• FI
  • SV
  • MENU
    Kokoomus: kaupungit ja kaupunkipolitiikka
    Kaupunki on ihmistä varten
    Twiittaa

    Kaupunki on ihmistä varten

    Julkaistu: 19.12.2018 Kannat Kulttuuri Ohjelmatyö Sivistys Työ Ympäristö

    “Kokoo­mus uskoo ihmi­seen itses­tään ja toisis­taan huoleh­ti­maan kyke­ne­vänä yksi­lönä, jota ensi­si­jai­sesti ohjaa­vat oma eetti­nen pohdinta ja tahto tehdä hyvää. Yksilö tarvit­see ympä­ril­leen toimi­van ja hyvin­voi­van yhtei­sön, johon voi kuulua, tarvit­taessa tukeu­tua ja jonka hyväksi itse antaa oman merki­tyk­sel­li­sen panok­sensa.

    - Kokoo­muk­sen peri­aa­teoh­jelma

    Ihmis­ten kaupunki

    Me kaikki haluamme kuulua hyvin­voi­vaan yhtei­söön. Yhtei­söön, johon voimme tukeu­tua ja jonka hyväksi itse antaa oman merki­tyk­sel­li­sen panok­semme. Ihmi­nen on oman elämänsä asian­tun­tija ja omis­taja. Yhtei­sössä jokai­sen ainut­laa­tui­nen osaa­mi­nen muut­tuu arvok­kaaksi vasta­vuo­roi­seksi toimin­naksi.

    Kun ihmi­set kohtaa­vat, ideat jalos­tu­vat ja muut­tu­vat tuot­teiksi, palve­luiksi ja uuden­lai­siksi tavoiksi tehdä asioita. Hyvin­vointi kasvaa, elämän­laatu para­nee, tieto kart­tuu ja leviää. Erilais­ten ihmis­ten erilai­set vahvuu­det täyden­tä­vät toisi­aan, ja loppu­tu­los on enem­män kuin osiensa summa. 

    Kukois­ta­vien kaupun­kien menes­tys on kautta aiko­jen perus­tu­nut avoi­muu­delle ja vasta­vuo­roi­suu­delle – halulle ymmär­tää erilai­suutta sekä oppia uutta. Kaupun­gin asuk­kai­den on ollut vält­tä­mä­töntä kyetä kohtaa­maan erilai­suutta, sillä moni­kult­tuu­ri­suus on luonut kans­sa­käy­mistä, kaupan­käyn­tiä ja siten vaurautta. Sivis­tys on kehit­ty­nyt moni­muo­toi­sen kult­tuu­rin kukois­tuk­sen rinnalla.

    Viisaasti kaavoi­tettu kaupunki on elävä. Kaupun­git menes­ty­vät, kun siellä on vanhoja kort­te­li­mai­sia alueita ja tihe­ään raken­net­tuja keskus­toja, joissa luovuus saa kukois­taa. Luovuus tukeh­du­te­taan usein byro­kra­tialla ja taker­tu­malla kont­rol­liin. Kukois­taak­seen kaupunki tarvit­see inno­vaa­tioita ja idea­rik­kaita pelle­pe­lot­to­mia. Kun kaupun­ki­kult­tuuri on ihmis­läh­töistä, ovat valtio, kunta ja ihmi­nen syner­giassa. Kaupunki palve­lee ihmistä ja hyvin­voiva ihmi­nen kaupun­kia. Kaupun­gista muodos­tuu ihmis­tensä näköi­nen paikka – meidän näköi­semme kaupunki.

    On tärkeää, että puhumme kaupun­geista ja kunnista, maan­käy­töstä ja kaavoi­tuk­sesta, liiken­nein­fra­struk­tuu­rista ja hule­ve­sistä. Silti näkö­kul­mat saat­ta­vat jäädä kauas ihmis­ten elämästä ja arjesta. Teknis­ten asioi­den lisäksi haluamme puhua kaikesta muus­ta­kin asui­nym­pä­ris­töön liit­ty­västä. Haluamme yhdessä miet­tiä, millai­nen on tule­vai­suu­den kaupunki, jossa ihmis­ten on hyvä elää. Miten pidämme huolta kaikista kaupun­ki­lai­sista? Miten yksit­täi­nen ihmi­nen saa äänensä kuulu­viin kaupun­gin tai asui­na­lu­eensa päätök­sen­teossa? Miten työn­te­koa ja yrit­tä­mistä kannus­te­taan, ja ihmi­sen teke­mistä rajoit­ta­via teki­jöitä pois­te­taan?

    Ihmis­ten pitää saada tehdä. Kaupun­kien pitää olla paik­koja, joissa teke­mi­nen on mahdol­lista. Kaupun­gissa saa tehdä on keskus­te­lu­na­vauk­semme kohti parem­paa elämää ja parem­pia kaupun­keja.

    Yhteisö luo kodin tunnel­man

    Haluamme elää ja tehdä työtä siellä, missä se kannat­taa. Asua siellä, mistä löytyy tarvit­se­miamme palve­luita, missä meillä on lähei­siä ja ystä­viä - ja missä tuntuu elämän syke.

    Haluamme olla ylpeitä koti­seu­dus­tamme. Haluamme, että omat huudit ovat parhaat. Voidak­semme olla ylpeitä asui­na­lu­ees­tamme, meidän on koet­tava elinym­pä­ristö turval­li­sena. Se tarkoit­taa myös vahvaa turva­ver­kos­toa. Lasten­hoi­don ja tervey­den­huol­lon on oltava perus­oi­keus. Julki­sen liik­ku­mi­sen on oltava vaiva­tonta ja vietävä palve­lu­jen äärelle. Avun saan­nille on oltava matala kynnys ja apua on saatava silloin, kun sitä tarvi­taan. Liikun­ta­ra­joit­teet ja eri-ikäis­ten tarpeet on otettu huomioon ja elämä on suju­vaa. Kaikille on olemassa turval­li­sia ulkoi­lu­mah­dol­li­suuk­sia. Ilma on puhdasta ja help­poa hengit­tää.

