.

    Kesän aikana Suomeen tullei­den turva­pai­kan­ha­ki­joi­den määrä on ylit­tä­nyt kaikki ennä­tyk­set. Väli­me­ren yli tulee ihmi­siä tahdilla, jota ei ole ennen nähty. Suomeen asti tule­vien lähtö­maista koros­tu­vat erityi­sesti Irak, Soma­lia, Afga­nis­tan ja Alba­nia.

    Tuleva syksy on ensim­mäi­nen ja viimei­nen mahdol­li­suus varmis­taa, että turva­paik­ka­po­li­tiik­kamme perus­a­se­tuk­set ovat kohdal­laan. Halli­tus on jo ryhty­nyt toimiin tilan­teen hallit­se­mi­seksi. Turva­paik­ka­pro­ses­sei­hin on lisätty henki­lös­töä käsit­te­ly­ai­ko­jen pitä­mi­seksi kohtuul­li­sina.

    Kokoo­muk­sen edus­kun­ta­ryh­män puolesta haluan painot­taa erityi­sesti seuraa­vien ehto­jen täyt­ty­mistä:

    • Turva­paik­ka­ha­ke­mus­ten käsit­tely tapah­tuu asial­li­sesti ja viivy­tyk­settä. Tätä vaatii sekä haki­joi­den oikeus­turva että kustan­nus­nä­kö­kulma.
    • He, joilla on perus­teet turva­pai­kan saami­selle, pääse­vät nopeasti kotou­tus­toi­mien piiriin.
    • Heidät, joiden kohdalla edel­ly­tyk­set eivät täyty, kään­ny­te­tään viivy­tyk­settä ja tehok­kaasti.

    EU-tasolla pyri­tään tehos­ta­maan palau­tuk­sia sellai­siin turva­pai­kan­ha­ki­joi­den lähtö­mai­hin, joiden kanssa on ollut vaikeuk­sia palau­tus­ten toimeen­pa­nossa. Tällai­sia uudis­tuk­sia Kokoo­mus tukee, koska se on yksi keino varmis­taa voima­va­ro­jen riit­tä­vyys niiden autta­mi­seen, joilla hätä on todel­li­nen ja avun tarve suurin.

    Suomen linjan pitää olla samaan aikaan humaani ja käytän­nön­lä­hei­nen. Näin on tähän asti ollut, ja luotamme siihen, että tehok­kaan hake­mus­kä­sit­te­lyn vaati­mat voima­va­rat pysty­tään budjet­ti­rii­hessä löytä­mään. Voimme olla ylpeitä siitä tasa­pai­noi­sesta ja varmaot­tei­sesta linjasta, jolla sisä­mi­nis­teri Orpo on hoita­nut tätä asiaa.

    Hyvä kokous­väki,

    Yksi halli­tus­oh­jel­man keskei­sim­mistä läpi­leik­kaa­vista teemoista on sään­te­lyn keven­tä­mi­nen ja turhien normien purka­mi­nen. Se näyt­tää­kin lähte­neen lupaa­vasti liik­keelle.

    Juuri lausun­to­kier­rok­selle lähte­nyt esitys­luon­nos liike­ai­ka­lain kumoa­mi­seksi on ensim­mäi­nen iso avaus tällä saralla. Se on samalla osoi­tus kaikille halli­tuk­sen määrä­tie­toi­sesta toimeen­pa­no­ky­vystä. Minis­teri Lind­strö­mille kuuluu reilu tunnus­tus riva­kasta tart­tu­mi­sesta halli­tus­oh­jel­massa sovit­tui­hin uudis­tuk­siin. Tästä otta­koot muut­kin mallia.

    Tutki­mus­ten mukaan reilu enem­mistö suoma­lai­sista kannat­taa kaup­po­jen vapaata aukio­loa. Ihmi­set itse päät­tä­kööt, milloin halua­vat käydä kaupassa. Siihen ei pidä polii­tik­ko­jen sekaan­tua.

