• FI
  • SV
  • MENU
    Katai­nen: Luot­ta­musta, hyvin­voin­tia ja kasvua
    Twiittaa

    Katai­nen: Luot­ta­musta, hyvin­voin­tia ja kasvua

    Julkaistu: 12.04.2012 Uncategorized

    Arvoisa puhe­mies,

    Suoma­lai­nen hyvin­voin­tiyh­teis­kunta raken­tuu työn­teolle ja yrit­tä­mi­selle, sivis­tyk­selle, suvait­se­vai­suu­delle ja välit­tä­mi­selle. Pohjois­mai­sessa hyvin­voin­ti­mal­lissa yhdis­ty­vät avoin ja integroi­tu­nut talous, kilpai­lu­kyky, terve julki­nen talou­den­pito ja tasa-arvoa vahvis­ta­vat hyvin­voin­ti­pal­ve­lut.

    Hyvin­voin­tia syntyy siitä, että me suoma­lai­set voimme luot­taa toinen toisiimme ja että yhteis­kunta tuntuu reilulta. Kun Suomen talou­teen voi luot­taa, syntyy inves­toin­teja ja uusia työpaik­koja. Luot­ta­mus tasa-arvoa lisää­vien palve­lui­den ja tulon­siir­to­jen kestä­vyy­teen puoles­taan vahvis­taa tule­vai­suu­de­nus­koa ja toivoa.

    Luot­ta­mus syntyy konkreet­ti­sista päätök­sistä. Esimer­kiksi luot­ta­mus Suomen julkista taloutta kohtaan on ansaittu vuosi­kym­me­nien säntil­li­sellä talous­po­li­tii­kalla. Tämän seurauk­sena olemme ansain­neet parhaan mahdol­li­sen luot­to­luo­ki­tuk­sen ja sen mukana alhai­sen korko­ta­son niin valtion velalle kuin koti­ta­louk­sille kuin yrityk­sil­le­kin.

    Nyt luot­ta­musta Suomen julkista taloutta kohtaan on koeteltu. Maail­man­laa­jui­sen finanssi- ja talous­krii­sin ja sitä seuran­neen elvy­tys­po­li­tii­kan vuoksi valtio on velkaan­tu­nut huoles­tut­ta­vaa vauh­tia. Vuoden 2009 rajusta taan­tu­masta lukien valtio on joutu­nut otta­maan uutta velkaa liki 28 miljar­dia euroa. Velkaan­tu­mis­vauhti on kestä­mä­tön. Tämä velka ja sen mukana kasva­vat korko­me­not ovat pois palve­luista tai veron­mak­sa­jien kukka­rosta korkeam­pien vero­jen vuoksi. Tänään otettu velka otetaan huomi­sen veron­mak­sa­jien ? siis lastemme ? piik­kiin.

    Halli­tus kantaa vastuuta Suomen tule­vai­suu­desta tehdes­sään toimia ylivel­kaan­tu­mis­kier­teen katkai­se­mi­seksi. Toimet eivät ole help­poja eivätkä miel­lyt­tä­viä. Niiden teke­mättä jättä­mi­nen olisi kuiten­kin vastuun pakoi­lua ja kertoisi vain kyvyt­tö­myy­destä kantaa vastuuta vaikeina aikoina. Tämä olisi hyvin epäsuo­ma­laista käytöstä. Suomi on aina hoita­nut omat asiansa, vaikka muka­vaa tai help­poa se ei aina ole ollut meil­le­kään. Uskon, että fiksut suoma­lai­set arvos­ta­vat tätä suoma­laista vastuun­kan­non perin­nettä.

    Nyt tehdyn kehys­pää­tök­sen jälkeen halli­tus on tehnyt päätök­siä budjet­ti­so­peu­tuk­sesta ? siis valtion meno­jen supis­ta­mi­sesta ja vero­tu­lo­jen lisäyk­sistä - yli viiden miljar­din euron edestä. Tämä on se summa, joka nykyis­ten kasvuar­vioi­den valossa riit­tää velkaan­tu­mis­kier­teen katkai­se­mi­seen. Tämä päät­tä­väi­syys on osoi­tus laaja­poh­jai­sen halli­tuk­sen hyvästä päätök­sen­teon­ky­vystä ja halusta kantaa vastuuta. Tästä haluan antaa suuret kiitok­set halli­tus­kump­pa­neille ja edus­kun­ta­ryh­mille.