    Kun sanomme tule­vamme kotiin, voimme tulla asun­toon, kaupun­kiin, puis­toon, kirjas­toon, lähi­pu­biin tai läheis­temme luokse. Kodin ja sen ympä­ris­tön tulisi olla kaikille turval­li­nen, onnel­li­suutta lisäävä paikka. Kartta näyt­tää kodin suun­ta­vii­vat, mutta kodin siitä teke­vät meille tärkeät asiat; perhe, ystä­vät, lemmi­kit, naapu­rit, tuttu lähi­kauppa, harras­tuk­set, kult­tuu­ri­tar­jonta tai lenk­ki­polku. Kaavoi­tus ja infra teke­vät raken­ta­mi­sen ja asumi­sen mahdol­li­seksi, mutta tunnel­man ympä­ris­töön luovat yhtei­söt. Yhtei­söjä muodos­tuu perheen­jä­se­nistä, kave­ri­pii­ristä, harras­tus­ryh­mistä kort­te­lin tai kaupun­gin­osan yhteen­kuu­lu­vuu­desta tai koko koti­seu­dusta. Yhtei­söl­li­syy­den ja yhteis­ten tilo­jen tulisi olla kaikille avoi­mia ja helposti lähes­tyt­tä­viä.

    Vaikka tekno­lo­gia on mahdol­lis­ta­nut sosi­aa­li­set kontak­tit kotoa lähte­mättä, meille tekee hyvää tuulet­taa ajatuk­sia erilai­sissa kohtaa­mi­sissa. Harras­te­ryh­miä ja kerhoja löytyy niin uuden kielen opis­ke­luun, urhei­le­mi­seen kuin taiteen teke­mi­seen. Talo­yh­tiön joukolla voidaan kasvat­taa omat yrtit ja kerätä omena­puun sato talteen. Kesäi­sin voi gril­lata naapu­rei­den kesken, ja puis­toissa voi naut­tia pikni­kistä ja ulko­pe­leistä. Lähi­pu­bissa voi käydä heit­tä­mässä kave­rei­den kanssa tikkaa tai osal­lis­tua tieto­vi­saan. Välillä voi käydä teat­te­rissa, leffassa ja syömässä eri kult­tuu­rien keit­tiöissä. Urbaa­nia, ihmi­sen omaan harkin­taan luot­ta­vaa kaupun­kia edus­ta­vat myös ruoka­kau­pat, joista voi ostaa ateri­aan sopi­van viinin. Tai ravin­to­lat, joista viini­pul­lon tai muun juoman voi lähties­sään ottaa mukaansa kotiin tai jatko­paik­kaan. 

    Tarvit­semme erilai­sia, persoo­nal­li­sia olohuo­neita.

    Tarvit­semme erilai­sia, persoo­nal­li­sia olohuo­neita. Makuja on erilai­sia, joten kaupun­gissa on hyvä olla erilaista tarjon­taa. Ravin­to­lat ja kaupat otta­vat ympä­ris­tön huomioon lähi­ruoan ja kasvis­ten tarjon­nan lisää­mi­sellä, nopealla kier­rolla ja hävi­kit­tö­myy­teen pyrki­mi­sellä. Ravin­tola voi hoitaa omaa urbaa­nia puutar­haa ja saada näin tuoreita raaka-aineita vaivat­to­masti. Pien­vil­je­lyllä lähi­ruoka muut­tuu konkreet­ti­seksi ja kaupun­kiym­pä­ristö eläväm­mäksi.

    Kult­tuu­ri­tar­jon­nan merki­tys kaupun­gin viih­ty­vyy­dessä on merkit­tävä. Tampere on ollut noin 10 vuoden ajan muut­to­ha­luk­kuus­tut­ki­muk­sissa halu­tuin asuin­paikka Suomessa – syynä siihen on kaupun­gin vilkas kult­tuu­rie­lämä. Kirjo­jen, teat­te­rie­si­tys­ten, musiik­kie­lä­mys­ten ja lasten­kult­tuu­rin avulla kaupunki näyt­täy­tyy virkeänä ja läsnä­ole­vana. Vahvat kult­tuu­ri­lai­tok­set ja rennot, pieni­muo­toi­set tapah­tu­mat täyden­tä­vät toisi­aan. Jalkau­tues­saan toreille, kaduille ja puis­toi­hin vanhat insti­tuu­tiot – museot, teat­te­rit, orkes­te­rit - saavat tavoi­tet­tua uusia kult­tuu­rin ystä­viä.

    Museo­kortti yhtenä erin­omai­sena esimerk­kinä on juuri niitä asioita, jotka tuovat kult­tuu­rin lähem­mäs ihmistä. Kortin vuosi­mak­sulla pääsee suurim­paan osaan Suomen museoista. Uusi toimin­ta­malli on mullis­ta­nut museoissa käymi­sen kult­tuu­rin. Museo­kor­tin julkai­sun jälkeen museoissa käymi­nen on lisään­ty­nyt Suomessa yli kolman­nek­sella. Kort­tiin ei ole käytetty lain­kaan julkista rahaa. 

    Aktii­vi­nen opis­ke­li­ja­kult­tuuri on koko kaupun­gin etu

    Aktii­vi­nen opis­ke­li­ja­kult­tuuri on koko kaupun­gin etu. Yhtei­söl­li­set ja asia­si­säl­töi­set tapah­tu­mat, kuten Approt ja opis­ke­li­jayh­tei­söstä lähtöi­sin oleva Slush, ovat merkit­tä­viä piris­tys­ruis­keita kaupun­kien elämälle. Tapah­tu­mat ovat samalla raken­ta­massa kaupun­kien iden­ti­teet­tiä. Yliopis­tot ja korkea­kou­lut paitsi raken­ta­vat osaa­mista ja inno­vaa­tioita, myös toimi­vat sijain­ti­kau­pun­kiensa kult­tuu­ril­li­sen elävyy­den ja virey­den kasvua­lus­toina. On lähes mahdo­tonta kuvi­tella kehit­ty­vää ja menes­ty­vää kaupun­kia ilman elävää opis­ke­li­ja­kult­tuu­ria tapah­tu­mi­neen, juhli­neen mutta myös perin­tei­neen.

    Alueen asuk­kaat järjes­tä­vät mielel­lään omaeh­toi­sesti tapah­tu­mia. Ravin­to­la­päi­vät, pop-up kahvi­lat ja myymä­lät, Taitei­den ja Tapah­tu­mien yöt, puis­to­kon­ser­tit, Siivous­päivä, Street Party, Parkour ja kaupun­gi­no­sien kirp­pis­päi­vät ovat saaneet kaikki alkunsa pienen joukon aloit­ta­mista kokei­luista. Yllä­tyk­sel­li­set, väliai­kai­set tila­rat­kai­sut ja vanho­jen raken­nus­ten uusio­käyttö käsi­työ­läis­ten, yrit­tä­jien tai kult­tuu­ri­ta­pah­tu­mien näyt­tä­möksi tuo alueelle uuden­laista veto­voi­maa. Kerros­ta­lo­jen seiniin maala­tuilla muraa­leilla saadaan raikas­tet­tua tylsän näköistä kort­te­lia ja vies­tit­tyä alueen henkeä. Kun kaupun­gin­osa näyt­täy­tyy elin­voi­mai­sena, sinne halu­taan muut­taa ja siellä halu­taan työs­ken­nellä.

