Jyrki Katai­nen käsit­teli samaa aihe­pii­riä jo kolum­nis­saan Turun Sano­missa 3.3.:

Kansain­vä­li­nen talous­kriisi on ajanut Suomen­kin taan­tu­maan. Maamme on viimei­set puoli vuotta ollut ilman talous­kas­vua. Vien­ti­kaup­pamme on tyreh­ty­nyt nopeasti, mikä on johta­nut lomau­tuk­siin, irti­sa­no­mi­siin ja koko kansan­ta­lou­temme supis­tu­mi­seen. Valtion ja kuntien tulot tule­vat huomat­ta­vasti laske­maan aiem­min arvioi­dusta.

Halli­tus ei halua lisätä suoma­lais­ten epävar­muutta leik­kaa­malla vaik­kapa päivä­hoi­dosta ja lapsi­li­sistä. Tämä on meille arvo­va­linta. Koska haluamme vält­tyä leik­kauk­silta ja veron­ki­ris­tyk­siltä säilyt­täen samalla julki­sen talou­den kestä­vyy­den kasva­van velka­taa­kan alla, on meillä oltava valmius reip­pai­siin raken­teel­li­siin uudis­tuk­siin.

Vain siten voimme turvata tule­vai­suu­den hyvin­voin­nin: laaduk­kaat terveys­kes­kuk­set, viih­tyi­sän päivä­ko­din ja maail­man parhaat koulut.

Me suoma­lai­set emme voi maail­man talous­suh­dan­netta muut­taa. Voimme vain parhaamme yrit­tä­mällä pienen­tää taan­tu­man vaurioita elvyt­tä­mällä, varmis­ta­malla rahoi­tus­jär­jes­tel­mämme toimi­vuu­den sekä huoleh­ti­malla luot­ta­muk­ses­tamme omaan talou­teemme sekä Suomen kansan­ta­lou­den kanto­ky­kyyn. Työpaik­ko­jen säilyt­tä­mi­seksi on tehtävä kaikki mahdol­li­nen. Talou­den myller­ryk­sessä vastoin­käy­mi­siä kohtaa­vista lähim­mäi­sis­tämme on pidet­tävä mahdol­li­sim­man hyvää huolta.

Taan­tuma ei jatku loput­to­miin. Tämä on hyvä muis­taa silloin, kun tule­vai­suus näyt­tää synkältä. Vaikka tilanne koet­te­lee jokaista suoma­laista, meidän tulee säilyt­tää myön­tei­nen ja luot­ta­vai­nen suhtau­tu­mi­nen tule­vai­suu­teen. Toivo antaa voimaa kestää pahim­man yli.

Taan­tu­masta riip­pu­matta meillä on väes­tön ikään­ty­mi­sen takia edessä kehi­tys, jossa nykyi­set tulot eivät enää riitä nykyis­ten meno­jen katta­mi­seen. Tätä julkis­ten meno­jen ja tulo­jen epäsuh­taa voidaan korjata vain kolmella tavalla: leik­kaa­malla menoja, kiris­tä­mällä vero­tusta tai teke­mällä tule­vai­suu­den meno­pai­neita vähen­tä­viä ja tuloja lisää­viä raken­teel­li­sia uudis­tuk­sia.

Halli­tus on esitel­lyt mitta­van pake­tin, jolla turvaamme huomi­sen hyvin­voin­nin. Tavoit­teena ovat työurien piden­tä­mi­nen, opis­ke­luai­ko­jen lyhen­tä­mi­nen, eläk­kei­den rahas­toin­nin vahvis­ta­mi­nen sekä suoma­lai­sen työn ja yrit­tä­mi­sen kilpai­lu­ky­vystä huoleh­ti­mi­nen.

Suomessa eläkeikä on nykyi­sin 63 vuotta, mutta eläk­keelle jäädään keski­mää­rin alle 60-vuotiaina - paljon nuorem­pina kuin esimer­kiksi muissa Pohjois­maissa. Halli­tus haluaa nostaa vähi­tel­len 12 vuoden siir­ty­mä­ajalla vuoteen 2022 mennessä eläkei­kää 65 vuoteen.