    Sään­te­lyn keven­tä­mi­nen on monin tavoin hyödyl­listä. Se helpot­taa inves­toin­teja ja edis­tää uusien työpaik­ko­jen synty­mistä. Erityi­sesti raken­ta­mi­sen helpot­ta­mi­nen onkin ollut halli­tuk­sen valmis­te­lussa jo hyvässä vauh­dissa.

    Minis­teri Berne­rillä on koko­nais­vas­tuu normien purka­mi­sen edis­ty­mi­sestä. Tälle on myös halli­tus­oh­jel­massa tukeva selkä­noja. Kokoo­muk­sen ryhmä tukee kunnian­hi­moista ja rohkeaa linjaa normien purka­mi­sessa ja vaatii isoja onnis­tu­mi­sia.

    Hyvät kuuli­jat,

    Suomella on suuri haaste saada koulu­tuk­semme pysy­mään maail­man muutok­sen mukana. Muutama viikko sitten koulu­tiensä aloit­ta­neet lapset tarvit­se­vat valmiuk­sia oppi­mi­sen ja tiedon hyödyn­tä­mi­seen seuraa­vaksi 50 vuodeksi. Oman osaa­mi­sen kehit­tä­mi­nen läpi työuran on entistä tärkeäm­pää niin autoa­sen­ta­jalle, sairaan­hoi­ta­jalle kuin opet­ta­jal­le­kin. Tätä elini­käistä oppi­mista tarvi­taan lisää.

    Usei­siin Euroo­pan maihin verrat­tuna opet­ta­jamme ovat korkeasti koulu­tet­tuja ja työhönsä moti­voi­tu­neita, ja heidän peda­go­gi­nen vapau­tensa on laajaa. Alueel­li­set erot oppi­mis­tu­lok­sissa ovat hyvin pienet. Perusta on kunnossa.

    Perus­o­pe­tuk­sessa viedään nyt vahvasti eteen­päin digi­ta­li­saa­tiota. Opetuk­sen sään­te­lyä vähen­ne­tään, jotta opet­ta­jat voivat keskit­tyä entistä parem­min opet­ta­mi­seen ja uuden luomi­seen. Opet­ta­jille tarjo­taan mahdol­li­suus oman osaa­mi­sen kehit­tä­mi­seen, jotta muutos kulkee luok­ka­huo­nei­siin saakka. Uusia oppi­mi­sym­pä­ris­töjä otetaan käyt­töön.

    Opetus­mi­nis­te­rimme johdolla amma­til­li­seen koulu­tuk­seen tehdään iso reformi, jolla koulu­tusta ja rahoi­tusta uudis­te­taan. Työpai­kalla tapah­tu­vaa oppi­mista lisä­tään, sillä kaikille koulun­pen­killä istu­mi­nen ei sovi. Mallia voi ottaa vaikka Saksan hyvin toimi­vasta järjes­tel­mästä.

    Osaa­mi­nen on pienen kansa­kun­nan menes­tyk­sen elinehto, ja sitä on jatku­vasti kehi­tet­tävä.

    Hyvät kuuli­jat,

    Näillä tervei­sillä suun­taamme kohti syksyä, käärimme hihat ja ryhdymme töihin. Suoma­lai­set ansait­se­vat aikaan­saa­van halli­tuk­sen ja vastuunsa tunte­van edus­kun­nan. Kaikilla tahoilla on omat etunsa pelissä. Mutta nyt jos koskaan pitää aset­taa kansan ja isän­maan etu edelle. Turhalle pikku­po­li­ti­koin­nille ja irto­pis­tei­den keruulle ei vaka­vina aikoina ole sijaa.

    Suomen on itse laitet­tava asiansa kuntoon, jotta pääsemme taas liik­keelle ja hake­maan leipäämme maail­malta. Sen lupaan, että tämä jouk­kue on siihen tehtä­vään valmis. Kiitos paljon.

     

    Edus­kun­ta­ryh­män puheen­joh­ta­jan Arto Sato­sen puhe 1.9.2015 Kokoo­muk­sen edus­kun­ta­ryh­män kesä­ko­kouk­sessa Fors­sassa.