    Liik­kuva yhteisö on hyvin­voiva yhteisö. Lähi­lii­kun­ta­mah­dol­li­suuk­sia lisää­mällä liik­ku­mi­sen kynnys madal­tuu. Liikun­taym­pä­ris­töt kannat­taa suun­ni­tella siten, että lenk­ki­rei­teille ja puis­toi­hin mahtui­si­vat ulko­kun­to­sa­lit. Erilai­sia liik­ku­mi­sen tarpeita kannat­taa myös kuun­nella; vanhem­malle väelle senio­ri­puis­toja ja lapsille liikun­taan kannus­ta­via ympä­ris­töjä. Olemassa olevia tiloja kuten koulu­jen liikun­ta­sa­leja kannat­taa hyödyn­tää mata­lan kynnyk­sen harras­te­mah­dol­li­suuk­sien tarjoa­mi­sessa eten­kin lapsille ja nuorille. Miele­käs ja moti­voiva harras­tus­toi­minta yhdessä muiden kanssa on teho­kas tapa torjua yksi­näi­syyttä ja syrjäy­ty­mistä.

    Mitä sinä teki­sit yksi­näi­syy­den torju­mi­seksi?

    Hyvin­voin­tiyh­teis­kunta perus­tuu vahvaan verkos­toon. Kun asumme lähek­käin, mahdol­lis­tamme satun­nai­set­kin kohtaa­mi­set. Kun kohtaamme toisiamme, syntyy tuot­ta­vuutta ja ideoita. Moderni tieto­yh­teis­kunta vaatii ajatus­ten törmäyt­tä­mistä yhteen, jotta menes­tys­ta­ri­noita voi syntyä. Kun palve­lut löyty­vät käve­lye­täi­syy­den päästä, lähis­töllä asuvien ja työs­ken­te­le­vien kasvot alka­vat käydä tutuiksi. Tuttu yhteisö lisää turval­li­suu­den tunnetta. Paikal­li­set palve­lut – kaupat, kahvi­lat, ravin­to­lat ja harras­tus­mah­dol­li­suu­det – pysy­vät elävinä ja kannat­ta­vina, kun niistä muodos­tuu yhtei­sön yhtei­siä olohuo­neita ja tapaa­mis­paik­koja.

    Kun ihmi­set asuvat lähellä toisi­aan on helpom­paa tavata samoja asioita arvos­ta­via ihmi­siä. Hyvin­voi­vassa kaupun­gissa jokai­sen ihmi­soi­keu­det toteu­tu­vat riip­pu­matta suku­puo­lesta, seksu­aa­li­sesta suun­tauk­sesta, ihon­vä­ristä, rodusta, uskon­nosta, mieli­pi­teistä tai tuloe­roista. Oikein hyödyn­net­tynä erilai­suus tekee yhtei­söstä idea­rik­kaan ja talou­del­li­ses­ti­kin vauraan.

    Kautta aiko­jen kaupun­gis­tu­mi­nen ja talou­del­li­nen hyvin­vointi ovat kulke­neet käsi kädessä. Mitä isompi yhteisö ja mitä enem­män ihmi­siä, sitä isom­pia kouluja, sairaa­loita tai kaup­poja on lähellä. Talous­tie­teessä vallit­see laaja konsen­sus siitä, että väes­tö­ti­hey­den kasvu lisää tuot­ta­vuutta ja vauh­dit­taa siten talous­kas­vua. Keskit­tä­mi­nen kannat­taa, mutta tietyn kriit­ti­sen pisteen jälkeen suuruus ei itses­sään tuo lisä­ar­voa. Moni­puo­li­suutta ja vaih­toeh­toja on kuiten­kin oltava, sillä ihmi­set toivo­vat elämältä erilai­sia asioita.

     


     

    Parem­man kaupun­gin raken­nus­pa­li­kat – kaikki lähtee ihmi­sestä

    “Nyky­het­kessä tehtä­vät valin­nat määrit­tä­vät tule­vai­suutta vuosiksi tai vuosi­kym­me­niksi eteen­päin. Erityi­sesti ympä­ris­tön kuor­mit­ta­mi­sen vähen­tä­mi­seksi on tehtävä jatku­vaa työtä, joka alkaa jokai­sen arki­sista valin­noista.”

    - Kokoo­muk­sen peri­aa­teoh­jelma

    Moni­puo­li­sen asui­nym­pä­ris­tön perus­tana on koko yhtei­sön hyvin­voin­nin huomioo­not­ta­mi­nen. Meillä kaikilla on asumi­seen ja elinym­pä­ris­töön liit­ty­viä toiveita ja tarpeita. Toivei­demme tulee olla ympä­ris­tön kannalta kestä­vällä pohjalla. 

    Perin­tei­sesti ihmi­sille on annettu mahdol­li­suus kommen­toida jo lähes valmista esitystä – sen juuri­kaan siitä enää muut­tu­matta. Se on näen­näis­de­mo­kra­tiaa, jossa ihmi­nen ei voi vaikut­taa. Ideat ja mieli­pi­teet täytyy ottaa hyöty­käyt­töön ennen asui­na­luei­den, uusien palve­lui­den tai liiken­ne­väy­lien suun­nit­te­lun alka­mista. Asuin­viih­ty­vyy­teen vaikut­taa olen­nai­sesti se, että on saanut itse olla vaikut­ta­massa ideoin­nissa. Konkreet­ti­nen esimerkki on muun muassa Jyväs­ky­lässä ja Tampe­reella kokei­lussa oleva palve­lua­loite, joka antaa kaikille toimi­joille mahdol­li­suu­den osoit­taa, miten kunnan toiminto voidaan tehdä entistä parem­min. Toinen hyvä esimerkki suorasta vaikut­ta­mi­sesta on Helsin­gissä käytössä oleva osal­lis­tuva budje­tointi, joka antaa kunta­lai­sille suoran väylän päät­tää, mihin vero­ra­hoja käyte­tään.

