Päämi­nis­teri Jyrki Katai­sen puhe EU-selon­teosta.

Arvoisa puhe­mies, hyvät edus­ta­jat,

Euroop­pa­lai­set valtiot ovat syvien haas­tei­den edessä. Talou­del­li­set ongel­mat vaati­vat perus­teel­li­sia uudis­tuk­sia kilpai­lu­ky­vyn ja uuden luomi­sen kyvyn vahvis­ta­mi­seen.

Monien maiden talous­on­gel­mat uhkaa­vat horjut­taa yhteis­kun­nal­lista vakautta ja lisätä ihmis­ten koke­maa epäoi­keu­den­mu­kai­suu­den tunnetta. Monissa maissa pitkit­tyvä työt­tö­myys erityi­sesti nuor­ten kohdalla uhkaa syrjäyt­tää sadat­tu­han­net nuoret pysy­västi.

He eivät ole raken­ta­massa tule­vai­suutta teke­mällä työtä. Tiedos­samme olevien haas­tei­den ohella esim. Krei­kassa on noin 1,5 miljoo­naa laitonta siir­to­laista Euroo­pan lähia­lueilta hake­massa turvaa kreik­ka­lai­silta.

Nämä euroop­pa­lais­ten maiden ongel­mat siir­ty­vät rajo­jen yli halusim­mepa sitä tai emme. Lievin ongel­man tartun­nan ilme­ne­mis­muoto lienee suoma­lai­sen työn kysyn­nän heik­ke­ne­mi­nen. Asiak­kaita on vähem­män kuin aiem­min.

Kun monella euroop­pa­lai­sella valtioilla on vaikeaa, vaikut­taa se koko maan­osan tilan­tee­seen ja luon­nol­li­sesti myös EU-yhtei­sönä joutuu tilan­teesta kärsi­mään. Ongel­mat ovat ratkais­ta­vissa. Tähän tarvi­taan sekä kansal­li­sia että euroop­pa­lai­sia toimia.

Olisiko Eurooppa vahvempi vai heikompi ilman euroop­pa­laista integroi­tu­mista? Olisiko haja­nai­sempi Eurooppa parempi ihmi­sille ja kaupan­käyn­nille? Olisiko Suomen vaiku­tus­valta vahvempi vai heikompi, jos emme olisi EU:ssa ja euroa­lu­eessa? Onko Euroo­pan maiden väli­sellä integroi­tu­mi­sella saavu­tet­ta­vissa tule­vai­suu­dessa hyötyjä? Missä kohtaa tarvit­semme vahvem­paa kansal­lista vastuun­kan­toa ja kuinka sitä voimme edis­tää?

Tässä joita­kin kysy­myk­siä, joihin selon­teko osal­taan vastaa, mutta joista kannat­taa käydä keskus­te­lua mahdol­li­sim­man laaja-alai­sesti.

Noin kuusi vuotta jatku­nut maail­man­laa­jui­nen talous­kriisi on herät­tä­nyt toivot­to­muutta ja kiel­tei­siä ajatuk­sia sekä krii­si­maissa että niitä autta­vissa maissa. Epärei­luu­den tunte­mus on yhteistä.

Monet ääri­liik­keet saavat kasvua­lus­tan epätoi­vosta tarjo­tes­saan yksin­ker­tai­sia ratkai­suja moni­mut­kai­siin ongel­miin.

Euroop­pa­lais­ten valtioi­den väli­seen yhteis­työ­hön ja euroop­pa­lais­ten valtioi­den väli­seen yhden­ty­mi­seen kohdis­tuva kritiikki on ymmär­ret­tä­vää. Onhan kriisi koko Euroo­pan kattava. Mutta onko oikea johto­pää­tös, että haja­nai­nen Eurooppa olisi vahvempi ja että ilman EU:ta tois­ten maiden ongel­mat eivät siir­tyisi tois­ten murheiksi? Enpä usko. Ainoas­taan luon­tais­ta­lou­dessa elävä eris­täy­ty­nyt alku­pe­räis­kansa voi nyky­ai­kana sääs­tyä talous­krii­sin vaiku­tuk­silta - jos hekään.

Myös EU:ta on syytä arvioida kriit­ti­sesti krii­sin­hal­lin­nan hoidossa. Kaikki ei ole mennyt parhaalla mahdol­li­sella tavalla. Tätä selit­tää osin ongel­mien ennen koke­ma­ton luonne, krii­sin valta­vat mitta­suh­teet, vält­tä­mät­tö­myys luoda uusia väli­neitä krii­sin­hal­lin­taan ja jäsen­mai­den erimie­li­syy­det tavasta hoitaa krii­siä.