    Efter det senaste rambes­lu­tet har rege­rin­gen fattat beslut om en budge­tan­pass­ning ? det vill säga om minsk­nin­gar av statens utgif­ter och öknin­gar av skat­tein­koms­terna ? till ett belopp som övers­ti­ger fem miljar­der euro. Detta är det belopp som i ljuset av de nuva­rande till­väx­tupps­katt­nin­garna räcker till för att bryta skuld­sätt­ningss­pi­ra­len. Denna målmed­ve­ten­het visar den bred­ba­siga rege­rin­gens goda förmåga att fatta beslut och att bära ansvar. För detta vill jag rikta ett stort tack till hela rege­rin­gen och till riks­dagsgrup­perna.

    Halli­tuk­sen kehys­esi­tyk­sestä on syytä nostaa esiin neljä keskeistä linja­va­lin­taa. 1. Velkaan­tu­mi­nen taite­taan. 2. Satsa­taan talous­kas­vuun yrit­tä­jyy­den kannus­teita lisää­mällä. 3. Tehdään tehoin­ves­toin­teja nuori­so­työt­tö­myy­den torjun­taan ja syrjäy­ty­mi­sen ehkäi­syyn. 4. Vahvis­te­taan reiluu­den, yhteen­kuu­lu­vai­suu­den ja oikeu­den­mu­kai­suu­den henkeä.

    Velkaan­tu­mi­nen tait­tuu

    Kehys­rii­hessä sovi­tut 2,8 miljar­din euron pysy­vät sopeu­tus­toi­met riit­tä­vät tait­ta­maan valtion velka­suh­teen laskuun kehys­kau­den loppuun mennessä. Kehys­kau­den lopussa 2016 velka­suh­teen arvioi­daan olevan 45 prosent­tia koko­nais­tuo­tan­nosta, joka on kohtuul­li­nen taso esimer­kiksi moniin euro­mai­hin verrat­tuna. Tälle velalle joudumme tuol­loin maksa­maan arviolta kolmen miljar­din euron vuosit­tai­set korot.

    Molem­mat halli­tus­oh­jel­maan kirja­tut perä­lau­dat, velka­suh­teen kään­tä­mi­nen laskuun ja yhden prosen­tin alijää­mä­ta­voite vaali­kau­den loppuun mennessä, ovat edel­leen voimassa. Aivan kuten kaikki muukin halli­tus­oh­jel­maan kirjattu.

    Om den ekono­miska till­väx­ten till följd av exem­pel­vis den inter­na­tio­nella utvecklin­gen stan­nar på en lägre nivå än man nu räknat med, och anpass­nings­bes­lu­ten inte räcker till för att de mål som angetts i rege­rings­pro­gram­met för tjugo­hun­dra­fem­ton ska uppnås, har rege­rin­gen bereds­kap att också fatta nya anpass­nings­bes­lut. Uppnåen­det av målen kommer såle­des att följas årli­gen, och even­tuella ytter­li­gare åtgär­der bedöms alltid i samband med rambes­lu­ten. Också denna punkt i rege­rings­pro­gram­met håller man fast vid. Detta är natur­ligt­vis en förut­sätt­ning för håll­bar ekono­misk poli­tik och för den externa trovär­dig­he­ten när det gäller vår ekonomi. Om den ekono­miska utvecklin­gen visar sig bli bättre än man räknat med och de skriv­nin­gar som gäller vissa ekono­miska målsätt­nin­gar uppfylls före tjugo­hun­dra­fem­ton, kan ? på mots­va­rande sätt ? en del av resul­ta­tet av de förbätt­rade stats­fi­nan­serna använ­das för att avveckla gjorda spar­bes­lut eller för utgift­sök­nin­gar.

