Kaupunki on ihmistä varten – kokoomus.fi
MENU
Kaupunki on ihmistä varten

Kaupunki on ihmistä varten

Julkaistu: 19.12.2018 Kannanotot Kulttuuri Ohjelmatyö Sivistys Työ Ympäristö

“Kokoomus uskoo ihmiseen itsestään ja toisistaan huoleh­timaan kykenevänä yksilönä, jota ensisi­jai­sesti ohjaavat oma eettinen pohdinta ja tahto tehdä hyvää. Yksilö tarvitsee ympärilleen toimivan ja hyvin­voivan yhteisön, johon voi kuulua, tarvit­taessa tukeutua ja jonka hyväksi itse antaa oman merki­tyk­sel­lisen panok­sensa.

- Kokoo­muksen periaa­teoh­jelma

Ihmisten kaupunki

Me kaikki haluamme kuulua hyvin­voivaan yhteisöön. Yhteisöön, johon voimme tukeutua ja jonka hyväksi itse antaa oman merki­tyk­sel­lisen panok­semme. Ihminen on oman elämänsä asian­tuntija ja omistaja. Yhtei­sössä jokaisen ainut­laa­tuinen osaaminen muuttuu arvok­kaaksi vasta­vuo­roi­seksi toimin­naksi.

Kun ihmiset kohtaavat, ideat jalos­tuvat ja muuttuvat tuotteiksi, palve­luiksi ja uuden­lai­siksi tavoiksi tehdä asioita. Hyvin­vointi kasvaa, elämän­laatu paranee, tieto karttuu ja leviää. Erilaisten ihmisten erilaiset vahvuudet täyden­tävät toisiaan, ja loppu­tulos on enemmän kuin osiensa summa. 

Kukois­tavien kaupunkien menestys on kautta aikojen perus­tunut avoimuu­delle ja vasta­vuo­roi­suu­delle – halulle ymmärtää erilai­suutta sekä oppia uutta. Kaupungin asukkaiden on ollut välttä­mä­töntä kyetä kohtaamaan erilai­suutta, sillä monikult­tuu­risuus on luonut kanssa­käy­mistä, kaupan­käyntiä ja siten vaurautta. Sivistys on kehit­tynyt monimuo­toisen kulttuurin kukois­tuksen rinnalla.

Viisaasti kaavoi­tettu kaupunki on elävä. Kaupungit menes­tyvät, kun siellä on vanhoja kortte­li­maisia alueita ja tiheään raken­nettuja keskustoja, joissa luovuus saa kukoistaa. Luovuus tukeh­du­tetaan usein byrokra­tialla ja taker­tu­malla kontrolliin. Kukois­taakseen kaupunki tarvitsee innovaa­tioita ja idearik­kaita pelle­pe­lot­tomia. Kun kaupun­ki­kult­tuuri on ihmis­läh­töistä, ovat valtio, kunta ja ihminen syner­giassa. Kaupunki palvelee ihmistä ja hyvin­voiva ihminen kaupunkia. Kaupun­gista muodostuu ihmis­tensä näköinen paikka – meidän näköi­semme kaupunki.

On tärkeää, että puhumme kaupun­geista ja kunnista, maankäy­töstä ja kaavoi­tuk­sesta, liiken­nein­fra­struk­tuu­rista ja huleve­sistä. Silti näkökulmat saattavat jäädä kauas ihmisten elämästä ja arjesta. Teknisten asioiden lisäksi haluamme puhua kaikesta muustakin asuinym­pä­ristöön liitty­västä. Haluamme yhdessä miettiä, millainen on tulevai­suuden kaupunki, jossa ihmisten on hyvä elää. Miten pidämme huolta kaikista kaupun­ki­lai­sista? Miten yksit­täinen ihminen saa äänensä kuuluviin kaupungin tai asuina­lu­eensa päätök­sen­teossa? Miten työntekoa ja yrittä­mistä kannus­tetaan, ja ihmisen tekemistä rajoit­tavia tekijöitä poistetaan?

Ihmisten pitää saada tehdä. Kaupunkien pitää olla paikkoja, joissa tekeminen on mahdol­lista. Kaupun­gissa saa tehdä on keskus­te­lu­na­vauk­semme kohti parempaa elämää ja parempia kaupunkeja.

Yhteisö luo kodin tunnelman

Haluamme elää ja tehdä työtä siellä, missä se kannattaa. Asua siellä, mistä löytyy tarvit­se­miamme palve­luita, missä meillä on läheisiä ja ystäviä - ja missä tuntuu elämän syke.

Haluamme olla ylpeitä kotiseu­dus­tamme. Haluamme, että omat huudit ovat parhaat. Voidak­semme olla ylpeitä asuina­lu­ees­tamme, meidän on koettava elinym­pä­ristö turval­lisena. Se tarkoittaa myös vahvaa turva­ver­kostoa. Lasten­hoidon ja tervey­den­huollon on oltava perus­oikeus. Julkisen liikku­misen on oltava vaiva­tonta ja vietävä palve­lujen äärelle. Avun saannille on oltava matala kynnys ja apua on saatava silloin, kun sitä tarvitaan. Liikun­ta­ra­joitteet ja eri-ikäisten tarpeet on otettu huomioon ja elämä on sujuvaa. Kaikille on olemassa turval­lisia ulkoi­lu­mah­dol­li­suuksia. Ilma on puhdasta ja helppoa hengittää.

