Katainen: Euroop­pa­laiset valtiot ovat syvien haasteiden edessä – kokoomus.fi
MENU
Katainen: Euroop­pa­laiset valtiot ovat syvien haasteiden edessä

Katainen: Euroop­pa­laiset valtiot ovat syvien haasteiden edessä

Julkaistu: 19.06.2013 Uncategorized

Päämi­nisteri Jyrki Kataisen puhe EU-selon­teosta.

Arvoisa puhemies, hyvät edustajat,

Euroop­pa­laiset valtiot ovat syvien haasteiden edessä. Talou­del­liset ongelmat vaativat perus­teel­lisia uudis­tuksia kilpai­lu­kyvyn ja uuden luomisen kyvyn vahvis­ta­miseen.

Monien maiden talous­on­gelmat uhkaavat horjuttaa yhteis­kun­nal­lista vakautta ja lisätä ihmisten kokemaa epäoi­keu­den­mu­kai­suuden tunnetta. Monissa maissa pitkittyvä työttömyys erityi­sesti nuorten kohdalla uhkaa syrjäyttää sadat­tu­hannet nuoret pysyvästi.

He eivät ole raken­ta­massa tulevai­suutta tekemällä työtä. Tiedos­samme olevien haasteiden ohella esim. Kreikassa on noin 1,5 miljoonaa laitonta siirto­laista Euroopan lähia­lueilta hakemassa turvaa kreik­ka­lai­silta.

Nämä euroop­pa­laisten maiden ongelmat siirtyvät rajojen yli halusimmepa sitä tai emme. Lievin ongelman tartunnan ilmene­mis­muoto lienee suoma­laisen työn kysynnän heikke­ne­minen. Asiak­kaita on vähemmän kuin aiemmin.

Kun monella euroop­pa­lai­sella valtioilla on vaikeaa, vaikuttaa se koko maanosan tilan­teeseen ja luonnol­li­sesti myös EU-yhteisönä joutuu tilan­teesta kärsimään. Ongelmat ovat ratkais­ta­vissa. Tähän tarvitaan sekä kansal­lisia että euroop­pa­laisia toimia.

Olisiko Eurooppa vahvempi vai heikompi ilman euroop­pa­laista integroi­tu­mista? Olisiko hajanai­sempi Eurooppa parempi ihmisille ja kaupan­käyn­nille? Olisiko Suomen vaiku­tus­valta vahvempi vai heikompi, jos emme olisi EU:ssa ja euroa­lu­eessa? Onko Euroopan maiden välisellä integroi­tu­mi­sella saavu­tet­ta­vissa tulevai­suu­dessa hyötyjä? Missä kohtaa tarvit­semme vahvempaa kansal­lista vastuun­kantoa ja kuinka sitä voimme edistää?

Tässä joitakin kysymyksiä, joihin selonteko osaltaan vastaa, mutta joista kannattaa käydä keskus­telua mahdol­li­simman laaja-alaisesti.

Noin kuusi vuotta jatkunut maail­man­laa­juinen talous­kriisi on herät­tänyt toivot­to­muutta ja kielteisiä ajatuksia sekä kriisi­maissa että niitä autta­vissa maissa. Epärei­luuden tuntemus on yhteistä.

Monet ääriliikkeet saavat kasvua­lustan epätoi­vosta tarjo­tessaan yksin­ker­taisia ratkaisuja monimut­kaisiin ongelmiin.

Euroop­pa­laisten valtioiden väliseen yhteis­työhön ja euroop­pa­laisten valtioiden väliseen yhden­ty­miseen kohdistuva kritiikki on ymmär­ret­tävää. Onhan kriisi koko Euroopan kattava. Mutta onko oikea johto­päätös, että hajanainen Eurooppa olisi vahvempi ja että ilman EU:ta toisten maiden ongelmat eivät siirtyisi toisten murheiksi? Enpä usko. Ainoastaan luontais­ta­lou­dessa elävä eristäy­tynyt alkupe­räis­kansa voi nykyaikana säästyä talous­kriisin vaiku­tuk­silta - jos hekään.

