Evästeasetukset Verkkosivumme käyttää välttämättömiä evästeitä, jotta sivut toimivat ja kokemuksesi olisi vieläkin makeampi. Voit lukea lisää käyttämistämme evästeistä ja hallita asetuksiasi evästeasetussivulla. You can read more about them use and control their settings.
Kokoomus.fi / Julkaisut / Politiikka / Ympäristö / Kokoomuksen eduskuntaryhmän metsälinjaus: Menestystä metsistä

Kokoo­muk­sen edus­kun­ta­ryh­män metsä­lin­jaus: Menes­tystä metsistä

Julkaistu:

Kokoo­mus haluaa, että metsä­sek­to­rilla on mahdol­li­suus menes­tyä Suomessa. Uudis­tu­vaan, koti­mai­seen raaka-ainee­seen perus­tu­vaa teol­li­suutta tarvi­taan, kun siir­rymme kohti vähä­hii­li­sem­pää yhteis­kun­taa.

Suoma­lai­nen metsä­po­li­tiikka on tuot­ta­nut tulosta ja se on elänyt ajassa. Metsien vuosit­tai­nen kasvu on kaksin­ker­tais­tu­nut kulu­neen 50 vuoden aikana. Puus­ton määrä metsissä on nous­sut lähes 2,5 miljar­diin kuutio­met­riin. Saman­ai­kai­sesti metsä­no­mis­ta­jat ovat saaneet hyvää tuot­toa metsil­leen, metsä­teol­li­suus on tuonut työtä ja tuloja koko maahan ja tärkeitä luon­to­koh­teita on suojeltu talous­met­sien luon­non­hoi­don rinnalla. Suojel­tuja metsiä Suomessa on lähes 3 miljoo­naa hehtaa­ria. Metsien käytössä on aina tarkas­tel­tava koko­nais­kes­tä­vyyttä. Laji­ka­don ja ilmas­ton­muu­tok­sen hillintä on yhtei­nen etumme ja hyvin­voin­timme edel­ly­tys.

Metsät ovat säily­neet elin­voi­mai­sina ja laajoilta metsä­tu­hoilta sekä metsä­pa­loilta on vältytty aktii­vi­sen metsän­hoi­don ja katta­van metsä­au­to­tie­ver­kos­ton ansiosta. Metsien hyödyn­tä­mi­nen on ollut merkit­tä­vässä roolissa suoma­lai­sen hyvin­voin­tiyh­teis­kun­nan raken­ta­mi­sessa. Tätä kestä­vää ja kehit­ty­vää metsiin perus­tu­vaa menes­tys­ta­ri­naa tulee jatkaa.

Metsä­po­li­tiik­kamme on ollut myös hyvää ilmas­to­po­li­tiik­kaa. Metsien hiili­va­ras­ton jatkuva kasvu vastaa merkit­tä­västä osasta Suomen vuotuis­ten kasvi­huo­ne­kaa­su­pääs­tö­jen sito­mi­sesta. Nielut kuiten­kin vaih­te­le­vat vuosit­tain, mikä johtuu kunkin vuoden koko­nais­kas­vusta, luon­non­pois­tu­masta ja teol­li­suu­den hakkuista mark­ki­noi­den kysyn­nän mukaan. 

Vaikka nielut vaih­te­le­vat vuosit­tain, hiili­va­rasto jatkaa kasvu­aan joka vuosi. Puus­ton vuotui­nen pois­tuma hakkuilla ja luon­tai­sella pois­tu­malla oli 83 % kasvusta ajan­jak­solla 2014─2020, jolloin ajan­jak­solle sijoit­tui ennä­tys­hak­kuita. Metsien hiili­va­ras­to­jen pitkä­jän­tei­nen vahvis­ta­mi­nen ja puun­käy­tön lisää­mis­mah­dol­li­suu­det vaati­vat talous­met­sien kasvu­kun­toon ja luon­non­hoi­toon panos­ta­mista.

Suomessa on noin 620 000 metsä­no­mis­ta­jaa. Laaja metsä­no­mis­ta­ja­kunta on rikkaus. Se kytkee ison osan suoma­lai­sista tiiviisti metsä­alaan. Metsä­no­mis­ta­jien moni­puo­li­set tavoit­teet tuovat tarvit­ta­vaa vaih­te­le­vuutta Suomen metsä­luon­toon. Suomessa tulee­kin maksi­moida metsiemme arvo koko­nai­suu­tena – niin metsä­no­mis­ta­jan, teol­li­suu­den, työl­li­syy­den, luon­toar­vo­jen kuin jatku­vasti lisään­ty­vän hiilen­si­don­nan näkö­kul­masta. Metsien merki­tys ilmas­ton­muu­tok­sen torjun­nassa sekä ilmas­ton­muu­tok­seen sopeu­tu­mi­sessa ja varau­tu­mi­sessa tuo oikein säädel­tynä uusia mahdol­li­suuk­sia suoma­lai­sille metsä­no­mis­ta­jille.

Metsä­lain­sää­dän­nön tarkoi­tus on mahdol­lis­taa moni­puo­li­set metsän­kä­sit­te­ly­me­ne­tel­mät. Moni­ta­voit­tei­nen metsän­hoito ja tarkoi­tuk­sen­mu­kai­nen suoje­lua­lue­ver­kosto turvaa­vat yhdessä parhai­ten luon­non biodi­ver­si­teet­tiä.

