Kokoomus.fi
MENU
Koko Suomi on suuren muutoksen äärellä

Koko Suomi on suuren muutoksen äärellä

Julkaistu: 14.03.2012 Uutiset

Haluan kiittää Veron­mak­sajain keskus­liittoa kutsusta tähän Vero 2012 ?tapah­tuman avajais­ti­lai­suuteen. Puheen­vuoroni otsikoksi oli merkitty ?talous- ja veropo­li­tiikan päälinjat lähivuosina?. Aihe on ajankoh­tainen, sillä hallitus valmis­tautuu parhaillaan ensi viikon kehys­riiheen, jossa tehdään päätöksiä valtion menoke­hyk­sistä vuosille 2013-2016.

Uudis­tajan asennetta tarvitaan

Kehys­rii­hessä hallitus tarttuu neljään erita­soiseen haasteeseen: suhdan­ne­ke­hi­tyksen heikkouteen, valtion velkaan­tu­misen pysäyt­tä­miseen, julkisen talouden pitkän aikavälin kestä­vyys­va­jeeseen ja pitkän aikavälin kasvuun.

Ensi viikon päätök­sillä hallitus haluaa vahvistaa luotta­musta Suomen taloutta kohtaan. Vastuul­linen ja luotta­musta vahvistava talous­po­li­tiikka on ensiar­voisen tärkeää vakauden ja kasvun edelly­tysten kannalta. Luottamus syntyy konkreet­ti­sista päätök­sistä. Suomessa julkista taloutta onkin pitkään hoidettu säntil­li­sesti. Tämän seurauksena olemme ansainneet parhaan kolmen a:n luotto­luo­ki­tuksen ja sen mukana alhaisen korko­tason niin valtion velalle kuin kotita­louk­sille ja yrityk­sille.

Vuoden 2009 rajusta taantu­masta lukien valtio on ottanut lisää velkaa liki 23 miljardia euroa. Valtio­va­rain­mi­nis­teriö on arvioinut, että halli­tus­oh­jel­massa sovituista 2,5 miljardin euron sopeu­tus­toi­mista huoli­matta valtio velkaantuu tulevina vuosina kuuden-seitsemän miljardin euron vuosit­taista vauhtia. Tarkka velkaan­tu­mis­vauhti ja sopeu­tuksen tarve selviävät valtio­va­rain­mi­nis­teriön uusimpien julkisen talouden lukujen myötä.

Luotta­muksen vahvis­ta­mi­seksi kiireel­lisin tehtävä on valtion velkaan­tu­mis­vauhdin hillit­se­minen. Valtion velkaan­tu­mis­vauhti on huoles­tut­tavan nopea, eikä se ei lopu ilman päättä­väisiä toimia. On siis valittava linja: katkai­semmeko velkaan­tu­misen, vaikka se tarkoit­taakin menojen karsintaa ja verojen korotuksia vai jätämmekö Suomen tuulia­jolle. Valinta on selvä. Suomessa on aina hoidettu omat asiat kuntoon, vaikka se ei aina ole ollut helppoa meillekään. Ihmisiltä saamani suoran palautteen perus­teella me olemme yhä se sama kansa joka arvostaa vastuul­li­suutta. Tehdään se mitä pitää.

Maail­man­ta­louden heikko suhdanne on talous­haas­teista pienin, vaikka sekin tuo merkit­täviä haasteita. Suurimmat haasteemme tulevat kahdesta erityi­sestä seikasta: Suomi on tilan­teessa, missä sekä julkinen talous että yrityk­semme ovat samaan aikaan suuren raken­ne­muu­toksen kourissa. Vuosia puhuttu ikään­ty­minen on nyt toden teolla ja konkreet­ti­sesti alkanut vaikut­tamaan julkiseen talou­teemme. Samaan aikaan paperi­teol­li­suu­desta alkanut ja ICT-sekto­rille edennyt raju raken­ne­muutos haastaa meitä työpaik­kojen ja verotu­lojen menetysten muodossa.

Olemme tässä suhteessa vastaa­vassa tilan­teessa kuin 1990-luvun alussa. Silloinkin julkisen talouden rakenteet ja mm. Neuvos­to­liiton romah­duksen seurauksena yritys­ta­lou­temme olivat raken­ne­muu­toksen kourissa. Silloin tuskaa lisäsi massa­työt­tömyys ja synkkä ilmapiiri. Tästäkin selvi­simme päättä­väi­syyden ja tulevai­suu­de­nuskon avulla.