Myös EU:ta on syytä arvioida kriit­ti­sesti kriisin­hal­linnan hoidossa. Kaikki ei ole mennyt parhaalla mahdol­li­sella tavalla. Tätä selittää osin ongelmien ennen kokematon luonne, kriisin valtavat mitta­suhteet, välttä­mät­tömyys luoda uusia välineitä kriisin­hal­lintaan ja jäsen­maiden erimie­li­syydet tavasta hoitaa kriisiä.

EU-selon­teossa otetaan kantaa siihen, millaista Eurooppaa haluamme olla raken­ta­massa. Halli­tuksen tarkoi­tuksena on määri­tellä sitä mitä tahdomme Euroopan tulevai­suu­delta, mihin olemme valmiit sitou­tumaan ja minkä puolesta olemme valmiit tekemään työtä. Ilman tahoa, ilman sitou­tu­mis­kykyä ja ilman työtä mitään uutta ei ole mahdol­lista luoda.

Euroop­pa­laista tulevai­suus­kes­kus­telua hallitsee kaksi ääripäätä. Toisten mielestä kaikki valtioiden ja inhimil­lisen elämän ongelmat johtuvat EU:sta. “Missä EU, siellä ongelma”. Toisen ääripään mielestä ainoa keino pitää Eurooppa kasassa on luoda Euroopan Yhdys­vallat. Selonteon linjaukset eivät perustu kumpaankaan ääripäähän.

Selonteko perustuu ajatuk­selle maltil­li­sesta, yhteis­työ­ky­kyi­sestä, vaikut­ta­mis­ha­lui­sesta, kansal­lista vastuuta koros­ta­vasta ja euroop­pa­laiseen integraa­tioon myöntei­sesti suhtau­tu­vasta Suomesta.

Aloitetaan Suomen EU-politiikan perus­lin­jasta:

Valtio­neu­voston linja on, että entistä vahvempi, yhtenäi­sempi ja reilumpi Euroopan unioni on Suomen ja suoma­laisten etu.

Euroopan unioni on Suomelle luonteva poliit­tinen yhteisö, jonka kehit­tä­minen vahvistaa Suomen vaurautta ja turval­li­suutta. Tämä integraa­tio­myön­teinen linja perustuu näkemykseen Euroopan yhden­ty­misen hyödyistä Suomelle ja suoma­lai­sille. Kyse ei ole pelkästä talou­del­li­sesta kustannus-hyöty­las­kel­masta. Kuulu­minen Euroopan unioniin on Suomelle myös arvova­linta ja poliit­tinen valinta.

EU-jäsenyys on vahvis­tanut Suomen asemaa ja kiinnit­tänyt Suomen entistä vahvemmin euroop­pa­laiseen arvoyh­teisöön. Suomen vaiku­tus­valta meihin vaikut­taviin, luonteeltaan rajat ylittäviin ongelmiin on unionin jäsenenä eri luokkaa kuin se olisi yksin.

Sitou­tu­mi­semme EU:n ja euron jatko­ke­hit­tä­miseen on edelleen vahvaa. Tämä on ehkä koko selonteon tärkein viesti, koska Suomen pitkä EU-myönteinen linja on kysee­na­lais­tettu niin sisältä kuin ulkoakin päin.

Olemme siis sitou­tuneet EU:n kehit­tä­miseen, mutta millaisen unionin Suomi haluaa?

Tavoit­teemme on reilumpi ja oikeu­den­mu­kai­sempi EU. Se tarkoittaa, että EU-maat kunnioit­tavat euroop­pa­laisia arvojaan ja yhteisiä sääntöjään.

EU on paljon enemmän kuin vapaa­kauppa-alue ja talous­yh­teisö. Se on arvoyh­teisö. Arvoyh­teisö ei kuitenkaan ole kestä­vällä pohjalla, ellei se rakennu vahvan yhteisen sääntö­pe­rustan tinki­mät­tö­mälle noudat­ta­mi­selle.