    Helsinki esimerk­kinä osal­lis­tu­vassa budje­toin­nissa:

    https://www.youtube.com/watch?v=Vyg0KAYBfcs

    Suurim­pia haas­teita tieto­jen kerää­mi­sessä on se, että ainoas­taan asiaan vihkiy­ty­neet aktii­vit anta­vat palau­tetta. Palaut­teen anta­mi­sen muut­ta­mi­nen sähköi­seksi on edis­tystä, mutta saat­taa sulkea osan yhtei­söstä ulko­puo­lelle. Alueella asuvien ihmis­ten kehit­tä­mis­po­ten­ti­aali jää käyt­tä­mättä, jos kaikki eivät tule kuul­luksi. Päät­tä­jien ja virka­mies­ten tulisi jalkau­tua asui­na­lueille ja tutus­tua asuk­kai­den arkeen. Sitä kautta alkaa muodos­tua inhi­mil­li­nen, koko­nai­nen kuva, missä ja miten ihmi­set halua­vat asua. Esimer­kiksi Juuassa päät­tä­jät ajavat nuor­ten kanssa mopolla, kahvit­te­le­vat päih­deon­gel­mais­ten kanssa puis­tossa, käyvät kuule­massa asuk­kaita pubissa ja tutus­tu­massa paikal­lis­ten lasten harras­tuk­siin.

    Aina ei tarvitse kysyä, miten asiat kannat­taisi hoitaa. Esimer­kiksi liiken­ne­suun­nit­te­lussa usein riit­tää todel­li­sen käyt­täy­ty­mi­sen seuraa­mi­nen. Luon­tai­sesti syntyvä polku on hyvä vinkki kevyen liiken­teen väylästä. Lisäksi saamme älylait­tei­den anonyy­min liik­ku­mi­sen seuraa­mi­sen kautta tietoa liik­ku­mi­seen liit­ty­vistä tarpeista ja mahdol­li­sista ongel­ma­koh­dista, jotka vaati­vat korjaa­mista.

    Asui­nym­pä­ris­töllä saa olla oma, muista asui­nym­pä­ris­töistä erot­tuva iden­ti­teetti, jonka elävänä pitä­mi­nen salli­taan ja sitä tuetaan. Kaupun­gin­osayh­dis­tys tai puutar­ha­kerho voisi vastata osasta kaupun­gin puutar­han kukois­tuk­sesta. Kun yhtei­sistä peli­sään­nöistä sovi­taan kaupun­gin kanssa - ja kaupunki tukee mate­ri­aa­li­kus­tan­nuk­sissa - kaikki voit­ta­vat. Näin kaupunki sääs­tää huol­to­ku­luissa ja ihmi­set saavat tehdä yhdessä ja toteut­taa itse­ään. Jos kaupun­gin­osa pystyy luomaan kyläyh­tei­sön tunnel­man, se näyt­täy­tyy mielen­kiin­toi­sena ja virkeänä myös muille kuin asuk­kail­leen.

    Kyky uudis­tua on kaupun­gille vält­tä­mät­tö­myys. Jos tarvit­semme alueelle uusia asun­toja, meidän on oltava valmiita pois­ta­maan alta vanhen­tu­nut ja toimi­ma­ton teol­li­suusa­lue. Jos toteamme vanhan koulun käyt­tö­kel­vot­to­maksi, meidän on pohdit­tava, sopi­siko paikalle esimer­kiksi puisto. Jos kaupun­gin­osaamme tulee raitio­vau­nu­lin­jat, on luon­nol­lista, että joudumme kaven­ta­maan auto­tietä.

    Ympä­ris­töys­tä­väl­li­nen kaupunki on tiivis

    Ympä­ris­töys­tä­väl­li­nen kaupunki on tiivis. Uudet asui­na­lu­eet ja kaupan keskit­ty­mät on syytä raken­taa olemassa olevan kaupun­ki­ra­ken­teen sisälle tai sen suoraksi jatkoksi. Vanhaa kaupun­kia voidaan tiivis­tää, jotta saamme paran­net­tua hyvän elämän edel­ly­tyk­siä samalla muis­taen vihe­ra­lu­eet ja muuten­kin kiin­nos­ta­van kaupun­kiym­pä­ris­tön. Tiiviissä kort­te­leissa tulee jatku­vasti vastaan kiin­nos­ta­via ja sattu­miin kannus­ta­via virik­keitä.

    Teke­mi­sen meininki

    Meidän on voitava luot­taa siihen, että tart­tues­samme toimeen asiat etene­vät sutjak­kaasti. On kohtuu­tonta joutua ongel­miin siitä, että toteut­taa ympä­ris­töä piris­tä­viä ja elämän­laa­tua paran­ta­via asioita.

    Pieni­muo­toi­sesti järjes­tet­tyjä tapah­tu­mia on tuet­tava anta­malla käyt­töön julki­sia tiloja sekä luomalla projek­tei­hin kannus­ta­via avus­tus­käy­tän­töjä. Luvan­va­rai­sia asioita tulisi vähen­tää merkit­tä­västi. Viran­omais­ten vastuu ja työmäärä keve­nee, kun ihmis­ten omaan harkin­taan luote­taan. Jos ongel­mia tulee vastaan, virka­mies­ten velvol­li­suu­tena on auttaa löytä­mään ratkaisu.

    Lupa­vi­ran­omais­ten toimin­nan tulee olla asia­kas­pal­ve­lua. Tapah­tu­mien ja kokoon­tu­mis­ten järjes­tä­mi­sen kynnyk­sen on oltava matala. Tarvit­ta­vien ilmoi­tus­ten täytyy onnis­tua yhdellä kertaa yhdessä palve­lu­pis­teessä tai sähköi­sessä kana­vassa kaikille tarvit­ta­ville tahoille. Lupien myön­tä­mi­nen tai mahdol­li­nen lisä­tie­to­jen kysy­mi­nen täytyy tapah­tua viikon sisällä luvan hake­mi­sesta. Jos yhtey­den­ot­toa ei tule, tapah­tu­man järjes­tä­jän on voitava olet­taa, että lupa on lähtö­koh­tai­sesti kunnossa.