Kun sanomme tulevamme kotiin, voimme tulla asuntoon, kaupunkiin, puistoon, kirjastoon, lähipubiin tai läheis­temme luokse. Kodin ja sen ympäristön tulisi olla kaikille turval­linen, onnel­li­suutta lisäävä paikka. Kartta näyttää kodin suunta­viivat, mutta kodin siitä tekevät meille tärkeät asiat; perhe, ystävät, lemmikit, naapurit, tuttu lähikauppa, harras­tukset, kulttuu­ri­tar­jonta tai lenkki­polku. Kaavoitus ja infra tekevät raken­ta­misen ja asumisen mahdol­li­seksi, mutta tunnelman ympäristöön luovat yhteisöt. Yhteisöjä muodostuu perheen­jä­se­nistä, kaveri­pii­ristä, harras­tus­ryh­mistä korttelin tai kaupun­ginosan yhteen­kuu­lu­vuu­desta tai koko kotiseu­dusta. Yhtei­söl­li­syyden ja yhteisten tilojen tulisi olla kaikille avoimia ja helposti lähes­tyt­täviä.

Vaikka tekno­logia on mahdol­lis­tanut sosiaa­liset kontaktit kotoa lähte­mättä, meille tekee hyvää tuulettaa ajatuksia erilai­sissa kohtaa­mi­sissa. Harras­te­ryhmiä ja kerhoja löytyy niin uuden kielen opiskeluun, urhei­le­miseen kuin taiteen tekemiseen. Taloyhtiön joukolla voidaan kasvattaa omat yrtit ja kerätä omenapuun sato talteen. Kesäisin voi grillata naapu­reiden kesken, ja puistoissa voi nauttia pikni­kistä ja ulkope­leistä. Lähipu­bissa voi käydä heittä­mässä kavereiden kanssa tikkaa tai osallistua tieto­visaan. Välillä voi käydä teatte­rissa, leffassa ja syömässä eri kulttuurien keittiöissä. Urbaania, ihmisen omaan harkintaan luottavaa kaupunkia edustavat myös ruoka­kaupat, joista voi ostaa ateriaan sopivan viinin. Tai ravin­tolat, joista viini­pullon tai muun juoman voi lähtiessään ottaa mukaansa kotiin tai jatko­paikkaan. 

Tarvit­semme erilaisia, persoo­nal­lisia olohuo­neita.

Tarvit­semme erilaisia, persoo­nal­lisia olohuo­neita. Makuja on erilaisia, joten kaupun­gissa on hyvä olla erilaista tarjontaa. Ravin­tolat ja kaupat ottavat ympäristön huomioon lähiruoan ja kasvisten tarjonnan lisää­mi­sellä, nopealla kierrolla ja hävikit­tö­myyteen pyrki­mi­sellä. Ravintola voi hoitaa omaa urbaania puutarhaa ja saada näin tuoreita raaka-aineita vaivat­to­masti. Pienvil­je­lyllä lähiruoka muuttuu konkreet­ti­seksi ja kaupun­kiym­pä­ristö eläväm­mäksi.

Kulttuu­ri­tar­jonnan merkitys kaupungin viihty­vyy­dessä on merkittävä. Tampere on ollut noin 10 vuoden ajan muutto­ha­luk­kuus­tut­ki­muk­sissa halutuin asuin­paikka Suomessa – syynä siihen on kaupungin vilkas kulttuu­rielämä. Kirjojen, teatte­rie­si­tysten, musiik­kie­lä­mysten ja lasten­kult­tuurin avulla kaupunki näyttäytyy virkeänä ja läsnä­olevana. Vahvat kulttuu­ri­lai­tokset ja rennot, pieni­muo­toiset tapah­tumat täyden­tävät toisiaan. Jalkau­tuessaan toreille, kaduille ja puistoihin vanhat insti­tuutiot – museot, teatterit, orkes­terit - saavat tavoi­tettua uusia kulttuurin ystäviä.

Museo­kortti yhtenä erinomaisena esimerkkinä on juuri niitä asioita, jotka tuovat kulttuurin lähemmäs ihmistä. Kortin vuosi­mak­sulla pääsee suurimpaan osaan Suomen museoista. Uusi toimin­ta­malli on mullis­tanut museoissa käymisen kulttuurin. Museo­kortin julkaisun jälkeen museoissa käyminen on lisään­tynyt Suomessa yli kolman­nek­sella. Korttiin ei ole käytetty lainkaan julkista rahaa. 

Aktii­vinen opiske­li­ja­kult­tuuri on koko kaupungin etu

Aktii­vinen opiske­li­ja­kult­tuuri on koko kaupungin etu. Yhtei­söl­liset ja asiasi­säl­töiset tapah­tumat, kuten Approt ja opiske­li­jayh­tei­söstä lähtöisin oleva Slush, ovat merkit­täviä piris­tys­ruis­keita kaupunkien elämälle. Tapah­tumat ovat samalla raken­ta­massa kaupunkien identi­teettiä. Yliopistot ja korkea­koulut paitsi raken­tavat osaamista ja innovaa­tioita, myös toimivat sijain­ti­kau­pun­kiensa kulttuu­ril­lisen elävyyden ja vireyden kasvua­lus­toina. On lähes mahdo­tonta kuvitella kehit­tyvää ja menes­tyvää kaupunkia ilman elävää opiske­li­ja­kult­tuuria tapah­tu­mineen, juhlineen mutta myös perin­teineen.

Alueen asukkaat järjes­tävät mielellään omaeh­toi­sesti tapah­tumia. Ravin­to­la­päivät, pop-up kahvilat ja myymälät, Taiteiden ja Tapah­tumien yöt, puisto­kon­sertit, Siivous­päivä, Street Party, Parkour ja kaupun­gi­nosien kirppis­päivät ovat saaneet kaikki alkunsa pienen joukon aloit­ta­mista kokei­luista. Yllätyk­sel­liset, väliai­kaiset tilarat­kaisut ja vanhojen raken­nusten uusio­käyttö käsityö­läisten, yrittäjien tai kulttuu­ri­ta­pah­tumien näyttä­möksi tuo alueelle uuden­laista vetovoimaa. Kerros­ta­lojen seiniin maala­tuilla muraa­leilla saadaan raikas­tettua tylsän näköistä korttelia ja viestittyä alueen henkeä. Kun kaupun­ginosa näyttäytyy elinvoi­maisena, sinne halutaan muuttaa ja siellä halutaan työsken­nellä.