Metsä­po­liit­ti­sen menes­tys­ta­ri­nan taus­talla ovat suoma­lai­set metsä­no­mis­ta­jat ja kannat­tava metsä­ta­lous. Metsä­ta­lou­den kannat­ta­vuu­desta on jatkos­sa­kin pidet­tävä kiinni. Panos­ta­malla metsien parem­paan ja oikea-aikai­seen hoitoon saadaan metsät entistä vahvem­paan kasvuun ja hiilen­si­don­taan. Samalla varmis­te­taan raaka-ainei­den saanti metsiin perus­tu­ville arvo­ket­juille.

Metsä­sek­to­rin inves­toin­teja voidaan edis­tää kehit­tä­mällä toimin­taym­pä­ris­töstä vakaampi ja ennus­tet­ta­vampi. Tutki­muk­seen ja kehi­tyk­seen pitää panos­taa, ja alan työvoi­ma­pu­laan on haet­tava ratkai­suja. 

Metsä­sek­to­rin kerran­nais­vai­ku­tuk­set ovat monilla talous­a­lueilla merkit­tä­viä. Kokoo­mus haluaa, että metsä­sek­to­rilla on mahdol­li­suus menes­tyä Suomessa. Uudis­tu­vaan, koti­mai­seen raaka-ainee­seen perus­tu­vaa teol­li­suutta tarvi­taan, kun siir­rymme kohti vähä­hii­li­sem­pää yhteis­kun­taa. Kokoo­mus haluaa nähdä metsiin perus­tu­van biota­lou­den kansain­vä­li­sesti menes­ty­vänä toimia­lana, joka tarjoaa ratkai­suja ilmas­ton­muu­tok­sen torjun­taan ja tuo hyvin­voin­tia suoma­lai­siin kuntiin ja koti­ta­louk­siin.

1. Panos­te­taan metsän­hoi­toon

Metsien voimak­kaan kasvun ja metsien tervey­den hyvän tilan saavut­ta­mi­nen sekä laajo­jen metsä­tu­ho­jen vält­tä­mi­nen ovat onnis­tu­neet, koska suoma­lai­nen metsä­lain­sää­däntö on ollut toimi­vaa ja metsiä on pääosin hoidettu hyvin. Vaikka ilmas­ton lämpe­ne­mi­nen lisää metsien kasvua, se lisää myös metsä­tu­ho­jen riskejä. Ne tulee ottaa metsä­po­li­tii­kassa vaka­vasti. Metsä­tu­hot voivat kiih­dyt­tää pääs­töjä.

Emme halua Suomeen Keski-Euroo­pan tai Pohjois-Ameri­kan hyön­teis­tu­hoja tai esimer­kiksi Venä­jän metsä­pa­loja. Hyvä metsän­hoito ja terve metsä ennal­taeh­käi­se­vät tauti- ja tuho­ris­kejä. Metsien vastus­tus­ky­kyä tuhoja vastaan voidaan lisätä moni­puo­lis­ta­malla kasva­tus­me­ne­tel­miä ja puula­jeja.

2. Vahvis­te­taan metsien kasvua

Kestä­vän metsä­ta­lou­den rahoi­tus ja neuvonta ovat olleet tärkeitä teki­jöitä metsä­va­ro­jen suotui­sassa kehi­tyk­sessä. Kestä­vän metsä­ta­lou­den rahoi­tus­laki on kannus­ta­nut metsien hyvään ja oikea-aikai­seen hoitoon. Metsien kasvua tulee edis­tää järke­vin keinoin esimer­kiksi täsmä- ja tuhka­lan­noi­tuk­sella. Rahoi­tusta tarvi­taan metsien oikea-aikai­seen hoitoon, suomet­sien vesis­tö­vai­ku­tus­ten mini­moin­tiin, metsien ravin­ne­ta­lou­den yllä­pi­toon, luon­non­hoi­to­toi­miin ja metsä­tie­ver­kos­ton kehit­tä­mi­seen. 

Metsä­tie­ver­kos­ton ikära­kenne edel­lyt­tää merkit­tä­viä panos­tuk­sia niiden perus­pa­ran­nuk­seen. Toimiva metsä- ja yksi­tyis­tie­ver­kosto palve­lee puun­han­kin­taa, metsä­pa­lo­jen torjun­taa ja metsien virkis­tys­käyt­töä joka­mie­hen oikeuk­si­neen. Lisäksi tulee varmis­taa taimi­kon­hoi­to­jen sekä harven­nus­hak­kui­den teke­mi­nen ajal­laan. Metsä­ta­lou­den rahoi­tuk­sen lisäksi eten­kin nuor­ten metsien hoitoon, kunnos­tuk­seen ja kasvu­ky­vyn lisää­mi­seen kannus­taa metsä­bio­mas­sa­ne­ner­gia­käyttö, jolla korva­taan fossii­li­sia raaka-aineita.