Oikeus­val­tio­pe­ri­aatteen polke­minen, ihmisoi­keuksien loukkaa­minen tai vähem­mis­töjen syrji­minen eivät kuulu Euroopan unioniin.

Reiluun integraa­tioon kuuluu myös päätök­senteon avoimuuden ja demokraat­ti­suuden vahvis­ta­minen. Kyse on siitä, että Euroopan unioni toimii tavalla, jonka ihmiset tuntevat omakseen ja jota he voivat tukea.

Tärkeää on myös se, että samalla kun jäsen­valtiot sitou­tuvat yhä tiiviimpään integraa­tioon, ne pitävät omat, kansal­liset asiansa kunnossa. Tarvit­semme yhtä aikaa enemmän Eurooppaa ja enemmän kansal­lista vastuun­kantoa.

Arvoisa puhemies,

Miten tämä perus­linja toteutuu käytän­nössä?

Valtio­neu­vosto luettelee selon­teossa joukon kehit­tä­mi­sa­lueita, joihin Suomi panostaa lähivuosina.

(1) Ensim­mäinen on edellä mainittu arvojen ja sääntöjen kunnioit­ta­minen. Oikeus­val­tio­pe­ri­aatteen ja perus­oi­keuksien toteu­tu­minen edellyttää tehok­kaampaa seurantaa ja valvontaa. Suomi on jo ollut tässä aktii­vinen yhdessä Saksan, Hollannin ja Tanskan kanssa. Kokonai­suuteen kuuluu myös työ korruption kitke­mi­seksi ja veron­kierron estämi­seksi.

(2) Toinen on kilpai­lu­kyvyn, kasvun ja työlli­syyden sekä sosiaa­lisen ulottu­vuuden paran­ta­minen. Sisämark­ki­noiden kehit­tä­minen on keskeinen Suomen painopiste. Se koskee erityi­sesti digitaa­lisia sisämark­ki­noita mutta myös energian ja palve­luiden sisämark­ki­noita.

Kauppa­po­li­tiikka ja sopimukset kolmansien maiden kanssa ovat oleel­lisia kasvun lähteitä. Suomi on jo pitkään ajanut EU:n ja USA:n välistä vapaa­kaup­pa­so­pi­musta, jota koskevat neuvot­telut käynnis­tyivät tällä viikolla.

Euroopan sosiaa­lisen ulottu­vuuden vahvis­ta­minen on nostettu keskiöön viime aikoina. Selon­teossa koros­tamme pohjois­maista hyvin­voin­ti­mallia, jossa kasvu, vahva julkinen talous ja hyvin­vointi kulkevat käsi kädessä.

(3) Kolmas painopiste on talous- ja rahaliiton vahvis­ta­minen. Talous- ja rahoi­tus­kriisi on osoit­tanut, kuinka tärkeää on, että EU:n ja erityi­sesti euroa­lueen jäsen­valtiot noudat­tavat yhtei­sesti hyväk­syttyjä sääntöjä ja periaat­teita myös huonoina aikoina. Talous- ja rahaliiton valuvi­kojen korjaa­mi­sessa tämän hetken priori­teetti on pankkiu­nionin luominen. Vastuu pankki­krii­seistä pitää siirtää veron­mak­sa­jilta omista­jille ja sijoit­ta­jille.

(4) Neljäs kehit­tä­misen kohta on yhteinen energia­po­li­tiikka ja ilmas­ton­muu­toksen torju­minen. Unionin tulee jatkos­sakin olla edellä­kävijä ilmaston lämpe­ne­misen torju­mi­sessa. Emme kuitenkaan saa unohtaa yritys­temme kilpai­lua­semaa, jotta turvaamme euroop­pa­laiset työpaikat. Ilmas­to­muutos pitää nähdä myös mahdol­li­suutena luoda perusteet uudelle, puhtaam­malle kasvulle.