Liikkuva yhteisö on hyvin­voiva yhteisö. Lähilii­kun­ta­mah­dol­li­suuksia lisää­mällä liikku­misen kynnys madaltuu. Liikun­taym­pä­ristöt kannattaa suunni­tella siten, että lenkki­rei­teille ja puistoihin mahtui­sivat ulkokun­to­salit. Erilaisia liikku­misen tarpeita kannattaa myös kuunnella; vanhem­malle väelle senio­ri­puistoja ja lapsille liikuntaan kannus­tavia ympäristöjä. Olemassa olevia tiloja kuten koulujen liikun­ta­saleja kannattaa hyödyntää matalan kynnyksen harras­te­mah­dol­li­suuksien tarjoa­mi­sessa etenkin lapsille ja nuorille. Mielekäs ja motivoiva harras­tus­toi­minta yhdessä muiden kanssa on tehokas tapa torjua yksinäi­syyttä ja syrjäy­ty­mistä.

Mitä sinä tekisit yksinäi­syyden torju­mi­seksi?

Hyvin­voin­tiyh­teis­kunta perustuu vahvaan verkostoon. Kun asumme lähekkäin, mahdol­lis­tamme satun­nai­setkin kohtaa­miset. Kun kohtaamme toisiamme, syntyy tuotta­vuutta ja ideoita. Moderni tieto­yh­teis­kunta vaatii ajatusten törmäyt­tä­mistä yhteen, jotta menes­tys­ta­ri­noita voi syntyä. Kun palvelut löytyvät kävelye­täi­syyden päästä, lähis­töllä asuvien ja työsken­te­levien kasvot alkavat käydä tutuiksi. Tuttu yhteisö lisää turval­li­suuden tunnetta. Paikal­liset palvelut – kaupat, kahvilat, ravin­tolat ja harras­tus­mah­dol­li­suudet – pysyvät elävinä ja kannat­tavina, kun niistä muodostuu yhteisön yhteisiä olohuo­neita ja tapaa­mis­paikkoja.

Kun ihmiset asuvat lähellä toisiaan on helpompaa tavata samoja asioita arvos­tavia ihmisiä. Hyvin­voi­vassa kaupun­gissa jokaisen ihmisoi­keudet toteu­tuvat riippu­matta sukupuo­lesta, seksu­aa­li­sesta suuntauk­sesta, ihonvä­ristä, rodusta, uskon­nosta, mieli­pi­teistä tai tuloe­roista. Oikein hyödyn­nettynä erilaisuus tekee yhtei­söstä idearikkaan ja talou­del­li­ses­tikin vauraan.

Kautta aikojen kaupun­gis­tu­minen ja talou­del­linen hyvin­vointi ovat kulkeneet käsi kädessä. Mitä isompi yhteisö ja mitä enemmän ihmisiä, sitä isompia kouluja, sairaa­loita tai kauppoja on lähellä. Talous­tie­teessä vallitsee laaja konsensus siitä, että väestö­ti­heyden kasvu lisää tuotta­vuutta ja vauhdittaa siten talous­kasvua. Keskit­tä­minen kannattaa, mutta tietyn kriit­tisen pisteen jälkeen suuruus ei itsessään tuo lisäarvoa. Monipuo­li­suutta ja vaihtoehtoja on kuitenkin oltava, sillä ihmiset toivovat elämältä erilaisia asioita.

 


 

Paremman kaupungin raken­nus­pa­likat – kaikki lähtee ihmisestä

“Nykyhet­kessä tehtävät valinnat määrit­tävät tulevai­suutta vuosiksi tai vuosi­kym­me­niksi eteenpäin. Erityi­sesti ympäristön kuormit­ta­misen vähen­tä­mi­seksi on tehtävä jatkuvaa työtä, joka alkaa jokaisen arkisista valin­noista.”

- Kokoo­muksen periaa­teoh­jelma

Monipuo­lisen asuinym­pä­ristön perustana on koko yhteisön hyvin­voinnin huomioo­not­ta­minen. Meillä kaikilla on asumiseen ja elinym­pä­ristöön liittyviä toiveita ja tarpeita. Toivei­demme tulee olla ympäristön kannalta kestä­vällä pohjalla. 

Perin­tei­sesti ihmisille on annettu mahdol­lisuus kommen­toida jo lähes valmista esitystä – sen juurikaan siitä enää muuttu­matta. Se on näennäis­de­mo­kratiaa, jossa ihminen ei voi vaikuttaa. Ideat ja mieli­piteet täytyy ottaa hyöty­käyttöön ennen asuina­lueiden, uusien palve­luiden tai liiken­ne­väylien suunnit­telun alkamista. Asuin­viih­ty­vyyteen vaikuttaa olennai­sesti se, että on saanut itse olla vaikut­ta­massa ideoin­nissa. Konkreet­tinen esimerkki on muun muassa Jyväs­ky­lässä ja Tampe­reella kokei­lussa oleva palve­lua­loite, joka antaa kaikille toimi­joille mahdol­li­suuden osoittaa, miten kunnan toiminto voidaan tehdä entistä paremmin. Toinen hyvä esimerkki suorasta vaikut­ta­mi­sesta on Helsin­gissä käytössä oleva osallistuva budje­tointi, joka antaa kunta­lai­sille suoran väylän päättää, mihin verorahoja käytetään.