Suomet­sien ojitus­ten teke­mi­nen on Suomessa merkit­tä­västi vähen­ty­nyt toivo­tun mukai­sesti. Jos ja kun kunnos­tuso­ji­tuk­sia tehdään, on ne suun­ni­tel­tava tarkoin nime­no­maan vesien­suo­je­lun näkö­kul­masta. Metsä­ta­lou­den uuden kannus­te­jär­jes­tel­män pitää lähteä siitä, että suun­nit­te­lun yhtey­dessä kartoi­te­taan jatku­valle kasva­tuk­selle ja tuhka­lan­noi­tuk­selle sovel­tu­vat kohteet. Tällä ohja­taan maano­mis­ta­jia ratkai­sui­hin, joissa tarpeet­to­mia kunnos­tuso­ji­tuk­sia voidaan vält­tää. Kier­to­ta­lou­teen perus­tuva tuhka­lan­noi­tus hyödyn­tää ympä­ris­töä ja ilmas­toa, kun turve­mai­den metsien kasvu vahvis­tuu, vesi­ta­sa­paino para­nee ja maape­rän kasvi­huo­ne­kas­vu­pääs­töjä voidaan hillitä.

3. Pide­tään metsä­po­li­tiikka suoma­lai­sissa käsissä

Suomen tulee määrä­tie­toi­sesti puolus­taa metsä­po­li­tii­kan ja käytän­nön metsän­hoi­to­toi­men­pi­tei­den pitä­mistä jatkos­sa­kin kansal­li­sen päätös­val­lan alla sekä panos­taa kestä­vän metsä­ta­lou­den ja puupoh­jai­sen biota­lou­den edis­tä­mi­seen EU:ssa. Kokoo­muk­sen mielestä Suomi ei voi hyväk­syä kestä­vän rahoi­tuk­sen ehdo­tuk­sia, joissa Suomen metsille ollaan aset­ta­massa tark­koja, pohjoi­seen metsä­ta­lou­teen sopi­mat­to­mia kritee­reitä. Komis­sion käsit­te­lyssä ilmas­to­hyö­tyjä tarjoava aktii­vi­nen metsien käyttö on kään­netty ongel­maksi.

Metsille esitetty luoki­tus ja sään­tely vaikeut­taa inves­toin­tien rahoi­tusta ja tutki­musta. Suomen metsistä saata­vat tuot­teet korvaa­vat fossii­li­pe­räi­siä tuot­teita. Komis­sion ehdo­tuk­set kestä­vän rahoi­tuk­sen suhteen eivät ota huomioon biota­lou­den posi­tii­vi­sia ilmas­to­vai­ku­tuk­sia, pohjois­ten metsien ominai­suuk­sia ja metsän­hoi­don käytän­teitä.

4. Jatke­taan työtä metsä­luon­non puolesta

Metsis­sämme elää noin 20 000 lajia. Metsä­la­jien uhana­lais­ke­hi­tys ei ole vielä pysäh­ty­nyt, vaikka toimia metsä­luon­non puolesta on tehty niin suoje­lua­lueilla kuin talous­met­sis­sä­kin. Metsä­la­jeja on jo onnis­tuttu saamaan pois uhana­lais­lis­talta työn tulok­sena. Vanho­jen metsien merki­tys uhana­lai­sille lajeille ja metsä­luon­tomme moni­puo­li­suu­delle on suuri. Luon­non moni­muo­toi­suu­den turvaa­mi­nen auttaa meitä myös sopeu­tu­maan ilmas­ton lämpe­ne­mi­seen ja pitä­mään metsämme elin­voi­mai­sina ja terveinä myös tule­vai­suu­dessa. Tässä pelkkä suojelu ei riitä, vaan tarvit­semme talous­met­sien luon­non­hoi­toa, jotta metsä­luon­tomme ei köyhdy.

Suoje­lua­luei­den määrää tulee jatkos­sa­kin lisätä eten­kin Metso- ja Helmi-ohjel­mien kautta. Metso-ohjelma perus­tuu maano­mis­ta­jien vapaa­eh­toi­siin suojelu- ja ennal­lis­ta­mis­toi­miin ja sen kautta suojel­laan metsiä, jotka ovat luon­no­nar­voil­taan ja eliö­la­jien elinym­pä­ris­töinä erityi­sen arvok­kaita ja moni­puo­li­sia. Tällai­sia ovat esimer­kiksi lehdot ja paah­de­rin­teet. On huomioi­tava, että Metsä­hal­li­tuk­sen yhdek­sän miljoo­nan hehtaa­rin metsä­alasta vain noin 35 prosent­tia on metsän­hoi­dol­lis­ten toimen­pi­tei­den piirissä.

Työtä moni­muo­toi­suu­den turvaa­mi­seksi tulee jatkaa myös talous­met­sissä. Luon­non­hoito on tiivis osa suoma­laista metsän­hoi­toa. Turvaamme arvok­kaim­mat elinym­pä­ris­töt, jätämme laho­puita, säätö­puita ja suoja­vyö­hyk­keitä sekä teemme teko­pök­ke­löitä. Talous­met­sien osalta on tärkeää, että laho­puun määrä saadaan halli­tusti lisään­ty­mään osana luon­non­hoi­to­toi­mia.