(5) Viides on henki­löiden vapaan liikku­vuuden edistä­minen. Kilpai­lu­ky­kymme on riippu­vainen työvoiman liikku­vuu­desta. Siksi on päästävä eroon turhasta byrokra­tiasta ja muodol­li­suuk­sista, kuitenkin siten, että kansa­laisten oikeudet ja turval­lisuus taataan.

(6) Kuudes painopiste on unionin ulkoisen toiminnan vahvis­ta­minen. Ulkoi­sessa toiminnan johdon­mu­kaisuus, kokonais­val­taisuus sekä yhtenäisyys on varmis­tettava. Yhteistä

turval­lisuus- ja puolus­tus­po­li­tiikkaa tulee vahvistaa tavalla, joka helpottaa jäsen­maiden kasvavaa resurs­si­pulaa ja vahvistaa unionin kriisin­hal­lin­ta­kykyä.

(7) Seitsemäs kohta on unionin laajen­tu­minen. EU saa pian 28. jäsenmaan Kroatian ja euroalue 18. jäsenmaan Latvian. Laajen­tu­minen tulee pitää liikkeessä senkin jälkeen. Tavoit­teena on koko Euroopan mantereen vakaut­ta­minen ja demokra­ti­soi­minen.

Arvoisa puhemies,
Vielä muutama sana EU:n toimin­ta­ta­voista sekä Suomen oman EU-politiikan toteu­tuk­sesta. Jotkut jäsenmaat ovat aloit­taneet keskus­telun toimi­vallan palaut­ta­mi­sesta takaisin

jäsen­maihin. Valtio­neu­vosto ei pidä tätä keskus­telua järkevänä. Unionin tulee kuitenkin kunnioittaa toissi­jai­suus­pe­ri­aa­tetta ja lopettaa sääntely, jonka tavoitteet saavu­tetaan yhtä hyvin kansal­li­sella tasolla.

Keskus­telua on käyty myös perus­so­pi­musten muutta­mi­sesta. Valtio­neu­vosto katsoo, että tässä vaiheessa integraation syven­tä­minen on toteu­tet­ta­vissa nykyisten perus­so­pi­musten puitteissa. Keskus­telua perus­so­pi­musten muutta­mi­sesta on kuitenkin hyvä jatkaa.

Suomi tukee edelleen yhtei­sö­me­ne­telmää ja vahvaa komis­siota. Emme näe syytä muuttaa toimie­limien välistä tasapainoa.

Valtio­neu­vosto kantaa huolta myös unionin yhtenäi­syyden säilyt­tä­mi­sestä. Unioni kehit­tä­mi­sessä pitää ensisi­jai­sesti pyrkiä ratkai­suihin, jotka turvaavat unionin yhtenäi­syyden mahdol­li­simman pitkälle.

Selon­teossa tarkas­tellaan myös menet­telyjä, joilla Suomessa valmis­tellaan EU-politiikkaa ja joilla Suomi ajaa etujaan EU:ssa.

Pienen maan on kyettävä keskit­tymään oleel­liseen sekä toimimaan ennakoi­vasti ja aktii­vi­sesti. Rajal­liset voima­varat on saatava toimimaan johdon­mu­kai­sesti ja tehok­kaasti.

Suomen toiminta on ollut tulok­sel­lista ja olemme monessa asiassa kokoamme suurempia vaikut­tajia. Mutta paran­ta­misen varaa on edelleen.

Eduskunnan osallis­tu­minen kannan­muo­dos­tukseen on vahvuus, joka tekee Suomen kannoista kestäviä EU-tason neuvot­te­luissa ja varmistaa niiden laajan poliit­tisen tuen kotimaassa.

Keskustelu EU:n demokraat­ti­sesta legiti­mi­tee­tistä on koros­tanut edelleen kansal­listen parla­menttien EU-asioiden käsit­telyyn osallis­tu­misen merki­tystä

Yhteistyö on toiminut erittäin hyvin ja haluan kiittää siitä eduskuntaa. Toki tässäkin on paran­ta­misen varaa. Eduskunnan riittävän varhainen tiedon­saanti on ehdoton edellytys sen keskeisen aseman turvaa­mi­seksi.


Kokoomus.fi