Olen ihaillut niitä polii­tikkoja, jotka keskellä lamaa ja leikkaus­listoja satsa­sivat ennak­ko­luu­lot­to­masti tulevai­suuteen inves­toi­malla verovaroja T&K -toimintaan. Samaan aikaan tehtiin yritys­ve­ro­tuksen uudistus, ns. Avoir fiscal-malli, missä veropohjaa laajen­nettiin, veropro­sentteja laskettiin ja yrityksiä kannus­tettiin kasvamaan. Näiden kahden toimen yhteis­vai­ku­tuk­sesta ja päättä­väi­sestä julki­sen­ta­louden vakaut­ta­mi­sesta syntyi uusi Suomi.

Vaikka emme kärsikään massa­työt­tö­myy­destä, emmekä kansa­kuntana ole samalla tavalla akuutisti kuilun partaalla ja vaikka budjet­ti­so­peu­tuksen tarve ei ole samaa luokkaa kuin 1990-luvulla, olemme silti suurien haasteiden edessä. Nyt uutena haasteena on ikära­kenteen muutos, jota ei voi muuksi muuttaa lyhyellä aikajän­teellä. Siihen on osattava sopeutua uudis­ta­malla raken­tei­tamme.

Nyt siis tarvitaan uudis­tajan asennetta, tulevai­suuteen katsovaa mieltä ja kykyä tehdä päätöksiä. Tunte­mat­toman tulevai­suuden raken­ta­minen ei ole yksin­ker­taista. Olemme joka tapauk­sessa tilan­teessa, missä vastuul­lamme on rakentaa uusi Suomi. Sitä emme tiedä, miltä se tarkkaan ottaen näyttää tai miltä toimia­lalta uudet työllis­tävät yritykset nousevat. Tärkeintä on asettaa tavoitteet ja valita lääkkeet sen mukaan.

Haluamme, että Suomessa on laadukkaat hyvin­voin­ti­pal­velut myös tulevai­suu­dessa. Siihen me tarvit­semme elinvoi­mai­semmat ja vahvemmat kunnat. Nykyinen kunta­ra­kenne ei riitä turvaamaan hyvin­vointia. Tarvit­semme uusia kasvavia ja Suomessa työllis­täviä yrityksiä. Tähän meidän on osattava etsiä kannus­teita. Oikeu­den­mu­kaisuus yhteis­kun­nassa lisääntyy vain, jos Suomeen syntyy uusia työpaikkoja. Kannus­tavuus, kasvu ja onnis­tu­minen eivät ole tasa-arvoi­suuden ja oikeu­den­mu­kai­suuden vasta­kohtia, vaan edellytys. Tarvit­semme myös jatkossa hyvät eläkkeet ja se on mahdol­lista jos teemme vähän pidempiä työuria, koska kulutamme eläkettä pidempään kuin aiemmin. Ja kaiken toivo­mamme edellytys on terve julkinen talous.

Velkaan­tu­minen on taitettava

Kaikki halli­tus­puo­lueet ovat sitou­tuneet halli­tus­oh­jelmaan: velkaan­tu­minen taitetaan tällä vaali­kau­della. Hallitus tekee juuri niin paljon sopeu­tus­toimia, kuin velkaan­tu­mis­kierteen taitta­minen edellyttää. Sopeu­tuksen tarkka mitta­luokka perustuu valtio­va­rain­mi­nis­teriön uusimpiin laskelmiin. Yhtään turhaa veron­ko­ro­tusta tai menoleik­kausta ei tehdä, mutta yhtään tarpeel­lista ei myöskään jätetä tekemättä. Tavoite on yksise­lit­teinen: itseään ruokkiva velka­kierre on torjuttava.

