Kokoo­muk­sen pelas­tus­oh­jelma kunnille: Kuusi reit­tiä kuntien talou­den ja toimin­tae­del­ly­tys­ten turvaa­mi­seen

Julkaistu: 03.04.2020

Suoma­lai­set kunnat osaa­vine ammat­ti­lai­si­neen teke­vät arvo­kasta työtä koro­nan vastai­sen tais­te­lun eturin­ta­massa. Epide­mian aiheut­ta­mista krii­seistä niin tervey­del­li­nen, talou­del­li­nen kuin sosi­aa­li­nen­kin kriisi ratkais­taan merkit­tä­viltä osin kunnissa.

Kokoo­mus näkee, että valtion on annet­tava kunnille tässä työssä kaikki mahdol­li­nen tuki. Ehdo­tamme kuntien pelas­tus­pa­ket­tia, jolla vahvis­te­taan kuntien edel­ly­tyk­siä toimia koro­nan vastai­sessa tais­te­lussa ja varmis­te­taan, että kuntien tuot­ta­mat perus­pal­ve­lut saadaan turvat­tua jokai­selle suoma­lai­selle myös tule­vai­suu­dessa.

Koro­na­kriisi ja sen leviä­mi­sen hidas­ta­mi­seksi käyt­töön otetut keinot aset­ta­vat suoma­lai­set kunnat poik­keuk­sel­li­sen vaikean tilan­teen eteen. Monet sekä koro­nan leviä­mi­sestä että sen torju­mi­sesta aiheu­tu­vat kustan­nuk­set tule­vat nime­no­maan kuntien makset­ta­vaksi. Tilan­netta ei helpota se, että kuntien talous­ti­lanne oli jo ennen koro­naa poik­keuk­sel­li­sen vaikea. Meidän on autet­tava kunnat yli tilan­teesta, johon ne eivät ole itse pysty­neet vaikut­ta­maan tai varau­tu­maan. Halli­tuk­sen tähä­nas­ti­set toimet kuntien autta­mi­seksi ovat olleet riit­tä­mät­tö­miä.

Kokoo­mus on kuul­lut kuntien hätä­huu­don. Olemme koon­neet pelas­tus­pa­ke­tin, jossa esite­tään sekä akuut­tiin krii­siin vastaa­via lyhyen aika­vä­lin että tule­vai­suu­teen katso­via pitkän aika­vä­lin toimen­pi­teitä.

Kokoo­muk­sen pelas­tus­oh­jelma kunnille koos­tuu seuraa­vista kuudesta reitistä:

  1. Krii­si­mil­jardi vahvis­ta­maan kuntien taloutta ja toimin­tae­del­ly­tyk­siä
  2. Kuntien varau­tu­mi­sen tuke­mista ja ohjeis­tusta on vahvis­tet­tava
  3. Kuntien roolia yritys­ten autta­mi­sessa on kasva­tet­tava
  4. 1990-laman virheet on vältet­tävä panos­ta­malla ennal­taeh­käi­se­viin ja mata­lan kynnyk­sen palve­lui­hin
  5. Koulu­tuk­sessa kunnille on annet­tava eväät kouluun­pa­luun jälkei­seen aikaan
  6. Kansal­li­nen infra­struk­tuu­ri­stra­te­gia osaksi krii­sin jälkeistä kuntien uudel­leen­ra­ken­ta­mista

1. Krii­si­mil­jardi vahvis­ta­maan kuntien taloutta ja toimin­tae­del­ly­tyk­siä

Kunta­ta­lous on joutu­nut vapaa­pu­do­tuk­seen koro­na­krii­sin myötä. Kokoo­muk­sen mielestä kuntia on tuet­tava ja autet­tava, jotta turvaamme kuntien toimin­tae­del­ly­tyk­set akuu­tin krii­sin keskellä ja ihmi­sille tärkeät perus­pal­ve­lut myös tule­vai­suu­dessa.