    Jos talous­kasvu jää esimer­kiksi kansain­vä­li­sen kehi­tyk­sen vuoksi nyt enna­koi­tua alhai­sem­maksi ja tehdyt sopeu­tus­pää­tök­set eivät riitä halli­tus­oh­jel­massa vuodelle 2015 asetet­tu­jen tavoit­tei­den toteu­tu­mi­seen, halli­tuk­sella on valmius myös uusiin sopeu­tus­pää­tök­siin. Tavoit­tei­den toteu­tu­mista siis seura­taan vuosit­tain ja mahdol­li­sia lisä­toi­men­pi­teitä arvioi­daan aina kehys­pää­tös­ten yhtey­dessä. Myös tämä halli­tus­oh­jel­man kohta pitää. Tämä on luon­nol­li­sesti edel­ly­tys kestä­välle talous­po­li­tii­kalle sekä talou­temme ulkoi­selle uskot­ta­vuu­delle. Vastaa­vasti, jos talous­ke­hi­tys osoit­tau­tuu enna­koi­tua parem­maksi ja perä­lau­ta­kir­jauk­siin pääs­tään ennen vuotta 2015, voidaan osa valtion­ta­lou­den paran­tu­neesta asemasta käyt­tää tehty­jen sääs­tö­pää­tös­ten purka­mi­seen tai meno­li­säyk­siin.

    Valtion budje­tista sääs­tä­mi­nen on aina vaikeaa ? kaik­kien määrä­ra­ho­jen otta­mi­selle budjet­tiin on aina ollut aika­naan jokin hyvä peruste. Silti valin­toja on tehtävä. Sääs­tä­mistä tehdään useilla eri sekto­reilla. Menot on käyty läpi tarkan kamman kanssa. Lähes kaikki sääs­tö­pää­tök­set toteu­te­taan pienen­tä­mällä meno­jen kasvua tai luopu­malla indek­si­ko­ro­tuk­sista. Luopu­malla indek­si­ko­ro­tuk­sista kerta­luon­tei­sesti kenel­tä­kään ei oteta pois, mutta suurelta joukolta jää kerta­luon­tei­sesti hive­nen lisää saamatta. Se on reiluin tapa.

    Valtio­va­rain­mi­nis­te­riö arvioi, että yhden prosen­tin alijää­mä­ta­voit­teen saavut­ta­mi­nen olisi edel­lyt­tä­nyt vielä noin kahden miljar­din euron lisä­so­peu­tusta verrat­tuna nyt tehtyi­hin päätök­siin. Ylisuur­ten tai liian nopeasti voimaan astu­vien veron­ko­ro­tus­ten tai meno­leik­kaus­ten teke­mi­nen olisi kuiten­kin ollut suhdan­ne­po­liit­ti­sesti epävii­sasta.

    Sopeu­tus ja sen lisäksi pääte­tyt määrä­ai­kai­set toimet on pyritty mitoit­ta­maan niin, että valtion velkaan­tu­mi­nen saadaan katkais­tua, mutta vaurioi­tamme kasvua ja työl­li­syyttä mahdol­li­sim­man vähän.

    Yrit­tä­jyyttä ja kasvua

    Halli­tuk­sen resep­tiä julki­sen talou­den vahvis­ta­mi­seksi voisi luon­neh­tia sanalla ?grows­te­rity?, joka juon­tuu englan­nin kielen sanoista growth (kasvu) ja auste­rity (sääs­tä­väi­syys). Samalla kun tasa­pai­no­tamme julkista taloutta, luomme edel­ly­tyk­siä uudelle kasvulle ja työpai­koille.

    Kasvun vauh­dit­ta­mi­nen ja uusien työpaik­ko­jen tavoit­telu lisää­mällä kasvu­yrit­tä­jyy­den kannus­teita ei ole yhteis­kun­nal­lista nolla­sum­ma­pe­liä. Pk-yritys­ten kasvue­del­ly­tys­ten paran­ta­mi­nen on halli­tuk­sen selkeä pain­opiste. Halli­tus on halun­nut etsiä keinoja, joilla voisimme kannus­taa yrityk­siä inves­toi­maan, kasva­maan ja kaupal­lis­ta­maan inno­vaa­tioita ja joiden seurauk­sena saisimme uusia työpaik­koja sekä vienti- ja vero­tu­loja.