Halli­tuk­sen poli­tiik­ka­rii­hes­sään päät­tä­miä raken­teel­li­sia uudis­tuk­sia ei valmis­teltu hetken mieli­joh­teesta tai yhdessä yössä. Työurien piden­tä­mi­sen vält­tä­mät­tö­myys on ollut jo kauan tiedossa ja tähän perus­tui myös edel­li­nen eläke­uu­dis­tus. Asia on esillä myös talous­neu­vos­ton sihtee­ris­tön teet­tä­mässä tuoreessa ikään­ty­mis­ra­por­tissa.

Niin kutsuttu sosi­aa­li­tupo oli työmark­ki­na­jär­jes­tö­jen vastuul­li­nen ja sisäl­löl­li­sesti erin­omai­nen vastaus tähän haas­tee­seen. Halli­tus on sitou­tu­nut siinä esitet­ty­jen uudis­tus­ten toteut­ta­mi­seen. Tosia­sia kuiten­kin on, että tilan­teen vaikeu­tu­mi­nen edel­lyt­tää enem­män, uusia toimia.

Näiden toimien valmis­te­lun joudut­ta­mi­seksi lähe­timme yhdessä päämi­nis­te­rin kanssa minis­te­riöille kirjeen, jossa pyydet­tiin esityk­siä hyvin­voin­tiyh­teis­kun­nan rahoi­tus­poh­jan vahvis­ta­mi­seksi tähtää­viksi toimiksi. Tämän valmis­te­lu­työn loppu­tu­lok­set näky­vät nyt halli­tuk­sen poli­tiik­ka­rii­hen linjauk­sissa.

Monissa näissä raken­teel­li­sissa uudis­tuk­sissa halli­tus ei voi toimia yksin. Tarvit­semme nyt yhteis­vas­tuuta ja yhteis­työn henkeä Suomen tule­vai­suu­den turvaa­mi­seksi. Kolmi­kan­nassa myös halli­tuk­sella on mahdol­li­suus ja joskus jopa velvol­li­suus toimia aloit­teen­te­ki­jänä.

Halli­tus on valmis raken­ta­vassa hengessä ja kolmi­kan­tai­sesti keskus­te­le­maan siitä, millä tavalla työurien piden­tä­mi­seen tähtäävä eläkeiän nosta­mi­nen toteu­te­taan ja tosia­sial­li­nen työelä­mästä pois­tu­mi­sikä saadaan selvään nousuun. Luon­teva paikka linjauk­sen jatko­val­mis­te­lulle olisi Eläke­tur­va­kes­kuk­sen toimi­tus­joh­taja Jukka Ranta­lan vetämä eläke­työ­ryhmä.

Pelkkä työuran piden­tä­mi­nen ei kuiten­kaan riitä, ellei saman­ai­kai­sesti panos­teta työhy­vin­voin­nin paran­ta­mi­seen. Eläkeiän nosta­mi­nen toimii vain, jos ihmi­set jaksa­vat olla töissä. Tarvit­semme uusia merkit­tä­viä toimia työs­sä­jak­sa­mi­sen edis­tä­mi­seksi. Myös tässä asiassa halli­tus on valmis teke­mään yhteis­työtä työmark­ki­na­jär­jes­tö­jen kanssa.

Raken­teel­li­set uudis­tuk­set ja muutok­set ovat aina vaikeita, vastuul­li­suu­teen kuiten­kin kuuluu kyky tehdä myös hanka­lia päätök­siä silloin, kun ne ovat oikeita ratkai­suja. Toimi­malla oikein nyt, vältämme lähi­tu­le­vai­suu­dessa vielä paljon raskaam­mat toimet. Minä en halua jättää konkurs­si­kyp­sää Suomea perin­nöksi lapsil­lemme. Vaikeina aikoina on help­poa olla eri mieltä ja riidellä.

Toisaalta vaikeina aikoina on help­poa olla myös yhtä mieltä, jos vain tahtoa on. Sitä meiltä kaikilta pitäisi nyt löytyä. Yhteistä tahto­ti­laa ja posi­tii­vista yhdes­sä­te­ke­mi­sen henkeä.

Uskon, että kaikilla meillä on sama päämäärä. Suomen selviä­mi­nen pahim­man yli siten, että mahdol­li­sim­man monella suoma­lai­sella on työtä. Tunnus­ta­malla tosi­asiat ja kääri­mällä hihat on suoma­lai­nen vauraus ja hyvin­vointi ennen­kin raken­nettu. Niin se tehdään tällä­kin kertaa.

Kolumni on luet­ta­vissa myös Turun Sano­mien sivuilla.

Lisää sisältöä samassa kategoriassa