Kokoomus.fi
Katainen: Luotta­musta, hyvin­vointia ja kasvua

Katainen: Luotta­musta, hyvin­vointia ja kasvua

Julkaistu: 12.4.12 Uutiset

Arvoisa puhemies,

Suoma­lainen hyvin­voin­tiyh­teis­kunta rakentuu työnteolle ja yrittä­mi­selle, sivis­tyk­selle, suvait­se­vai­suu­delle ja välit­tä­mi­selle. Pohjois­mai­sessa hyvin­voin­ti­mal­lissa yhdis­tyvät avoin ja integroi­tunut talous, kilpai­lukyky, terve julkinen talou­denpito ja tasa-arvoa vahvis­tavat hyvin­voin­ti­pal­velut.

Hyvin­vointia syntyy siitä, että me suoma­laiset voimme luottaa toinen toisiimme ja että yhteis­kunta tuntuu reilulta. Kun Suomen talouteen voi luottaa, syntyy inves­tointeja ja uusia työpaikkoja. Luottamus tasa-arvoa lisäävien palve­luiden ja tulon­siir­tojen kestä­vyyteen puolestaan vahvistaa tulevai­suu­de­nuskoa ja toivoa.

Luottamus syntyy konkreet­ti­sista päätök­sistä. Esimer­kiksi luottamus Suomen julkista taloutta kohtaan on ansaittu vuosi­kym­menien säntil­li­sellä talous­po­li­tii­kalla. Tämän seurauksena olemme ansainneet parhaan mahdol­lisen luotto­luo­ki­tuksen ja sen mukana alhaisen korko­tason niin valtion velalle kuin kotita­louk­sille kuin yrityk­sil­lekin.

Nyt luotta­musta Suomen julkista taloutta kohtaan on koeteltu. Maail­man­laa­juisen finanssi- ja talous­kriisin ja sitä seuranneen elvytys­po­li­tiikan vuoksi valtio on velkaan­tunut huoles­tut­tavaa vauhtia. Vuoden 2009 rajusta taantu­masta lukien valtio on joutunut ottamaan uutta velkaa liki 28 miljardia euroa. Velkaan­tu­mis­vauhti on kestä­mätön. Tämä velka ja sen mukana kasvavat korko­menot ovat pois palve­luista tai veron­mak­sajien kukka­rosta korkeampien verojen vuoksi. Tänään otettu velka otetaan huomisen veron­mak­sajien ? siis lastemme ? piikkiin.

Hallitus kantaa vastuuta Suomen tulevai­suu­desta tehdessään toimia ylivel­kaan­tu­mis­kierteen katkai­se­mi­seksi. Toimet eivät ole helppoja eivätkä miellyt­täviä. Niiden tekemättä jättä­minen olisi kuitenkin vastuun pakoilua ja kertoisi vain kyvyt­tö­myy­destä kantaa vastuuta vaikeina aikoina. Tämä olisi hyvin epäsuo­ma­laista käytöstä. Suomi on aina hoitanut omat asiansa, vaikka mukavaa tai helppoa se ei aina ole ollut meillekään. Uskon, että fiksut suoma­laiset arvos­tavat tätä suoma­laista vastuun­kannon perin­nettä.

Nyt tehdyn kehys­pää­töksen jälkeen hallitus on tehnyt päätöksiä budjet­ti­so­peu­tuk­sesta ? siis valtion menojen supis­ta­mi­sesta ja verotu­lojen lisäyk­sistä - yli viiden miljardin euron edestä. Tämä on se summa, joka nykyisten kasvuar­vioiden valossa riittää velkaan­tu­mis­kierteen katkai­se­miseen. Tämä päättä­väisyys on osoitus laaja­poh­jaisen halli­tuksen hyvästä päätök­sen­teon­ky­vystä ja halusta kantaa vastuuta. Tästä haluan antaa suuret kiitokset halli­tus­kump­pa­neille ja eduskun­ta­ryh­mille.

Efter det senaste rambes­lutet har regeringen fattat beslut om en budge­tan­passning ? det vill säga om minsk­ningar av statens utgifter och ökningar av skattein­koms­terna ? till ett belopp som övers­tiger fem miljarder euro. Detta är det belopp som i ljuset av de nuvarande tillväx­tupps­katt­nin­garna räcker till för att bryta skuld­sätt­ningss­pi­ralen. Denna målmed­ve­tenhet visar den bredbasiga regeringens goda förmåga att fatta beslut och att bära ansvar. För detta vill jag rikta ett stort tack till hela regeringen och till riksdagsgrup­perna.