    Vapau­den mukana seuraa myös vastuu

    Vapau­den mukana seuraa myös vastuu. Tapah­tu­milla täytyy olla järjes­täjä, joka vastaa tapah­tu­man suju­vuu­desta, tapah­tu­ma­pai­kan siis­tey­destä tapah­tu­man jälkeen ja osal­lis­tu­jien turval­li­suu­desta. Ilmoi­tus järjes­tä­mi­sestä on samalla sopi­mus, jonka rikko­mi­sesta syntyy seurauk­sia. Massa­ta­pah­tu­mien ohella meille on annet­tava mahdol­li­suus toteut­taa omassa naapu­rus­tossa spon­taa­neja, pieni­muo­toi­sia tapah­tu­mia. Paikal­li­nen toiminta elävöit­tää ja virkis­tää kaupun­ki­ku­vaa. Vaikka tapah­tu­malla olisi isom­mat raamit – kuten Siivous­päivä – varsi­nai­sen tapah­tu­man ja sen sisäl­lön luovat paikal­li­set asuk­kaat. Joskus pieninä alka­neista spon­taa­neista tapah­tu­mista – kuten Block Party ja Flow Festi­val – kasvaa suosit­tuja, jätti­mäi­siä kesä­ta­pah­tu­mia. Katu­keit­tiöstä voi tulla menes­ty­nyt ravin­tola. Tapah­tu­mi­sen luomi­sen suhteen kannat­taa olla inno­va­tii­vi­nen ja madal­taa raja-aitoja. Löylyn raken­ta­mi­nen osoit­taa, miten uuteen kaupun­ki­kult­tuu­riin voidaan inves­toida mark­ki­naeh­toi­sesti.

    Vastuu­ky­sy­myk­sissä on ylitetty osit­tain järke­vät rajat. Leik­ki­puis­toista kerä­tään talvella keinut pois, eikä talkoo­lais­ten anneta korjata rikki­näistä liikun­ta­paik­kaa. Keinu­mi­nen on talvel­la­kin kivaa, ja ehyt on parempi kuin rikki­näi­nen. Yrite­tään yhdessä aina ensim­mäi­seksi etsiä keino, miten teke­mi­nen salli­taan tai sitä ei aina­kaan aktii­vi­sesti estetä. On parempi nähdä haas­tei­den sijaan mahdol­li­suuk­sia.

    Esteet pois työn tieltä

    Työn teke­mi­sen ja yrit­tä­mi­sen tulee olla vaiva­tonta kaupun­gissa yrityk­sen koosta riip­pu­matta. Julki­sen puolen täytyy pois­taa esteet työn ja kaupan­käyn­nin teke­mi­seltä.

    Yksit­täi­sen ihmi­sen pitää pystyä mahdol­li­sim­man helposti tarjoa­maan omaa työpa­nos­taan yhtei­sös­sään. Oli se sitten vakaam­paa työtä työnan­ta­jalle, pientä työpa­nosta naapu­rille tai oman osaa­mi­semme myymistä.

    Kaupun­git ja keskit­ty­mät toimi­vat alus­tana teke­mi­selle. Kaupun­gin tai keskit­ty­män tehtävä on tarjota meille mahdol­li­suuk­sia toteut­taa itseämme - myös yrit­tä­mi­sen, työn­teon ja kasvun osalta. Tällä hetkellä jo kokeil­laan paljon tätä tuke­via asioita, kuten star­tup-hubeja sekä julki­sen ja yksi­tyi­sen yhtei­set projek­teja allians­si­mal­lin avulla. Erilai­set tapah­tu­mat ja tilat, joissa ihmi­set tuodaan yhteen jaka­maan osaa­mista ja panos­taan, tuke­vat meidän kaik­kien halua tehdä ja toteut­taa.

    On uskal­let­tava tehdä ja joskus epäon­nis­tua. Kokei­lu­kult­tuu­rin tuomi­nen julki­seen hallin­toon on tärkeä askel mahdol­lis­ta­van yhteis­kun­nan hyväksi.  Sen sijaan, että luodaan heti jotain suurta ja valmista, olisiko parempi lähes­ty­mis­tapa kokeilla pienellä kynnyk­sellä useam­paa vaih­toeh­toa ja edis­tää niistä kumpua­via parhaita ideoita? Kehi­tys­pro­jek­teissa hallin­non sisällä voisi toimia star­tup­pien tavalla.

    Tule­vai­suu­dessa rajoit­ta­vien teki­jöi­den pois­ta­mi­nen ja uusien tapo­jen löytä­mi­nen tuoda ihmi­set yhteen ovat keskei­siä. Osa toimista toteu­tu­nee valta­kun­nal­li­sesti, osa paikal­li­sesti. Sosi­aa­li­tur­vaa tulee uudis­taa sekä pois­taa työn ja yrit­tä­jyy­den esteitä. Sosi­aa­li­tur­vasta tulee tehdä kaikissa tilan­teissa työhön ja aktii­vi­suu­teen kannus­tava.

    Johto­tähti on, että kaikki saavat tehdä! Kun raken­namme yhdessä kaupun­keja yksi­lö­läh­töi­selle ja samalla yhtei­söl­li­selle teke­mi­selle, olemme tiellä, joka johtaa onnel­li­siin ihmi­siin. Kun teemme sitä, mitä itse haluamme, luomme posi­tii­vi­sen kehän. Samalla heijas­tamme posi­tii­vi­sia vaiku­tuk­sia ympä­ris­töömme, ja muut­kin uskal­ta­vat toteut­taa itse­ään.

    Kaupunki elää aina

    Kaupunki elää 365 päivää vuodessa ja 24 tuntia vuoro­kau­dessa. Meidän on luotava edel­ly­tyk­set turval­li­selle ja viih­tyi­sälle elämälle kellon ympäri.

    Riit­tävä valais­tus öiseen aikaan ja jous­tava, järke­västi toteu­tettu julki­nen liikenne ovat osal­taan luomassa viih­tyi­sää ja turval­lista kaupun­kiym­pä­ris­töä.

    Ympäri vuoro­kau­den elävässä kaupun­gissa ravin­to­loi­den ja kaup­po­jen aukio­loai­ko­jen vapaus on nyky­ai­kaa. Julki­sia tiloja, kuten liikun­ta­ti­loja ja kouluja, voi myös hyödyn­tää laajasti virka-ajan ulko­puo­lella. Kun tilat eivät ole varsi­nai­sessa käytös­sään, niitä voidaan varata sähköi­sestä varaus­jär­jes­tel­mästä kuten esimer­kiksi Helsin­gissä, Oulussa ja Vantaalla Varaamo-palve­lun kautta. Julki­sia tiloja voidaan hyödyn­tää myös kult­tuu­rin näyt­tä­mönä. Akus­tii­kal­taan hyvät tilat anta­vat mahdol­li­suu­den nouse­ville muusik­ko­lah­jak­kuuk­sille harjoi­tella konsert­teja varten ja tarjoa­vat samalla kaupun­ki­lai­sille lounas­kon­sert­teja.

