Katainen: Millaista Eurooppaa haluamme - vai onko sillä väliä?
Julkaistu:
Eurooppalaiset valtiot ja alueen asukkaat ovat syvien haasteiden edessä. Noin kuusi vuotta jatkunut talouskriisi on herättänyt toivottomuutta ja kielteisiä ajatuksia ympäri Eurooppaa. Työttömyyden kasvu uhkaa horjuttaa yhteiskunnallista vakautta.
Epäreiluuden tunne on lisääntynyt sekä kriisimaissa että niitä auttavissa maissa. Myös kritiikki EU:ta kohtaan on lisääntynyt. Toisten mielestä unioni ei tee tarpeeksi ja toisten mielestä se tekee liikaa. Kriisin tuoma epäreiluuden tunne on nostattanut äärimielipiteet esiin.
Toisten mielestä kaikki valtioiden ja inhimillisen elämän ongelmat johtuvat EU:sta. “Missä EU - siellä ongelma”. Toisen ääripään mielestä ainoa keino pitää Eurooppa kasassa on luoda Euroopan Yhdysvallat. Molemmat ääripäät tarjoavat mustavalkoisia, yksinkertaisia ratkaisuja monimutkaisiin ongelmiin. Itse en usko näistä vaihtoehdoista kumpaankaan.
Suomen kansainvälistä menestystä ei ole rakennettu ääripäiden politiikalla. Olemme tunnettuja maltillisesta, yhteistyökykyisestä, kansallista vastuuta korostavasta ja eurooppalaiseen integraatioon positiivisesti suhtautuvasta asenteesta. Euroopan integraatiota pitää kehittää siten, että sillä saavutetaan sellaisia asioita, joita mikään maa yksin ei voisi saavuttaa.
Yhdentynyt Eurooppa on vaikuttanut positiivisesti suomalaisten työllisyyteen, hyvinvointiin ja vapauteen. Toisaalta taas EU ei ole kyennyt estämään jäsenvaltioiden tekemiä talouspoliittisia virheitä, eikä pankkien liiallista riskin ottamista. Koen tärkeäksi sen, että Euroopan Unionia kehitetään virheitä korjaten, eikä rikota sitä, mitä olemme jo saavuttaneet.
Integraation pitää olla ja myös tuntua reilulta. Erityisesti yhteisten arvojen ja sääntöjen kunnioittaminen täytyy palauttaa. Talouspolitiikkaa raamittavien sääntöjen ja vaikkapa oikeusvaltioperiaatteiden toteutuminen, edellyttävät tehokkaampaa eurooppalaista seurantaa ja valvontaa. Tarvitsemme EU:ta vapaakauppasopimusten aikaansaamiseksi, jotta suomalaiset yritykset voisivat tehdä paremmin kauppaa Euroopan ulkopuolella. Tarvitsemme digitaaliset sisämarkkinat, jotta esim. suomalaisilla pelifirmoilla olisi Euroopassa yhtä hyvät kotimarkkinat kuin kilpailijoilla Yhdysvalloissa.
Jotta suomalaisten yritysten kilpailukyky paranisi ja jotta kotitalouksien energian hinta olisi kohtuullinen, tarvitsemme Eurooppaan yhteiset energiamarkkinat. Eurooppa tarvitsee myös tiiviimpää yhteistyötä puolustuspolitiikassa. Ei ole mitään mieltä, että jokainen maa hankkii itselleen esimerkiksi samaa kallista kuljetuskalustoa. Puolustusyhteistyön tiivistäminen toisi monia hyötyjä.
Hajanaisempi Eurooppa, jossa eri valtiot eristäytyvät toisistaan ja sulkevat rajojaan, olisi suomalaisten työpaikkojen, hyvinvoinnin ja turvallisuuden kannalta merkittävä takaisku. Tarvitaan järkevää integraatiota. Eli samalla kun jäsenvaltiot sitoutuvat yhä tiiviimpään yhdentymiseen, niiden on pidettävä omat kansalliset asiansa kunnossa. Tarvitsemme yhtä aikaa enemmän Eurooppaa ja enemmän kansallista vastuunkantoa. Omia ongelmia ei voi ulkoistaa toisten vastuulle.
Jotta voimme vaikuttaa itsemme kannalta tärkeisiin asioihin, meidän pitää tietää, mitä haluamme Euroopalta. Tahto on edellytys sitoutumiselle. Sitoutuneisuus on puolestaan edellytys maailman muuttamiselle ja aikaan saamiselle.
Moni poliitikko ei halua “liata käsiään” Suomelle tärkeissä Eurooppa-asioissa. On helpompaa jättää ne toisten hoidettavaksi, koska epäsuositusta EU:sta voisi tulla vain tahroja omiin vaatteisiin. Tämä ajattelu ei kuitenkaan ole Suomelle eduksi.
Juuri nyt vaikeassa tilanteessa Suomi tarvitsee aktiivisia Eurooppa-asioiden vaikuttajia. Sitoutumaton valittaja ei vaikuta, mutta sitoutunut ongelmien ratkaisija vaikuttaa.
Kirjoitus on julkaistu Turun Sanomissa 2.7.2013