Helsinki esimerkkinä osallis­tu­vassa budje­toin­nissa:

Suurimpia haasteita tietojen kerää­mi­sessä on se, että ainoastaan asiaan vihkiy­tyneet aktiivit antavat palau­tetta. Palautteen antamisen muutta­minen sähköi­seksi on edistystä, mutta saattaa sulkea osan yhtei­söstä ulkopuo­lelle. Alueella asuvien ihmisten kehit­tä­mis­po­ten­tiaali jää käyttä­mättä, jos kaikki eivät tule kuulluksi. Päättäjien ja virka­miesten tulisi jalkautua asuina­lueille ja tutustua asukkaiden arkeen. Sitä kautta alkaa muodostua inhimil­linen, kokonainen kuva, missä ja miten ihmiset haluavat asua. Esimer­kiksi Juuassa päättäjät ajavat nuorten kanssa mopolla, kahvit­te­levat päihdeon­gel­maisten kanssa puistossa, käyvät kuule­massa asukkaita pubissa ja tutus­tu­massa paikal­listen lasten harras­tuksiin.

Aina ei tarvitse kysyä, miten asiat kannat­taisi hoitaa. Esimer­kiksi liiken­ne­suun­nit­te­lussa usein riittää todel­lisen käyttäy­ty­misen seuraa­minen. Luontai­sesti syntyvä polku on hyvä vinkki kevyen liikenteen väylästä. Lisäksi saamme älylait­teiden anonyymin liikku­misen seuraa­misen kautta tietoa liikku­miseen liitty­vistä tarpeista ja mahdol­li­sista ongel­ma­koh­dista, jotka vaativat korjaa­mista.

Asuinym­pä­ris­töllä saa olla oma, muista asuinym­pä­ris­töistä erottuva identi­teetti, jonka elävänä pitäminen sallitaan ja sitä tuetaan. Kaupun­gin­osayh­distys tai puutar­ha­kerho voisi vastata osasta kaupungin puutarhan kukois­tuk­sesta. Kun yhtei­sistä pelisään­nöistä sovitaan kaupungin kanssa - ja kaupunki tukee materi­aa­li­kus­tan­nuk­sissa - kaikki voittavat. Näin kaupunki säästää huolto­ku­luissa ja ihmiset saavat tehdä yhdessä ja toteuttaa itseään. Jos kaupun­ginosa pystyy luomaan kyläyh­teisön tunnelman, se näyttäytyy mielen­kiin­toisena ja virkeänä myös muille kuin asukkailleen.

Kyky uudistua on kaupun­gille välttä­mät­tömyys. Jos tarvit­semme alueelle uusia asuntoja, meidän on oltava valmiita poistamaan alta vanhen­tunut ja toimi­maton teolli­suusalue. Jos toteamme vanhan koulun käyttö­kel­vot­to­maksi, meidän on pohdittava, sopisiko paikalle esimer­kiksi puisto. Jos kaupun­gin­osaamme tulee raitio­vau­nu­linjat, on luonnol­lista, että joudumme kaven­tamaan autotietä.

Ympäris­töys­tä­väl­linen kaupunki on tiivis

Ympäris­töys­tä­väl­linen kaupunki on tiivis. Uudet asuina­lueet ja kaupan keskit­tymät on syytä rakentaa olemassa olevan kaupun­ki­ra­kenteen sisälle tai sen suoraksi jatkoksi. Vanhaa kaupunkia voidaan tiivistää, jotta saamme paran­nettua hyvän elämän edelly­tyksiä samalla muistaen vihera­lueet ja muutenkin kiinnos­tavan kaupun­kiym­pä­ristön. Tiiviissä kortte­leissa tulee jatku­vasti vastaan kiinnos­tavia ja sattumiin kannus­tavia virik­keitä.

Tekemisen meininki

Meidän on voitava luottaa siihen, että tarttues­samme toimeen asiat etenevät sutjak­kaasti. On kohtuu­tonta joutua ongelmiin siitä, että toteuttaa ympäristöä piris­täviä ja elämän­laatua paran­tavia asioita.

Pieni­muo­toi­sesti järjes­tettyjä tapah­tumia on tuettava antamalla käyttöön julkisia tiloja sekä luomalla projek­teihin kannus­tavia avustus­käy­täntöjä. Luvan­va­raisia asioita tulisi vähentää merkit­tä­västi. Viran­omaisten vastuu ja työmäärä kevenee, kun ihmisten omaan harkintaan luotetaan. Jos ongelmia tulee vastaan, virka­miesten velvol­li­suutena on auttaa löytämään ratkaisu.

Lupavi­ran­omaisten toiminnan tulee olla asiakas­pal­velua. Tapah­tumien ja kokoon­tu­misten järjes­tä­misen kynnyksen on oltava matala. Tarvit­tavien ilmoi­tusten täytyy onnistua yhdellä kertaa yhdessä palve­lu­pis­teessä tai sähköi­sessä kanavassa kaikille tarvit­ta­ville tahoille. Lupien myöntä­minen tai mahdol­linen lisätie­tojen kysyminen täytyy tapahtua viikon sisällä luvan hakemi­sesta. Jos yhtey­den­ottoa ei tule, tapah­tuman järjes­täjän on voitava olettaa, että lupa on lähtö­koh­tai­sesti kunnossa.

Vapauden mukana seuraa myös vastuu

Vapauden mukana seuraa myös vastuu. Tapah­tu­milla täytyy olla järjestäjä, joka vastaa tapah­tuman sujuvuu­desta, tapah­tu­ma­paikan siistey­destä tapah­tuman jälkeen ja osallis­tujien turval­li­suu­desta. Ilmoitus järjes­tä­mi­sestä on samalla sopimus, jonka rikko­mi­sesta syntyy seurauksia. Massa­ta­pah­tumien ohella meille on annettava mahdol­lisuus toteuttaa omassa naapu­rus­tossa spontaaneja, pieni­muo­toisia tapah­tumia. Paikal­linen toiminta elävöittää ja virkistää kaupun­ki­kuvaa. Vaikka tapah­tu­malla olisi isommat raamit – kuten Siivous­päivä – varsi­naisen tapah­tuman ja sen sisällön luovat paikal­liset asukkaat. Joskus pieninä alkaneista spontaa­neista tapah­tu­mista – kuten Block Party ja Flow Festival – kasvaa suosittuja, jätti­mäisiä kesäta­pah­tumia. Katukeit­tiöstä voi tulla menes­tynyt ravintola. Tapah­tu­misen luomisen suhteen kannattaa olla innova­tii­vinen ja madaltaa raja-aitoja. Löylyn raken­ta­minen osoittaa, miten uuteen kaupun­ki­kult­tuuriin voidaan inves­toida markki­naeh­toi­sesti.