    Lasten­hoito on varmis­tet­tava vanhem­pien tarpei­den mukai­sesti

    Lasten­hoito on varmis­tet­tava vanhem­pien tarpei­den mukai­sesti. Myös julki­sen sekto­rin on toimit­tava nykyistä laajem­min virka-ajan ulko­puo­lella. Julkis­ten palve­lui­den tulee olla siellä, missä muut­kin palve­lut ovat. Kirjas­tot, päivä­ko­dit ja terveys­a­se­mat toimi­vat hyvin yhdessä. Palve­lui­den on oltava helposti saavu­tet­ta­via kaikille. Esimer­kiksi Espoo on näyt­tä­nyt hyvää esimerk­kiä ryhty­mällä kolmi­kie­li­seksi kaupun­giksi ja mahdol­lis­ta­nut asioin­nin englan­niksi. Kunnille ja kaupun­geille voi antaa vapaam­mat kädet toimia asuk­kai­densa parhaaksi. Tähän valtion tulisi kiin­nit­tää erityi­sesti huomiota, sillä kunnat ovat usein kette­riä kokei­le­maan ja kehit­tä­mään

    Kaupunki on teko­jemme näyt­tämö

    Meidän kaik­kien teot ja asen­teet vaikut­ta­vat koti­kul­miemme viih­ty­vyy­teen ja turval­li­suu­teen. Voimme tehdä joka päivä pieniä ja isoja tekoja tois­ten hyväksi.

    Voimme terveh­tiä vastaan­tu­li­joita, tarjou­tua käyt­tä­mään iäkästä naapu­ria kaupassa tai hoitaa tarvit­taessa naapu­rin koiraa. Voimme katsoa, että lapset pääse­vät turval­li­sesti suoja­tien yli ja huoleh­tia roskat roskik­seen. Voimme toimia vanhusys­tä­vä­pal­ve­lussa, ystä­vä­per­heenä lapsi­per­heelle tai vapaa­eh­toi­sena toimi­jana eläin­suo­je­lussa. Voimme auttaa vähä­osai­sia vaate-, ruoka- tai lelu­han­kin­noilla tai toimia ystä­vänä kotona sairas­ta­valle ja hänen lähei­sil­leen. Jos itsellä on omakoh­tai­sia koke­muk­sia, joista toisille voisi olla apua ja tukea, vertais­toi­minta on arvo­kas tapa auttaa. Aikui­selle maahan­muut­ta­jalle voi toimia Suomi-kummina ja käytän­nön asioi­den autta­jana. Verta voi luovut­taa ja omaa aikaansa voi lahjoit­taa.

    Meiltä tulisi löytyä uskal­lusta puut­tua heikom­pien – lasten, vanhus­ten ja eläin­ten – huonoon kohte­luun. Uskal­lusta kiit­tää hyvistä teoista ja huomioida muut kans­sae­lä­jät – kuten kylissä on tapana. Omilla teoil­lamme teemme kaupun­gis­tamme elävän ja moni­muo­toi­sen. Pidämme sen siis­tinä ja viih­tyi­sänä, ihmis­lä­hei­senä ja elävänä. Viih­tyisä asui­nym­pä­ristö on meidän kaik­kien kunnia-asia.

    Kaupun­kien erityis­haas­teet kaipaa­vat huomiota

    “Tois­ten ihmis­ten arvon tunnus­ta­mi­nen ja myötä­tunto muita kohtaan on sivis­ty­neen ihmi­sen keskei­nen luon­teen­piirre. On parempi raken­taa sille, mikä yhdis­tää ihmi­siä kuin sille, mikä erot­taa. Ihmi­syy­teen kuuluu oman rajal­li­suu­den hyväk­sy­mi­nen ja armol­li­suus sekä itseä että toisia kohtaan.” 

    - Kokoo­muk­sen peri­aa­teoh­jelma

    Kaupunki, joka ei nuku koskaan, on myös ääne­käs kaupunki. Melusaas­teen hallin­taan tarvi­taan uusia inno­vaa­tioita ja ideoita. Takkuava liikenne luo kiirettä ja kiire luo hermos­tu­nei­suutta. Yhdessä kiire ja hermos­tu­nei­suus on vaaroja aiheut­tava yhtälö. Levot­to­muus ei ruoki luovuutta, eikä ihmi­sen hyvää oloa. Liiken­teen ja tehok­kuu­den ei tarvitse tarkoit­taa ilman­saas­teita. Raitis ilma kuuluu myös kaupun­kiin, ja voimme yhdessä keksiä keinoja puhtaan ympä­ris­tön vaalin­taan. Linnun­laulu saa kuulua myös kaupun­gissa.

    Parhaim­mil­laan kaupunki on yhteisö, jossa jokai­sella on oma tärkeä tehtä­vänsä ja paik­kansa. Pahim­mil­laan yksi­näi­syys koros­tuu kaupun­gissa. Ihmis­ten keskellä on helppo hukkua massaan. Jos oma paikka on epäselvä, asui­nym­pä­ris­tön ihmi­set muut­tu­vat kasvot­to­miksi ja oma elämä ilot­to­maksi. Toiveet työmah­dol­li­suuk­sista tuovat kasvu­kes­kuk­siin uusia tuli­joita ja työt­tö­myys saat­taa keskit­tyä tietyille alueille. Syrjäy­ty­mi­sen ehkäi­syyn tulisi kiin­nit­tää erityistä huomiota.

    Suomessa on nyky­ään harvi­naista, että kolme suku­pol­vea elää saman katon alla. Järjes­te­lyssä on kuiten­kin viisau­tensa. Suku­pol­vet voivat opet­taa toisi­aan sekä luoda turval­li­suutta tois­tensa elämään. Palve­lu­ta­lon ja nuor­ten opis­ke­lija-asumi­sen voi yhdis­tää, jolloin vanhuk­set ja nuoret voivat toimia toisi­aan rauhoit­ta­vina sekä piris­tä­vinä teki­jöinä. Yhtei­söl­li­syy­teen sekä tila­sääs­te­li­ää­seen raken­ta­mi­seen kannus­ta­vat isom­missa kaupun­geissa myös niin sano­tut minia­sun­not, joissa asutaan pienesti, mutta yhtei­set tilat ovat tila­vat. Asukas maksaa edul­li­sen vuokran asun­nosta, jossa käy lähinnä lepää­mässä. Hänellä on mahdol­li­suus viet­tää vapaa-aikaa yhtei­sellä katto­te­ras­silla ja oles­ke­lu­ti­loissa. Yhtei­sö­asu­mi­nen on yksi­näi­syyttä ja ulko­puo­li­suu­den tunnetta torju­vaa. Naapu­reista muodos­tuu parhaim­mil­laan toisis­taan huoleh­tiva ystä­vä­ver­kosto.

    Maksu­ton varhais­kas­va­tus ehkäi­see eriar­vois­tu­mista.

    Kaikille senio­ri­passi?