    Työ on parasta sosi­aa­li­tur­vaa. Kohe­neva työl­li­syys on myös paras keino vähen­tää tuloe­roja ja lisätä hyvin­voin­tia. Haluamme siis pelata nolla­sum­ma­pe­lin sijasta plus­sum­ma­pe­liä. Kun satsaamme yrit­tä­jyy­den kannus­tei­siin, emme tark­kaan ottaen tiedä, mitä saamme. Jos yrit­täjä ei kannustu hän, ei myös­kään kuluta kannus­teita, jos taas hän kannus­tuu, kaikki voit­ta­vat. Täytyy siis uskoa uuteen ja antaa hyvien asioi­den tapah­tua. Onnis­tu­mi­set, kasvu ja työpai­kat eivät ole kenel­tä­kään pois, vaan ne tuovat kaikille lisää.

    Uusia kannus­ti­mia tarvi­taan. Suomen yksi­tyi­sen sekto­rin raken­ne­muu­tos haas­taa meitä työpaik­ko­jen ja vero­tu­lo­jen mene­tys­ten muodossa. Esimer­kiksi Suomelle tärkeän pape­ri­teol­li­suu­den tai ICT-sekto­rin raken­ne­muu­tok­sen myötä häviä­vien työpaik­ko­jen tilalle on kyet­tävä synnyt­tä­mään uusia yrityk­siä ja uusia työpaik­koja.

    Suoma­lai­nen hyvin­voin­tiyh­teis­kunta edel­lyt­tää kasva­vaa taloutta. Tämä puoles­taan edel­lyt­tää maail­man­mark­ki­noilla pärjää­viä, kasva­via yrityk­siä. Jotta yrityk­semme pärjäi­si­vät vien­ti­mark­ki­noilla ja tuot­tai­si­vat riit­tä­västi vero­tu­loja palve­lu­jen rahoit­ta­mi­seen, Suomen on oltava kilpai­lu­ky­kyi­nen. Pärjäämme kilpai­lussa vain yhä korkeam­man jalos­tusar­von tuot­teilla. Tavoit­teemme on, että Suomesta vietäi­siin arvok­kaam­pia tuot­teita ja palve­luita kuin tänne tuodaan.

    Tämän kehi­tys edel­lyt­tää kilpai­lu­ky­kyi­sen perus­teol­li­suu­den lisäksi uusia kasvu­yri­tyk­siä, jotka hyödyn­tä­vät Suomen hyvää osaa­mis- ja inno­vaa­tio­ka­pa­si­teet­tia.

    Olen ihail­lut niitä polii­tik­koja, jotka keskellä 1990-luvun lamaa ja leik­kaus­lis­toja satsa­si­vat ennak­ko­luu­lot­to­masti tule­vai­suu­teen inves­toi­malla vero­va­roja t&k-toimintaan. Samaan aikaan toteu­tet­tiin yritys­ve­ro­tuk­sen koko­nai­suu­dis­tus, johon sisäl­tyi mm. yhtiö­ve­ron hyvi­tys­jär­jes­telmä. Näiden toimien yhteis­vai­ku­tuk­sesta ja päät­tä­väi­sestä julki­sen talou­den vakaut­ta­mi­sesta syntyi uusi Suomi.

    Tämän kaltaista uuden luomi­sen henkeä halli­tus on halun­nut kehys­rii­hen linja­va­lin­noilla vahvis­taa.