  • Etsi­tään tarkoi­tuk­sen­mu­kai­sia ja ekolo­gi­sesti tehok­kaita keinoja vahvis­taa metsä­luon­non moni­muo­toi­suutta ja otetaan niitä sovel­tu­vin osin käyt­töön myös Keme­ran kautta.
  • Turva­taan erityi­sen tärkeät metsien elinym­pä­ris­töt ja tehdään pitkä­jän­teistä työtä uhana­lais­ten metsä­la­jien, kuten perhos­ten ja jäkä­lien, kanto­jen vahvis­ta­mi­seksi.

5. Hyödyn­ne­tään metsä­va­ra­tie­to­jamme

Tule­vai­suu­den päätök­sen­teko perus­tuu tark­kaan paik­ka­tie­toon. Tarkka 2020-luvun metsä­tieto pitää sisäl­lään paik­kaan sido­tut puusto-, maaperä ja luon­to­tie­dot, joita tarvi­taan hyvässä metsän­hoi­dossa. Suomi on paik­ka­tie­dossa etulyön­tia­se­massa muihin maihin verrat­tuna. Me tiedämme metsien kehi­tyk­sen jo sadan vuoden ajalta ja viimei­sen vuosi­kym­me­nen aikana paik­kaan sidottu metsä­va­ra­tieto on otta­nut merkit­tä­vän loikan eteen­päin. Tätä kehi­tystä tulee edel­leen jatkaa. Yhä kohden­ne­tumpi metsän­hoito ja sähköi­set palve­lut kehit­ty­vät huimaa vauh­tia ja kaiken tämän taus­talla on paik­ka­tieto.

Tarkan paik­ka­tie­don merki­tys koros­tuu turve­mailla. Turve­mai­den erityis­tar­kas­telu on perus­tel­tua, koska turve­mai­den maape­rä­hiili antaa uuden ulot­tu­vuu­den metsän­hoi­dolle. Turve­maat ovat hete­ro­gee­ni­nen ryhmä erilai­sia elinym­pä­ris­töjä, joten yksi metsän­hoi­don malli ei sovellu kaik­keen. Paik­ka­tie­don avulla voidaan tunnis­taa esimer­kiksi jatku­vaan kasva­tuk­seen parhai­ten sovel­tu­vat kohteet sekä parhaat vesien­suo­je­lu­toi­men­pi­teet kunnos­tuso­ji­tuk­sia tehtäessä. 

  • Edis­te­tään metsä­alan verk­ko­pal­ve­luja.
  • Edis­te­tään nykyistä tarkem­paa ja ajan­ta­sai­sem­paa metsä­vara, maaperä- ja luon­to­tie­toa.

6. Anne­taan tilaa erilai­sille metsän­kas­va­tus­me­to­deille

Myös tule­vai­suu­dessa pitää olla tilaa erilai­sille metsän­kas­va­tus­me­to­deille. Jossain elinym­pä­ris­töissä jaksol­li­nen kasva­tus on paras keino varmis­taa metsän uusiu­tu­mi­nen, kun taas toisissa kohteissa jatkuva kasva­tus on sopi­vampi vaih­toehto. Uuden kasvus­ton synty ja kasva­mi­nen muodos­taa kuiten­kin aidon haas­teen osassa jatku­van kasva­tuk­sen kohteissa. Jos uudis­tu­mi­nen epäon­nis­tuu tai viiväs­tyy, jäävät tuotto- ja luon­non moni­muo­toi­suus- sekä ilmas­to­ta­voit­teet saavut­ta­matta. Päätös metsän­kas­va­tus­me­ne­tel­män valin­nasta kuuluu metsä­omis­ta­jalle.

Metsä­no­mis­ta­jalle onkin tarjolla paljon pitkä­ai­kai­seen tutki­muk­seen perus­tu­vaa tietoa, miten hoitaa metsi­ään hänen tavoit­tei­densa mukai­sesti. Metsän­hoi­don suosi­tuk­sien päivit­tä­mistä pitää jatkaa edel­leen ja etsiä esimer­kiksi ilmas­ton­muu­tok­seen sopeu­tu­mi­seen parhaita käytän­töjä metsän­hoi­dossa. Ilmas­ton­muu­tok­sen hillin­nän painot­ta­mi­nen metsän­hoi­dossa onnis­tuu mm. jalos­te­tun vilje­ly­ma­te­ri­aa­lin ja kasvu­lan­noi­tuk­sen lisäksi käyt­tä­mällä puun­tuo­tan­toa maksi­moi­via kier­toai­koja.

Jatkos­sa­kin tarvit­semme moni­puo­lista metsän­kä­sit­te­lyä. Ilmas­ton kannalta tasai­käi­nen metsän­kas­va­tus on usein paras vaih­toehto kiven­näis­mailla ja osalla turve­maista, koska metsien kasvu on hitaam­paa ja uudis­tu­mi­nen epävar­mem­paa jatku­vassa kasva­tuk­sessa. Jatku­van kasva­tuk­sen laajen­ta­mi­nen lisäisi myös merkit­tä­västi käsit­te­ly­pinta-aloja saman puumää­rän saami­seksi. Mikään metsän­kä­sit­te­ly­me­ne­telmä ei takaa auto­maat­ti­sesti moni­muo­toi­suu­den turvaa­mista, mutta jatku­van kasva­tuk­sen käytöllä voidaan saavut­taa tarvit­ta­via hyötyjä luon­non moni­muo­toi­suu­den kannalta. Talous­met­sien luon­non­hoi­toa tarvi­taan, oli tavoit­teena tasai­käis­ra­ken­tei­nen tai eri-ikäis­ra­ken­tei­nen metsä. Metsän­hoi­to­me­ne­tel­mästä riip­pu­matta kokoo­mus pitää tärkeänä, että valin­noissa on huomioitu myös vaiku­tuk­set ilmas­ton ja luon­non moni­muo­toi­suu­den näkö­kul­masta.