Vastuu­ky­sy­myk­sissä on ylitetty osittain järkevät rajat. Leikki­puis­toista kerätään talvella keinut pois, eikä talkoo­laisten anneta korjata rikki­näistä liikun­ta­paikkaa. Keinu­minen on talvel­lakin kivaa, ja ehyt on parempi kuin rikki­näinen. Yritetään yhdessä aina ensim­mäi­seksi etsiä keino, miten tekeminen sallitaan tai sitä ei ainakaan aktii­vi­sesti estetä. On parempi nähdä haasteiden sijaan mahdol­li­suuksia.

Esteet pois työn tieltä

Työn tekemisen ja yrittä­misen tulee olla vaiva­tonta kaupun­gissa yrityksen koosta riippu­matta. Julkisen puolen täytyy poistaa esteet työn ja kaupan­käynnin tekemi­seltä.

Yksit­täisen ihmisen pitää pystyä mahdol­li­simman helposti tarjoamaan omaa työpa­nostaan yhtei­sössään. Oli se sitten vakaampaa työtä työnan­ta­jalle, pientä työpa­nosta naapu­rille tai oman osaami­semme myymistä.

Kaupungit ja keskit­tymät toimivat alustana tekemi­selle. Kaupungin tai keskit­tymän tehtävä on tarjota meille mahdol­li­suuksia toteuttaa itseämme - myös yrittä­misen, työnteon ja kasvun osalta. Tällä hetkellä jo kokeillaan paljon tätä tukevia asioita, kuten startup-hubeja sekä julkisen ja yksityisen yhteiset projekteja allians­si­mallin avulla. Erilaiset tapah­tumat ja tilat, joissa ihmiset tuodaan yhteen jakamaan osaamista ja panostaan, tukevat meidän kaikkien halua tehdä ja toteuttaa.

On uskal­lettava tehdä ja joskus epäon­nistua. Kokei­lu­kult­tuurin tuominen julkiseen hallintoon on tärkeä askel mahdol­lis­tavan yhteis­kunnan hyväksi.  Sen sijaan, että luodaan heti jotain suurta ja valmista, olisiko parempi lähes­ty­mistapa kokeilla pienellä kynnyk­sellä useampaa vaihtoehtoa ja edistää niistä kumpuavia parhaita ideoita? Kehitys­pro­jek­teissa hallinnon sisällä voisi toimia startuppien tavalla.

Tulevai­suu­dessa rajoit­tavien tekijöiden poista­minen ja uusien tapojen löytä­minen tuoda ihmiset yhteen ovat keskeisiä. Osa toimista toteu­tunee valta­kun­nal­li­sesti, osa paikal­li­sesti. Sosiaa­li­turvaa tulee uudistaa sekä poistaa työn ja yrittä­jyyden esteitä. Sosiaa­li­tur­vasta tulee tehdä kaikissa tilan­teissa työhön ja aktii­vi­suuteen kannustava.

Johto­tähti on, että kaikki saavat tehdä! Kun raken­namme yhdessä kaupunkeja yksilö­läh­töi­selle ja samalla yhtei­söl­li­selle tekemi­selle, olemme tiellä, joka johtaa onnel­lisiin ihmisiin. Kun teemme sitä, mitä itse haluamme, luomme positii­visen kehän. Samalla heijas­tamme positii­visia vaiku­tuksia ympäris­töömme, ja muutkin uskal­tavat toteuttaa itseään.

Kaupunki elää aina

Kaupunki elää 365 päivää vuodessa ja 24 tuntia vuoro­kau­dessa. Meidän on luotava edelly­tykset turval­li­selle ja viihtyi­sälle elämälle kellon ympäri.

Riittävä valaistus öiseen aikaan ja joustava, järke­västi toteu­tettu julkinen liikenne ovat osaltaan luomassa viihtyisää ja turval­lista kaupun­kiym­pä­ristöä.

Ympäri vuoro­kauden elävässä kaupun­gissa ravin­to­loiden ja kauppojen aukio­loai­kojen vapaus on nykyaikaa. Julkisia tiloja, kuten liikun­ta­tiloja ja kouluja, voi myös hyödyntää laajasti virka-ajan ulkopuo­lella. Kun tilat eivät ole varsi­nai­sessa käytössään, niitä voidaan varata sähköi­sestä varaus­jär­jes­tel­mästä kuten esimer­kiksi Helsin­gissä, Oulussa ja Vantaalla Varaamo-palvelun kautta. Julkisia tiloja voidaan hyödyntää myös kulttuurin näyttämönä. Akustii­kaltaan hyvät tilat antavat mahdol­li­suuden nouse­ville muusik­ko­lah­jak­kuuk­sille harjoi­tella konsertteja varten ja tarjoavat samalla kaupun­ki­lai­sille lounas­kon­sertteja.