Halli­tuksen kehys­esi­tyk­sestä on syytä nostaa esiin neljä keskeistä linja­va­lintaa. 1. Velkaan­tu­minen taitetaan. 2. Satsataan talous­kasvuun yrittä­jyyden kannus­teita lisää­mällä. 3. Tehdään tehoin­ves­tointeja nuori­so­työt­tö­myyden torjuntaan ja syrjäy­ty­misen ehkäisyyn. 4. Vahvis­tetaan reiluuden, yhteen­kuu­lu­vai­suuden ja oikeu­den­mu­kai­suuden henkeä.

Velkaan­tu­minen taittuu

Kehys­rii­hessä sovitut 2,8 miljardin euron pysyvät sopeu­tus­toimet riittävät taittamaan valtion velka­suhteen laskuun kehys­kauden loppuun mennessä. Kehys­kauden lopussa 2016 velka­suhteen arvioidaan olevan 45 prosenttia kokonais­tuo­tan­nosta, joka on kohtuul­linen taso esimer­kiksi moniin euromaihin verrattuna. Tälle velalle joudumme tuolloin maksamaan arviolta kolmen miljardin euron vuosit­taiset korot.

Molemmat halli­tus­oh­jelmaan kirjatut perälaudat, velka­suhteen kääntä­minen laskuun ja yhden prosentin alijää­mä­ta­voite vaali­kauden loppuun mennessä, ovat edelleen voimassa. Aivan kuten kaikki muukin halli­tus­oh­jelmaan kirjattu.

Om den ekono­miska tillväxten till följd av exempelvis den inter­na­tio­nella utvecklingen stannar på en lägre nivå än man nu räknat med, och anpass­nings­bes­luten inte räcker till för att de mål som angetts i regerings­pro­grammet för tjugo­hun­dra­femton ska uppnås, har regeringen beredskap att också fatta nya anpass­nings­beslut. Uppnåendet av målen kommer således att följas årligen, och eventuella ytter­ligare åtgärder bedöms alltid i samband med rambes­luten. Också denna punkt i regerings­pro­grammet håller man fast vid. Detta är natur­ligtvis en förut­sättning för hållbar ekonomisk politik och för den externa trovär­dig­heten när det gäller vår ekonomi. Om den ekono­miska utvecklingen visar sig bli bättre än man räknat med och de skriv­ningar som gäller vissa ekono­miska målsätt­ningar uppfylls före tjugo­hun­dra­femton, kan ? på motsva­rande sätt ? en del av resul­tatet av de förbättrade stats­fi­nan­serna användas för att avveckla gjorda sparbeslut eller för utgift­sök­ningar.

Jos talous­kasvu jää esimer­kiksi kansain­vä­lisen kehityksen vuoksi nyt ennakoitua alhai­sem­maksi ja tehdyt sopeu­tus­pää­tökset eivät riitä halli­tus­oh­jel­massa vuodelle 2015 asetet­tujen tavoit­teiden toteu­tu­miseen, halli­tuk­sella on valmius myös uusiin sopeu­tus­pää­töksiin. Tavoit­teiden toteu­tu­mista siis seurataan vuosittain ja mahdol­lisia lisätoi­men­pi­teitä arvioidaan aina kehys­pää­tösten yhtey­dessä. Myös tämä halli­tus­oh­jelman kohta pitää. Tämä on luonnol­li­sesti edellytys kestä­välle talous­po­li­tii­kalle sekä talou­temme ulkoi­selle uskot­ta­vuu­delle. Vastaa­vasti, jos talous­ke­hitys osoit­tautuu ennakoitua parem­maksi ja perälau­ta­kir­jauksiin päästään ennen vuotta 2015, voidaan osa valtion­ta­louden paran­tu­neesta asemasta käyttää tehtyjen säästö­pää­tösten purka­miseen tai menoli­säyksiin.