Suomi on panos­ta­nut metsän­ja­los­tuk­seen jo 1940-luvulta saakka. Jalos­tet­tu­jen taimien käyt­tä­mi­nen metsän uudis­ta­mi­sessa paran­taa ja nopeut­taa metsän kasvua ja hiilen­si­don­ta­ky­kyä jopa 10–20 prosent­tia. Tämä edel­lyt­tää jalos­te­tun aineis­ton käyt­töä metsän­vil­je­lyssä (siemen­ten kylvö tai taimien istu­tus) sekä aktii­vista ja oike­aan aikaan toteu­tet­tua metsän­hoi­toa. Metsän­ja­los­tuk­sen hyödyt saavu­te­taan täysi­mää­räi­sesti vain, jos metsää hoide­taan suosi­tus­ten mukaan sen jälkeen, kun jalos­tettu taimi on istu­tettu tai siemen kylvetty.

Tärkeää on myös sopeu­tu­mi­nen muut­tu­vaan ilmas­toon. Jalos­tuk­sessa jokai­nen suku­polvi on aina edel­tä­jäänsä parempi kasvun lisäksi sopeu­tu­mi­sessa tule­vai­suu­den ilmas­toon ja tuhoi­hin. Jalos­tus perus­tuu Suomessa perin­tei­seen valin­taan, jota on käytetty muun muassa puutar­ha­kas­veilla paljon pidem­pään. Jalos­tus on merkit­tävä pitkän aika­vä­lin keino sekä lisätä metsä­teol­li­suu­den raaka-aineen saata­vuutta että lisätä hiilen sidon­taa metsiin.

7. Kään­ne­tään metsä­pinta-ala kasvuun

Metsä­pinta-alan pienen­ty­mi­nen on suoma­lai­sen metsä­po­li­tii­kan kompas­tus­kivi, koska EU ei laskel­mis­saan ole otta­nut huomioon metsien koko ajan lisään­ty­vää kasvua. Suomessa metsä­ta­lous ei aiheuta metsä­ka­toa. Maan­käyt­tö­muu­tok­set aiheu­tu­vat esimer­kiksi raken­ta­mi­sesta ja maata­lou­desta. Näistä syntyy LULUCF-sekto­rille lasken­nal­li­sia kasvi­huo­ne­pääs­töjä, joten metsä­pinta-alan muutok­silla on merki­tystä, kun Suomen tulee hakea uusia pääs­tö­vä­hen­nys­kei­noja. Metsien raivaa­mi­sen vähen­tä­mi­nen ja lisään­ty­vät istu­tuk­set ovat niin puun­käy­tön kuin ilmas­to­toi­mien kannalta järkevä suunta.

Nykyi­sen ilmas­to­po­li­tii­kan myötä globaali tarve metsä­ka­don pysäyt­tä­mi­seksi on tärkeää. Metsi­tyk­selle sopi­vat alueet ja heik­ko­tuot­toi­set pellot voidaan saat­taa metsi­tyk­sen kannus­ti­mien piiriin. Kannus­ti­mien tulee olla vaikut­ta­via, jotta metsi­tys aidosti edis­tää ilmas­ton­muu­tok­sen torjun­taa ja metsä­alan kasvua.

Metsi­tys ja metsä­ka­don torjunta edel­lyt­tä­vät yhteis­kun­nalta panos­tuk­sia, mutta ne tule­vat halvem­maksi kuin metsien hakkuu­ra­joi­tuk­set tai kannus­ti­met hakkui­den vält­tä­mi­seen. Tarvit­semme lisää metsiä, emme vähem­män hakkuita.

Kokoo­mus esit­tää kahden miljoo­nan euron määrä­ra­haa syrjä­seu­duilla hylät­ty­jen maati­lo­jen kiin­teis­tö­jen purku­palk­kiota varten siten, että palk­kio yhdis­te­tään vasta hyväk­syt­tyyn metsi­tys­la­kiin. Tavoit­teena on siis­tiä maise­maa ja vähen­tää Suomen metsä­ka­toa. Myös kaupun­kia­luei­den kaavoi­tuk­sessa on pyrit­tävä sääs­tä­mään metsä­alueita, jotta vuosit­taista metsä­ka­toa saadaan koko ajan pienen­net­tyä. Maan­käyt­tö­po­li­tii­kassa on aina otet­tava huomioon metsä­no­mis­ta­jan oikeu­det ja omai­suu­den­suoja.

  • Yhdis­te­tään syrjä­seu­duilla olevien kiin­teis­tö­jen purku­palk­kio metsi­tys­la­kiin.