Monet ovat ilmaisseet huolensa sopeut­ta­mis­toimien vaiku­tuk­sesta talous­kasvuun. On totta, että menojen karsin­nalla ja verojen korotuk­silla on kasvua hillitsevä vaikutus lyhyellä aikajän­teellä. Siksi hallitus ajoittaa toimen­piteet seuraa­ville kolmelle vuodelle, jolloin toimet eivät häiritse juuri nyt heikkoa kasvua. On myös valittava huolella sellaiset sopeu­tus­toimet, esimer­kiksi veron­ko­ro­tukset, joilla on mahdol­li­simman vähäinen vaikutus kasvuun. Suorilla suoma­laisen työn ja työllis­tä­misen verojen korotuk­silla on toden­nä­köi­sesti enemmän kielteisiä vaiku­tuksia työlli­syyteen, kuin tuonti­tuot­teiden verojen korotuk­silla.

Kehys­riihen päätök­sen­teossa pidetään huolta päätösten oikeu­den­mu­kai­suu­desta. Talouden tasapai­not­ta­misen taakan on kohdis­tuttava suoma­laisten maksu­kyvyn mukaan. Suuri­tu­loiset joutuvat kantamaan suuremman taakan kuin pieni­tu­loiset.

Tänä vuonna suhdan­ne­ke­hitys näyttää jäävän heikoksi. Vaikka talouden ennus­tetaan tulevina vuosina kasvavan jo reippaampaa tahtia inves­tointien kasvun ja viennin vetämänä, tänä vuonna talous­kasvun on arvioitu jäävän vaati­mat­to­maksi.

Tämän vuoksi halli­tuksen tarkoi­tuksena on päättää kehys­riihen yhtey­dessä myös lisäta­lous­ar­viosta, jossa toteu­tetaan valikoi­vasti talouden täsmäel­vy­tystä. Näillä toimilla kohdennus on nopeasti vaikut­ta­vassa ja työlli­syyttä tukevissa toimissa. Hallitus valitsee elvytys­kohteet niin, että yhdellä elvyty­seu­rolla saadaan mahdol­li­simman suuri työlli­syys­vai­kutus.

Kannus­tetaan kasvuun

Suomen julkisen talouden kestä­vyyden kannalta kestävä talous­kasvu ja nykyistä korkeampi työllisyys ovat aivan keskeisiä kysymyksiä. Meillä on aihetta olla Suomen kilpai­lu­ky­vystä huolissaan.

Vientimme on edelleen lähes neljän­neksen kesän 2008 ennätys­ta­sojen alapuo­lella. Tilanne on saman­kal­tainen niin perin­teisen tavara­viennin kohdalla kuin palve­luis­sakin. Lisäksi huoles­tut­tavaa on, että vuosi­tu­hannen vaihteen jälkeen käynnis­tynyt kauppa­taseen ylijäämän trendin­omainen sulaminen on kiihtynyt entisestään viimeisten vuosien aikana. Kauppa­ta­seemme on lähellä tasapainoa eikä näköpii­rissä ole paluuta entisen kaltaisiin ylijäämiin. Netto­tu­lo­virta maahamme on katoa­massa, mitä vahvistaa vaihto­suhteen heikkenevä trendi: viemme yhä edulli­semmin, tuomme yhä kalliim­malla. Toisin sanoen Suomessa syntyy suhteessa yhä vähemmän lisäarvoa.

Suomen yksityinen sektori on jatkuvan raken­ne­muu­toksen keskellä. Hyvin­voin­timme säilyt­tä­minen edellyt­täisi, että Suomeen syntyy uusia, yhä korkeamman tuotta­vuuden ja suuremman lisäarvon työpaikkoja. Viime vuosien aikana olemme todis­taneet tuhoa.

Osaammeko kääntää kehityksen luovaksi tuhoksi? Mitkä ovat niitä toimia ja kannus­teita, jotka johtavat esimer­kiksi ympäris­tö­tek­no­logian ja ohjel­mis­toalan yritysten merkit­tävään kasvuun Suomessa? Mitkä ovat niitä toimia, joiden seurauksena Suomeen alkaisi virrata enemmän inves­tointeja? Uskal­lammeko kannustaa ihmisiä ja yrityksiä menes­tymään ja kasvamaan Suomessa, vai koemmeko, että onnis­tu­minen on aina toiselta pois ja siksi ei niin suotavaa? Osaammeko luoda positii­visen tekemisen meiningin, pöhinän, vai surkas­tummeko puolus­tamaan taakse­jää­nyttä mennei­syyttä?