Kokoo­mus ehdot­taa, että:

  • Kuntien väli­töntä talous­ah­din­koa helpo­te­taan miljar­din euron suoralla hätä­pa­ke­tilla, jotta kuntien tuot­ta­mat perus­pal­ve­lut saadaan turvat­tua jokai­selle suoma­lai­selle.
  • Tuki kana­voi­daan suoraan eril­li­senä tuki­ra­hana kunnille huomioi­den koro­na­vi­ruk­sen erilai­set vaiku­tuk­set kuntien välillä. Valtio­no­suuk­sien tai yhtei­sö­ve­ron-osuu­den nosto ei kohdista tehok­kaasti tukea.
  • Kuntien ja sairaan­hoi­to­pii­rien resurs­seja on heti vahvis­tet­tava halli­tuk­sen seuraa­vassa lisä­ta­lous­ar­viossa puolella miljar­dilla. Kunnissa on akuutti tarve lisä­ra­hoi­tuk­selle erityi­sesti perus­ter­vey­den­huol­lossa. Tulo­puo­lelle on synty­nyt aukkoja rajoi­tus­ten seurauk­sena maksu- ja lippu­tu­loi­hin esimer­kiksi varhais­kas­va­tuk­sessa, jouk­ko­lii­ken­teessä sekä kult­tuuri- ja liikun­ta­pal­ve­luissa. Sairaan­hoi­to­pii­reissä lisä­tu­kea tarvi­taan epide­mia­piik­kiin varau­tu­mi­sessa.
  • Tuki tulee ohjata suoraan kunnille sekä sairaan­hoi­to­pii­reille tarpeen mukaan. Viime kädessä kunnat maksa­vat myös sairaan­hoi­to­pii­rien menot, joten suora tuki pahi­ten koro­nasta kärsi­ville sairaan­hoi­to­pii­reille helpot­taisi myös kuntien kasva­via meno­pai­neita.
  • Toinen puoli miljar­dia suun­na­taan kunnille tuki­ra­haksi, jolla tuetaan krii­sistä nouse­mista. Valtio voi myön­tää eril­li­sellä haulla yleis­kat­teel­lista lisä­ra­hoi­tusta kunnille. Osa tuesta voidaan sitoa kuntien omiin taloutta vakaut­ta­viin toimiin, kuten esimer­kiksi kunta- ja palve­lu­ra­ken­teen uudis­tus­ten toteu­tuk­seen. Raha­haku on käyn­nis­tet­tävä välit­tö­mästi akuu­tin tilan­teen jälkeen.
  • Miljar­din hätä­pa­ke­tin lisäksi kohdis­te­taan puoli miljar­dia toimiin, jotka vahvis­ta­vat kunta­ta­loutta epäsuo­rasti vähin­tään puolella miljar­dilla.
  • Kuntien pitkän aika­vä­lin tulo­jen enna­koi­ta­vuutta lisä­tään vero­ti­li­tys­jär­jes­tel­mää kehit­tä­mällä. Turvaa­malla yritys­toi­min­nan edel­ly­tys­ten jatku­vuus ja edis­tä­mällä työl­li­syyttä vaiku­te­taan merkit­tä­västi myös kunta­ta­lou­teen.
  • Kaik­kien kuntien tehtä­viä lisää­vien hank­kei­den valmis­telu pysäy­te­tään tilan­teessa, jossa kunnilla on vaikeuk­sia selvitä nykyi­sis­tä­kin tehtä­vistä. Vaikka halli­tus on luvan­nut maksaa uusien tehtä­vien kulut kunnille yksi yhteen, ovat halli­tuk­sen varaa­mat määrä­ra­hat olleet arvioi­den perus­teella täysin riit­tä­mät­tö­mät.
  • Kuntien talouk­sien vahvis­ta­mi­seksi jatke­taan myös normi­pur­kua. Kunnille teete­tään laaja kuule­mis­kier­ros, jossa kunnilta itsel­tään kysy­tään näke­myk­siä sellai­sista kunnille säly­te­tyistä tehtä­vistä, joista luopu­malla tai joita muut­ta­malla saatai­siin vahvis­tet­tua kuntien ydin­toi­min­to­jen rahoi­tusta. Kunnille on myös annet­tava lisää liik­ku­ma­va­raa nykyis­ten velvoit­tei­den toteut­ta­mi­seen kustan­nus­ten hillit­se­mi­seksi ja paikal­lis­ten olosuh­tei­den huomioi­mi­seksi.
  • Valtion ja suurim­pien kaupun­ki­seu­tu­jen maan­käy­tön, asumi­sen ja liiken­teen sopi­mus­neu­vot­te­lut viedään kevään aikana maaliin poik­keus­o­loista huoli­matta. Näin taloutta ja työl­li­syyttä elvyt­tä­viä suuria raken­nus­hank­keita saadaan käyn­tiin heti talou­den uudel­leen käyn­nis­tyt­tyä.