EU-selon­teossa otetaan kantaa siihen, millaista Euroop­paa haluamme olla raken­ta­massa. Halli­tuk­sen tarkoi­tuk­sena on määri­tellä sitä mitä tahdomme Euroo­pan tule­vai­suu­delta, mihin olemme valmiit sitou­tu­maan ja minkä puolesta olemme valmiit teke­mään työtä. Ilman tahoa, ilman sitou­tu­mis­ky­kyä ja ilman työtä mitään uutta ei ole mahdol­lista luoda.

Euroop­pa­laista tule­vai­suus­kes­kus­te­lua hallit­see kaksi ääri­päätä. Tois­ten mielestä kaikki valtioi­den ja inhi­mil­li­sen elämän ongel­mat johtu­vat EU:sta. “Missä EU, siellä ongelma”. Toisen ääri­pään mielestä ainoa keino pitää Eurooppa kasassa on luoda Euroo­pan Yhdys­val­lat. Selon­teon linjauk­set eivät perustu kumpaan­kaan ääri­pää­hän.

Selon­teko perus­tuu ajatuk­selle maltil­li­sesta, yhteis­työ­ky­kyi­sestä, vaikut­ta­mis­ha­lui­sesta, kansal­lista vastuuta koros­ta­vasta ja euroop­pa­lai­seen inte­graa­tioon myön­tei­sesti suhtau­tu­vasta Suomesta.

Aloi­te­taan Suomen EU-poli­tii­kan perus­lin­jasta:

Valtio­neu­vos­ton linja on, että entistä vahvempi, yhte­näi­sempi ja reilumpi Euroo­pan unioni on Suomen ja suoma­lais­ten etu.

Euroo­pan unioni on Suomelle luon­teva poliit­ti­nen yhteisö, jonka kehit­tä­mi­nen vahvis­taa Suomen vaurautta ja turval­li­suutta. Tämä inte­graa­tio­myön­tei­nen linja perus­tuu näke­myk­seen Euroo­pan yhden­ty­mi­sen hyödyistä Suomelle ja suoma­lai­sille. Kyse ei ole pelkästä talou­del­li­sesta kustan­nus-hyöty­las­kel­masta. Kuulu­mi­nen Euroo­pan unio­niin on Suomelle myös arvo­va­linta ja poliit­ti­nen valinta.

EU-jäse­nyys on vahvis­ta­nut Suomen asemaa ja kiin­nit­tä­nyt Suomen entistä vahvem­min euroop­pa­lai­seen arvo­yh­tei­söön. Suomen vaiku­tus­valta meihin vaikut­ta­viin, luon­teel­taan rajat ylit­tä­viin ongel­miin on unio­nin jäse­nenä eri luok­kaa kuin se olisi yksin.

Sitou­tu­mi­semme EU:n ja euron jatko­ke­hit­tä­mi­seen on edel­leen vahvaa. Tämä on ehkä koko selon­teon tärkein viesti, koska Suomen pitkä EU-myön­tei­nen linja on kysee­na­lais­tettu niin sisältä kuin ulkoa­kin päin.

Olemme siis sitou­tu­neet EU:n kehit­tä­mi­seen, mutta millai­sen unio­nin Suomi haluaa?

Tavoit­teemme on reilumpi ja oikeu­den­mu­kai­sempi EU. Se tarkoit­taa, että EU-maat kunnioit­ta­vat euroop­pa­lai­sia arvo­jaan ja yhtei­siä sään­tö­jään.

EU on paljon enem­män kuin vapaa­kauppa-alue ja talous­yh­teisö. Se on arvo­yh­teisö. Arvo­yh­teisö ei kuiten­kaan ole kestä­vällä pohjalla, ellei se rakennu vahvan yhtei­sen sään­tö­pe­rus­tan tinki­mät­tö­mälle noudat­ta­mi­selle.

Oikeus­val­tio­pe­ri­aat­teen polke­mi­nen, ihmi­soi­keuk­sien louk­kaa­mi­nen tai vähem­mis­tö­jen syrji­mi­nen eivät kuulu Euroo­pan unio­niin.

