• FI
  • SV
  • MENU
    Kokoo­muk­sen ryhmä­pu­heen­vuoro: luon­non­va­ra­se­lon­teko edus­kun­nalle
    Twiittaa

    Kokoo­muk­sen ryhmä­pu­heen­vuoro: luon­non­va­ra­se­lon­teko edus­kun­nalle

    Julkaistu: 08.12.2010 Uncategorized

    Arvoisa puhe­mies,

    maail­malla on seuraa­vina vuosi­kym­me­ninä entistä suurempi pula luon­non­va­roista. Väes­tön kasvu, kaupun­gis­tu­mi­nen ja elin­ta­son nousu lisää­vät vesi­va­ro­jen, metal­lien, mine­raa­lien ja kiviai­nek­sen käyt­töä jatku­vasti. Öljy, maakaasu ja fosfori hupe­ne­vat. Myös uusiu­tu­via luon­non­va­roja käyte­tään koko ajan 30% enem­män kuin mitä maapallo pystyy tuot­ta­maan.
    Olemme jo nähneet, että kilpailu hupe­ne­vista luon­non­va­roista kiris­tyy. Viimeksi Kiina rajoitti harvi­nais­ten ja kriit­tis­ten luon­non­va­ro­jen vien­tiä maas­taan.
    Maailma on aidosti tien­haa­rassa luon­non­va­ro­jen suhteen. Posi­tii­vi­sim­massa skenaa­riossa maailma kulkee kohti ympä­ris­tö­tie­toi­sem­paa ja ener­giaa sääs­tä­vää suun­taa. Nega­tii­vi­sessa vaih­toeh­dossa luon­non­va­roista kilpail­laan voimal­li­sesti ja protek­tio­nismi ja kahden­vä­li­set sopi­muk­set tule­vat toimin­ta­ta­voiksi.
    Suomen asema vahvis­tuu luon­non­va­ro­jen vähen­tyessä. Meillä on paljon sekä uusiu­tu­mat­to­mia että uusiu­tu­via luon­non­va­roja. Tämän takia myös nyt käsi­tel­tä­vänä oleva luon­non­va­ra­se­lon­teko on erit­täin tärkeä. Nyt on myös Suomessa korkea aika kysyä, miten luon­non­va­roja käyte­tään ja kuka niitä hallit­see? Ja minkä aseman Suomi ottaa uudessa maail­man­jär­jes­tyk­sessä?
    Suuri kysy­mys on luon­non­va­ro­jen käytön ja talous­kas­vun väli­nen suhde. Mitkä maat ovat edel­lä­kä­vi­jöitä luon­non­va­ro­jen kestä­vässä käytössä ja samalla pysty­vät yllä­pi­tä­mään talous­kas­vua ja hyvin­voin­tiyh­teis­kun­taa.
    Kokoo­muk­sen edus­kun­ta­ryh­mässä näemme, että Suomi voisi olla edel­lä­kä­vi­jä­maa. Tähän tarvi­taan tutki­musta, mutta myös lain­sää­dän­töä ja kannus­ti­mia, jotka tuke­vat esimer­kiksi mate­ri­aa­lien kier­rä­tystä, sääs­tä­vät ympä­ris­töä, luovat uusia liike­toi­min­ta­kon­sep­teja ja tehos­ta­vat ener­gian käyt­töä.
    Arvoisa puhe­mies,
    luonto on monessa mielessä suoma­lais­ten hyvin­voin­nin lähde. Luon­non­va­ro­jen käytössä tärkeää on kestä­vyys ja järke­vyys. Tärkeä kysy­mys on esimer­kiksi se, mihin maamme biomas­soja käyte­tään ja tehdäänkö se kestä­västi. Kuinka paljon niitä käyte­tään ravin­noksi, mate­riaksi tai ener­giaksi. Meneekö tule­vai­suu­dessa esimer­kiksi kuitu­puuta ener­gia­käyt­töön vai voim­meko luoda puulle uutta lisä­ar­voa. Tule­vai­suus on biota­lou­dessa, jossa uusiu­tu­vien luon­non­va­ro­jen käyt­töön yhdis­tyy korkea osaa­mi­nen. Näin luodaan uusia työpaik­koja ja hyvin­voin­tia.
