Kokoomus.fi
MENU
Kokoo­muksen ryhmä­pu­heen­vuoro: Kansain­vä­listen asioiden täysis­tun­to­kes­kustelu

Kokoo­muksen ryhmä­pu­heen­vuoro: Kansain­vä­listen asioiden täysis­tun­to­kes­kustelu

Julkaistu: 24.11.2010 Uutiset

Arvoisa puhemies,

Euroopan turval­li­suu­desta on vaikea käydä miele­kästä keskus­telua, ellei käsittele kahta myös Suomen kannalta keskeistä toimijaa: nimittäin Venäjää ja puolus­tus­liitto Natoa.
Viime viikon Nato-huippu­kokous oli euroop­pa­laisen turval­li­suusyh­teistyön kannalta monella tapaa tärkeä merkki­paalu. Lissa­bo­nissa tapahtui ainakin kaksi huomio­nar­voista asiaa.
Ensin­näkin Nato julkisti uuden strategian, jolla se määrit­telee roolinsa muuttu­vassa maail­massa. Tuoreen määri­telmän mukaan Natolla on kolme tehtävää: jäsen­maiden yhteinen puolustus, kansain­vä­linen kriisin­hal­linta yhdessä YK:n ja EU:n kanssa, sekä turval­li­suusyh­teistyö Naton ulkopuo­listen maiden kanssa.
Toinen uutinen Lissa­bo­nista oli Venäjän ja Naton tiivistyvä yhteistyö. Georgian sodan jälkeen yhteistyö on ollut vähäistä ja suhteet viileät. Nyt presi­dentti Medvedev osallistui Naton ja Venäjän neuvoston kokoukseen, jossa osapuolet sopivat yhteis­työstä koskien asera­joi­tusta, Afganis­tanin vakaut­ta­mista ja terro­rismin torjuntaa. Venäjä ja Nato päättivät myös selvittää yhteisen ohjus­puo­lus­tus­jär­jes­telmän edelly­tyksiä ? tärkeä askel sekin.
Euroop­pa­laisen turval­li­suusyh­teisön kannalta ehkä merkit­tävin uutinen oli kuitenkin se, että Venäjä ja Nato-maat hyväk­syivät määri­telmän yhtei­sistä uhkista.
Kansain­vä­li­sissä suhteissa itsenäiset valtiot ajavat viime kädessä aina omaa etuaan. Siksi on tärkeää, miten maat määrit­te­levät oman etunsa. Ja siksi Venäjän ja Naton yhtei­sym­märrys yhtei­sistä haasteista on iso askel.
Yhteisen edun määrit­te­lyssä tulee varoa liian lavean pensselin käyttöä. Muuten yhteistyö rakentuu liian huteralle pohjalle. Lopulta yhteinen uhka on kuitenkin vahvin eri maita yhdistävä tekijä.
Arvoisa puhemies,
Mitkä konkreet­tiset asiat sitten yhdis­tävät Euroopan maita tällä hetkellä?
Ehkä tärkeimmät yhteiset haasteet ovat joukko­tu­hoa­seiden leviä­minen ja ääriliik­keiden harjoittama terro­rismi. Näihin haasteisiin ei mikään Euroopan maa pysty vastaamaan yksin. Meidän on panos­tettava yhtäältä asera­joi­tukseen ja toisaalta pitkit­ty­neiden konfliktien ratkaisuun. Tässä myös Ety-järjes­töltä on odotettava vahvempaa panosta.
Toinen yhdistävä tekijä liittyy julkisen talouden tasapainoon, joka on vaarassa, kun väestö ikääntyy ja menot kasvavat. Myös puolus­tus­menoja joudutaan karsimaan. Kiris­tyvät budjetit pakot­tavat maat toimimaan yhdessä myös turval­li­suus­ky­sy­myk­sissä. Päällek­käisiin puolus­tus­jär­jes­telmiin ei ole varaa.
Kolman­neksi, myös ulkoasian­va­lio­kunta korostaa mietin­nössään energia­tur­val­li­suutta. Valio­kunta toteaa, että kilpailu energiasta kovenee entisestään. Toisaalta esimer­kiksi Arktisen alueen energia­va­rojen hyödyn­tä­minen edellyttää myös yhteis­työtä. Venäjällä on alueella suuret energia­varat, mutta se tarvitsee uutta tekno­logiaa. Tämä on Suomelle hieno mahdol­lisuus.
Meitä EU-maita yhdistää pelko ajautu­mi­sesta kansain­vä­lisen politiikan sivurai­teelle. EU:n etu on olla maail­man­po­li­tiikan aktii­vinen vaikuttaja, ei sivus­ta­katsoja. Ilman EU:n aktii­vista panosta maail­malla leviää vastuul­lisen markki­na­ta­louden ja kansan­vallan sijasta Kiinan mallin mukainen valtio­ka­pi­ta­lismi ja harvain­valta.
Kuten ulkoasian­va­lio­kunta toteaa, EU:n täytyy keskittyä vahvuuk­siinsa. EU:n vahvuus on sen kyky toimia kokonais­val­tai­sesti, eli käyttää diplo­matian, kriisin­hal­linnan, kehity­syh­teistyön ja kauppa­po­li­tiikan työkaluja yhdessä. Kokoo­muksen eduskun­ta­ryhmän mielestä EU on Suomelle tärkein kansain­vä­linen vaiku­tus­kanava, joten meidän etumme on ulkopo­liit­ti­sesti vahva ja yhtenäinen unioni.
Arvoisa puhemies,
Kansain­vä­liset järjestöt ? mukaan lukien valio­kunnan mietin­nössä käsitellyt Etyj, Euroopan neuvosto ja Pohjois­maiden neuvosto ? täyttävät kaksi turval­li­suusyh­teisön kannalta oleel­lista tehtävää. Ne auttavat valtioita ratkai­semaan erimie­li­syy­tensä rauhan­omai­sesti ja edistävät yhteisen edun määrit­telyä.
Keskus­te­lussa kansain­vä­li­sestä turval­li­suusyh­teis­työstä ei kannata jumittua puhumaan raken­teista ja järjes­töistä. Tärkeämpää on puhua tavoit­teista ja keinoista.
Kansa­laisten, meidän suoma­laisten kannalta on tärkeintä, että voimme kokea olomme turval­li­seksi ja auttaa mahdol­li­suuk­siemme mukaan myös muita elämään turvassa. On lopulta toissi­jaista, mikä järjestö milloinkin on käytössä. Meillä Suomessa järjes­töihin ja eri kirjai­nyh­dis­telmiin suhtau­dutaan edelleen liian tunteik­kaasti ja osittain jopa ideolo­gi­sesti.
Yhteis­työ­muodot limit­tyvät ja kehit­tyvät. Meidän tulee arvioida panos­tamme eri järjes­töihin niiden toimi­vuuden pohjalta.

Kokoomus.fi