Valtion budje­tista säästä­minen on aina vaikeaa ? kaikkien määrä­ra­hojen ottami­selle budjettiin on aina ollut aikanaan jokin hyvä peruste. Silti valintoja on tehtävä. Säästä­mistä tehdään useilla eri sekto­reilla. Menot on käyty läpi tarkan kamman kanssa. Lähes kaikki säästö­pää­tökset toteu­tetaan pienen­tä­mällä menojen kasvua tai luopu­malla indek­si­ko­ro­tuk­sista. Luopu­malla indek­si­ko­ro­tuk­sista kerta­luon­tei­sesti kenel­täkään ei oteta pois, mutta suurelta joukolta jää kerta­luon­tei­sesti hivenen lisää saamatta. Se on reiluin tapa.

Valtio­va­rain­mi­nis­teriö arvioi, että yhden prosentin alijää­mä­ta­voitteen saavut­ta­minen olisi edellyt­tänyt vielä noin kahden miljardin euron lisäso­peu­tusta verrattuna nyt tehtyihin päätöksiin. Ylisuurten tai liian nopeasti voimaan astuvien veron­ko­ro­tusten tai menoleik­kausten tekeminen olisi kuitenkin ollut suhdan­ne­po­liit­ti­sesti epävii­sasta.

Sopeutus ja sen lisäksi päätetyt määrä­ai­kaiset toimet on pyritty mitoit­tamaan niin, että valtion velkaan­tu­minen saadaan katkaistua, mutta vaurioi­tamme kasvua ja työlli­syyttä mahdol­li­simman vähän.

Yrittä­jyyttä ja kasvua

Halli­tuksen reseptiä julkisen talouden vahvis­ta­mi­seksi voisi luonnehtia sanalla ?grows­terity?, joka juontuu englannin kielen sanoista growth (kasvu) ja austerity (säästä­väisyys). Samalla kun tasapai­no­tamme julkista taloutta, luomme edelly­tyksiä uudelle kasvulle ja työpai­koille.

Kasvun vauhdit­ta­minen ja uusien työpaik­kojen tavoittelu lisää­mällä kasvu­yrit­tä­jyyden kannus­teita ei ole yhteis­kun­nal­lista nolla­sum­ma­peliä. Pk-yritysten kasvue­del­ly­tysten paran­ta­minen on halli­tuksen selkeä painopiste. Hallitus on halunnut etsiä keinoja, joilla voisimme kannustaa yrityksiä inves­toimaan, kasvamaan ja kaupal­lis­tamaan innovaa­tioita ja joiden seurauksena saisimme uusia työpaikkoja sekä vienti- ja verotuloja.

Työ on parasta sosiaa­li­turvaa. Koheneva työllisyys on myös paras keino vähentää tuloeroja ja lisätä hyvin­vointia. Haluamme siis pelata nolla­sum­ma­pelin sijasta plussum­ma­peliä. Kun satsaamme yrittä­jyyden kannus­teisiin, emme tarkkaan ottaen tiedä, mitä saamme. Jos yrittäjä ei kannustu hän, ei myöskään kuluta kannus­teita, jos taas hän kannustuu, kaikki voittavat. Täytyy siis uskoa uuteen ja antaa hyvien asioiden tapahtua. Onnis­tu­miset, kasvu ja työpaikat eivät ole kenel­täkään pois, vaan ne tuovat kaikille lisää.

Uusia kannus­timia tarvitaan. Suomen yksityisen sektorin raken­ne­muutos haastaa meitä työpaik­kojen ja verotu­lojen menetysten muodossa. Esimer­kiksi Suomelle tärkeän paperi­teol­li­suuden tai ICT-sektorin raken­ne­muu­toksen myötä häviävien työpaik­kojen tilalle on kyettävä synnyt­tämään uusia yrityksiä ja uusia työpaikkoja.

Suoma­lainen hyvin­voin­tiyh­teis­kunta edellyttää kasvavaa taloutta. Tämä puolestaan edellyttää maail­man­mark­ki­noilla pärjääviä, kasvavia yrityksiä. Jotta yrityk­semme pärjäi­sivät vienti­mark­ki­noilla ja tuottai­sivat riittä­västi verotuloja palve­lujen rahoit­ta­miseen, Suomen on oltava kilpai­lu­ky­kyinen. Pärjäämme kilpai­lussa vain yhä korkeamman jalos­tusarvon tuotteilla. Tavoit­teemme on, että Suomesta vietäisiin arvok­kaampia tuotteita ja palve­luita kuin tänne tuodaan.