Kunta­lii­ton arvion mukaan kuntien talou­det heik­ke­ne­vät tänä vuonna koro­na­krii­sin takia vähin­tään 1,5 miljar­dia euroa. Sote-palve­lui­den ja pelas­tus­toi­men meno­jen arvioi­daan kasva­van vähin­tään noin puolella miljar­dilla. Vero­tu­lo­jen romah­duk­sen taas arvioi­daan syövän tulo­puolta vähin­tään noin miljar­din euron verran. Tilan­netta pahen­taa enti­ses­tään se, että usei­den kuntien talous­ti­lanne oli jo ennen epide­miaa vaikea.

2. Kuntien varau­tu­mi­sen tuke­mista ja ohjeis­tusta on vahvis­tet­tava

Valtion on tarjot­tava kunnille ajan­ta­sai­nen tieto­pohja ja ohjeis­tus siitä, miten kuntien perus­pal­ve­lut tulee poik­keus­o­lo­jen aikana järjes­tää. Kokoo­mus näkee, että tähän asti ohjeis­tus on ollut riit­tä­mä­töntä ja anne­tut ohjeet ovat osin yllät­täen muut­tu­neet.

Kokoo­mus ehdot­taa, että:

  • Valtion ohjeis­ta­mis­käy­tän­nössä siir­ry­tään nykyi­sestä sirpa­loi­tu­neesta mallista yhden vastuul­li­sen toimi­jan malliin, jossa kaikki kuntien tarvit­sema tieto on saata­villa luotet­ta­vasti ja ajan­ta­sai­sesti yhdestä paikasta.
  • Linjaus­ten enna­koi­ta­vuu­teen kiin­ni­te­tään huomiota erityi­sesti koulu­tus­sek­to­rilla, jossa luku­vuosi lähes­tyy loppu­aan. Esimer­kiksi koulun­käyn­tioh­jaa­jien tilanne vaatii jämäk­kää ohjeis­tusta, jotta työn­te­ki­jä­re­surs­sia saatai­siin hyödyn­net­tyä järke­västi.
  • Valtio ohjeis­taa kuntia omista tehtä­vis­tään vapau­tu­van henki­lön siir­tä­mi­sestä sellai­siin tehtä­viin, joissa on pulaa henki­löstä. Kunnat voivat tätä varten kartoit­taa jo etukä­teen henki­lös­tönsä koulu­tus- ja osaa­mis­taus­taa. Esimer­kiksi moni koulun­käyn­tioh­jaa­jista omaa myös lähi­hoi­ta­jan koulu­tuk­sen ja olisi siten väliai­kai­sesti siir­ret­tä­vissä osaa­ja­pu­laa paik­kaa­maan ikäih­mis­ten tai tervey­den­huol­lon palve­lui­hin.
  • Kunnille anne­taan ohjeis­tus myös hankin­ta­lain tukin­nasta koskien mahdol­li­suuk­sia turvau­tua suora­han­kin­taan tilan­teessa, joissa sopi­muk­sen teke­mi­nen on ehdot­to­man vält­tä­mä­töntä eikä säädet­tyjä määrä­ai­koja voida noudat­taa koro­na­vi­rus­krii­sistä johtu­vasta arvaa­mat­to­masta syystä aiheu­tu­neen äärim­mäi­sen kiireen vuoksi.
  • Varmis­te­taan, että kunnissa on tehty tarpeel­li­set päätök­set muun muassa vastuu­jaosta sekä sähköi­sestä työs­ken­te­lystä. Päätök­sen­teon jatku­mi­sen turvaa­mi­nen poik­keus­o­loissa on tärkeää myös kunta­ta­solla, jossa krii­sin hoitoon liit­ty­viä merkit­tä­viä päätök­siä tehdään.
  • Varmis­te­taan, että kunnilla ja sairaan­hoi­to­pii­reillä on riit­tävä varus­tau­tu­mis­taso vält­tä­mät­tö­mien suoja­va­rus­tei­den osalta. Koro­nae­pi­de­mian takia suoja­va­rus­tei­den kuten hans­ko­jen, suoja­tak­kien ja suu- ja nenä­suo­jus­ten kysyntä ja käyt­tö­tarve on lisään­ty­nyt koro­nae­pi­de­mian takia räjäh­dys­mäi­sesti Suomen sairaa­loissa, perus­ter­vey­den­huol­lossa, ensi­hoi­dossa ja labo­ra­to­rioissa.
  • Lisäksi tarvetta suoja­va­rus­teille on esimer­kiksi ympä­ri­vuo­ro­kau­ti­sen hoivan ja koti­hoi­don palve­luissa. Valtion on seurat­tava, koor­di­noi­tava ja tuet­tava varau­tu­mista epide­mian hoitoon siten, että kaik­kialla Suomessa on koko krii­sin ajalle riit­tä­västi tarvit­ta­via suoja­va­rus­teita.