Reiluun inte­graa­tioon kuuluu myös päätök­sen­teon avoi­muu­den ja demo­kraat­ti­suu­den vahvis­ta­mi­nen. Kyse on siitä, että Euroo­pan unioni toimii tavalla, jonka ihmi­set tunte­vat omak­seen ja jota he voivat tukea.

Tärkeää on myös se, että samalla kun jäsen­val­tiot sitou­tu­vat yhä tiiviim­pään inte­graa­tioon, ne pitä­vät omat, kansal­li­set asiansa kunnossa. Tarvit­semme yhtä aikaa enem­män Euroop­paa ja enem­män kansal­lista vastuun­kan­toa.

Arvoisa puhe­mies,

Miten tämä perus­linja toteu­tuu käytän­nössä?

Valtio­neu­vosto luet­te­lee selon­teossa joukon kehit­tä­mi­sa­lueita, joihin Suomi panos­taa lähi­vuo­sina.

(1) Ensim­mäi­nen on edellä mainittu arvo­jen ja sään­tö­jen kunnioit­ta­mi­nen. Oikeus­val­tio­pe­ri­aat­teen ja perus­oi­keuk­sien toteu­tu­mi­nen edel­lyt­tää tehok­kaam­paa seuran­taa ja valvon­taa. Suomi on jo ollut tässä aktii­vi­nen yhdessä Saksan, Hollan­nin ja Tans­kan kanssa. Koko­nai­suu­teen kuuluu myös työ korrup­tion kitke­mi­seksi ja veron­kier­ron estä­mi­seksi.

(2) Toinen on kilpai­lu­ky­vyn, kasvun ja työl­li­syy­den sekä sosi­aa­li­sen ulot­tu­vuu­den paran­ta­mi­nen. Sisä­mark­ki­noi­den kehit­tä­mi­nen on keskei­nen Suomen pain­opiste. Se koskee erityi­sesti digi­taa­li­sia sisä­mark­ki­noita mutta myös ener­gian ja palve­lui­den sisä­mark­ki­noita.

Kaup­pa­po­li­tiikka ja sopi­muk­set kolman­sien maiden kanssa ovat oleel­li­sia kasvun lähteitä. Suomi on jo pitkään ajanut EU:n ja USA:n välistä vapaa­kaup­pa­so­pi­musta, jota koske­vat neuvot­te­lut käyn­nis­tyi­vät tällä viikolla.

Euroo­pan sosi­aa­li­sen ulot­tu­vuu­den vahvis­ta­mi­nen on nostettu keski­öön viime aikoina. Selon­teossa koros­tamme pohjois­maista hyvin­voin­ti­mal­lia, jossa kasvu, vahva julki­nen talous ja hyvin­vointi kulke­vat käsi kädessä.

(3) Kolmas pain­opiste on talous- ja raha­lii­ton vahvis­ta­mi­nen. Talous- ja rahoi­tus­kriisi on osoit­ta­nut, kuinka tärkeää on, että EU:n ja erityi­sesti euroa­lu­een jäsen­val­tiot noudat­ta­vat yhtei­sesti hyväk­syt­tyjä sään­töjä ja peri­aat­teita myös huonoina aikoina. Talous- ja raha­lii­ton valu­vi­ko­jen korjaa­mi­sessa tämän hetken prio­ri­teetti on pank­kiu­nio­nin luomi­nen. Vastuu pank­ki­krii­seistä pitää siir­tää veron­mak­sa­jilta omis­ta­jille ja sijoit­ta­jille.

(4) Neljäs kehit­tä­mi­sen kohta on yhtei­nen ener­gia­po­li­tiikka ja ilmas­ton­muu­tok­sen torju­mi­nen. Unio­nin tulee jatkos­sa­kin olla edel­lä­kä­vijä ilmas­ton lämpe­ne­mi­sen torju­mi­sessa. Emme kuiten­kaan saa unoh­taa yritys­temme kilpai­lua­se­maa, jotta turvaamme euroop­pa­lai­set työpai­kat. Ilmas­to­muu­tos pitää nähdä myös mahdol­li­suu­tena luoda perus­teet uudelle, puhtaam­malle kasvulle.

(5) Viides on henki­löi­den vapaan liik­ku­vuu­den edis­tä­mi­nen. Kilpai­lu­ky­kymme on riip­pu­vai­nen työvoi­man liik­ku­vuu­desta. Siksi on pääs­tävä eroon turhasta byro­kra­tiasta ja muodol­li­suuk­sista, kuiten­kin siten, että kansa­lais­ten oikeu­det ja turval­li­suus taataan.