    Myös mine­raa­li­va­roi­himme nojaava kaivos­teol­li­suus on yksi tule­vai­suu­den alois­tamme. Se luo elin­kei­no­toi­min­taa ja hyvin­voin­tia eten­kin Pohjois- ja Itä-Suomeen. Kaivo­sa­lan toimin­tae­del­ly­tyk­siä tulee edel­leen kehit­tää esimer­kiksi selkeyt­tä­mällä raskasta lupa­by­ro­kra­tiaa. Uuni­tuore kaivos­la­kie­si­tys on sen takia analy­soi­tava huolel­li­sesti täällä edus­kun­nassa.
    Tärkeä näkö­kulma on myös huol­to­var­muus. Ener­giao­ma­va­rai­suu­den osalta olemme tehneet jo tällä halli­tus­kau­della varsin merkit­tä­viä ja kauas­kan­toi­sia päätök­siä. Omava­rai­sen ener­gia­po­li­tii­kan ja huol­to­var­muu­den näkö­kul­masta älyk­kään sähkö­ver­kon mahdol­lis­tama ener­gian­säästö ja hajau­tettu uusiu­tu­van ener­gian pien­tuo­tanto ovat tule­vai­suu­den mahdol­li­suuk­sia.
    Vastaava tule­vai­suus­kes­kus­telu meidän on käytävä myös luon­non­va­ro­jen näkö­kul­masta. Miten huoleh­dimme siitä, että omis­tamme pääosin omat luon­non­va­ramme tule­vai­suu­dessa? Miten tehdä vähem­mästä enem­män? Miten myydä pelk­kien tuot­tei­den lisäksi mahdol­li­sim­man paljon palve­lua? Miten myydä pelk­kää palve­lua?
    Olem­meko me Suomessa valmiita palvelu- ja osaa­mis­val­tai­sem­paan yhteis­kun­taan ? maail­man ongel­mien ratkai­si­jaksi? Aina­kin tällä hetkellä olemme jälki­ju­nassa tyypil­li­senä itse­pal­ve­lu­val­tiona. Meidän olisi syytä panos­taa uusiin loppu­tuot­tei­siin ja palve­lu­kon­sep­tei­hin, ja viedä niitä myös aktii­vi­sesti maail­malle.
    Arvoisa puhe­mies,
    on nähtävä visio­nää­ri­sesti tule­vai­suu­teen. Suomessa on tule­vai­suu­dessa kenties kultaa­kin kalliim­paa raaka-ainetta, puhdasta vettä. Myös tuoreessa maabrän­di­ra­por­tissa puhdas vesi noste­taan yhdeksi vahvuu­dek­semme. Meillä on runsaat makean veden varan­not sekä veteen liit­ty­vää osaa­mista. Tämä osaa­mi­nen on tule­vai­suu­dessa kovaa valuut­taa maail­malla, sillä puhtaan veden puute on todel­li­nen ongelma monissa maissa.
    Samoin metsä ja puu voidaan myydä kymme­neen kertaa ilman, että yhtään puuta on edes kaadettu. Luon­non­va­roi­hin perus­tu­van teol­li­suu­den ja vien­ti­tu­lo­jen lisäksi luonto tarjoaa meille virkis­tystä ja ravin­toa. Luon­non palve­lut ovat myös merkit­tävä tekijä esimer­kiksi matkai­lu­yri­tys­ten kannalta.
    Maail­malla tarvi­taan edel­lä­kä­vi­jöitä luon­non­va­ro­jen kestä­vän kehi­tyk­sen osaa­mi­sessa. Luon­non­va­ra­se­lon­teko hahmot­te­lee kohtuul­li­sesti Suomen mahdol­li­suuk­sia ja tule­vai­suu­den suun­taa. Hiukan byro­kraat­ti­selta ja pape­rin­ma­kui­selta selon­teko kuiten­kin vaikut­taa. Visio­nää­ri­syyttä tarvi­taan. Ja jotta valittu visio saadaan toteen, tarvi­taan ripeää toimeen tart­tu­mista ja toimi­vaa yhteis­työtä päät­tä­jien, tutki­joi­den ja yritys­ten kesken.