    Esimer­kiksi suoma­lais­ten yritys­ten tutki­mus- ja tuote­ke­hi­tys­työtä kannus­te­taan otta­malla käyt­töön erityi­nen vero­vä­hen­nys t&k-työtä teke­vien työn­te­ki­jöi­den palk­kaa­mi­seen. Suoma­lai­sia yrityk­siä kannus­te­taan kasva­maan ja kansain­vä­lis­ty­mään uuden pääoma­si­joit­ta­mi­sen kasvu­kan­nus­ti­men ja hankin­ta­meno-olet­ta­man muutok­sen avulla. Yritys­ten inves­toin­ti­ha­luk­kuu­den paran­ta­mi­seksi inves­toin­tien poisto-oikeuk­sia koro­te­taan väliai­kai­sesti.

    Nuor­ten syrjäy­ty­mistä torju­taan

    Halli­tuk­sen kolmas linja­va­linta on erityi­sen vahva satsaus nuor­ten työl­lis­ty­mi­sen helpot­ta­mi­seen ja syrjäy­ty­mi­sen ehkäi­syyn. Mieles­tämme tämä on satsaus inhi­mil­li­seen pääomaan, sosi­aa­li­seen vastuuseen ja Suomen tule­vai­suu­teen. Näiden arvo­jen lisäksi näillä toimilla on vaiku­tusta työvoi­man riit­tä­vyy­teen ja työurien pituu­teen. Työn­teon ensi­si­jai­suu­den peri­aate on niin ikään keskei­nen peruste satsauk­sil­lemme nuor­ten työl­li­syy­teen.

    Suomessa on tällä hetkellä noin 110 000 iältään 20-29-vuotiasta nuorta, joilla ei ole perus­as­teen jälkeistä tutkin­toa. Heistä 70 000 on miehiä. Nuorista 25 000 muodos­taa syrjäy­ty­nei­den nuor­ten kovan ytimen: he eivät ole koulu­tuk­sessa, työelä­mässä tai edes työn­ha­ki­joina.

    Syrjäy­ty­mi­sen ehkäi­se­mi­nen on yksi halli­tuk­sen kärki­hank­keista. Tämän hank­keen terä­vin keihään­kärki on nuor­ten yhteis­kun­ta­ta­kuu. Jokai­selle alle 25-vuotialle nuorelle ja alle 30-vuotialle vasta­val­mis­tu­neelle tarjo­taan työ-, harjoit­telu-, opis­kelu-, työpaja- tai kuntou­tus­paikka kolmen kuukau­den kuluessa työt­tö­mäksi joutu­mi­sesta.

    Yhteis­kun­ta­ta­kuun toteut­ta­mi­seen varat­tu­jen määrä­ra­ho­jen täyden­nyk­seksi kehys­rii­hessä päätet­tiin lisätä vuosit­tain reilut 50 miljoo­naa euroa siihen, että alle kolme­kymp­pi­selle pelkän perus­as­teen varassa olevalle tarjo­taan mahdol­li­suus amma­til­li­sen tutkin­non suorit­ta­mi­seen. Tämän lisäksi vuoden 2012 lisä­ta­lous­ar­viossa osoi­tet­tiin 24 miljoo­nan euron lisä­sat­sauk­set työl­lis­tä­mis- ja koulu­tus­toi­miin.

    Nuor­ten työl­lis­ty­mi­seen vaikut­taa posi­tii­vi­sesti myös ansio­si­don­naista työt­tö­myys­päi­vä­ra­haa koskeva kannus­tin osal­lis­tua akti­voin­ti­toi­men­pi­tei­siin, mistä sovit­tiin osana työura­pa­ket­tia. Myös kehys­rii­hessä tehty päätös pienim­piin palk­ka­tu­loi­hin kohdis­tu­van työtu­lo­vä­hen­nyk­sen korot­ta­mi­sesta kannus­taa nuoria työn vastaa­not­ta­mi­seen.

    Oikeu­den­mu­kai­suu­den henkeä vaali­taan

    Neljän­tenä linja­va­lin­tana halli­tuk­sella on reiluu­den ja oikeu­den­mu­kai­suu­den hengen vahvis­ta­mi­nen. Osana talou­den tasa­pai­no­tusta halli­tus pitää huolen siitä, että sopeu­tus­toi­met toteu­te­taan oikeu­den­mu­kai­sella tavalla. On aivan oikein, että suuren sopeu­tus­taa­kan edessä kaikki joutu­vat kanta­maan oman osansa, kukin kykynsä mukaan.