Lasten­hoito on varmis­tettava vanhempien tarpeiden mukai­sesti

Lasten­hoito on varmis­tettava vanhempien tarpeiden mukai­sesti. Myös julkisen sektorin on toimittava nykyistä laajemmin virka-ajan ulkopuo­lella. Julkisten palve­luiden tulee olla siellä, missä muutkin palvelut ovat. Kirjastot, päivä­kodit ja terveys­a­semat toimivat hyvin yhdessä. Palve­luiden on oltava helposti saavu­tet­tavia kaikille. Esimer­kiksi Espoo on näyttänyt hyvää esimerkkiä ryhty­mällä kolmi­kie­li­seksi kaupun­giksi ja mahdol­lis­tanut asioinnin englan­niksi. Kunnille ja kaupun­geille voi antaa vapaammat kädet toimia asukkai­densa parhaaksi. Tähän valtion tulisi kiinnittää erityi­sesti huomiota, sillä kunnat ovat usein ketteriä kokei­lemaan ja kehit­tämään

Kaupunki on tekojemme näyttämö

Meidän kaikkien teot ja asenteet vaikut­tavat kotikul­miemme viihty­vyyteen ja turval­li­suuteen. Voimme tehdä joka päivä pieniä ja isoja tekoja toisten hyväksi.

Voimme tervehtiä vastaan­tu­li­joita, tarjoutua käyttämään iäkästä naapuria kaupassa tai hoitaa tarvit­taessa naapurin koiraa. Voimme katsoa, että lapset pääsevät turval­li­sesti suojatien yli ja huolehtia roskat roskikseen. Voimme toimia vanhusys­tä­vä­pal­ve­lussa, ystävä­per­heenä lapsi­per­heelle tai vapaa­eh­toisena toimijana eläin­suo­je­lussa. Voimme auttaa vähäosaisia vaate-, ruoka- tai leluhan­kin­noilla tai toimia ystävänä kotona sairas­ta­valle ja hänen lähei­silleen. Jos itsellä on omakoh­taisia kokemuksia, joista toisille voisi olla apua ja tukea, vertais­toi­minta on arvokas tapa auttaa. Aikui­selle maahan­muut­ta­jalle voi toimia Suomi-kummina ja käytännön asioiden auttajana. Verta voi luovuttaa ja omaa aikaansa voi lahjoittaa.

Meiltä tulisi löytyä uskal­lusta puuttua heikompien – lasten, vanhusten ja eläinten – huonoon kohteluun. Uskal­lusta kiittää hyvistä teoista ja huomioida muut kanssae­läjät – kuten kylissä on tapana. Omilla teoil­lamme teemme kaupun­gis­tamme elävän ja monimuo­toisen. Pidämme sen siistinä ja viihtyisänä, ihmis­lä­heisenä ja elävänä. Viihtyisä asuinym­pä­ristö on meidän kaikkien kunnia-asia.

Kaupunkien erityis­haasteet kaipaavat huomiota

“Toisten ihmisten arvon tunnus­ta­minen ja myötä­tunto muita kohtaan on sivis­tyneen ihmisen keskeinen luonteen­piirre. On parempi rakentaa sille, mikä yhdistää ihmisiä kuin sille, mikä erottaa. Ihmisyyteen kuuluu oman rajal­li­suuden hyväk­sy­minen ja armol­lisuus sekä itseä että toisia kohtaan.” 

- Kokoo­muksen periaa­teoh­jelma

Kaupunki, joka ei nuku koskaan, on myös äänekäs kaupunki. Melusaasteen hallintaan tarvitaan uusia innovaa­tioita ja ideoita. Takkuava liikenne luo kiirettä ja kiire luo hermos­tu­nei­suutta. Yhdessä kiire ja hermos­tu­neisuus on vaaroja aiheuttava yhtälö. Levot­tomuus ei ruoki luovuutta, eikä ihmisen hyvää oloa. Liikenteen ja tehok­kuuden ei tarvitse tarkoittaa ilman­saas­teita. Raitis ilma kuuluu myös kaupunkiin, ja voimme yhdessä keksiä keinoja puhtaan ympäristön vaalintaan. Linnun­laulu saa kuulua myös kaupun­gissa.

Parhaim­millaan kaupunki on yhteisö, jossa jokai­sella on oma tärkeä tehtä­vänsä ja paikkansa. Pahim­millaan yksinäisyys korostuu kaupun­gissa. Ihmisten keskellä on helppo hukkua massaan. Jos oma paikka on epäselvä, asuinym­pä­ristön ihmiset muuttuvat kasvot­to­miksi ja oma elämä ilotto­maksi. Toiveet työmah­dol­li­suuk­sista tuovat kasvu­kes­kuksiin uusia tulijoita ja työttömyys saattaa keskittyä tietyille alueille. Syrjäy­ty­misen ehkäisyyn tulisi kiinnittää erityistä huomiota.

Suomessa on nykyään harvi­naista, että kolme sukupolvea elää saman katon alla. Järjes­te­lyssä on kuitenkin viisau­tensa. Sukupolvet voivat opettaa toisiaan sekä luoda turval­li­suutta toistensa elämään. Palve­lu­talon ja nuorten opiskelija-asumisen voi yhdistää, jolloin vanhukset ja nuoret voivat toimia toisiaan rauhoit­tavina sekä piris­tävinä tekijöinä. Yhtei­söl­li­syyteen sekä tilasääs­te­li­ääseen raken­ta­miseen kannus­tavat isommissa kaupun­geissa myös niin sanotut minia­sunnot, joissa asutaan pienesti, mutta yhteiset tilat ovat tilavat. Asukas maksaa edullisen vuokran asunnosta, jossa käy lähinnä lepää­mässä. Hänellä on mahdol­lisuus viettää vapaa-aikaa yhtei­sellä katto­te­ras­silla ja oleske­lu­ti­loissa. Yhtei­sö­asu­minen on yksinäi­syyttä ja ulkopuo­li­suuden tunnetta torjuvaa. Naapu­reista muodostuu parhaim­millaan toisistaan huolehtiva ystävä­ver­kosto.

Maksuton varhais­kas­vatus ehkäisee eriar­vois­tu­mista.

Kaikille senio­ri­passi?