Vuoro­vai­ku­tuk­sen kuntien ja valtion välillä on oltava hyvää, jatku­vaa ja sauma­tonta. Henki­lös­tön toimin­ta­ky­vyn yllä­pi­tä­mi­seksi, epide­mian rajoit­ta­mi­seksi ja suojai­mien ja lait­tei­den tarkoi­tuk­sen­mu­kai­sen käytön varmis­ta­mi­seksi myös oikea-aikai­set ohjeis­tuk­set suoja­vä­li­nei­den asian­mu­kai­sesta ja turval­li­sesta käytöstä ovat vält­tä­mät­tö­mät.

3. Kuntien roolia yritys­ten autta­mi­sessa on kasva­tet­tava

Talous­krii­siä on torjut­tava yrityk­sille annet­ta­valla suorilla ja epäsuo­rilla tuilla siten, ettei yksi­kään terve yritys krii­sin takia kaadu. Kokoo­mus näkee, että kunnat ovat luon­teva toimija, jonka kautta valtion tukea yrityk­sille voidaan kana­voida.

Kokoo­mus ehdot­taa, että:

  • ELY-keskuk­silta siir­ty­vän yritys­ra­hoi­tuk­sen kana­voin­nin orga­ni­sointi tehdään kuntien yritys­pal­ve­lui­den kautta. Työl­li­syys­ko­kei­lu­jen valmis­te­lua jatke­taan ripeässä aika­tau­lussa.
  • Kunnat teke­vät myös itse mahdol­li­suuk­sien mukaan toimia yritys­ten autta­mi­seksi. Kunnat voivat esimer­kiksi Helsin­gin tapaan jättää krii­sin ajalta vuokria peri­mättä kunnan tiloissa vuokralla oleville yrityk­sillä tai lykätä niiden maksa­mista myöhem­mäksi. Kempe­leen tapaan kunnan koko elin­kei­no­pal­ve­lu­jen henki­löstö voidaan ottaa käyt­töön yritys­ten tueksi muun muassa rahoi­tus- ja ongel­ma­ti­lan­ne­rat­kai­su­jen löytä­mi­sessä.
  • Kunnat voivat myös aikais­taa esimer­kiksi syksylle suun­ni­tel­tuja vält­tä­mät­tö­miä hankin­toja keväälle laske­nutta kysyn­tää paik­kaa­maan. Hankin­toja voidaan paikal­li­sesti myös mahdol­li­suuk­sien mukaan pyrkiä kohdis­ta­maan paikal­li­siin yrityk­siin hankin­ta­laki ja kilpai­lu­lain­sää­däntö huomioi­den.

Valtion on huomioi­tava erityi­sesti kuntien paikal­lis­ten vahvuuk­sien säilyt­tä­mi­nen. Esimer­kiksi Lapissa matkailu on ala, joka vaatii alakoh­taista erityis­huo­mioin­tia.