Suoma­laisten viesti on ollut toreilla ja sähkö­pos­tissa se, että tarvit­semme johta­juutta, päättä­väi­syyttä, vastuun­kan­ta­mista ja tulevai­suu­de­nuskoa. Tällä asenteella pärjäämme kyllä.

Raken­ne­uu­distus on välttä­mätön

Hallitus sopii kehys­rii­hessä myös raken­teel­li­sista uudis­tuk­sista, joiden tarkoi­tuksena on vahvistaa julkisen talouden kestä­vyyttä pitkällä aikavä­lillä.  Olennaisia ovat erityi­sesti työuria piden­tävät ja työvoiman tarjontaa lisäävät toimet. Raken­ne­uu­dis­tusten merkitys on hyvin konkreet­tinen. Mitä uskot­ta­vammat raken­ne­uu­dis­tukset, sitä pienempiä ovat menoleik­kaukset ja veron­ko­ro­tukset. Tästä syystä työmark­ki­na­jär­jestöt ovat paljon varti­joina neuvo­tel­lessaan työurien piden­nyk­sistä ja muusta työvoiman tarjontaan liitty­vistä toimista.

Onnis­tuessaan sopimaan konkreet­ti­sista muutok­sista, joista päätökset tehdään nyt, vaikka niiden toimeenpano tapah­tui­sikin joskus myöhemmin, voimme välttää merkit­täviä leikkauksia ja veron­ko­ro­tuksia. Välitön sopeu­tus­tarve on siis pienempi, jos tiedämme, että nyt päätet­tävät raken­ne­uu­dis­tukset vahvis­tavat kasvua, lisäävät työlli­syyttä tai säästävät menoja tulevina vuosina. Jos taas näistä asioista ei onnistuta sopimaan, hallitus joutuu tasapai­not­tamaan kestä­vyys­va­jetta budjet­ti­so­peu­tuksen määrää kasvat­ta­malla. Näiden kahden metodin ero on siinä, että raken­ne­uu­dis­tukset yleensä lisäävät kasvua ja budjet­ti­so­peutus sitä leikkaa ainakin lyhyellä tähtäi­mellä. Jos pitää valita, lisätäänkö työn tekemistä vai leika­taanko ostovoimaa veron­ko­ro­tuk­sella, jonka voisi välttää, on vastaus monelle selvä.

Suomi muuttuu - me olemme valmiita

Olen huomannut, että suoma­laiset tukevat vahvasti tavoi­tetta velkaan­tu­misen taitta­mi­sesta. Suoma­laiset ovat vastuun­tun­toista kansaa ja ymmär­tävät kyllä, että velaksi eläminen ei ole kestävä vaihtoehto.

Kehys­rii­hessä tehtävät sopeu­tus­pää­tökset tulevat kosket­tamaan kaikkia suoma­laisia. Sellaisia menosäästöjä tai veron­ko­ro­tuksia ei olekaan, ettei­vätkö ne joitakin kosket­taisi. Kipeil­täkin tuntuvia sopeu­tus­toimia tehdään, jotta voisimme turvata hyvin­voin­tiyh­teis­kunnan laaduk­kaine palve­luineen ja tulon­siir­toineen myös tuleville sukupol­ville.

Väestön ikään­ty­minen ja huolto­suhteen heikke­ne­minen muuttavat Suomea perus­teel­li­sesti. Tulevien 20 vuoden aikana Suomesta tulee aivan uusi maa. Tämä muutos on esimer­kiksi hyvin­voin­ti­pal­ve­luiden suhteen valtava haaste, mutta se on samalla suuri mahdol­lisuus uudistaa Suomea.

Tärkeintä on ymmärtää, että tulevat vuosi­kym­menet edellyt­tävät suuriakin muutoksia. Hyvin­voin­tiyh­teis­kunta voidaan kyllä turvata, kunhan uskal­lamme uudistua. Monien silmissä nämä muutokset tuntuvat vaikeilta, pelot­ta­vil­takin. Kaikkein pelot­tavin näkymä on kuitenkin se, jos emme uudis­tuisi. Se olisi taantu­misen, velkaan­tu­misen ja hyvin­voin­tiyh­teis­kunnan rapau­tu­misen harmaa tie.


Kokoomus.fi