8. Vahvis­te­taan hiilen­si­don­taa ja luon­non huomioin­tia tasa­pai­noi­sin ja reiluin keinoin

Metsien kvar­taali on vuosi­kym­me­niä ja metsä­po­li­tii­kan tulee olla pitkä­jän­teistä. Metsä­po­li­tii­kan toimin­tae­del­ly­tyk­siin esimer­kiksi metsien kier­toai­koi­hin ei pidä tehdä häti­köi­dysti isoja muutok­sia, sillä ne voivat aiheut­taa kohtuut­to­mia mark­ki­na­häi­riöitä ja heiken­tää elin­voi­mai­sen metsä­teol­li­suu­den toimin­tae­del­ly­tyk­siä. Moni­puo­lis­ten ja ilmas­to­ys­tä­väl­lis­ten puupoh­jais­ten tuot­tei­den valmis­ta­mi­sen edel­ly­tyk­senä on puun saata­vuu­den turvaa­mi­nen ja ennus­tet­ta­vuus. Huomioon tulee ottaa myös hiili- ja hakkuu­vuo­don riski eli teol­li­suu­den siir­ty­mi­nen puun­han­kin­nan tai koko tuotan­non osalta toisiin maihin, joissa toiminta ei vält­tä­mättä ole yhtä kestä­vällä pohjalla kuin Suomessa.

Pahim­mil­laan metsä­tuot­tei­den ilmas­to­hyö­dyt jäävät toteu­tu­matta, jos jatke­taan fossii­li­sia raaka-aineita suosien. Kokoo­mus kannat­taa puura­ken­ta­mi­sen lisää­mistä ja koros­taa myös puusta jalos­tet­tu­jen tuot­tei­den subs­ti­tuu­tio­vai­ku­tuk­sia (korvaa­vat fossii­li­pääs­töi­sem­piä tuot­teita) sekä tuot­tei­den merki­tystä hiili­va­ras­toina.

Oike­aan aikaan toteu­te­tut harven­nuk­set paran­ta­vat edel­leen parhai­den puiden kehit­ty­mistä tukki­puuksi. Samalla saadaan niin sanot­tua kuitu­puuta erilais­ten kuitu­poh­jais­ten tuot­tei­den valmis­tuk­seen. Elin­voi­mai­set metsät toimi­vat myös aktii­vi­sena hiili­nie­luna.

Metsien hiili­nie­lui­hin ja niiden ennus­tei­siin liit­tyy suuria epävar­muuk­sia, joita voidaan mallin­taa eri vaih­toeh­toja tutki­malla. Jos laajat metsä­tu­hot saapu­vat Suomeen, voivat metsämme muut­tua nielusta pääs­tö­läh­teeksi. Myrs­ky­tu­hot ja metsä­pa­lot muissa maissa osoit­ta­vat, että metsien käyt­tä­mi­nen pitkä­ai­kai­sena staat­ti­sena hiili­va­ras­tona sisäl­tää oikeita riskejä, jos sitä ei tehdä halli­tusti ja kohtuul­li­sessa mitta­kaa­vassa. Laaja-alai­nen pitkään hoita­ma­ton metsä­alue voi muut­tua äkkiä isoksi pääs­tö­läh­teeksi, jos metsä­tuho pyyh­käi­see sen yli. 

Suojel­tuja metsiä tarvi­taan luon­non moni­muo­toi­suu­den turvaa­mi­seksi lisää ja talous­met­sien hoidossa tarvi­taan luon­non moni­nai­suutta tuke­via mene­tel­miä, mutta hiili­nie­lun kehit­tä­mi­sen kannalta laajo­jen luon­non­ti­lais­ten metsien riskit on otet­tava huomioon koko ajan lämpe­ne­vän ilmas­ton takia.

Hiili­kom­pen­saa­tiot luovat uusia mark­ki­naeh­toi­sia tapoja hyötyä metsistä tai puutuot­teista talou­del­li­sesti. Niihin kuiten­kin sisäl­tyy kansan­ta­lou­den kannalta riskejä, jotka täytyy ajoissa tunnis­taa ja joita on pyrit­tävä hallit­se­maan järke­villä sään­nöillä. Pääs­tö­kom­pen­saa­tio­mark­ki­nat lisää­vät metsien ja niiden hiilen­si­don­nan kysyn­tää. On siis toden­nä­köistä, että mark­ki­noilta rahoi­tet­ta­vien, metsien hiilen­si­don­taa lisää­vien hank­kei­den kysyntä kasvaa lähi­vuo­sina merkit­tä­västi. 

Jos ilmas­to­po­li­tii­kan lasken­ta­sään­töjä samalla muute­taan hiili­kom­pen­saa­tioi­den vaikut­ta­vuu­den lisää­mi­seksi siten, että vapaa­eh­tois­kom­pen­saa­tioina myyty­jen hank­kei­den­muo­dos­ta­mat ilmas­to­hyö­dyt vähen­ne­tään kansal­li­sesta kasvi­huo­ne­kaa­suin­ven­taa­riosta, saat­taa loppu­tu­los olla se, että Suomen metsien hiili­nie­lut myydään suurelta osin ulko­maille. Tällöin Suomi joutuu teke­mään kalliita lisä­toi­mia täyt­tääk­seen kansal­li­sen maan­käyt­tö­sek­to­rin hiili­nie­lu­ta­voit­teensa. Emme myös­kään halua, että muiden maiden pääs­tö­vä­hen­nyk­sistä lipsu­taan kuit­taa­malla niitä Suomen metsillä.