Tämän kehitys edellyttää kilpai­lu­ky­kyisen perus­teol­li­suuden lisäksi uusia kasvu­yri­tyksiä, jotka hyödyn­tävät Suomen hyvää osaamis- ja innovaa­tio­ka­pa­si­teettia.

Olen ihaillut niitä polii­tikkoja, jotka keskellä 1990-luvun lamaa ja leikkaus­listoja satsa­sivat ennak­ko­luu­lot­to­masti tulevai­suuteen inves­toi­malla verovaroja t&k-toimintaan. Samaan aikaan toteu­tettiin yritys­ve­ro­tuksen kokonai­suu­distus, johon sisältyi mm. yhtiö­veron hyvitys­jär­jes­telmä. Näiden toimien yhteis­vai­ku­tuk­sesta ja päättä­väi­sestä julkisen talouden vakaut­ta­mi­sesta syntyi uusi Suomi.

Tämän kaltaista uuden luomisen henkeä hallitus on halunnut kehys­riihen linja­va­lin­noilla vahvistaa.

Esimer­kiksi suoma­laisten yritysten tutkimus- ja tuote­ke­hi­tys­työtä kannus­tetaan ottamalla käyttöön erityinen verovä­hennys t&k-työtä tekevien työnte­ki­jöiden palkkaa­miseen. Suoma­laisia yrityksiä kannus­tetaan kasvamaan ja kansain­vä­lis­tymään uuden pääoma­si­joit­ta­misen kasvu­kan­nus­timen ja hankin­tameno-olettaman muutoksen avulla. Yritysten inves­toin­ti­ha­luk­kuuden paran­ta­mi­seksi inves­tointien poisto-oikeuksia korotetaan väliai­kai­sesti.

Nuorten syrjäy­ty­mistä torjutaan

Halli­tuksen kolmas linja­va­linta on erityisen vahva satsaus nuorten työllis­ty­misen helpot­ta­miseen ja syrjäy­ty­misen ehkäisyyn. Mieles­tämme tämä on satsaus inhimil­liseen pääomaan, sosiaa­liseen vastuuseen ja Suomen tulevai­suuteen. Näiden arvojen lisäksi näillä toimilla on vaiku­tusta työvoiman riittä­vyyteen ja työurien pituuteen. Työnteon ensisi­jai­suuden periaate on niin ikään keskeinen peruste satsauk­sil­lemme nuorten työlli­syyteen.

Suomessa on tällä hetkellä noin 110 000 iältään 20-29-vuotiasta nuorta, joilla ei ole perus­asteen jälkeistä tutkintoa. Heistä 70 000 on miehiä. Nuorista 25 000 muodostaa syrjäy­ty­neiden nuorten kovan ytimen: he eivät ole koulu­tuk­sessa, työelä­mässä tai edes työnha­ki­joina.

Syrjäy­ty­misen ehkäi­se­minen on yksi halli­tuksen kärki­hank­keista. Tämän hankkeen terävin keihään­kärki on nuorten yhteis­kun­ta­takuu. Jokai­selle alle 25-vuotialle nuorelle ja alle 30-vuotialle vasta­val­mis­tu­neelle tarjotaan työ-, harjoittelu-, opiskelu-, työpaja- tai kuntou­tus­paikka kolmen kuukauden kuluessa työttö­mäksi joutu­mi­sesta.

Yhteis­kun­ta­takuun toteut­ta­miseen varat­tujen määrä­ra­hojen täyden­nyk­seksi kehys­rii­hessä päätettiin lisätä vuosittain reilut 50 miljoonaa euroa siihen, että alle kolme­kymp­pi­selle pelkän perus­asteen varassa olevalle tarjotaan mahdol­lisuus ammatil­lisen tutkinnon suorit­ta­miseen. Tämän lisäksi vuoden 2012 lisäta­lous­ar­viossa osoitettiin 24 miljoonan euron lisäsat­saukset työllis­tämis- ja koulu­tus­toimiin.