    Maksu­ton varhais­kas­va­tus ehkäi­see eriar­vois­tu­mista. Laadu­kas varhais­kas­va­tus auttaa oppi­mista ja edis­tää sosi­aa­li­sia taitoja. Nuor­ten syrjäy­ty­mi­sen ehkäi­syssä toimi­vat perus­pal­ve­lut ja moniam­ma­til­li­nen yhteis­työ ovat ehdot­to­man tärkeitä. Useissa kaupun­geissa Ohjaamo-toiminta mahdol­lis­taa, että nuori saa kaiken tarvit­se­mansa avun yhdeltä luukulta. Harras­tus­ta­kuulla – jolla taataan jokai­selle lapselle ja nuorelle yksi mieluisa harras­tus - nuori pääsee tutus­tu­maan harras­tus­ten kirjoon. Jos haluaa harras­taa, siihen pitää olla mahdol­li­suus. Mielek­kään vapaa-ajan mahdol­lis­ta­mi­nen nuorille on merkit­tävä keino syrjäy­ty­mi­sen ennal­taeh­käi­se­mi­sessä. Nuor­ten koulut­tau­tu­mista ja työn­te­koa on tuet­tava. Luote­taan nuori­son fiksuu­teen. Anne­taan vastuuta asteit­tain ja usko­taan nuoressa olevaan hyvään.

    Yhä useampi hyvä­kun­toi­nen eläke­läi­nen tahtoisi osal­lis­tua ja jatkaa osit­tain työelä­mässä tai olla avuksi. Tarvit­semme mahdol­li­suuk­sia tehdä jous­ta­vam­min keik­ka­töitä ja mata­lam­paa kynnystä käyt­tää pitkä­ai­kaista osaa­mista ja ammat­ti­tai­toa. Ihmi­sillä pitää olla oikeus myös tehdä vapaa­eh­tois­toi­min­taa ilman pelkoa toimeen­tu­lon menet­tä­mi­sestä. Useissa kaupun­geissa on jo käytössä senio­ri­passi, jolla esimer­kiksi kunto­sa­lilla, uima­hal­lissa ja ohja­tussa liikun­nassa voi käydä edul­li­sesti. Senio­ri­passi tukee fyysistä hyvin­voin­tia ja sosi­aa­li­sia suhteita. Olisi suota­vaa, että senio­ri­pas­sin voisi hank­kia heti eläk­keelle siir­ryt­ty­ään. Harras­tus­toi­min­nan tulee olla vaivat­to­masti kaik­kien ikäryh­mien saata­villa.

    Julkis­ten tilo­jen suun­nit­te­lussa tulisi huomioida eri ikära­ken­teet; esimer­kiksi varmis­ta­malla vaiva­ton liik­ku­mi­nen kaikille, leväh­dys­pen­kit vanhuk­sille ja skeit­taus- tai muut liikun­ta­mah­dol­li­suu­det nuorille.

    Nuor­ten maksu­ton ehkäisy ja sen kautta mahdol­lis­tuva seksu­aa­li­neu­vonta ovat hyviä esimerk­kejä elämän­laa­tua paran­ta­vista satsauk­sista. Satsaa­malla varhai­sen puut­tu­mi­sen toimin­ta­mal­lei­hin - kuten erityis­las­ten Icehearts-jouk­ku­eet - ennal­taeh­käis­tään haas­tei­den kerty­mi­nen erityis­lap­sen elämään.

    Lemmi­kit osana kaupun­kiym­pä­ris­töä

    Lemmik­kie­läin on kaupun­kiym­pä­ris­tössä tuttu näky. Pelkäs­tään pääkau­pun­gis­samme ihmi­sillä on seura­naan useita kymme­niä tuhan­sia eläi­miä. Hekti­seen elämään lemmikki tuo rentoutta. Eläin tuo luon­non ja ulkoi­lun osaksi päivit­täistä arkea.

    Yksi­näi­sille eläin saat­taa olla se rakkain - jopa ainoa – ystävä. Usein se on vähin­tään tärkeä perheen­jä­sen.

    Kaupun­kio­lot tuovat lemmi­ki­no­mis­ta­jille muka­naan erityis­huo­mioita, kun asumis­ti­heys on suuri ja esimer­kiksi kerros­ta­loa­su­mi­nen rajoit­taa toimin­ta­mah­dol­li­suuk­sia. Runsaat vihe­ra­lu­eet, koira­puis­tot ja muut lemmi­keille ja heidän omis­ta­jil­leen suun­na­tut palve­lut ovat osa toimi­vaa ja viih­tyi­sää kaupun­kia.

    Jokai­sella on velvol­li­suus auttaa louk­kaan­tu­nutta eläintä sekä huoleh­tia eläi­men hyvin­voin­nista. Meillä on vastuu siitä, että lemmik­kie­läi­met eivät pääse lisään­ty­mään hallit­se­mat­to­masti ja muodos­ta­maan puoli­vil­lejä popu­laa­tioita.

    Lemmik­kie­läin tuo aina muka­naan suuren vastuun

    Huoli kadon­neesta lemmi­kistä on aina suuri. Tunnis­tus­mer­kintä eli siru­tus ja lemmi­kin rekis­te­röinti tulisi ottaa käyt­töön kissoille ja koirille. Siru­tuk­sen avulla lemmikki löytää nopeam­min takai­sin omis­ta­jansa luo. Sen avulla voidaan myös vähen­tää näihin toimin­toi­hin liit­ty­viä koko­nais­kus­tan­nuk­sia. Tihe­ään asutussa kaupun­kiym­pä­ris­tössä taudit tart­tu­vat herkästi lemmi­kistä toiseen. Rekis­te­röin­nillä ja tunnis­tus­mer­kin­nällä on mahdol­lista sekä tehos­taa tart­tu­vien tautien ehkäi­se­mistä että valvoa tehok­kaam­min eläin­ten­pi­to­kiel­toa. Samalla voidaan puut­tua tehok­kaam­min pentu­teh­tai­luun sekä lait­to­miin maahan­tuon­tei­hin.

    Lemmik­kie­läin tuo aina muka­naan suuren vastuun. Vastuuseen kasvat­ta­mi­sen tulee lähteä jo lapsena paitsi kodeista, myös päivä­ko­deista ja kouluista. Aikuis­ten on näytet­tävä mallia ja pidet­tävä huoli siitä, että jokai­nen lapsi oppii eläin­ten kaltoin­koh­te­lun olevan aina väärin.