Toinen riski liian laaja­mit­tai­seksi paisu­vasta hiili­kom­pen­saa­tio­kor­vauk­sesta metsän­hoi­dossa olisi, että merkit­tävä osa suoma­lai­sista metsistä saatet­tai­siin valjas­taa liian paino­te­tusti hiilen­si­don­taan, jolloin metsien muodos­tama arvo­ketju loppuisi metsä­no­mis­ta­jan saamaan korvauk­seen ja puusta jalos­tet­ta­vien tuot­tei­den arvo­ketju työpaik­koi­neen ja fossii­li­sia mate­ri­aa­leja korvaa­vine tuot­tei­neen piene­nisi. Tämä olisi kansan­ta­lou­den ja muovin korvaa­mi­sen näkö­kul­masta tuhoi­saa. Kompen­soin­nin tuli­si­kin aina olla keino­va­li­koi­massa viimei­senä keinona kaik­kien muiden pääs­tö­vä­hen­nys­ten jälkeen.

Ekolo­gi­nen kompen­saa­tio tarkoit­taa hiili­kom­pen­saa­tion tyyp­pistä meka­nis­mia, jonka avulla voisi rahoit­taa luon­toa sääs­tä­viä toimia. Se on lupaava tapa mahdol­lis­taa esimer­kiksi maan­käy­tön muutok­sia yhdessä paikassa samalla, kun syntyvä haitta luon­nolle voidaan kompen­soida toisessa paikassa. Esimer­kiksi kiviai­ne­sa­lalla Rudus-konserni on toimi­nut ekolo­gi­sen kompen­saa­tion pionee­rina. 

Oikein säädel­tynä ekolo­gi­sesta kompen­saa­tiosta voisi tulla toimiva meka­nismi myös metsän­hoi­don luon­toa sääs­tä­vien valin­to­jen edis­tä­mi­seen. Joil­tain osin se voisi toimia yksi­tyis­ra­hoi­tet­tuna vaih­toeh­tona valtio­ra­hoit­tei­selle METSO-ohjel­malle. 

Väärin säädel­tynä tai varsin­kin pakolla liian laaja­mit­tai­seksi tuotuna ekolo­gi­sessa kompen­saa­tiossa voi syntyä samoja ongel­mia kuin metsien hiili­kom­pen­saa­tio­mark­ki­noissa. Ekolo­gi­sen kompen­saa­tion vapaa­eh­toi­selle kehit­ty­mi­selle tulee luoda puit­teet harki­tusti sen sijaan, että häti­köi­dysti säädet­täi­siin pakol­li­nen ekolo­gi­nen kompen­saa­tio esimer­kiksi luon­non­suo­je­lu­la­kia uudis­tet­taessa.

Ener­gian­tuo­tan­nossa ei-polt­toon perus­tu­vien ratkai­su­jen edis­tä­mi­nen on kokoo­muk­sen mielestä tärkein suunta. Niiden kehi­tys­työ vie luon­nol­li­sesti aikaa, joten poltto säily­nee vielä kohta­lai­sen pitkään lämmön­tuo­tan­non tärkeänä ja vält­tä­mät­tö­mänä mene­tel­mänä. Jalos­tus­kel­poista puuta ei kansal­li­sella poli­tii­kalla saa kannus­taa ohjau­tu­maan lämmön ja sähkön tuotan­toon.

  • Lain­sää­däntö ei saa ohjata jalos­tus­kel­poista puuta polt­toon. Kokoo­muk­sen mielestä mark­ki­nat ovat parhaita ohjaa­maan puuta oike­aan käyt­töön.
  • Tunnis­te­taan ja turva­taan metsä­alan koko arvo­ket­jun aikaan­saa­mat hyödyt suoma­lai­selle yhteis­kun­nalle.
  • Kehi­te­tään reiluja peli­sään­töjä metsä­no­mis­ta­jan mahdol­li­suu­delle hyötyä hiilen­si­don­ta­kor­vauk­sista ja ekolo­gi­sesta kompen­saa­tiosta huomioi­den vaiku­tus kansal­li­siin maan­käyt­tö­sek­to­rin pääs­tö­vel­voit­tei­siin ja metsien­käy­tön tasa­pai­noi­seen koko­nai­suu­teen sekä teol­li­suu­den raaka-aineen ennus­tet­ta­vaan saata­vuu­teen.

9. Selkey­te­tään metsien omis­tus­ra­ken­netta

Metsien omis­tus­ra­kenne on yksi metsä­po­li­tii­kan kehi­tet­tävä osa-alue. Laaja omis­ta­ja­kunta on rikkaus, jos se on päätök­sen­te­ko­ky­kyi­nen. Kuolin­pe­sät, mukaan lukien vero­tusyh­ty­mät ja suora henki­lö­omis­tus, joissa on kuolin­pe­siä osak­kaina, omis­ta­vat yli 15 prosent­tia yksi­tyis­met­sis­tämme. Kuolin­pe­sä­omis­tuk­sen päätök­sen­teossa edel­ly­te­tään Suomessa yksi­mie­li­syyttä, jonka saavut­ta­mi­nen usein vaaran­tuu perin­nön­ja­koa lykät­täessä ja osak­kai­den määrän kasvaessa. Suur­ten ikäluok­kien myötä ongelma kärjis­tyy.