Nuorten työllis­ty­miseen vaikuttaa positii­vi­sesti myös ansio­si­don­naista työttö­myys­päi­vä­rahaa koskeva kannustin osallistua aktivoin­ti­toi­men­pi­teisiin, mistä sovittiin osana työura­pa­kettia. Myös kehys­rii­hessä tehty päätös pienimpiin palkka­tu­loihin kohdis­tuvan työtu­lo­vä­hen­nyksen korot­ta­mi­sesta kannustaa nuoria työn vastaa­not­ta­miseen.

Oikeu­den­mu­kai­suuden henkeä vaalitaan

Neljäntenä linja­va­lintana halli­tuk­sella on reiluuden ja oikeu­den­mu­kai­suuden hengen vahvis­ta­minen. Osana talouden tasapai­no­tusta hallitus pitää huolen siitä, että sopeu­tus­toimet toteu­tetaan oikeu­den­mu­kai­sella tavalla. On aivan oikein, että suuren sopeu­tus­taakan edessä kaikki joutuvat kantamaan oman osansa, kukin kykynsä mukaan.

Suoma­laisen yhteis­kunnan eheys on sosiaa­lista pääomaa, jolla on valtavan suuri arvo. Kyse on esimer­kiksi luotta­muk­sesta toisiin suoma­laisiin ja yhteisiin insti­tuu­tioihin. Tällaisina hetkinä, kun hyvin­voin­tiyh­teis­kunnan pelas­ta­minen edellyttää rankkoja ja päättä­väisiä toimia, on vaalittava tätä eheyttä. On toimittava siten, että suoma­laiset voisivat tuntea, että me olemme kaikki samassa veneessä ja huomioimme toisemme.

Kohtuutta ja tolkkua ei voida yksin budjet­ti­pää­tök­sillä säätää, mutta talous­rat­kai­suilla on oma merkittävä roolinsa. Samassa veneessä olemisen tunne vaatii sitä, että heikoim­mista pidetään huolta ja että vastuuta kannetaan kykyjen mukaan. Toisaalta se edellyttää, että ahkeruu­desta tai onnis­tu­mi­sista ei kanneta kaunaa eikä sitä halveksita. Samaan veneeseen mahtuu vain toisiaan arvos­tavia ja toisistaan välit­täviä ihmisiä.

Tämän vuoksi hallitus on tehnyt valinnan, että viiden miljardin euron sopeu­tuk­sesta huoli­matta perus­tur­vae­tuuksia ei leikata. Kaikkein heikoim­massa asemassa olevista pidetään huolta vaikei­nakin aikoina. Verotuksen osalta oikeu­den­mu­kai­suuden henkeä vaalitaan muun muassa perimällä kaikkein suuri­tu­loi­sim­milta suoma­lai­silta määrä­ai­kai­sesti hieman suurempaa tuloveroa.

Uusi maa

Kehys­riihen sopeu­tus­pää­tökset kosket­tavat kaikkia suoma­laisia. Sellaisia menosäästöjä tai veron­ko­ro­tuksia ei valitet­ta­vasti olekaan, ettei­vätkö ne joitakin kosket­taisi. Kipeil­täkin tuntuvia sopeu­tus­toimia tehdään kuitenkin siksi, että voimme turvata hyvin­voin­tiyh­teis­kunnan laaduk­kaine palve­luineen ja tulon­siir­toineen myös tuleville sukupol­ville.

Väestön ikään­ty­minen ja huolto­suhteen heikke­ne­minen muuttavat Suomea perus­teel­li­sesti. Tulevien 20 vuoden aikana Suomesta tulee aivan uusi maa. Tämä muutos on esimer­kiksi hyvin­voin­ti­pal­ve­luiden suhteen valtava haaste, mutta se on samalla suuri mahdol­lisuus uudistaa Suomea.

Tärkeintä on ymmärtää, että tulevat vuosi­kym­menet edellyt­tävät suuriakin muutoksia. Hyvin­voin­tiyh­teis­kunta voidaan kyllä turvata, kunhan uskal­lamme uudistua. Monien silmissä nämä muutokset tuntuvat vaikeilta, pelot­ta­vil­takin. Kaikkein pelot­tavin näkymä on kuitenkin se, jos emme uudis­tuisi. Se olisi taantu­misen, velkaan­tu­misen ja hyvin­voin­tiyh­teis­kunnan rapau­tu­misen harmaa tie. Sellaisen tien päässä olevaa Suomea kukaan meistä ei halua.


Kuvat


Kokoomus.fi