    Suoma­lai­sen yhteis­kun­nan eheys on sosi­aa­lista pääomaa, jolla on valta­van suuri arvo. Kyse on esimer­kiksi luot­ta­muk­sesta toisiin suoma­lai­siin ja yhtei­siin insti­tuu­tioi­hin. Tällai­sina hetkinä, kun hyvin­voin­tiyh­teis­kun­nan pelas­ta­mi­nen edel­lyt­tää rank­koja ja päät­tä­väi­siä toimia, on vaalit­tava tätä eheyttä. On toimit­tava siten, että suoma­lai­set voisi­vat tuntea, että me olemme kaikki samassa veneessä ja huomioimme toisemme.

    Kohtuutta ja tolk­kua ei voida yksin budjet­ti­pää­tök­sillä säätää, mutta talous­rat­kai­suilla on oma merkit­tävä roolinsa. Samassa veneessä olemi­sen tunne vaatii sitä, että heikoim­mista pide­tään huolta ja että vastuuta kanne­taan kyky­jen mukaan. Toisaalta se edel­lyt­tää, että ahke­ruu­desta tai onnis­tu­mi­sista ei kanneta kaunaa eikä sitä halvek­sita. Samaan venee­seen mahtuu vain toisi­aan arvos­ta­via ja toisis­taan välit­tä­viä ihmi­siä.

    Tämän vuoksi halli­tus on tehnyt valin­nan, että viiden miljar­din euron sopeu­tuk­sesta huoli­matta perus­tur­vae­tuuk­sia ei leikata. Kaik­kein heikoim­massa asemassa olevista pide­tään huolta vaikei­na­kin aikoina. Vero­tuk­sen osalta oikeu­den­mu­kai­suu­den henkeä vaali­taan muun muassa peri­mällä kaik­kein suuri­tu­loi­sim­milta suoma­lai­silta määrä­ai­kai­sesti hieman suurem­paa tulo­ve­roa.

    Uusi maa

    Kehys­rii­hen sopeu­tus­pää­tök­set kosket­ta­vat kaik­kia suoma­lai­sia. Sellai­sia meno­sääs­töjä tai veron­ko­ro­tuk­sia ei vali­tet­ta­vasti olekaan, ettei­vätkö ne joita­kin kosket­taisi. Kipeil­tä­kin tuntu­via sopeu­tus­toi­mia tehdään kuiten­kin siksi, että voimme turvata hyvin­voin­tiyh­teis­kun­nan laaduk­kaine palve­lui­neen ja tulon­siir­toi­neen myös tule­ville suku­pol­ville.

    Väes­tön ikään­ty­mi­nen ja huol­to­suh­teen heik­ke­ne­mi­nen muut­ta­vat Suomea perus­teel­li­sesti. Tule­vien 20 vuoden aikana Suomesta tulee aivan uusi maa. Tämä muutos on esimer­kiksi hyvin­voin­ti­pal­ve­lui­den suhteen valtava haaste, mutta se on samalla suuri mahdol­li­suus uudis­taa Suomea.

    Tärkeintä on ymmär­tää, että tule­vat vuosi­kym­me­net edel­lyt­tä­vät suuria­kin muutok­sia. Hyvin­voin­tiyh­teis­kunta voidaan kyllä turvata, kunhan uskal­lamme uudis­tua. Monien silmissä nämä muutok­set tuntu­vat vaikeilta, pelot­ta­vil­ta­kin. Kaik­kein pelot­ta­vin näkymä on kuiten­kin se, jos emme uudis­tuisi. Se olisi taan­tu­mi­sen, velkaan­tu­mi­sen ja hyvin­voin­tiyh­teis­kun­nan rapau­tu­mi­sen harmaa tie. Sellai­sen tien päässä olevaa Suomea kukaan meistä ei halua.


    Kuvat