Maksuton varhais­kas­vatus ehkäisee eriar­vois­tu­mista. Laadukas varhais­kas­vatus auttaa oppimista ja edistää sosiaa­lisia taitoja. Nuorten syrjäy­ty­misen ehkäi­syssä toimivat perus­pal­velut ja moniam­ma­til­linen yhteistyö ovat ehdot­toman tärkeitä. Useissa kaupun­geissa Ohjaamo-toiminta mahdol­listaa, että nuori saa kaiken tarvit­se­mansa avun yhdeltä luukulta. Harras­tus­ta­kuulla – jolla taataan jokai­selle lapselle ja nuorelle yksi mieluisa harrastus - nuori pääsee tutus­tumaan harras­tusten kirjoon. Jos haluaa harrastaa, siihen pitää olla mahdol­lisuus. Mielekkään vapaa-ajan mahdol­lis­ta­minen nuorille on merkittävä keino syrjäy­ty­misen ennal­taeh­käi­se­mi­sessä. Nuorten koulut­tau­tu­mista ja työntekoa on tuettava. Luotetaan nuorison fiksuuteen. Annetaan vastuuta asteittain ja uskotaan nuoressa olevaan hyvään.

Yhä useampi hyväkun­toinen eläke­läinen tahtoisi osallistua ja jatkaa osittain työelä­mässä tai olla avuksi. Tarvit­semme mahdol­li­suuksia tehdä jousta­vammin keikka­töitä ja matalampaa kynnystä käyttää pitkä­ai­kaista osaamista ja ammat­ti­taitoa. Ihmisillä pitää olla oikeus myös tehdä vapaa­eh­tois­toi­mintaa ilman pelkoa toimeen­tulon menet­tä­mi­sestä. Useissa kaupun­geissa on jo käytössä senio­ri­passi, jolla esimer­kiksi kunto­sa­lilla, uimahal­lissa ja ohjatussa liikun­nassa voi käydä edulli­sesti. Senio­ri­passi tukee fyysistä hyvin­vointia ja sosiaa­lisia suhteita. Olisi suotavaa, että senio­ri­passin voisi hankkia heti eläkkeelle siirryt­tyään. Harras­tus­toi­minnan tulee olla vaivat­to­masti kaikkien ikäryhmien saata­villa.

Julkisten tilojen suunnit­te­lussa tulisi huomioida eri ikära­kenteet; esimer­kiksi varmis­ta­malla vaivaton liikku­minen kaikille, leväh­dys­penkit vanhuk­sille ja skeittaus- tai muut liikun­ta­mah­dol­li­suudet nuorille.

Nuorten maksuton ehkäisy ja sen kautta mahdol­listuva seksu­aa­li­neu­vonta ovat hyviä esimerkkejä elämän­laatua paran­ta­vista satsauk­sista. Satsaa­malla varhaisen puuttu­misen toimin­ta­mal­leihin - kuten erityis­lasten Icehearts-joukkueet - ennal­taeh­käistään haasteiden kerty­minen erityis­lapsen elämään.

Lemmikit osana kaupun­kiym­pä­ristöä

Lemmik­kieläin on kaupun­kiym­pä­ris­tössä tuttu näky. Pelkästään pääkau­pun­gis­samme ihmisillä on seuranaan useita kymmeniä tuhansia eläimiä. Hektiseen elämään lemmikki tuo rentoutta. Eläin tuo luonnon ja ulkoilun osaksi päivit­täistä arkea.

Yksinäi­sille eläin saattaa olla se rakkain - jopa ainoa – ystävä. Usein se on vähintään tärkeä perheen­jäsen.

Kaupun­kiolot tuovat lemmi­ki­no­mis­ta­jille mukanaan erityis­huo­mioita, kun asumis­tiheys on suuri ja esimer­kiksi kerros­ta­loa­su­minen rajoittaa toimin­ta­mah­dol­li­suuksia. Runsaat vihera­lueet, koira­puistot ja muut lemmi­keille ja heidän omista­jilleen suunnatut palvelut ovat osa toimivaa ja viihtyisää kaupunkia.

Jokai­sella on velvol­lisuus auttaa loukkaan­tu­nutta eläintä sekä huolehtia eläimen hyvin­voin­nista. Meillä on vastuu siitä, että lemmik­kie­läimet eivät pääse lisään­tymään hallit­se­mat­to­masti ja muodos­tamaan puoli­villejä populaa­tioita.

Lemmik­kieläin tuo aina mukanaan suuren vastuun

Huoli kadon­neesta lemmi­kistä on aina suuri. Tunnis­tus­mer­kintä eli sirutus ja lemmikin rekis­te­röinti tulisi ottaa käyttöön kissoille ja koirille. Sirutuksen avulla lemmikki löytää nopeammin takaisin omista­jansa luo. Sen avulla voidaan myös vähentää näihin toimin­toihin liittyviä kokonais­kus­tan­nuksia. Tiheään asutussa kaupun­kiym­pä­ris­tössä taudit tarttuvat herkästi lemmi­kistä toiseen. Rekis­te­röin­nillä ja tunnis­tus­mer­kin­nällä on mahdol­lista sekä tehostaa tarttuvien tautien ehkäi­se­mistä että valvoa tehok­kaammin eläin­ten­pi­to­kieltoa. Samalla voidaan puuttua tehok­kaammin pentu­teh­tailuun sekä laittomiin maahan­tuon­teihin.

Lemmik­kieläin tuo aina mukanaan suuren vastuun. Vastuuseen kasvat­ta­misen tulee lähteä jo lapsena paitsi kodeista, myös päivä­ko­deista ja kouluista. Aikuisten on näytettävä mallia ja pidettävä huoli siitä, että jokainen lapsi oppii eläinten kaltoin­koh­telun olevan aina väärin.

Nopea, sujuva liikku­minen

Sujuvinta liikku­minen olisi yhdellä lipulla – silloin kun itselle sopii. Erilaiset syyt liikkua – arkiliik­ku­mi­sesta satun­naiseen matkailuun - on otettava huomioon.