4. 1990-luvun laman virheet on vältet­tävä panos­ta­malla ennal­taeh­käi­se­viin ja mata­lan kynnyk­sen palve­lui­hin

Sosi­aa­lista krii­siä on torjut­tava turvaa­malla ennal­taeh­käi­se­vien ja mata­lan kynnyk­sen palve­lui­den riit­tä­vyys kaikissa Suomen kunnissa. Poik­keus­o­lot vaikeut­ta­vat monia sosi­aa­li­sia ongel­mia enti­ses­tään ja myös vahvem­piin tuki­toi­miin on varau­dut­tava panos­ta­maan vielä pitkään krii­sin päätyt­tyä­kin. Kokoo­mus edel­lyt­tää, että halli­tus antaa tämän osalta selkeän tahdo­nil­mauk­sen, suun­ni­tel­man ja merkit­tä­vät panos­tuk­set.

Kokoo­mus ehdot­taa, että:

  • Ihmis­ten arkie­lä­män tuki turva­taan panos­ta­malla kuntien ennal­taeh­käi­se­viin palve­lui­hin. Tässä olen­nai­sia ovat muun muassa mielen­ter­veys- ja päih­de­pal­ve­lut ja lasten­suo­je­lun toimin­tae­del­ly­tys­ten turvaa­mi­nen.
  • Palve­lui­hin pääsy nopeasti ja mata­lalla kynnyk­sellä turva­taan. Aukio­loai­koja ja palve­luse­te­lien käyt­töä laajen­ta­malla voidaan turvata palve­lu­jen saata­vuutta.
  • Lasten­suo­je­lun resurs­sien riit­tä­vyy­destä huoleh­di­taan painot­taen erityi­sesti ennal­taeh­käi­se­vää työtä. Samoin turva­taan perhei­den koti­pal­ve­lun ja perhe­työn resurs­sit. Perhei­den kotiin tuota­vat palve­lut ovat tehok­kaim­pia tapoja auttaa perheitä ja ehkäistä uupu­mista ja loppuun pala­mista.
  • Tera­pia­ta­kuu toteu­te­taan ripeässä aika­tau­lussa. Mielen­ter­veys- ja päih­de­pal­ve­lui­den saata­vuu­den turvaa­mi­sen merki­tys poik­keus­o­loissa vain koros­tuu.
  • Muuta­missa kunnissa käyt­töön otettu malli, jossa kaikille yli 80-vuotiaille pyri­tään soit­ta­maan ja kysy­mään voin­tia, laajen­ne­taan koko Suomeen. Myös yksi­näi­syys on sosi­aa­li­nen ongelma, joka voi monien kohdalla krii­sin myötä enti­ses­tään kärjis­tyä.
  • Käyn­nis­te­tään valmis­te­lut kasva­nee­seen tuen tarpee­seen vastaa­mi­seksi myös koro­na­krii­sin jälkeen.

Herkästi taan­tu­massa on kiusaus tehdä sääs­töjä juuri ennal­taeh­käi­se­vistä palve­luista, vaikka ne ovat avai­na­se­massa ehkäi­se­mässä ongel­mien pahe­ne­mista perheissä ja siten vähen­tä­mässä raskaam­pien palve­lui­den kustan­nuk­sia. 1990-luvun lamassa sääs­tet­tiin juuri perhei­den palve­luista, mikä heikensi ennes­tään haavoit­tu­vim­massa asemassa olevien tilan­netta. Näitä virheitä ei saa nyt tois­taa.

5. Koulu­tuk­sessa kunnille on annet­tava eväät kouluun­pa­luun jälkei­seen aikaan

Koulu­tuk­sessa huolena on oppi­mi­se­ro­jen kasvu etäope­tusai­kana. Kokoo­mus näkee, että kunnille ja kouluille on annet­tava riit­tä­vät eväät ja työka­lut vastata tehok­kaasti kouluun­pa­luun jälkei­sen ajan tarpei­siin.