(6) Kuudes pain­opiste on unio­nin ulkoi­sen toimin­nan vahvis­ta­mi­nen. Ulkoi­sessa toimin­nan johdon­mu­kai­suus, koko­nais­val­tai­suus sekä yhte­näi­syys on varmis­tet­tava. Yhteistä

turval­li­suus- ja puolus­tus­po­li­tiik­kaa tulee vahvis­taa tavalla, joka helpot­taa jäsen­mai­den kasva­vaa resurs­si­pu­laa ja vahvis­taa unio­nin krii­sin­hal­lin­ta­ky­kyä.

(7) Seit­se­mäs kohta on unio­nin laajen­tu­mi­nen. EU saa pian 28. jäsen­maan Kroa­tian ja euroa­lue 18. jäsen­maan Latvian. Laajen­tu­mi­nen tulee pitää liik­keessä senkin jälkeen. Tavoit­teena on koko Euroo­pan mante­reen vakaut­ta­mi­nen ja demo­kra­ti­soi­mi­nen.

Arvoisa puhe­mies,
Vielä muutama sana EU:n toimin­ta­ta­voista sekä Suomen oman EU-poli­tii­kan toteu­tuk­sesta. Jotkut jäsen­maat ovat aloit­ta­neet keskus­te­lun toimi­val­lan palaut­ta­mi­sesta takai­sin

jäsen­mai­hin. Valtio­neu­vosto ei pidä tätä keskus­te­lua järke­vänä. Unio­nin tulee kuiten­kin kunnioit­taa tois­si­jai­suus­pe­ri­aa­tetta ja lopet­taa sään­tely, jonka tavoit­teet saavu­te­taan yhtä hyvin kansal­li­sella tasolla.

Keskus­te­lua on käyty myös perus­so­pi­mus­ten muut­ta­mi­sesta. Valtio­neu­vosto katsoo, että tässä vaiheessa inte­graa­tion syven­tä­mi­nen on toteu­tet­ta­vissa nykyis­ten perus­so­pi­mus­ten puit­teissa. Keskus­te­lua perus­so­pi­mus­ten muut­ta­mi­sesta on kuiten­kin hyvä jatkaa.

Suomi tukee edel­leen yhtei­sö­me­ne­tel­mää ja vahvaa komis­siota. Emme näe syytä muut­taa toimie­li­mien välistä tasa­pai­noa.

Valtio­neu­vosto kantaa huolta myös unio­nin yhte­näi­syy­den säilyt­tä­mi­sestä. Unioni kehit­tä­mi­sessä pitää ensi­si­jai­sesti pyrkiä ratkai­sui­hin, jotka turvaa­vat unio­nin yhte­näi­syy­den mahdol­li­sim­man pitkälle.

Selon­teossa tarkas­tel­laan myös menet­te­lyjä, joilla Suomessa valmis­tel­laan EU-poli­tiik­kaa ja joilla Suomi ajaa etujaan EU:ssa.

Pienen maan on kyet­tävä keskit­ty­mään oleel­li­seen sekä toimi­maan enna­koi­vasti ja aktii­vi­sesti. Rajal­li­set voima­va­rat on saatava toimi­maan johdon­mu­kai­sesti ja tehok­kaasti.

Suomen toiminta on ollut tulok­sel­lista ja olemme monessa asiassa kokoamme suurem­pia vaikut­ta­jia. Mutta paran­ta­mi­sen varaa on edel­leen.

Edus­kun­nan osal­lis­tu­mi­nen kannan­muo­dos­tuk­seen on vahvuus, joka tekee Suomen kannoista kestä­viä EU-tason neuvot­te­luissa ja varmis­taa niiden laajan poliit­ti­sen tuen koti­maassa.

Keskus­telu EU:n demo­kraat­ti­sesta legi­ti­mi­tee­tistä on koros­ta­nut edel­leen kansal­lis­ten parla­ment­tien EU-asioi­den käsit­te­lyyn osal­lis­tu­mi­sen merki­tystä

Yhteis­työ on toimi­nut erit­täin hyvin ja haluan kiit­tää siitä edus­kun­taa. Toki tässä­kin on paran­ta­mi­sen varaa. Edus­kun­nan riit­tä­vän varhai­nen tiedon­saanti on ehdo­ton edel­ly­tys sen keskei­sen aseman turvaa­mi­seksi.

Lisää sisältöä samassa kategoriassa