Esimer­kiksi Ruot­sissa maata­loutta harjoit­ta­vat kuolin­pe­sät on lain mukaan puret­tava viimeis­tään neljän­tenä vuonna omis­ta­jan kuole­man jälkeen. Kokoo­mus kannat­taa metsien kuolin­pe­sä­omis­tuk­sen selvit­tä­mistä ja siir­ty­mistä enem­mis­tö­pää­tök­sen­te­koon, jolloin yksit­täi­nen henkilö ei voi estää yhtei­sen omai­suu­den hyvää hoitoa, hyödyn­tä­mistä ja kehit­tä­mistä.

Kokoo­mus kantaa huolta siitä, että suoma­lai­sessa omis­tuk­sessa olevia metsiä myydään lisään­ty­vässä määrin ulko­maille. Erilai­set rahas­tot omis­ta­vat jo puoli miljoo­naa hehtaa­ria metsää, ja joita­kin rahas­toja sekä kymme­niä tuhan­sia hehtaa­reja metsää on myyty Suomesta ulos. Rahasto-omis­tuk­sessa ei sinänsä ole vikaa metsän­hoi­don kannalta, mutta jos metsien omis­tus ajau­tuu pois Suomesta ja pois metsän­hoi­don ja metsä­teol­li­suu­den raaka-aine­huol­lon piiristä, on se kansan­ta­lou­del­li­nen ongelma.

Kokoo­mus suhtau­tuu myön­tei­sesti ammat­ti­mai­sesti hoidet­tui­hin yhteis­met­siin. Kokoo­muk­sen mielestä yhteis­met­sien veroaste tulee laskea 20 prosent­tiin eli yhtei­sö­ve­ron tasolle, jotta yhä useam­pia tiloja saadaan ammat­ti­mai­sen metsän­hoi­don piiriin ja suoma­lai­selle omis­tuk­selle tulee vartee­no­tet­tava vaih­toehto ulos­myyn­nin sijaan. Perin­tei­sesti metsä­no­mis­tus on liitetty maati­la­ta­lou­den harjoit­ta­mi­seen. Nyky­ään tämä kytkös on heiken­ty­nyt ja metsä­no­mis­tusta on siir­ty­nyt merkit­tä­västi kaupun­kei­hin. Tämä suun­taus edel­lyt­tää metsien käyt­töön liit­ty­vien erilais­ten palve­lu­jen kehit­tä­mistä, jotta metsä­no­mis­ta­jilla on aina saata­villa ja tiedossa paras tieto metsä­omai­suu­tensa hoita­mi­sessa.

  • Yhteis­met­sien vero­tus alen­ne­taan yhtei­sö­ve­ron tasolle eli 20 prosent­tiin edis­tä­mään sini­val­koista omis­tusta.
  • Metsä­kuo­lin­pe­sien osak­kaat on selvi­tet­tävä ja päätök­sen­teossa siir­ryt­tävä enem­mis­tö­pää­tök­siin.

Hyväk­sytty edus­kun­ta­ryh­män kokouk­sessa 25.11.2021

Lisää sisältöä samassa kategoriassa

9.11.2022

Ryhmä­puhe: Kokoo­mus on valmis puolus­ta­maan suoma­lai­sia maita, vesiä ja omis­ta­juutta

Vuosi 1952 on jäänyt monin tavoin suoma­lais­ten mieliin. Helsin­gissä pidet­tiin olym­pia­lai­set, Armi Kuusela valit­tiin Miss Univer­su­miksi ja raskaat sota­kor­vauk­set saatiin makset­tua. Suomi katsoi eteen­päin.

9.11.2022

Väli­ky­sy­mys­puhe: Päätös­valta Suomen metsistä kuuluu meille suoma­lai­sille

Päätös­valta Suomen metsistä kuuluu meille suoma­lai­sille. Me emme ole valmiita luovut­ta­maan metsä­po­li­tiik­kaa EU:n toimi­val­taan. EU:n yhtei­sen ympä­ris­tö­po­li­tii­kan keinot on valit­tava tavalla, jolla koti­mais­ten metsien vastuul­lista ja kestä­vää käyt­töä ei vaaran­neta.

19.10.2022

Janne Heik­ki­nen: Tehtä­vä­nämme on turvata tule­ville suku­pol­ville puhdas luonto

Arvoisa puhe­mies, moni tässä salissa olija muis­taa, kun ilmasto- ja metsä­kes­kus­te­luumme hiipi huol­ta­kin aiheut­ta­nut maan­käyt­töä koskeva kirjai­nyh­dis­telmä LULUCF. Ja tänään olemme keskus­te­le­massa siitä, mitä uusi maan­käyt­tö­sek­to­rin kirjai­nyh­dis­telmä MISU, eli maan­käyt­tö­sek­to­rin ilmas­to­suun­ni­telma, pitää sisäl­lään.

Skip to content