Kokoo­mus ehdot­taa, että:

  • Lähio­pe­tuk­seen palat­taessa kunnille tehdään erityi­sen oppi­mi­sen tuen paketti, jolla varmis­te­taan normaa­lio­loi­hin palat­taessa riit­tävä tukio­pe­tus sitä tarvit­se­ville oppi­laille.
  • Turva­taan valmis­tu­mi­nen perus­kou­lusta nykyis­ten yhdek­säs­luok­ka­lais­ten kohdalla. Jokai­sessa perus­kou­lussa alkusyk­systä käydään opinto-ohjaa­jien ja muun koulun henki­lös­tön toimesta läpi kaikki keväällä perus­kou­lun päät­tä­neet yhdek­säs­luok­ka­lai­set. Näin varmis­te­taan se, että kaikki ovat joko pääs­seet jatka­maan opin­to­jaan toisella asteella tai heidät on ohjattu muiden palve­lui­den äärelle.
  • Etsi­vään nuori­so­työ­hön ohja­taan merkit­tä­västi lisä­re­surs­seja. Aikana, jolloin kouluissa ei vietetä aikaa, on iso riski siihen, että yhä useampi nuori jää syrjään eikä pääse palve­lui­den piiriin.
  • Etäope­tuk­sen kautta tulleet uudet opit ja mahdol­li­suu­det hyödyn­ne­tään opetuk­sen järjes­tä­mi­sessä myös krii­sin jälkeen. Tähän tarvi­taan tukea ja ohjausta erityi­sesti Opetus­hal­li­tuk­selta.

Kult­tuu­rin, liikun­nan ja nuori­son osalta haas­teen luo myös se, että tämän kevään jäljiltä useat kolman­nen sekto­rin toimi­jat tule­vat olemaan todella ahtaalla ellei­vät jopa ajaneet toimin­tansa koko­naan alas. Tämä koros­taa kuntien roolia ja vastuuta kansa­lai­syh­teis­kun­nan toimin­nan turvaa­mi­sessa, sillä kunnat ovat keskei­sessä roolissa muun muassa harras­tus­toi­min­nan järjes­tä­mi­sessä.

6. Kansal­li­nen infra­struk­tuu­ri­stra­te­gia osaksi krii­sin jälkeistä kuntien uudel­leen­ra­ken­ta­mista

Liiken­nein­fra­struk­tuu­ri­hank­kei­den etene­mi­nen ja korjaus­ve­lan vähen­tä­mi­sen merki­tys kunnille koros­tuu enti­ses­tään koro­na­vi­rus­krii­sin jälkei­sessä maail­massa. Kokoo­muk­sen mielestä halli­tuk­sen on nostet­tava kunnian­hi­mon tasoa ja luotava visio Suomen liiken­nein­fran päivit­tä­mi­seksi 2020-luvulle osana krii­sin jälkeistä kuntien uudel­leen­ra­ken­ta­mista.

Kokoo­mus ehdot­taa, että:

  • Perus­väy­län­pi­toon halli­tuk­sen sopima vähin­tään 300 miljoo­nan euron vuosit­tai­nen koro­tus sisäl­ly­te­tään jatkossa koko­nai­suu­des­saan julki­sen talou­den suun­ni­tel­maan.
  • Suomeen luodaan Iso-Britan­nian tapaan kansal­li­nen liiken­nein­fra­struk­tuu­ri­stra­te­gia, jossa tehdään koro­na­krii­sin jälkei­seen maail­maan tähtäävä suun­ni­telma talou­del­li­sen infran merkit­tä­västä uudis­ta­mi­sesta ja osoi­te­taan tähän tarvit­ta­vat resurs­sit. Suun­ni­telma sisäl­tää toimia teiden korjaus­ve­lan umpeen­ku­ro­mi­seksi, keskeis­ten raide­hank­kei­den toteut­ta­mi­seksi sekä panos­tuk­siksi julki­seen liiken­tee­seen ja pyöräi­lyyn kaupun­geissa.
  • Liiken­ne­ver­kon kehit­tä­mis­hank­kei­den rahoi­tusta lisä­tään merkit­tä­västi. Infra­hank­keita on rahoi­tet­tava moni­puo­li­sesti hyödyn­tä­mällä mm. EU:lta saata­vaa tukea ja hank­keista johtu­vaa kiin­teis­tö­jen arvon nousua.

Liiken­nein­fra­hank­keet ovat myös mitä parhainta elvy­tystä, sillä niiden työl­lis­tävä ja taloutta piris­tävä vaiku­tus on suuri. Hank­keita, jotka on tule­vai­suu­dessa joka tapauk­sessa tehtävä, on perus­tel­tua tehdä silloin, kun talou­den vetoapu muualta on heik­koa.