    Nopea, sujuva liik­ku­mi­nen

    Suju­vinta liik­ku­mi­nen olisi yhdellä lipulla – silloin kun itselle sopii. Erilai­set syyt liik­kua – arki­liik­ku­mi­sesta satun­nai­seen matkai­luun - on otet­tava huomioon.

    Matkai­lussa on valta­vasti poten­ti­aa­lia, joten liiken­teen suju­mi­nen on huomioi­tava myös turis­min näkö­kul­masta.

    Liiken­teen ja liik­ku­mi­sen tulee olla vaiva­tonta ja samalla luon­nolle kestä­vää. Digi­ta­li­saa­tio mahdol­lis­taa ympä­ris­töys­tä­väl­li­sen ja helpon liik­ku­mi­sen. Yhteis­käyt­tö­au­tot, ympä­ris­töä mahdol­li­sim­man vähän kulut­ta­vat ener­gia­rat­kai­sut ja mahdol­li­suus jous­ta­vasti vaih­taa liiken­ne­vä­li­neitä yhden palve­lun kautta ovat aske­leita oike­aan suun­taan. Helsin­gissä harvempi kuin joka kolmas hank­kii 18-vuoti­aana ajokor­tin, koska julki­nen liikenne koetaan houkut­te­le­vam­pana liik­ku­mi­sen muotona kuin yksi­tyi­sau­toilu. Liiken­ne­vä­line ei ole itsei­sarvo, vaan se, että ihmi­set liik­ku­vat.

    Kävely on kaupun­ki­kes­kus­tan perus­kul­ku­muoto. Tule­vai­suu­dessa syntyy jatku­vasti uuden­lai­sia liiken­ne­rat­kai­suja. Kun kaavoi­tamme tiheästi, edis­tämme ympä­ris­tölle kestä­viä liiken­ne­vä­li­neitä, kannus­tamme käyt­tä­mään yhteis­käyt­töi­siä autoja, kaupun­ki­pyö­riä ja muita julki­sia liiken­ne­vä­li­neitä. Alueen kehit­ty­mi­sen ansiosta tarvi­taan vähem­män maata teitä ja park­ki­paik­koja varten - näin tilaa vapau­tuu autoilta ihmi­sille. Tavoit­tee­seen kytkey­ty­vät yksi­tyi­sau­toi­lun ratkai­sut, kuten liiken­teen ohjaa­mi­nen maan alle ja liityn­tä­py­sä­köinti, on syytä ottaa huomioon.

    Meidän tulee pitää huolta kulku­väy­lien kunnosta sekä vaikut­taa uusilla tekno­lo­gi­silla tavoilla esimer­kiksi liiken­ne­ruuh­kien vält­tä­mi­seen. On tärkeää, että kustan­nus­te­hok­kaat ja ympä­ris­töys­tä­väl­li­set liiken­ne­pal­ve­lut ovat helposti ihmi­sen saata­villa ja jous­ta­vat tarpei­den mukaan. Kaupun­ki­seu­dut tulisi kytkeä toisiinsa toimi­villa raiteilla ja teillä. Meidän tulisi suhtau­tua avoi­mesti keskus­te­luun tietul­leista ja ruuh­ka­mak­suista, joilla voidaan paran­taa liiken­teen toimi­vuutta. Liiken­nein­ves­toin­tien osalta olisi hyvä löytää vaih­toeh­toi­sia rahoi­tus­ka­na­via valtion budjet­ti­ra­hoi­tuk­sen lisäksi, jotta hank­keet saadaan toteu­tet­tua mieluum­min 2020-, kuin 2050-luvulla.

     


     

    Elävä, arvo­kas kaupunki - Hyvä elämän­laatu lähtee yhdessä teke­mi­sestä

    Normeja tulee purkaa, jotta ihmi­sillä olisi jouhe­vam­min toimiva yhteis­kunta. Keveämpi lupa­jär­jes­telmä helpot­taa toimi­mista ja paran­taa siten elämän­laa­tua.

    Kaupun­gin tulee olla urbaani, elävä ja hengit­tävä ympä­ristö asuk­kail­leen. Se on myös raken­net­tava aina vankalle, ympä­ris­töä kunnioit­ta­valle pohjalle, jotta sen voi jättää arvok­kaana tule­ville suku­pol­ville.

    Helposti päivi­tet­tävä kaupunki

    Enna­koi­malla ja hyvin suun­nit­te­le­malla voimme helpot­taa huomi­sen päätök­sen­te­koa.

    Huomi­sen kaupun­ki­lai­sille – lapsil­lemme ja tule­ville suku­pol­ville – tulee jättää helposti päivi­tet­tävä kaupunki. Sen voimme tehdä jättä­mällä perin­nöksi terveet, hengit­tä­vät raken­nuk­set, mutta helposti liiku­tel­ta­vat seinät.

    Yksi­kään kaupunki ei synny tai kehity umpiossa. Tarvi­taan viisautta, innos­tu­nei­suutta ja avointa asen­netta. Histo­ria osoit­taa, että vauraat ja kukois­ta­vat kaupun­git oival­si­vat tämän. Ne uskal­si­vat ottaa vaikut­teita toisista kult­tuu­reista ja soti­mi­sen sijaan keskit­tyi­vät käymään kaup­paa. Sivis­tys ja oppi­nei­suus kasvoi. Kaikki voit­ti­vat. Tätä viisautta kannat­taa vaalia kaupun­geis­samme tänä päivä­nä­kin. Tarvit­semme uusia ideoita ja inno­vaa­tioita. Tarvit­semme kiin­nos­ta­via keksin­töjä ja osaa­via ihmi­siä.

    Suomi jossa saa tehdä! from Kokoo­mus on Vimeo.

    Luote­taan ihmi­seen

    Toimin­ta­ta­vat ja asen­teet muut­tu­vat posi­tii­vi­sen esimer­kin kautta. Asuk­kaita kuul­laan jo ennen raken­ta­mista ja asumis­viih­ty­vyys tehdään yhdessä.  Meillä tulee olla mahdol­li­suus toteut­taa toimi­vampi, viih­tyi­sämpi ja asuk­kai­den arkea helpot­tava ympä­ristö. Kannus­te­taan toisiamme kekse­liäi­syy­teen ja luovuu­teen - kunhan muis­tamme ottaa toiset huomioon teke­mi­sis­sämme. Raiva­taan lupa­vii­dak­koon selkeät polut - uskal­le­taan kysyä ja ottaa selvää.  Pyyde­tään oppaita neuvo­maan ja tiedo­te­taan toisiamme, jotta teke­mi­sen mahdol­li­suu­det saavut­ta­vat kaikki. Luote­taan meihin - kyllä ihmi­nen osaa ja pystyy itse­kin.