Matkai­lussa on valta­vasti poten­ti­aalia, joten liikenteen sujuminen on huomioitava myös turismin näkökul­masta.

Liikenteen ja liikku­misen tulee olla vaiva­tonta ja samalla luonnolle kestävää. Digita­li­saatio mahdol­listaa ympäris­töys­tä­väl­lisen ja helpon liikku­misen. Yhteis­käyt­tö­autot, ympäristöä mahdol­li­simman vähän kulut­tavat energia­rat­kaisut ja mahdol­lisuus jousta­vasti vaihtaa liiken­ne­vä­li­neitä yhden palvelun kautta ovat askeleita oikeaan suuntaan. Helsin­gissä harvempi kuin joka kolmas hankkii 18-vuotiaana ajokortin, koska julkinen liikenne koetaan houkut­te­le­vampana liikku­misen muotona kuin yksityi­sau­toilu. Liiken­ne­väline ei ole itsei­sarvo, vaan se, että ihmiset liikkuvat.

Kävely on kaupun­ki­kes­kustan perus­kul­ku­muoto. Tulevai­suu­dessa syntyy jatku­vasti uuden­laisia liiken­ne­rat­kaisuja. Kun kaavoi­tamme tiheästi, edistämme ympäris­tölle kestäviä liiken­ne­vä­li­neitä, kannus­tamme käyttämään yhteis­käyt­töisiä autoja, kaupun­ki­pyöriä ja muita julkisia liiken­ne­vä­li­neitä. Alueen kehit­ty­misen ansiosta tarvitaan vähemmän maata teitä ja parkki­paikkoja varten - näin tilaa vapautuu autoilta ihmisille. Tavoit­teeseen kytkey­tyvät yksityi­sau­toilun ratkaisut, kuten liikenteen ohjaa­minen maan alle ja liityn­tä­py­sä­köinti, on syytä ottaa huomioon.

Meidän tulee pitää huolta kulku­väylien kunnosta sekä vaikuttaa uusilla tekno­lo­gi­silla tavoilla esimer­kiksi liiken­ne­ruuhkien välttä­miseen. On tärkeää, että kustan­nus­te­hokkaat ja ympäris­töys­tä­väl­liset liiken­ne­pal­velut ovat helposti ihmisen saata­villa ja joustavat tarpeiden mukaan. Kaupun­ki­seudut tulisi kytkeä toisiinsa toimi­villa raiteilla ja teillä. Meidän tulisi suhtautua avoimesti keskus­teluun tietul­leista ja ruuhka­mak­suista, joilla voidaan parantaa liikenteen toimi­vuutta. Liiken­nein­ves­tointien osalta olisi hyvä löytää vaihtoeh­toisia rahoi­tus­ka­navia valtion budjet­ti­ra­hoi­tuksen lisäksi, jotta hankkeet saadaan toteu­tettua mieluummin 2020-, kuin 2050-luvulla.

 


 

Elävä, arvokas kaupunki - Hyvä elämän­laatu lähtee yhdessä tekemi­sestä

Normeja tulee purkaa, jotta ihmisillä olisi jouhe­vammin toimiva yhteis­kunta. Keveämpi lupajär­jes­telmä helpottaa toimi­mista ja parantaa siten elämän­laatua.

Kaupungin tulee olla urbaani, elävä ja hengittävä ympäristö asukkailleen. Se on myös raken­nettava aina vankalle, ympäristöä kunnioit­ta­valle pohjalle, jotta sen voi jättää arvok­kaana tuleville sukupol­ville.

Helposti päivi­tettävä kaupunki

Ennakoi­malla ja hyvin suunnit­te­le­malla voimme helpottaa huomisen päätök­sen­tekoa.

Huomisen kaupun­ki­lai­sille – lapsil­lemme ja tuleville sukupol­ville – tulee jättää helposti päivi­tettävä kaupunki. Sen voimme tehdä jättä­mällä perin­nöksi terveet, hengit­tävät raken­nukset, mutta helposti liiku­tel­tavat seinät.

Yksikään kaupunki ei synny tai kehity umpiossa. Tarvitaan viisautta, innos­tu­nei­suutta ja avointa asennetta. Historia osoittaa, että vauraat ja kukois­tavat kaupungit oival­sivat tämän. Ne uskal­sivat ottaa vaikut­teita toisista kulttuu­reista ja sotimisen sijaan keskit­tyivät käymään kauppaa. Sivistys ja oppineisuus kasvoi. Kaikki voittivat. Tätä viisautta kannattaa vaalia kaupun­geis­samme tänä päivä­näkin. Tarvit­semme uusia ideoita ja innovaa­tioita. Tarvit­semme kiinnos­tavia keksintöjä ja osaavia ihmisiä.

Suomi jossa saa tehdä! from Kokoomus on Vimeo.

Luotetaan ihmiseen

Toimin­ta­tavat ja asenteet muuttuvat positii­visen esimerkin kautta. Asukkaita kuullaan jo ennen raken­ta­mista ja asumis­viih­tyvyys tehdään yhdessä.  Meillä tulee olla mahdol­lisuus toteuttaa toimi­vampi, viihtyi­sämpi ja asukkaiden arkea helpottava ympäristö. Kannus­tetaan toisiamme kekse­liäi­syyteen ja luovuuteen - kunhan muistamme ottaa toiset huomioon tekemi­sis­sämme. Raivataan lupavii­dakkoon selkeät polut - uskal­letaan kysyä ja ottaa selvää.  Pyydetään oppaita neuvomaan ja tiedo­tetaan toisiamme, jotta tekemisen mahdol­li­suudet saavut­tavat kaikki. Luotetaan meihin - kyllä ihminen osaa ja pystyy itsekin.


Kokoomus.fi